Kolme yötä jouluun on ...

Ihan oikeasti on ♥

Siskorakkaan perhe tulee vihdoin viimein tiistaina Suomeen! Kyllä sitä on odotettukin - ja nyt se vihdoin viimein on totta! AM parka on viimeiset neljä viikkoa ollut ihan helisemässä mun kanssa; nyt se ei oo voinut pakata mua autoon niin kuin silloin kesäkuussa, ja lähteä kuskaamaan mua muiden perään (en oo näköjään kertonutkaan teille, vaikka on pitänyt).

No, joka tapauksessa, nyt sen kärsimys loppuu ☺ Tai ainakin muuttuu toisenlaiseksi ☺
Ja on kyllä kaikki FB-kaverit jo kyllästyneet, kun oon pitänyt siellä aamukampaa. Mutta voi voi, sellaista elämä on (hah) Toivottavasti Siskontyttö ei koko kahta viikkoa vierasta.

Arvatkaa kuinka isot pinot meillä on äidin kanssa tervetuliaislahjoja Prinsessalle... Kun isänsä lähtee viikkoa aikaisemmin kotiin, hän saa viedä mennessään kotiin kaiken "turhan", että äidille ja tyttärelle jää matkalaukkuihin tilaa sitten kaikelle sille kivalle, mitä me vielä keksitään ostaa ☺

******
Kuopiolaisten kanssa ollaan oltu yhteyksissä; minä soittelin ensin sinne päin kun ei sieltä kuulunut mitään vaikka odottelin kirjettä, se olikin juuri laitettu postiin. Eli lääkemuutoksia seuraavat kahdeksan viikkoa, jos ei mitään ihmeellistä tapahdu. Toista lääkettä lisätään ja toinen pitäis saada pois. Näin ensimmäisellä viikolla oireena päänsärky jokaisen ponnistelun seurauksena - kiitos. Nittu. Onneksi aamupäivät sujuu hyvin ja olen voinut käydä lenkillä kaverin kanssa. Mutta ilmeisesti tämä rakas ystävä Epi tiesi, että muutoksia on tulossa: kun maanantaina oli tarkoitus muutos aloittaa, niin lauantaina ensimmäinen kouristuskohtaus KOLMEEN kuukauteen! Oltiin tulossa tuosta naapurista, en ehtinyt edes ulkovaatteita ottaa päältä pois kun silmissä pimeni. Siitä kohtauksesta kun vähän tokenin, ensimmäinen ajatus oli, että onko AM viemässä mua sairaalaan...

Maanantaina tuli sitten kutsu MRI-kuvauksiin ja lääkärin vastaanotolle, joulukuulle, siis Kuopioon. Kuopiossa on tarkemmat laitteet kuin täällä Lahdessa. Sen jälkeen sitten joskus tammikuussa sinne Tampereelle ja sitten taas joskus Kuopioon, silloin sitten useammaksi päiväksi. Kotimaan matkailua oikein urakalla siis ☺
Parin päivän päästä tuli sitten Kuopiosta epikriisi, oikein paksu kirje, siinä sitä olikin lukemista. Mutta jännä juttu; ne epikriisit, joita olen täältä saanut, niistä olen saanut joiltakin osin eri käsityksen kuin mitä sain nyt tuosta. Toki osittain tuossa on sitä "lääkärikieltä" mistä en ymmärrä mitään eikä AM:kään ymmärtänyt, mutta silti. Olemme olleet siinä uskossa, että mitään, mikä kohtaukset aiheuttaisi, ei ole löytynyt, mutta nyt tuosta uudesta epikriisistä ymmärtäisimme, että jotain siellä ehkä mahdollisesti saattaisi ollakin. Ota noista selvää, kun ei sitä "lääkärikieltä" ymmärrä. Mutta ehkäpä se joulukuussa selviää, kun joku puhuu suomea ☺

Kukas se kissan hännän nostaa

jos ei kissa itse.

Tämän sananlasku tuntee varmaan kaikki?

Ja tämä on nyt ihan sitä itseään, eli ihan täyttä itsekehua, eli jos et kestä lukea kun kehun itseäni, niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen tähän.

Täällä meidän kyllä, jossa linja-autoa kutsutaan bussiksi tai linkuksi, maksaa matka kaupungin sisällä 3,30 euroa.

Ystäväni, jota en ollut tavannut moneen vuoteen, oli tulossa isolta kirkolta, ja olin menossa häntä vastaan rautatieasemalle, ja kun en saa ajaa autoa, menin bussilla kaupungille. Olin varannut rahaa 3,50 euroa, eli laskuoppini mukaan mun olisi pitänyt saada takaisin 20 senttiä.

