Iso ikävä

Pöllöllä on iso ikävä teitä kaikkia, mutta tabletti ei toimi ja puhelimella kirjoitus on vieläkin hankalampaa.

Muutama päivä vielä.. koitetaan kestää ❤️❤️

Kuka siivoaisi meillä?

Olisi kiva lähteä reissuun - ja kiva tulla kotiin - jos huusholli olisi siisti. Siis järjestyksessä. Mutta kuka järjestäisi nämä tavarat?
Ja ennen kaikkea; kuka pakkaisi minun tavarat? Voi kökkö, kello on jo noin paljon, en ole pakannut tavaran tavaraa, istun tässä ja... kriiiiiiik!

Mutta kun mä haluan! 
Haluan kertoa teille, että jos ei minusta kuuluu viikkoon (reiluun viikkoon) kuin sana silloin toinen tällöin, niin olen tallessa, hyvässä sellaisessa. Lähden Täti Tomeran luo. Matkaa on siirretty moneen kertaan ja NYT aion mennä. 

Pahoittelen myös, etten ole kommentoinut blogejanne; olen turannut sitä ja tätä ja tota ja mikään ei näy missään. Olen yrittänyt. 
Huomenna on junassa kolme varttia aikaa, jos vaan ei tule paha olo, siellä yritän saada lukemiset ajan tasalle. Riippuu tietysti myös siitä, kuinka ahkeria kirjoittajia te tänä iltana olette 😊

Kuinkahan tässä aiheessa käy - nykyään kun tuppaa käymään niin, että kirjoitellaan ristiin rastiin näitä postauksiamme. Telepatiaa. 

Käsipyyhehyllystä osui käteen Mursun tekemä vohvelipyyhe. Niistä on kirjoiteltu aikaisemminkin. Juteltiin Mursun kanssa sen tekemisestä, että tehtiinkö niitä JOKA koulussa ala-asteella. Kyllä varmaan. Meillä ainakin ensimmäinen käsityö oli vohvelikankaasta tehty ruokaliina, siis pulpetille laitettava ruokaliina, koska me söimme luokissa. Omani on vain kahdonnut. 
Pidin siitä vohvelikankaan kirjonnasta niin paljon, että Äiti osti minulle ison palan kangasta ja kirjoin siitä kotona itselleni pyyhkeen. Siinä on tällaista kuviota:

Tämäkin on, hyvänen aika sentään, melkein 50 vuotta vanha, siksi näyttää lähempää katsottuna siltä, että siinä olisi virheitä, mutta ei, siitä on kankaan lankoja katkennut!

Sitten mietittiin, onko Poika tehnyt koulussa noita vohvelitöitä, siis tehtiinkö niitä vielä 1990-luvulla. Vähän pätki kummankin muisti, mutta kirkastui sitten: on tehnyt! On tehnyt kaksikin. Toinen on pieni neliön muotoinen liina - jonka tarkkaa sijaintia en nyt muista - luultavasti minun sängyn alla muiden pöytäliinojen yms. kanssa. Ja toinen on tämä pienen pieni tyyny: 

Tämän tyynyn Poika teki Mursulle. Se on n. 15 cm x 15 cm ja hyvin ohut. Mursu oli kolmivuorotyössä ja luonnollisesti nukkui päivisin. Kun hän tuli aamulla töistä, hän otti tämän tyynyn, laittoi tyynylleen ja päänsä sitten tähän tyynylle ja vaipui uneen. 💕

Mutta ei tässä vielä kaikki. 
Mursu kysyi, vieläkä tällaista kangasta saa. Vastaus "kyllä, meillä on iso pala punaista vohvelikangasta täällä arkussa" ei ollut oikea. 
"Kyllä, kangaskaupasta sitä saa" sen sijaan oli hyväksyttävä vastaus. Ja sitten siinä kävi niin, että... Tänä aamuna tuli tuolta meidän kaupalta ilmoitus, että siellä on paketti: siellä on 2 m sinistä vohvelikangasta 😄❤️

Huomenna, kun Mursu lähtee viemään minua junalle, käymme ostamassa OIKEAN väriset langat eli saman värisiä lankoja kuin siinä hänen koulussa tekemässään pyyhkeessään on ja sitten kun tulen kotiin, aloitamme projektin "siniset ja punaiset vohvelikangaspyyhkeet". 😄

Pahoittelut kirjoitusvirheistä, meinasi lähteä näkö tuossa välissä..
Nyt pistän koneen huilimaan, koitan keräillä tavaraa mukaan reissua varten ja ehkä vähän yrittää järjestellä paikkoja samalla. 

