20 kesäkuuta, 2026

Aurinkoista ja lämmintä juhannuspäivää

Meillä ei meluttu eikä juopoteltukaan eilen, vaikka se historian mukaan juhannuksen viettoon kuuluukin - tuottavat kuulemma onnea ja karkottavat pahoja henkiä. 

Luotan siihen, että Kake Randelin, Popeda ja Vesterinen yhtyeineen sekä Raid - ja näitä ennen Poliisin poika Areenasta - pitävät huolen ainakin pahojen henkien poissa pysymisestä. 
Miksikö kyseiset elokuvat? Vastaus on lyhyt ja yksinkertainen (jos nyt minulta sellaisen saa..): Oiva Lohtander. 

Ei kyllä grillattu eikä syöty makkaraakaan. Meillä siis vietettiin suomalaisille erittäin epätyypillinen juhannus - kyseessähän on loppujen lopuksi vain pidennetty viikonloppu. 
Kylän juhannusjuhlat olivat satamassa ja ne olivat perinteiset: tanssia, karaokea ja kokko. Kukaan ei tietääkseni "yrittänyt" siellä hukkua. Eikä kukaan kai ole ainakaan vielä yrittänyt polttaa saunaansa tai mökkiään.

Kuulostanko negatiiviselta tai ehkä sarkastiselta? Et ole väärässä - jollain tavalla kivettynein mielin luin tämän aamun uutisia siitä, kuinka paljon onnettomuuksia tänäKIN juhannuksena on tapahtunut. 

ÄH. Tästä ei nyt oikein tule mitään. En taida oikein osata edes kunnolla valittaa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Ainoa mistä voin valittaa, on se, että en voi mennä ulos kun aurinko paistaa 😂😂

Jokainen valitusyritys tuntuu kummalliselta, kun olen kirjoittanut sen. Ihan kuin olisin katsonut peiliin. Perhana. 

Riivaan siis teillä muistoilla, koska ainakin Minz ja Repolainen avasivat muistojen arkun kommenteissa, liittyen Muistatko? -kysymyksiin. 

Repolainen kertoi edellisen päivityksen kommenteissa, miten häneltä varastettiin polkupyörä, Nopsa Compi ja miten hän varasti sen takaisin ja sai poliisit peräänsä 🚓🚨

Olen kertonut tämän joskus - jos oikein muistan ja joku ehkä muistaakin tämän tarinan. 
Minulla oli melkein uusi polkupyörä ja olin lukinnut sen työpäivän ajaksi työpaikkaa ympäröivään verkkoaitaan. Mutta kas, kun lähdin töistä, sitä ei ollutkaan missään. Kiukku, itku ja hammastenkiristys, pahoilla mielin menin kotiin. 
Seuraavana päivänä menin töihin ja aamukahvilla kerroin asiasta työkavereille. Petri tenttasi tarkkaan, millainen pyörä oli kyseessä. Sanoi sitten nähneensä sellaisen X-baarin edessä ja että hän oli kovasti ihmetellyt, miten minä olin sinne työpäivän jälkeen polkaissut 😄 "Menepä kattomaan, oisko se vielä siellä". 
Minä kävelin työpäivän jälkeen kyseisen baarin ohi - ja siinähän se minun pyörä nojaili puuhun. Ikkunasta katseli sen verran pelottavan näköisiä miehiä, etten uskaltanut sitä mukaani ottaa, vaan jatkoin matkaani vähän matkan päässä olevaan kukkakauppaan ja pyysin saada soittaa poliisille. Silloin ei vielä ollut kännyköitä, matkapuhelimet oli juuri tulleet, Mobirat ja Citymanit 😜 
Kukkakaupan rouva oli ensin "en minä nyt oikein.." mutta kun selitin tilanteen, niin antoi luvan.
Minä soitin poliisille, kerroin tilanteen ja kysyin mitä teen. "No jos olet varma, että se on sinun, ota mukaasi." Ookkei... "Mutta entäs jos se on lukossa?" kysyin. "Soita sitten uudestaan, niin me tullaan avaamaan se" 😄
Kerroin kukkakauppiaalle mitä poliisit sanoivat, kiitin häntä ja lähdin hakemaan pyörääni. Rouva jäi kaupan ovelle katselemaan, sanoi lähtiessäni, että hän vahtii tässä, jos joku lähtee perääni hän soittaa poliisille. 
Ja minä palasin muina naisina baariin eteen, otin pyöräni ja poljin kotiin. 🚲