Bussia ajoi nuori vaalea mies, joka bussikuskien tavoista poiketen tervehti, kun astuin sisään. Maksoin, menin istumaan ja kaivoin laukustani kolikkopussin. Siinä huomasin, että mulla on edelleen 2 euron kolikko. Olin pudottamassa kolikkoa rahapussiin, kun rupesin miettimään, että joutuukohan se kuski maksamaan puuttuvan erotuksen omasta pussistaan. Mietin ja punnitsin kolikkoa kädessäni monta pysäkin väliä. Mietin ja mietin. Lopulta otin ja kävelin kuskin luo ja sanoin, että sä annoit mulle väärin takaisin, mä annoin sulle 3,50 euroa ja tässä on 2 euroa. Se ressu hämmentyi niin, että meinasi vieläkin antaa väärin takaisin :)

Kun tulin takaisin paikalleni, kuulin kun edessäni istuva, minua ehkä noin kymmenisen vuotta vanhempi mies sanoi vaimolleen "mä en kyllä olis tehnyt noin". Niinpä.

Kun bussi torilla sitten pysähtyi ja suurin osa, minäkin, jäi kyydistä pois. Lähdin kävelemään siihen suuntaan, että kävelin kuskin ohi ja vilkaisin sisään. Kuski katseli ulos, selvästi etsien mua ja kun katseemme kohtasi, sain niin leveän ja ystävällisen hymyn, että sillä jaksoin melkein juosta edessä olevan mäen rautatieasemalle :)  Ilmeisesti siis "pelastin" hänen aamupäivänsä. Jälkeenpäin sitten sain tietää, että ko. bussiyhtiöllä on edelleen tapana, että jos kassa ei täsmää, siis on miinuksella, kuskit joutuvat maksamaan erotuksen omasta bussistaan.

No, mitä tähän nyt sitten loppuun sanoisi. Sen, että mä olen vielä niin hölmö, että uskon siihen, että "anna hyvän kiertää"

Jatkoa edelliseen

Voi hyvänen aika sentään, miten paljon ihmisellä (ihmisillä) voikaan olla tavaraa... ja me ollaan AM:n kanssa aloitettu hävitysprojekti jo ties koska, vissiin viime vuoden keväällä, mutta sitten se jäi kesken.  Oon sitä sitten pikkuhiljaa jatkanut - esim. osa niistä töistä haetuista tavaroista; mukeista ja juomalaseista, kukkapurkeista yms. päätyi tuonne taloyhtiön kierrätyshuoneeseen.

Tästä päästään kulhoon, joka sisälsi kaikki meidän 2 hengen perheen heijastimet, noin 20 kappaletta. Ne oli kaikki sekaantuneet ja solmussa toisissaan kiinni. Selvitin ne. Löysin samasta kulhosta mm. avaimen työpaikan pukukaappiin. Avaimen jota mulla ei olisi saanut olla. Joku kiinteistöheppu kerran viisaudessaan päätti, että pukukaappeja ei saa omia, vaan kaikkien 50 kaapin pitää olla vapaassa käytössä. Naisten puolella meitä oli kaksi vakituista käyttäjää ja ja miesten puolella kuulemma yksi. Me kaikki kolme pullikoimme vastaan ja otimme omat kaapit. Hirveitä rikollisia.

No, AM oli juuri tulossa aamuvuorosta kotiin ja soitin hänelle, että jospa käytäis tyhjentämässä sekin kaappi, niin ois sitten kaikki mun henk.koht. tavarat pois työpaikalta. Sieltäkin kertyi tavaraa MUOVIKASSILLINEN!

mm.
- crocs-kopiot
- kiharrin
- shampoo
- hoitoaine
- saippua
- muotovaahto
- hiuslakka
- pumpulipuikkoja
- hiusharja
- deodorantti ja HAJUvesi
- kangaskassi - AITO MARIMEKKO!
- ja tietenkin pyyhe; kylpypyyhe, mihin kuivasin itseni suihkun jälkeen ja pieni pyyhe jalkojen alle, koska lattiahan oli jo likainen kun oli tullut likaisin lenkkarein tai muilla kenkillä sinne

ja vaikka mitä muuta :D

En voinut muuta kuin nauraa siellä yksinäni, kun pakkailin tavaroitani.

Onko siis ihme, että meillä kotonakin on tavaraa vaikka kuinka ja paljon.

Mitä henkilökohtaisia tarvikkeita nainen tarvitsee työpaikalla?

Kävin tänään työpaikallani hakemassa pois henkilökohtaiset tavarani. En siksi, että olisin menettänyt toivoni palata sinne (tai no totta puhuakseni, ehkä vähän, siis omasta halustani, en työnantajan), vaan siksi, että siellä on edessä muutto ja ajattelin, ettei työkavereiden tarvitse muuttaa niitä mun henk.koht. tavaroita. Ja nauraa niille, voidaan nauraa niille yhdessä. Ja kyllä me naurettiinkin, voi hyvää päivää sentään.
Mutta meidän tiimin, koko kerroksen ja melkein koko talon lentävä lause olikin: "Mitä M:ltä ei löydy, sitä ei tarvita" ja toinen oli "Käy kysymässä josko M:n kioskista löytyisi"

Normaalin toimistotarvikevaraston lisäksi mulla oli henkilökohtaisia tavaroita melkoinen määrä, tässä parhaimmat naurut kirvoittaneita :)