Kallen tarina ja vähän muutakin höpinää

 Viime päivien aiheina on ollut lelut, lapsuuden lelut ja kierrätyksen kautta uuden kodin saaneet lelut.
Stansta kertoi Skippereistä ja Barbeista, Päivi kertoi Vanha Karhuherra Anselmi Upponallesta. Kummankin blogien kommenteissa on paljon tarinoita vanhoista leluista. Minäkin. 

Minun leluja ei ole jäljellä juurikaan - elämä on kohdellut niitä kovin käsin vuosien varrella, mikä on surullista. Joitakin tarinoita kyllä on.

Ensimmäiset nukenrattaani, jotka sain joululahjaksi, olin kuulemma kääntänyt saman tien ylös alaisin, hakenut ruuvimeisselin ja aloittanut korjauksen. Isäni oli autonkorjaaja ja minä hänen apulaisensa kai siitä lähtien kun opin kävelemään.

Ensimmäisellä nukella oli pitkä ruskea tukka. OLI. Toisella nukella oli pitkä vaalea tukka. OLI. Molemmat nuket kävivät siis parturissa ja tukat leikattiin. Sen jälkeen en tainnut enää nukkeja saadakaan, Barbien tai pari kyllä.

Jos en ole ihan väärässä, niin nämä ovat olleet vaunuissani, kun olen ollut vauva - vähän ovat nekin vuosien varrella kärsineet, ovat varmaan olleet leikeissä mukana 😊

Mutta tässä on tarinan päähenkilö; rakas Kalle ❤️

Kalle on yhtä vanha kuin minäkin eli alkaa lähennellä pikkuhiljaa kuuttakymmentä. 
Välihuomautus: nykymuodin mukaiset vaatteet hän on saanut ystäväni pojanpojalta, ettei ihan nakupellenä tai pelkässä vaipassa tarvitse olla.

Kallella on alunperin ollut sulkeutuvat silmät, mutta sanovat minun tökänneen ne pään sisään 🫣 - pelottavaa. 
Silloin Kalle vietiin Nukketohtorille Helsinkiin ja hän paransi Kallen. Mutta sitten sama kävi uudestaan ja jostain syystä silmille kävi muutakin vahinkoa. 

Monen vuoden jälkeen Mursu sai silmät taas paikalleen, mutta niin hurjalta kuin se kuulostaakin, niin käytettiin pikaliimaa ja sinistä permanenttitussia, että Kallen silmät saatiin paikalleen ja katse ei-niin-pelottavaksi. 
Eikä hän enää itkekään, niin kuin silloin aikanaan - ei kyllä ole syytäkään, kun ei kukaan enää kiusaa..

Poika ja Siskorakas joskus 4-5 -vuotiaina löysivät Kallen leikkikaverikseen. Pudottivat pienen vauvan pää edellä lattialle ja siitä seurauksena on kallonmurtuma! 
Nyt häneen ei saa enää koskea kuin minä ja Mursu.
Kallella ei ole oikeaa tukkaa, vaan koko nukke on muovia, myös hiukset. Olleet alun perin ruskeat, mutta iän myötä "harmaantuneet" - väri on kulunut paikoin pois. 

Pojan leluja meiltä vielä löytyy, esim. Prätkähiiret.
Poika soitti "perjantaipuhelun" - perjantaina. Oli jo viikolla vai edellisellä kysellyt yhden Dinosaurus-kirjan perään, joka sitten löytyi häneltä itseltään. Kysyin, mistä se kirja oli silloin tullut hänelle mieleen, oliko ollut kirpparilla vai mitä. Sanoi, että on taas viime aikoina alkanut dinosaurukset kiinnostaa. 
Aijaa...Täällä on kuule vielä jotain sun dinosauruksia - ja sitten meidän juttu kääntyikin niihin. Ja puhelun jälkeen lähetin niistä kuvat hänelle. Ovat kuulemma jotain Jurassic Park -dinosauruksia.

Eihän siinä vielä mitään, me puhellaan kaikenlaisia, kun on sen verran pitkä välimatka ja hänellä nyt kiire työn kanssa. Mutta kun meidän ystävä tuli lauantaina käymään, niin Mursu nauroi hänelle, että kyllähän se koomiselta kuulosti, kun "kohta nelikymppinen poika ja kuuskymppinen vaimo puhuu dinosauruksista" 😂😂

Aurinkoinen lauantai

 Olen yrittänyt kirjoitella teille kuulumisia, vastailla kommentteihin, lukea blogeja ja kommentteja, mutta... vaikka kuinka olen luvannut (vannonut) etten vanhene, joudun kai perumaan puheeni 😂
Silmät ei enää tunnu kestävän ylenpalttista (mitä sekin sitten on, siis kuinka paljon, kun ennen sitä sentään oli työkseen) ruudun ääressä oloa. 
Ja kun valituksen makuun pääsin niin: meillä on vielä sen verran lunta, että kun aurinko paistaa kilottaa kauniisti pihalla koko päivän, niin harmi kyllä, verhot on pidettävä ikkunassa: puhdas lumi on niin kirkasta, että toinen vaihtoehto olisi aurinkolasit 😎 - silmien lepuuttaminen kauas katsomalla päätyy makuuhuoneen likaiseen ikkunaan ja siihen-puuhun-jonka-nimeä-en-vieläkään-muista...