Minz puolestaan avasi muistojen arkun Trivial Pursuitilla 🫣 Mursun kanssa tykättiin pelata lautapelejä niin kahdestaan kuin ystävienkin kanssa. 
Trivial Pursuitia pelattiin kotona kahdestaan omilla säännöillä, "lyhennetyillä säännöillä", muuten pelit olisi kestäneet älyttömän kauan. Tällä kyseisellä pelikerralla pelattiin kerrankin ihan oikeilla säännöillä ja tällä kertaa minä olin viimeistä kysymystä vaille voittaja. 
Mursulla on tosi laaja yleistieto, minä räpistelen perässä. 
Pelinappula täynnä, keskiympyrässä ja viimeinen kysymys:
"Mikä on pitkäkaulainen okapin sukuinen eläin?"
Ja hillitön tuuletus: mä tiedän, mä tiedän, mä voitan, jes, mä voitan sut! 
Ja oikeasti tiesin - ja sitten menen ja vastaan STRUTSI! 🫣🫣🫣 Ei ku kirahvi, kirahvi, kirahvi.
Sori, vastasit jo. 
Arvatkaa kuinka monta kertaa kuulen "strutsi", kun jossain eläinohjelmassa vilahtaa kirahvi.... 😂

Ristipistotyö on edennyt, muutamien laiskojen sadepäivien ansiosta. Olen siivonnut puhelintani ja poistanut aloituskuvan, joka oli siis tämä:


Tässä reilun viikon aikana työ on edistynyt. Ihan aamusta iltaan en sentään ole pistellyt, vaikka blogien kommentointi onkin jäänyt vähälle - ja moni "kodinhoidollinen" (eikö ole hieno sana) asia.  Tässä ollaan kuitenkin nyt:


Hanniko se on, joka tykkää neuleissa lankojen päättelyssä? Tykkäätkö tai tykkäisitkö ristipistotöiden jälkipistoista? Tai tunnustaako joku muu tykkäävänsä siitä hommasta? Tässä työssä niitä nimittäin riittää, sitten kun ristipistot on pistelty - ja minä en tykkää siitä yhtään. 
Kaapissa on yksi joitakin vuosia sitten pistelty työ, josta puuttuu jälkipistot.

Ehkäpä teidän kannustuksella saan senkin tänä kesänä valmiiksi 😊

Ja sitten vielä lopuksi edellisten kysymysten vastaukset ja uutta pohdittavaa tilalle: 

1. Ketä K-kaupan mainoskasvoa Neuvosto-Viron valtiovallan edustajat epäilivät CIA:n agentiksi?
K-kaupan Väiskiä (Väinö Purjetta)
- Väiskin kyllä muistan, mutta tällaista episodia en muista, enkä kyllä voi käsittää miten tällaista on voinut kukaan epäillä. Niin leppoisan oloinen oli Väiski

2. Tämä kysymys tuli käsiteltyä ihan omassa postauksessaan, kun olin tehnyt kirjoitusvirheen kysymykseen. Kysymys oli melkein oikein ja vastaukset "melkein oikeaan kysymykseen" oli oikein 😊
Ja siihen oikeaan kysymykseenkin löytyi oikea vastaus.
Voiko tämän nyt helpommin sanoa?

3. Mitä ovat Joonas, Lokki, Melooni, Pippurikerä, Kaivo, Ananas ja Linssi?
Marimekon kuoseja (1960-luvun)

4. Minkä esineen Fredi aikoo lunastaa panttilainaamosta kulkiessaan Kolmatta linjaa takaisin?
Rannekellon
- kuinka moni hyräili Kolmatta linjaa etsiessään vastausta? Tämä kysymys osui minulle ja kyllä tätä piti mielessään laulaa niin pitkälle, rannekello löytyi - vaikka Mikis muistelikin sen olleen Mummon kaappikellon 😜

5. Kenen autokoulunopettajan kanssa Hannu Karpo teki pitkään yhteistyötä?
Ensio Itkosen
- ja Karpon karvahattua ei varmaan ole unohtanut kukaan? Eikä tietenkään Itkosen suikkaa. 


