Voihan kökkö sentään.
Edellisiin kysymyksiin tuli pieni, mutta harmillinen kirjoitusvirhe. Mietin tässä miten asian ratkaisisin, kun ihan pieleen ei vastaus "väärään" kysymykseen mennyt.
Otetaan kysymys uusiksi ja kokeillaan tietääkö kukaan vastausta tarkoittamaani kysymykseen:
2. Minkä pienen pyöreän valmistamisen Suomen hallitus päätti lakkauttaa huhtikuussa 1979?
Siis PYÖREÄN.
Mutta kirjoitusvirheinen kysymys, johon te kaikki kysymyksiin vastanneet olette vastanneet.
Olette vastanneet JOPO, ja minusta vastaus on tässä kohtaa oikein, vaikka vuosilukukin vähän heittää - tietenkin, kun kysymys meni pieleen. Aplodit ja hatun nosto teille!
KUKA MUU MUKA?
JOPO on suomalaisen Helkama-yhtiön 1960-luvulla kehittämä polkupyöräbrändi, joka oli tuotannossa alun perin vuosina 1964–1975.
Nimi tulee sanoista JOkaisen POlkupyörä.
Vuonna 2000 Helkama-yhtiö toi markkinoille uuden Jopon, joka on hitsattu perinteisistä putkista ja jolla ei siten ole enää rakenteellista yhteyttä alkuperäiseen Jopoon.
JOPO avasi jälleen kerran Pöllön muistojen arkun:
Mummolla oli liilan värinen Jopo ja minulla oli mummolassa oma vihreä Start Family 24 -pyöräni.
Eräänä sateisena (juuri tällaisena kuin tänään, paitsi lämpöisempänä..) lähdimme serkkujemme kanssa käymään Malisen sedällä. Mummo ei yleensä antanut ajaa Jopollaan, mutta sillä kertaa saimme lainata sitä: minä ajoin ja nuorin serkkuni Sami istui tarakalla, Mari lainasi minun pyörääni.
Yhtäkkiä minun ja Samin matka katkesi ja lensimme päistikkaa ojaan! Säikähdin ja luulin, että pyörän oli mennyt itsestään lukkoon. Onneksi meitä ei sattunut eikä mummon pyörä hajonnut. En muista kerroimmeko mummolle.
Kuusi vuotta sitten isän hautajaisissa kuulin totuuden tuosta tapahtuneesta: Sami oli kääntänyt pyörän lukkoon kesken ajon ja sen takia matka oli katkennut ja me mullin mallin märässä heinikossa ojassa - onneksi ojassa ei ollut vettä.
Sami on minua viisi vuotta nuorempi ja vaikka oli isäni/enonsa muistotilaisuus, annoin hänen kuulla kunniansa tuosta vanhasta tapahtumasta 😉😄
(Kuvia en osannut asetella niin kuin halusin, mutta mitä väliä. Enkä löytänyt sitä vihreää Start Familyä, jossain on kyllä kuva ihan omastakin pyörästä - ja minusta biksuissa 😂- about 50 vuotta sitten...)
Loput vastaukset saatte toisessa postauksessa, pistelen vielä vähän. Tai siivoan. Ehkä ensimmäistä.
Tämä pieni ja pyöreä on kolikko. Oisko penni tai 5 penniä
VastaaPoistaHeh :-) ei ollut kuin yhden kirjaimen heitto !
VastaaPoistaEn tosin vastausta tähänKÄÄN olisi tiennyt mutta Tytin vastaus tuossa yläpuolella osuu väkisin silmääni eli vastaan siis kolikko :-).
Ei mulla Jopoa ole ikinä ollut. Aikanaan opettelin ns. miestenpyörällä ajamaan. Hankalaa oli , mutta opin. Vuosia myöhemmin sain oman pyörän ja se oli Helkama. Edelleen minulla on Helkama, mutt uudempi versio.
VastaaPoistaSinä olet hurjastellut pyörällä, vielä mummon pyörällä. Hyvä, ettei sattunut.
Oih! =D Sattuuhan sitä! Kivat muistelot tuli! Pyöräilystä tulee itselle aina mieleen ne ajamaan opetteluajat, kun mun EKA kokemus, isän kannustamana, oli serkulta saamani ISO pyörä (en ylettynyt satulaan), lähteä ajamaan isoa mäkeä alas, mikä päättyy T-risteykseen. "Muista jarruttaa", sanoi isä, kun lähetti mut alamäkeen. MITEN? Vauhti kasvoi, pysyin mäen ajan pystyssä, MUTTA en kyennyt kääntymään, en pystynyt/ osannut jarruttaa. Polkimet olivat koko ajan samassa asennossa. Alamäki oli senverran jyrkkä, ettei tarvinnut polkea lainkaan. Menin siis tieltä ulos isolla vauhdilla. Huppis-kuppelis. Lasku oli onneksi pehmeä, koska tien vierellä kasvoi tiheä nokkospusikko. Juu, oli siinä sitten kärsimistä hetken aikaa, kun oli shortsit ja t-paita päällä. Nokkosrokko suurinpiirtein päänahkaa myöten. Opin kyllä, että on parempiakin paikkoja opetella ajamaan, heh! Ja opinkin sen taidon.
VastaaPoistaSitä en muista, minkä merkkinen eka pyörä oli, siis se serkulta saatu, mutta ensimmäinen (ja ainut) oma oli Nopsa, ja se on yhä vanhemmillani mökkikäytössä, että pääsevät sillä kipaisemaan postit hakemassa (matkaa tielle kun siellä on se reilu kilsa ehkä). Yksi pinna on huonosti kiinni, ja se "pompottaa" ajaessa asfaltilla, mutta tuolla hiekkatiellä sitä ei tunne. =) Se pyörä on siis kohta ainakin 50-vuotias.
Nykyisin mulla on vain kickbike, millä koiran kanssa pääsee lenkkejä vähän nopeampaa tahtia. En uskalla pyöräillä koiran kanssa, vaikka se nyt aika hyvin vauhdissa unohtaa kaiken muun ympärillä tapahtuvan. On kuitenkin terävä ja impulsiivinen luonteeltaan, niin en riskeeraa näillä meidän kapeilla teillä. Tuossa potkupyörässä on helppo saada jalkaa eteen/ sivulle, jos on tarvis.