Mutta on ihanaa kun aurinko paistaa, se tarkoittaa sitä, että on kevät, kevät, kevät!
- aimarii, on ihanaa, että teillä on vielä lunta ja pakkasta ja suojakelejä ja teillä saa nauttia OIKEASTA talvesta, jota odotin koko talvikauden näillekin leveysasteille.

Viikko vilahti taas pikaisesti, niin kuin huomasitte, vähän taas touhotin ja tohelsin 😜

Se odotettu torstai. Torstai on toivoa täynnä, eikös vain? Keskiviikkoiltana soi puhelin ja Äidin serkku soitti. "Te olitte kuulemma äidin (isotäti) kanssa puhuneet, että jos me tullaan sinne teille päin niin voitais tavata, huomenna ollaan tulossa"
No voi pahus! Mursu lähdössä kaupunkiin ja millä minä sinne kylille pääsen.. Vaan mikäänhän ei ole niin viisas kuin.. nainen 😜
Omatoimikirjastot on loistava keksintö: Mursu tipautti minut kirjastolle (mikä kyllä sinänsä oli ja ei ollut vahinko). Löysin VAIN yhden lainattavan kirjan ja ota-tai-jätä -kärrystä kaksi kirjaa vietäväksi Äitille. Jos olisin kehdannut, olisin työntänyt ulos koko kärryn, mutta jossain menee Pöllönkin raja 🫣

Ennen kuin seuralaiseni saapuivat, ilmoitti Mursukin, että auto on korjattu, mitäs tehdään. Auts.. Käskin mennä kotiin, mutta kas vain, me kun oltiin asiat hoidettu ja mentiin syömään niin kukapa istui siellä kahvilla: mun Mursu! Isotäti ilahtui enemmän kuin silminnähtävästi ❤️ Siellä Mursu sitten istui odottamassa kun me lounastettiin. Oli perin ovelaa henkilökuntaa muuten. Jälkiruuaksi oli jäätelöä ja juuri ennen kuin me menimme lounaslinjastolle, toivat kuumat lautaset linjaston päähän. Etten söisi niin paljon jäätelöä, kun se ehtisi sulaa...😜😜 No ei vainenkaan, kyllä jätskille oli ihan omat kulhot. 

Ihanat tulppaanit sain muistoksi tapaamisesta

Eilinen päivä meni urheilun parissa - minusta on tullut ihan oikea penkkiurheilija. Ihan pienen kyyneleen taisin tirauttaa, kun Saga Vanninen voitti MM-kultaa (viisottelun hallikisoissa) vastikään voittamansa EM-kullan päälle. Ja hän on vasta 21-vuotias. Sinnikäs tyttö 🏅🏅

Huppista keikkaa, kävi niin että pihaan ajoi auto ja ystävä jonka kanssa ollaan pidetty yhteyttä vain puhelimitse sitten viime kesän jälkeen - ajatus tämä postauksen valmiiksi saamisesta ja kaiken muunkin valmiiksi saamisesta jäi siis siihen. 
Muutama tunti huonoa huumoria, pariton pöllösukka - sille pitäisi kutoa pari langoista jotka oli mukana, yksi ristipistotyö jonka tekeminen oli luovutettu neljän piston jälkeen. Arvatkaa mikä kuva? 

Posti oli jäänyt taas hakematta parin viikon ajan. Laatikossa oli pieni paketti ja neljä kirjettä, kaikki verotoimistosta. Myönnän, verotoimiston kirjeet vähän säikäytti, ennen kuin ehdin avata ne.
Kaksi kirjettä kummallekin: esitäytetyt veroilmoitukset. Kiitos. Oli helppo tarkistaa. Toiset kirjeet oli myös helppo tarkistaa: kiinteistöverot. Niitäkin tulee molemmille. Huh sanoi Pöllö ja pyyhkäisi hikikarpalot otsalta. 

Pieni paketti oli Sujen lähettämä ja sieltä paljastui..tam-ta-daa: 

Kiitos Sus' 😊

Ajatukset joita aamulla oli, katosivat lahjakkaasti päivät aikana, joten 

KIVAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE! 

Rullaati rullaati rullaa

Jostain syystä ei nyt vieläkään, vaikka on jo ilta, tahdo mennä perille, että tänään on KESKIVIIKKO. Ja vasta 19. päivä. Siis minulle vasta.