Pohdittavaa juhannukseksi - tällä kertaa Mursun valitsemat kysymykset 😊

1.Kuka ohjasi elokuvat Bensaa suonissa, Loma ja Jäniksen vuosi?

2. Mikä tv-sarja kuvasi lontoolaisen Bellamyn perheen ja palvelusväen elämää 1900-luvun alkupuolella?

3. Mitä makeista Mennään bussilla -sarjan rahastajaa näytellyt Bob Grant mainosti Suomen televisiossa?

4. Mikä pankki syntyi kun KOP ja SYP yhdistyivät?

5. Mikä oli Helsingin suuntanumero ennen lokakuuta 1996, jolloin vanhoista verkkoryhmistä luovuttiin?


23 kommenttia:

  1. Arvaukset.
    1. Risto Jarva
    2. Kahden kerroksen väkeä
    3. Tässä lyöpi aivot tyhjää.
    4. Meritaimen
    5. 09

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mursu ilahtui vastauksista ja eritoten KOP:n ja SYP:n uudesta nimestä Meritaimen - spontaani kommentti häneltä oli "Ihana! ❤️"
      Pyysi vielä erikseen lähettämään sinulle kesäiset maanantaiaamun terveiset!

      Kiva kun olet mukana Tytti 🤗

      Poista
    2. Nyt vasta huomasin että tämä kone kirjoittaa mitä haluaa. Hyvä kun sain teille iloisen mielen juhannukseksi 😄. Kiitos ja hyvää maanantaita sinnekkin.

      Poista
  2. Mummukka yrittää vastata:
    1. On kyllä Jarva
    2. Kahden kerroksen väkeä
    3. On niin Lontoon raetta, niin Lontoon raetta...
    4. Oli Merita (Bank)
    5. On vieläkin Mummukan puhelinnumeron alussa 09, vaikka kännykkäliittymä onkin! Mukavaa Jussia teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan pelkäksi yritykseksi ei kuule Mummukka vastaukseksi jääneet.
      Viimeisen kohdalla aukesi - ei niinkään muistojen lipas, vaan tällä kertaa ihan tuore kokemus, taidankin kirjoittaa siitä seuraavaan postaukseen, kun aiheet on tällä kertaa vähän vähissä.
      Numero kuitenkin on vielä vanhempi kuin tuo 09 😄

      Kiva kun tulit vastaamaan - tulethan uudestaankin?

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Risto Jarva
    2. Kahden kerroksen väkeä (puhuin juuri töissä asiakkaan kanssa näistä)
    3. Lontoon rae 💕
    4. Merita
    5. 90

    Meillä oli myös hiljainen juhannus, mies ja esikoinen tulevat huomenna mökille ja keskimmäinen avovaimonsa kanssa tuli eilen illalla. Saunottiin puoliltaöin...
    Miksi muistelen, että mummi opetti päättelemään ristipistolangat about heti, lopussa ei ollut monta lankaa jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole Maxim Fedorov väärässä... sanoi Kirjastokaistalla, että kirjastojen henkilökunta on ihan oma ihmislajinsa 😉 Tuli vain tässä mieleen, kun näin hänet aamulla tv:ssä ja - no pitkä tarina ja sitä kautta eksyin Kirjastokaistalle. Huomasin meillä Maximin kanssa olevan paljon yhteistä kirjoihin ja kirjastoihin liittyen..

