jos ei kissa itse.
Tämän sananlasku tuntee varmaan kaikki?
Ja tämä on nyt ihan sitä itseään, eli ihan täyttä itsekehua, eli jos et kestä lukea kun kehun itseäni, niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen tähän.
Täällä meidän kyllä, jossa linja-autoa kutsutaan bussiksi tai linkuksi, maksaa matka kaupungin sisällä 3,30 euroa.
Ystäväni, jota en ollut tavannut moneen vuoteen, oli tulossa isolta kirkolta, ja olin menossa häntä vastaan rautatieasemalle, ja kun en saa ajaa autoa, menin bussilla kaupungille. Olin varannut rahaa 3,50 euroa, eli laskuoppini mukaan mun olisi pitänyt saada takaisin 20 senttiä.
Bussia ajoi nuori vaalea mies, joka bussikuskien tavoista poiketen tervehti, kun astuin sisään. Maksoin, menin istumaan ja kaivoin laukustani kolikkopussin. Siinä huomasin, että mulla on edelleen 2 euron kolikko. Olin pudottamassa kolikkoa rahapussiin, kun rupesin miettimään, että joutuukohan se kuski maksamaan puuttuvan erotuksen omasta pussistaan. Mietin ja punnitsin kolikkoa kädessäni monta pysäkin väliä. Mietin ja mietin. Lopulta otin ja kävelin kuskin luo ja sanoin, että sä annoit mulle väärin takaisin, mä annoin sulle 3,50 euroa ja tässä on 2 euroa. Se ressu hämmentyi niin, että meinasi vieläkin antaa väärin takaisin :)
Kun tulin takaisin paikalleni, kuulin kun edessäni istuva, minua ehkä noin kymmenisen vuotta vanhempi mies sanoi vaimolleen "mä en kyllä olis tehnyt noin". Niinpä.
Kun bussi torilla sitten pysähtyi ja suurin osa, minäkin, jäi kyydistä pois. Lähdin kävelemään siihen suuntaan, että kävelin kuskin ohi ja vilkaisin sisään. Kuski katseli ulos, selvästi etsien mua ja kun katseemme kohtasi, sain niin leveän ja ystävällisen hymyn, että sillä jaksoin melkein juosta edessä olevan mäen rautatieasemalle :) Ilmeisesti siis "pelastin" hänen aamupäivänsä. Jälkeenpäin sitten sain tietää, että ko. bussiyhtiöllä on edelleen tapana, että jos kassa ei täsmää, siis on miinuksella, kuskit joutuvat maksamaan erotuksen omasta bussistaan.
No, mitä tähän nyt sitten loppuun sanoisi. Sen, että mä olen vielä niin hölmö, että uskon siihen, että "anna hyvän kiertää"
-
Viime päivityksessä esittelin keväällä/kevättalvella tekemäni pöllölapaset ja kerroin myös, että tein ne kokeilemalla kirjoneuleen neulomist...
-
Pikku-Kakkosen värilorua lainaten aloitan Repolaisen tämän kertaisen V Ä R I H A A S T E en, jonka, värinä on lila . Violetti. Sinipunaine...
Sinua tunnen sen verran, että olisin kovin ihmetelly jos et olis oikaissut asiaa! Oot niin rehti ja empaattinen ♥
VastaaPoistaKyllä ne hyvät teot jossain kohtaa tulee "samalla mitalla" takaisin.
ps. Kirje tuli perille, kiitos paljon ♥
Kiitos ♥
PoistaHienosti toimittu. Täytyy myöntää, että minä joskus oikaisen, jos saan liikaa, joskus en ja sama toisinkin päin eli jos saan liian vähän.
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaTähän ehkä osasyynä on se, että äiti aikanaan pakotti mut nostamaan roskan kadulta. Roska ei ollut mun :) Äiti luuli, että se oli mun pudottama, mutta se oli jonkun meidän ohikävelleen miehen/naisen pudottama. Siitä olen oppinut mm. sen, että roskia ei pudoteta maahan, ei missään. Taskut on niitä varten, jos ei roskiksia ole lähettyvillä :)
Oi! Olet kaunis ihminen :)
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaMelkein tiedätkö paremman mielen ehkä toi se edessä istuvan miehen kommentti "mä en olis tehnyt noin" ;) - omalla kierolla tavallaan - ehkä mä en kuitenkaan ole niin hyvä ihminen ;(
Siunausta päivääsi! Rehellisyys maan perii ja tekosi oli kaunis.
VastaaPoistaKiitos ♥
PoistaUskon, että pienetkin teot palaavat takaisin - tai oikeastaan ehkä mun on jo aika noilla pienillä teoilla antaa takaisin sitä mitä olen saanut viimeisen reilun vuoden aikana, kun sairastuin ja olen saanut tukea ja apua, enkä ole edes aina sitä huomannut.