Meidän kahden hengen taloudessa on tehty muutamia sopimuksia sen jälkeen ja sitä mukaa, kun a) minä jäin työkyvyttömyyseläkkeelle, b) Mursu jäi työttömäksi, c) Mursun äiti nukkui pois ja muutimme maalle ja d) minun isä nukkui pois.

Yksi on se, että meillä on erikseen Laskunmaksutili, jonne "tilipäivinä" kumpikin siirtää sovitun summan laskuja varten ja sieltä ne laskut sitten maksetaan. 
Minun "tilipäivä" on 20. päivä. Oma tilini oli eilen, ei nyt miinuksella, mutta ei niillä rahoilla mitään olisi enää tehnytkään. Siirsin ne siis sinne yhteiselle tilille. 
Aamulla nousin iloisena ja reippaana ylös ja hop hop pankkiin: MITÄ?? Tilillä EI OLE RAHAA? No ei kai, kun on 19. päivä 🫣🫣

KUKA MUU MUKA?

Oikeasti en noussut ylös iloisena, reippaana kyllä. Olin nimittäin saanut NIIN tarpeekseni mutkalla olleesta petauspatjastani. Tuhisin ja puhisin ja puhisin lisää, kun tajusin, että "ei oo rahaaa". 
Onneksi Mursu ja netti pelastivat. Netti kertoi, että lähikaupungin kaupassa oli meille sopivia petareita kolme kappaleita. Ja ei kun matkaan hopea. 

Siinä ne on rullallallalla odottamassa, että joku avaisi muovit, keräisi vanhat petarit pois ja leväyttäisi nämä auki.

Ei muuten ollut kovin helppo saada noita muoveista pois - ei nimittäin tullut mieleenkään käyttää veistä muovien leikkaamiseen. 
Mutta kukaan ei ole niin näppärä kuin kiukkuinen nainen 😜 - kiukkuinen siksi, että ne oli niin hankala saada pois muoveista.

Että näin. Katsotaan miten hyvin ensi yönä nukuttaa. 

Oikeassa korvassa ei tänään oikein voinut pitää kuulokojetta. Oli lopulta pakko ottaa se pois. Voisikohan kipu johtua siitä, että se putki on tulossa sieltä ulos 🤔 Tuntui jotenkin kummalliselta se kipu. Aaarrgghhh. 
Jos ei olis kiva, että on tulee kevät ja sitten kesä ja sitten vielä syksykin, niin toivoisin, että olisipa jo marraskuu - sitten ne ainakin ottaisivat sen putken pois, jos ei älyä itsekseen tulla. 

No niin, nyt kuulkaas katsotaan kuin Joensuun Jasmi hiihtää. Peukut pystyyn1 

Vink vink - puikkoja ja virkkuukoukkuja 😂

 Taas poimin ainakin ensimmäisen kappaleen aiheen Stanstan blogista. Oma pää ei selvästikään toimi, ajatukset pyörii kehää. "Ajatukset ne pyörivät ympäri, ympäri ja ympäri .. koko päivän".

Ai niin, siis asiaan. Kyse oli puikoista ja virkkuukoukuista. Aloitetaan taas alusta eli a:sta, senhän te olette jo oppineet 😜. Oli aika, kun ystäväni kanssa askarreltiin yhtä ja toista, hän vielä enemmän kun oli niihin aikoihin enempi kotosalla. 

Päällystettyyn Pringles -purkkiin sopii hyvin kattava määrä sukkapuikkoja (20 cm:n mittaisia). 

Renkaan hoksasin lisätä tässä taannoin, kun aina etsin noita muovisia spiraaleja, joilla voi niputtaa puikot nätisti nippuun. Nyt ne roikkuu tuossa renkaassa kiltisti tallessa odottamassa purkkiin pääsyä puikkojen kanssa. 

Sain myös kotelon pitkille puikoille, tuplapurkin 😊
Siitä luovuin samalla kuin luovuin suorista pitkistä puikoista, taisin viedä ne kierrätykseen. 

Virkkuukoukuillakin oli joku oma koristelemani rasia, mutta olen vaihtanut sen takuuvarmaan "herätysrasiaan" 😂 eli peltirasiaan. 
Peltirasiat ovat käteviä monessa asiassa ja niitä meiltä löytyy.

Pyöröpuikot olen säilönyt samalla systeemillä kuin Stansta: minigrippusseihin. Jotka olen säilönyt - ihan itse päällystämääni, ja sen kyllä huomaa.. - laatikkoon: 

Aha, joku jätti kääntämättä kuvan ja siitä puuttuu lumihiutalekin. Voi hyvänen aika. On se siis ollut joskus vähän hienompikin, mutta aika tekee tehtävänsä. Seli seli 🫣

Johonkin jouluaskarteluun olin ostanut huopaa ja sen liimasin sopivan laatikon päälle. 