      Risto Jarvan Lomasta tulee aina mieleen yksi ja tietty kuva - eipä juuri muuta. Kyllä suomalainen mies on kekseliäs 😄

      Hmm.... ristipistolangat tulee oikeastaan väkisinkin pääteltyä saman tien, ainakin mulla, pujotan langan työn takana pistojen "alle" ennen kuin katkaisen langan. Mutta sitten kun ristipistot on tehty, on tehtävä vielä jälkipistot, jotta kuvio tulee paremmin näkyviin.
      Tuossa paviljongissa on tuossa puun oksilla, lähinnä vasemmassa yläkulmassa, sellaisia "tupsuja", kai ne kuvaa jotain neulasia tms.
      Alareunassa on jonkinlainen lehdetön pensas - pelkkiä risuja.
      Niitä pistoja inhoan.
      Ja sitä, että en osaa kirjoittaa sanaa paviljonki 😂😂 Siitä tulee aina ensiksi palvinjonki.

      Poista
    2. Aa, tarkoitit noita tuollaisia loppuhommia 🙂

      Ehkä kirjastolaisilla on joku nippelitiedon muistamisominaisuus 😆 Aikoinaan setäni seurusteli yhden psykologin kanssa, joka kuullessaan mun haaveammatista sanoi kirjastolaisilla olevan suhteettoman paljon mielenterveyshaasteita (mitä en usko edelleenkään). Itse arvelen näin 30+ vuoden kokemuksella, että ehkä kirjastoon hakeutuu enemmän nepsy-kirjolla olevia ihmisiä kuin muille aloille.

      Poista
    3. Tuohon viimeiseen kommenttiisi: juttelin viime viikolla siskon kanssa ja en välttämättä ole eri mieltä kanssasi - vaikkei sisko koulutuksestaan huolimatta ole ollutkaan kirjastossa töissä. Voiko enää vaikeammin asiaa sanoa 😂

      Poista
  4. Minäkin katsoin Popedaa ja Vesyeristä aattona ja selvin päin ja en grillannut makkaraa ollenuaan, joten alan varmaan muumioitumaan 🤣 eipähän tule ainakaan hukuttua. Mukavaa keskikesän juhlan jatkoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumioidutaan yhdessä Enkuli 😄
      Surullista luettavaa on ollut lehdissä, niin hukkumiset, kolarit kuin kaikki pahoinpitelytkin. Ja siihen päälle vielä tulipalot. Mikä meitä (heitä) ihmisiä oikein vaivaa?

      Juhannus on nyt ohi, joten toivotan mukavaa ja sopivan lämmintä kesän jatkoa!

      Poista
  5. Juhannusruusut tuoksuu tänne asti :-).
    Meillä ei ollut töllötin auki aattona vaan pelattiin pitkästä aikaa tornia, mahjongia ja neverputtia. Huvitti vähän miten Arttu aina kauhistelee sitä tornin peluuta kun se säikähtää sitä että palikat ykskaks kaatuu. Meni nytkin sen pelaamisen ajaksi kaapin taakse piiloon ja turvaan :-)).'
    1. Risto Jarva. Katsottu on kaikki kyseiset elokuvat ja useampaan kertaan.
    2.En tiedä
    3.Lontoon rae. Tykkäsin sekä sarjasta että karkeista.
    4.Merita
    5. 09 ja meidän lapsuuden kotinumerossa oli 02. Hämeessä oli 03. Muita en tiedäkään.
    Aivot sai vähän aamujumppaa ! Tack :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan kauaa ei ruusut maljakossa kestäneet - ihailen niitä aamuisin keittiön ikkunasta kun teen aamukahveja 😊 Ne ovat niitä "minun omia kukkiani". Takapihalla kukkii myös toinen ruusu, jossa pienen pienet aniliininpunaiset kukat - kuuluu kai niihin jotka pitäisi hävittää, mutta kun se ei siellä ketään häiritse, annamme sen olla. Se on niin kaunis 🌺
      Voi Arttu-parka - vaikka ymmärrän kyllä sitäkin. Onhan se kolina melkoinen, kun torni kaatuu ja kun ei sitä voi matollakaan pelata.