- kävelykengät
- crocs-kopiot
- kahdet villasukat (paksummat ja ohuemmat, varmuuden vuoksi), lisäksi kangastossut ??
- kaksi firmalta saatua fleecetakkia ja itse ostettu puuvillahuppari - miksi ihmeessä? ei tuu vilu..
- lankaa ja kolme virkkuukoukkua
- kolme patalappua - nämä virkkasin puhelinpalavereissa, ja näistä saatiin varmaan      parhaimmat naurut, en kyllä ymmärrä miksi...
- Fibrex- sokerjuurikaskuituhiutaleita
- mehua (käynyttä,oletan, en maistanut)
- hajuvettä (nimenomaan haju!)
- hiuslakkaa
- hammaslankaimia
- hammasväliharjoja
- särkylääkkeitä
- närästyslääkkeitä
- rautatabletteja
- vessapaperirulla
- kulkuset (näitä käytin joulun alla villasukissa)
- kassillinen tyhjiä pulloja (limsa)
- nalle (työpöydällä)
- PÖLLÖ (työpöydällä)
Muut tavarat oli siis kaapissa.

Kai teillä muillakin toimistotöitä tai muuten siistiä sisätyötä, joilla on oma vakituinen työpiste, työhuone, työpöytä tms. on vastaavia henkilökohtaisia tarvikkeita kaapissaan, ihan vain sitä varten, jos niitä joskus tarvitsee tai jos JOKU MUU tarvitsee? Hyvin usein nimittäin multa tultiin kysymään milloin mitäkin tarpeellista tavaraa, "ei sulla sattuis olemaan sitä ja sitä, kun..." ja yleensä apu löytyi.

Sairaalakertomus Savosta

Mitä pidemmän tauon päivitysten välissä pitää, sitä vaikeampaa aloitus on - sama ongelma kuin otsikon keksimisessä. Ehkä on siis parempi kun ei edes yritä.

Kävin eilen Kuopiossa neurologin vastaanotolla. Matka oli pitkä tunnin lääkärikäyntiä varten, mutta se kannatti, sain sitä mitä toivoin. Lääkäri oli tosi mukava, haastatteli ensin mua, AM:n käski olla hiljaa - AM yritti pariinkin otteeseen avata suunsa, mutta sai ystävällisen "käskyn" olla hiljaa "sinä saat puheenvuoron kohta".
Kovin hämmästynyt oli mun lääkityksestä. Ei siitä, että lääkkeitä on niin paljon, vaan siitä, että otan niitä 9 kertaa päivässä - sanoi, ettei ole koskaan nähty sellaista :) Aloitetaan lääkityksen rukkauksella ja siinä samalla odotellaan, että pääsen kuvauksiin Tampereelle.
Päätä kuvataan sieltä ja täältä ja tuolta, Tampereella siksi, että Kuopiossa on pidemmät jonot, Tampereelle pääsee nopeemmin.
Sitten kun kuvaukset on tehty, jäädään taas odottelemaan kutsua Kuopioon, jonne sitten jäädäänkin pidemmäksi aika, en vaan nyt enää muista kuinka kauan se sanoi, että siellä pitää olla. Että tämmöistä.

Mutta joka tapauksessa, tämä oli se mitä sieltä toivoin/halusin; toivoin, että pääsen sinne tutkittavaksi ja hoidettavaksi, jotta selviäisi, onko tälle ystävälleni Epille mitään tehtävissä - mielelläni tästä luopuisin tai jos tätä edes voisi jonkun verran lieventää.

Jännä juttu oli myös se, että mun lääkäri täällä kotona on kieltänyt mua rasittamasta itseäni, saan suunnilleen vaan istua sohvalla ja hengittää, sitäkin vain varovasti, etten vaan hengitä liian kovasti, etten saa kohtausta. Tämä uusi lääkäri käski elää normaalielämää, rasittaa itseä normaalisti; käydä lenkillä yms., esim. joogassa, pilateksessa jne. sen mukaan miten jaksaa. Ei nyt ekana mitään maratonia, mutta eipä se oo mun harratuksiin kuulunut ennenkään.
Sen vaan kun sais vielä tuolta korvien välistä pois, että ei voi lähteä lenkille, jos vaikka saa kohtauksen...kun kuitenkin järki sanoo, että kyllä ihmiset auttaa.

Savolaiset oli oikein mukavia :D Kaikki. Mietin, että pitäisikö muuttaa Savoon, mutta mahtaisiko sitä tällaisen hitaana hämäläisenä oppia savolaiseksi? Oli ihana kuulla kun hotellin vastaanotossa oli nuori tyttö joka niin leveästi sanoi "päevee päevee", kun sisään tuli huoltomies, joka sanoi päevee. Muille toki sanoi ihan nätisti päivää.

Tämmöinen kertomus tällä kertaa. En lupaa mitään, mutta yritän saada päivityksiä aikaiseksi useammin. Kaikenlaisia juttujakin olis, kun vain saisin jotain aikaiseksi...