Vähän epäselvä kuva, mutta pöllöhän siinä tietenkin on ja kun kyse on puikkolaatikosta, niin siinä pitää olla lapaset. 

Kun tänne maalle muutettiin, sain entisten omien puikkojeni lisäksi myös A-nopin puikot ja silloin tein totaalisen inventaarion ja vein (ainakin lähes) kaikki itselleni tarpeettomat puikot kierrätykseen. Osan sukkapuikoista taisin viedä tuohon - silloin vielä käytössä olleessa - koululle, ottivat iloiten vastaan.

Tällaista, taas nappasin postausidean joltain muulta 🫣 

LUKUPIIRI - tuossa se nyt on, muiden jatkona

 Tuossa oikealla, listan jatkona se nyt sitten on, Pöllön Lukupiiri 

Tästä myös pitäisi sinne päästä. Pöllön Lukupiiri

Otsikossa Lukupiiri isolla siksi, että ne keitä aihe ei kiinnosta, voivat hypätä päivityksen yli. Jatkossakin aion ainakin toistaiseksi laittaa tänne lyhyen päivityksen aiheesta, jos ei muuta, niin sen että sivulle on tullut uusi päivitys.

Ensimmäinen luettava kirja on Sisko Istanmäki: Yöntähti
(ellen saa kauheasti vastustusta siihen) 

Tervetuloa mukaan! 

Krapuilu toi taas vanhoja muistoja mieleen

 En ole katsonut sen tarkemmin mikä oli tämän viikon krapuilun aiheena, mutta Cara kirjoitti uusista talvilajeista. 
Niissä oli kyllä tuttuakin, napakelkkailu ja sehän toi taas muistoja mieleen. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa muistelut tänne omaan blogiin, enkä aina muiden blogeihin kommentteina 😄

Meillä oli monta vuotta Äidin puolen suvun kanssa viettää laskiaisriehaa Laskiaissunnuntaisin enon luona, Mummolassa, eli Äidin ja sisarustensa lapsuuden kodissa. Paikka on kahden pienen järven välissä ja eno rakensi meille aina talvisin hyvän pulkkamäen, joka vei parhaimmillaan pitkälle jäälle asti. 

Erään laskiaisen jäljiltä suvussa on lentävä lause "Ylänupista hyvä meno!" 😄 Sen huikkasi serkkuni pieni poika, joka laski rattikelkalta ihan mäen päältä alkaen, kiven päältä - kun me aikuiset, pelkurit, laskettiin siitä kiven juurelta. 

Parina talvena eno oli rakentanut jäälle napakelkan! Ensisijaisesti tietysti lapsille, mutta meille kaikille on sen verran annettu lapsenmielisyyttä, että jokainen meitä sitä kokeili. 
Pyörittäjiä tietenkin tarvittiin enemmän kuin yksi. Vauhti oli jossain vaiheessa jo melkoinen ja yhden serkkuni äiti kompastui ja saman tien kuului KAMALA PAMAUS! 
Kaikki tietenkin säikähtivät: aisa osui varmaan häntä päähän, puhelimia kaivettiin esille ja oltiin valmiina hakemaan ensiapuvälineitä - onneksi joukossa oli useampikin lähihoitaja. 

Selvisimme kuitenkin.. säikähdyksellä, hän mustelmilla ja loppujen lopuksi koko järven yli kaikuvalla naurulla: hän oli siis kompastunut, peppu pystyssä siinä hangessa ja kun kelkka pyöri kovalla vauhdilla, aisa kapsahti peppuun - ja katkesi! Siitä katkeamisesta se pamaus.

Siihen loppui napakelkkailu siltä talvelta, mutta seuraavana talvena sitten otettiin uusiksi 👍

Aurinkoinen hyvän mielen lauantai

Tänään oli vinkeä lauantai. Aurinko paistoi aamusta alkaen pilvettömältä taivaalta, joten päätettiin lähteä ajelemaan, katselemaan kevään etenemistä maakunnassa. 

Ajeltiin kaupungin suuntaan, ei varsinaisesti kaupunkiin, vaan sieltä syrjästä huoltoaseman kautta tankaten ja uudehkon, suositun asuinalueen kautta etiäpäin. Ko. asuinalue oli aiemmin ihan vain metsää ja peltoa, silloin 40 vuotta sitten kun asuin muutaman kilometrin päässä siitä. Nyt siellä on rivitaloja, pienkerrostaloja ja omakotitaloja vieri vieressä ja lisää tulee koko ajan. 
Paikka johon minua ei saisi asumaan mistään hinnasta. Ei, vaikka meillä ei ole julkista liikennettä ja tiedän, että kauppakin lopettaa toiminnan muutaman vuoden päästä - silti en sinne muuta. 
Ennemmin kerrostaloon. 