      Muistatkos mikä oli Hämeen suuntanumero ennen kuin se muuttui 03:ksi? 😉

      Poista
    2. Nyt pistit pahan kun en ole Hämeessä asunnut tuolloin niin en kyllä yhtään tiedä eikä ole Karikaan tässä tietopankkina :-)

      Poista
  6. Eipä meluttu eikä juopoteltu meilläkään. <3 Ei ollut edes ruokajuomana viiniä, mitä joskus juhlapöydässä on. No, ei silloin, kun ollaan kaksisteen syömässä. Ei mitään intoa mihinkään näihin suomalaisiin "perus"puuhiin. ;)

    Grillailtiin kyllä, käytännössä kaikki ruoat, koska keittiö on kuuma, ei haluttu lämpöä lisää. Ja mikäs tuolla pihalla kokatessa - syötiinkin aina ulkona, kun vain ei ollut liian kuuma. Edelleen sitä katettua ulkotilaa odotellessa, missä saisi jotain varjoa esiin. On meillä varjot, mutta niillä peittää vain osan ruokapöydästä tai osan sohvaryhmästä... Ei riitä, että olisi kaikilla mukava olo.

    Nyt en ole kuullut juhannusuutisiakaan, niin mieleen on jäänyt vain tällä kertaa nuo parvekkeiden lasikaiteet. :( Se on hyppinyt täällä somessa siellä täällä esiin, jättäen muut uutiset varjoonsa. Mutta jos on uudellavuodella tietty odotusarvo (pelästyneenä karanneet koirat), niin juhannuksen aikaan näin kauniilla säällä on taas oma surullinen odotusarvonsa - mikä toivottavasti ei nyt täyty tänä vuonna (kun en tiedä). Itse ei olla oltu vesistöjen lähelläkään (paitsi tuon meidän tontin poikki kulkevan joen, pienen ojapahasen).

    Voihan strutsi! <3 Me mietittiin miehen kanssa eilen jotain sanaa, mikä ei millään tullut mieleen (enkä enää edes MUISTA, mikä se sana oli), mutta meiltä tuli kummaltakin ainakin KOLME eri sanaa, ja heti kun ne putkahti suusta, tiedettiin, ettei se se ollut. Tyyliin haetaan "porkkanaa", ja mietitään potku-, eiku polku-, eiku purkka... No, porkkana, tietty! (ei se ollut porkkana se sana, mutta niinkun näin). Ja toisella samasta sanasta ne omat kolme väärää. Kunnes molemmille tuli neljäntenä suusta yhtaikaa se oikea. Kyllä me sillekin naurettiin. Vanhuus ei tule yksin, kirjaimellisesti

    Ja voi hurja, miten ison pistelyn olet jo ehtinyt tekemään! Vau! Tuossahan saa olla oikein oikeasti silmä tarkkana!

    Nyt oon kirjoittanut niin paljon, että kohta bloggeri sanoo, ettei voi julkaista kommenttia. Sori! Sait taas paljon asioita mieleen postauksellasi! <3

    Noihin kysymyksiin vielä:
    1. Olen nähnyt ekan ja viimeisen, mutten siltikään tiedä.
    2. Tykkään noista vanhoista, niin uusio- kuin oikeasti vanhoista, sarjoista, mutten siltikään niitten nimiä muista.
    3. Ei hajuakaan.
    4. Merita (täys arvaus, muistelen vain, että muutoksessa oma vanha tilinumeroni muuttui, ja ainakin vähän sen jälkeen meidän päätili oli Meritassa). Hmm.
    5. 90 (sukua asui silloin vielä Helsingissä, nykyään kaikki ovat sieltä muuttaneet jo pois).

    Aurinkoista sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannus tuli, oli ja meni. Surullisia oli uutiset tänäkin juhannuksena, vaikka hukkuneita kai oli yllättävän vähän vai oliko vedet vielä liian kylmiä.
      Kaikki ne uutiset, joissa minkäänlaisista vesikulkuneuvoista vedenvaraan joutuneet ja ilman kellunta-/pelastusliivejä olleet on pelastettu tai joku on hukkunut, saavat vereni kiehumaan. Miksi, oi miksi se kellunta-/pelastusliivi on niin vaikea (tai "nolo") laittaa päälle kun lähdetään vesille?
      Kun Tunturiruipelo vuosia sitten päätti opettaa minut melomaan, ensimmäinen asia oli pukea päälleni kelluntaliivi. Sarkastisesti: ilman kelluntaliiviä ei ollut mitään asiaa metriä lähemmäs kajakkia. No, toki ajan mittaan tehtiin paljon sellaistakin kajakkien kanssa, missä ei kelluntaliivejä tarvittu, mutta vesille ei ketään laskettu ilman liivejä.
      Myös Mursulle ostin liivit, vaikkei hän melonutkaan. Kerran oltiin ystävien mökillä ja lähdettiin sitten veneilemään. He lähes nauroivat, kun me Mursun kanssa vedimme liivit päällemme "eihän me mennä kuin tuohon..." Niinpä... vene voi kaatua missä kohtaa vain.