Hetken ajettuamme kohdalle osui kauppa ja pistäydyimme eväsostoksille. Kaupanpihalla oli myös Rinki-piste ja kun mukana oli melkoinen määrä pahvia, Mursu päätti jättää pahvit sinne. 
Valtavien roska-astioiden ympärillä pyöri pari n. 6-7 vuotiasta poikaa jalkapallon kanssa. Katselin heidän touhujaan ja näin, että he menivät juttelemaan Mursun kanssa. 

Osittain jo arvasin mitä oli tapahtunut, mutta en ihan kaikkea... Siellä oli käyty keskustelu:
- Antaisitsä meille rahaa?
- Kun ei mulla ole.
- Edes viisi senttiä?
- Mulla ei ole yhtään rahaa, mutta mulla on autossa kaksi limutölkkiä, käykö ne?
- No käy!
Mursu tuli hakemaan tyhjät tölkit ja vei pojille, tyhjä imurilaatikko oli vielä maassa 🤔
- Saadaanko me tää laatikko kanssa?
- Saatte. Mitäs te teette sillä?
- Kerätään lisää tölkkejä siihen.
- Okei, no hyvä. 
Keskustelu päättyi, mutta Mursu kuuli, kun toinen pojista sanoi toiselle:
- Toi on hyvä ihminen!

❤️❤️❤️❤️

Voisin laittaa tähän vaikka miljoona miljoona miljoona sydäntä! 
Ne pojat oli sen ikäisiä, että Mursun kanssa puhuttiin, että sen ikäisiltä tuollaiset lauseet tulevat oikeasti sydämestä. 

Me jatkettiin ajelua, ajeltiin mökin ohi ja yllätys yllätys: ulko-ovi oli KIINNI. Kun lähestyttiin Kausalan ABC:tä, huomattiin, että toiselle puolelle on ilmestynyt Tokmanni - on siis jokunen tovi kun ollaan siellä suunnalla käyty! Muistui mieleen se vessapaperi joka on kai jo kolme kertaa unohtunut ostaa 🫣 Nyt mentiin ihan varta vasten sitä hakemaan sieltä ja ostin samalla itselleni mekon/tunikan - jonkun koltun kuitenkin. 
Iitin kirkonkylän kautta ajeltiin Vuolenkoskelle ja sieltä kotia kohti - maisemat oli aika lailla muuttuneet siitä kun olemme viimeksi siellä ajelleet. Puita oli kaadettu, mutta tilalle istutetut taimetkin olivat jo ehtineet kasvaa yli kaksimetrisiksi. Hups vaan. 

Aurinko meni välillä pilveen, niin auton ulkopuolella kuin sisäpuolellakin, mutta onneksi se tuli aika pian jälleen esille. Niin kuin aina. ☀️☀️

Lukupiiristä lisää - ja vähän ehkä muutakin :)

Kiitos - hyvän viikon huipuksi te vielä yllätitte ja ilahdutitte minut tuplasti, triplasti.. moninkertaisesti! 🌹🌹🌹

Olen tässä nyt yrittänyt pyöritellä ajatuksiani suuntaan ja toiseen ja takaisinkin, että mitenkä päin tästä lähdettäisiin liikkeelle.

Minulla on jo olemassa tuo Pöllö kirjojen maailmassa -blogi, jota voisimme käyttää. Siihen on linkki tuossa oikeassa reunassa. 
Vai olisiko teistä mukavampi jos Lukupiirille olisi ihan oma bloginsa? 

Vai kirjoitellaanko kirjoista muiden iloksi täällä Pöllönkulmalla? Mitä mieltä olette te, joita en saanut houkuteltua mukaan - mistään pakkolukemisestahan ei ole kyse, luotan siihen, että täällä Pöllönkulmalla käyvät ovat lukutaidon oppineet aikanaan koulussa 😊

Minä tuolla aiemmassa kyselyssäni kommentteihin jo vastailin, että ajatuksia ja kommentteja kirjoista saa tulla kertomaan, vaikkei kirjaa meidän kanssa samaan aikaan olisikaan lukenut - oletteko samaa mieltä?
Jatketaan näistä yksityiskohdista yms. sopimista, kun on ratkaistu tuo, että missä "kokoonnutaan". 

Se Lukupiiristä tällä kertaa, jään odottelemaan vastauksia ja jatketaan sitten. 

Meille tuli tänään uusi IMURI. Posti kuulkaa ylitti itsensä. Paketti tuli seurannan mukaan suoraan ja viimeiset n. 60 km se tuli vuorokaudessa! Yleensä siinä menee vähintään kaksi vuorokautta. 
Pelkään jo etukäteen, että jos ei huomenna, niin ensi viikolla meillä siivotaan. Oi voi.. 🫣

Mursu kysyi aamupäivällä, että pitäisikö tänään leipoa sämpylöitä, jos ei kaupassa ole leipää. Mikäs siinä, vastasin, täytyy sitten ruveta hommiin. Näetsen jos se sähkömies tulee - ja tietenkin tulisi - meidän tuurilla just sitten kahdelta niin kuin oli ilmoitettu. Ei me kuitenkaan aloitettu leipomista ja kun ilmoitus paketista tuli, Mursu lähti hakemaan sitä saman tien. Kaupan hyllyt oli täynnä leipää! Leivomme sämpylöitä ehkä sunnuntaina. 

Kasasimme imurin ja ihailimme sitä tyyliin "on se hiano" ja "kyllä siinä on kaikkee". Sitten asetuimme odottamaan sähkömiestä. Mursu nukahti sohvalle ja juuri kun minä olin vaipumassa horrokseen tähän nojatuoliin, kuulin auton oven pamahduksen. Tietenkin. 
Nuori mies kävi talon takana vaihtamassa sähkömittarin, siinä ei kestänyt kuin vajaa kymmenen minuuttia. Siitä tiesi, että sähköt on palautettu, kun ovikello soi taas. Vähän kyllä ihmetytti, ettei hän tullut kysymään, että palautuiko sähköt - kai hän näki sen siitä mittarista, alkoi varmaan raksuttaa hullun lailla.. Vähän aikaa istui autossaan tuossa meidän pihalla ja sitten hävisi kuin tuhka tuuleen. Kiitos ja näkemiin. 

Eilen surffailin www.deafmetal.com sivuilla. Oliko vähän ihania koruja Kuunoille. Ja kuinkas sitten kävikään. Menin ja tilasin. Tänään sain sähköpostin, että joudun odottamaan muutaman päivän kauemmin kuin toimitusvahvistuksessa luvattiin, kun ei ole kaikkia materiaaleja. Mutta hän voisi tehdä sen sijaan toisenlaiset, niin saisin nopeammin. Jälleen kerran: mitä asiakaspalvelua! 
Kiitin kauniisti ja sanoin voivani odottaa - ja koskaan ei voi tietää, josko tilaisin lisääkin... 
Pari päivää kauemmin, ei tunnu missään (kun ei ole kyse ystävämme Postin tupeloinnin aiheuttamasta turhasta viivästyksestä) 

Näin meni tämä päivä. Nyt pistän koneen kiinni ja hiivin sänkyyn. Hyvää yötä! 

Kuka muu - taas :) - BINGO

KUKA MUU MUKA? Kuka tilaa tavaraa netistä ja vasta tilausvahvistuksen s-postiin saatuaan huomaa, että sukunimestä puuttuu kaksi viimeistä kirjainta 🫣 

Onneksi se toinen tilaus, jonka tein aikaisemmin ja joka oli se arvokkaampi ja tärkeämpi, se on se IMURI jonka Mursu halusi, se onnistui ja siitä tuli jopa ilmoituskin, että se laitettu tulemaan.
Se näkee ken uskoo, ei kun miten päin se on, että koska se tulee perille. 
Vaan tietenkin meidän tuurilla sen hinta oli noussut 50 euroa tässä odotellessa, mutta olin valmis maksamaan sen verran siitä, että meillä imuroidaan useammin. 

Aamulla meinasi palaa käämi. Ja tulla itku, vaikka toisaalta päivä oli mitä parhain ongelman ilmaantumiselle. 
Otin illalla hyvissä ajoin Kuunot pois korvista (kuulokojeet) pestäkseni korvakappaleet. Aamulla näpersin sen pahuksen letkun takaisin paikalleen ja tavanomaisuudesta poiketen laitoin ensin oikean Kuunon paikalleen. Tilulilulii. Toimii. Sitten vasen. Mykkä kuin naapurin Kapu. (En minä tiedä onko se mykkä, mutta en kyllä ole koskaan kuullut sen naukuvan enkä sähisevänkään.)
Yritin muutaman kerran - Hanni, parempia vinkkejä? - avaamalla paristokotelon = katkaisemalla virran ja sulkemalla sen. Ei toimi. Jotain onnetonta vikinää kuului, mutta selvästikään ei ollut kunnossa. OLKOOT. 

Iltapäiväksi oli aika kuulokeskukseen, juurikin näitä vempainten tsekkaamaan. Vaan Pöllö ei antanut periksi. Jos kerta vielä. Ja tadaa: kumpikin soitti oman tiluliluliinsä niin kuin pitikin. EN MINÄ YMMÄRRÄ.  
Jos Hannilla tai jollakulla muulla kuulokojeiden käyttäjällä on noviisille vinkkejä, niin mielelläni vastaanotan. Merkki on Phonak, patterit 312. Tykkään kun näissä on bluetooth. 