      Anteeksi, ei ollut tarkoitus paasata vastauksena kommenttiisi, lähti taas lapasesta, kun en vain ymmärrä ihmisten välinpitämättömyyttä. Ja kiirettä.

      Mutta juhannus oli ihan mukava ja leppoisa. Eli pidennetty viikonloppu. Pari salaattipäivää ja yhtenä päivänä syötiin perunoita ja silliä + kylmää kermaviili-creme fraiche-kevätsipuli-tonnikalapasteija -kastiketta. Jo vain oli hyviä ruokia.

      Poista
    2. Kivahan se vain, jos kirvoittaa asioita mieleen omalla kommentilla! <3 Kummahan tuo, että vuosi vuodelta niin samantyyppisiä onnettomuuksia sattuu, ettei edellisiltä vuosilta oteta yhtään esimerkkiä, mitä EI kannata tehdä...

      Pelastusliivejä harvoin tarvitaan, kun ei olla vesilläkään, mutta lastenlapsilla on aivoissa auton turvavyöt niin vahvana jo, että heitähän ei meidän harrasteauton viereenkään tahdo saada - KOSKA siinä EI ole turvavöitä! ;)

      Oikein hienolta ja rennolta syömisineen, vaikuttaa teidänkin juhannus olleen. <3 Me puhutaan aina, että tehdäänkö valkoinen kylmä kastike uusille perunoille ja sillille, mutta aina päädytään kuitenkin voihin (suvisoosia -voi-sipulikastike- joskus, jos on vieraita).

      Poista
  7. Juhannus ehti mennä jo mutta hyvää kesän jatkoa sinulle ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannus tosiaan meni, vähän siinä sivussa pidennettynä viikonloppuna.
      Aurinkoista ja lämmintä kesän jatkoa sinulle ❤️

      Poista
  8. Oih, juhannusruusut kauneimmillaan ja ihan ajallaan... meidän ehtivät jo varista "hanamin tapaan" maahan...
    Saaristossa keskikesän juhlaan viettäessämme ainakin 4kertaa lensi mediheli yli.... mietintämyssyä ravisteli joka kerta!
    Ristipistot etenee suorastaan kuin "jäniksen selässä"....
    Iloisuuksia Jussin jälkeiseen kesäeloon!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannus meni ja juhannusruusut kuihtui - on tainnut varista meilläkin jo maahan. Olin viikon poissa enkä ole käynyt katsomassa mitä talon päätyyn oikein kuuluu.
      Ristipistotyötä olen joutunut purkamaan, kun tein siinä virheen, reissussa se ei ole ollut mukana eikä lähden mukaan ensi viikollakaan, mutta onhan tässä aikaa 😄

      Poista
  9. Risto Jarva.
    -
    Lontoon Rae.
    Merita.
    09.
    Nyt on ainakin pupu tulossa pistellen. Paitsi jos siinä on vain pää ja se on Aasin?
    Tästä ja strutsijutusta tulikin mieleen, kun meidän lapsista joku sanoi Korkeasaaressa: Naama on kamelin vieressä! Olihan siinä. Nimittäin laama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loma on selvästikin tullut katsottua ja on ilmeisesti mielessäkin 😜
      Aasi tai pupu, eikös se ole melkein sama asia, ihan niin kuin naama ja laamakin 😂 Lasten suusta ja niin edelleen - kyllä lapset tietää...

      Poista

Mukava kun tulit vierailulle Pöllönkulmalle.
Tulen mielelläni vastavierailulle, jos jätät polun, jota pitkin pääsen luoksesi.