Kuulokeskuskäynti sujui niin hyvin kuin voi. Kun vaan muistaisin kaikki oikeat termit 🤭Joka tapauksessa Kuunot on kunnossa, ei niissä mitään vikaa ollut. Satu-"täti" vaihtoi pariston myös toiseen, kun toiseen olin jo vaihtanut kotona. Äänenvoimakkuutta vähän nostettiin ja oman äänen "peltipurkkisoundia" säädettiin ja sitten vaan juteltiin kaikenlaista, jotta totuin ääneen ja pystyin sanomaan, että onko se hyvä. 

Tädiltä saamani paristot lupasin viedä hänelle Kuulokeskukseen, ne kun eivät käy minulle, ja kiitokseksi siitä sain itselleni sopivia paristoja.

Tiistaina kävin FYSIOTERAPEUTILLA. Siitä laitan ruksin bingoon ja sain siitä alarivin täyteen BINGO!

Fysioterapeuttini Marjo on ihan superihana. Siitä voisin ottaa puuttuvan iiiii-kirjaimen, mutta katsomaan keksinkö jotain muuta. 
Muisti mitä kaikkea pystyn tekemään ilman Riesa-vaaraa ja mitä pystyn tekemään ilman, että muuten vain olen lattialla pötkölläni = huono tasapaino. Eli hän teetti kaikenlaisia "temppuja" selvittääkseen lihaskuntoani, tasapainoani ja sen sellaisia asioita. Hän lupasi kirjoittaa minulle lääkärinlausuntoa tukevan lausunnon kunnostani sitä avustajan hakua varten. 
Olisi pitänyt löytää se edellinen hylkypäätös, mutta vaikka kävin kaikki meidän paperit läpi, en löytänyt. Marjo soitti aamulla ja jouduin sanomaan not. Mutta minkäs teet, enpä voinut paperiksikaan muuttua. 

Olen samaa mieltä ISOTÄTINI kanssa: meidän hyvinvointialueen/sote-keskuksen palvelu ON parasta, kaikin puolin. 

Tänään torstaina oli vuorossa ILMALÄMPÖPUMPUN huolto ja pesu. Hyi miten paljon siellä oli kakkaa! Nyt kuulkaa käy taas sellainen puhuri, että otsatukka heiluu, kun tässä naputtelen. Rahaahan se maksaa, mutta enemmän se maksaisi, jos ei olisi teetetty ja koko vempain olisi mennyt rikki: olisi pitänyt ostaa uusi. 
Olen ILOINEN, että se on nyt tehty, vaikka ITKU varmaan tulee, kun lasku napsahtaa s-postiin.
BINGO! Bingon viimeinen rivi, oikeaan reunaan i-kirjain ja koko ruudukko on täynnä! 

Kysymys, josta ette ehkä saa mitään tolkkua - koetan taustoittaa asiaa vähän. 
Eilen kun kävin siellä Kuulokeskuksessa ja asiat oli kunnossa ja sain ohjeita ja neuvoja ja "luvan" soittaa jos tulee ongelmia. Tapaaminen kesti tunnin ja tuntui kuin olisin ollut tapaamassa ystävää. Siitä tuli tosi hyvä mieli, tapaamisesta.
Tänään, kun ilmalämpöpumpun huoltaja oli lähtenyt ja tavarat asetettu paikalleen ja kahvit keitetty, tuli samanlainen hyvä mieli.
Huollon tehnyt mies oli meille ennestään tuntematon, mutta meillä oli yhteinen tuttu. Hän jutteli työn ohessa, toki annoimme työrauhaakin. Varmaan ne sanat jotka hän lähtiessään sanoi, tekivät sen hyvän mielen: "Kiitos kun kannatatte paikallista yrittämistä." 

Niin se kysymys, se kuuluu, tuleeko teille sellaisia hyvän mielen hetkiä, sellaisia... sellaisia joita ei oikeastaan voi selittää? On vain hyvä mieli. 

Pahoittelut - kuten Stansta Hannille jossain kommentissa totesi jotain että, Pöllö pystyy siivillään lentämään aiheesta toiseen. Tämä postaus oli sekavaakin sekavampi, kun yritin kirjoittaa tätä useampana päivänä useampaan otteeseen eikä tässä ole päätä eikä häntää, alkua eikä loppua eikä ainakaan tolkkua. 

Pelkkiä kirjoitus- ja ajatusvirheitä. Kestäkääääääää......

Silmät sikkarallaan kirjoitan ja kysyn

 Vaikka aihepiiriltään tämä kuuluisikin tuonne ihan omaan osioonsa, niin kysyn nyt täällä kuitenkin ensin ja jos vastaukset on myönteisiä, niin siirretään aihe omaan maailmaansa. Johon toki kaikki ovat tervetulleita.  

En aio pakottaa kaikkia lukemaan, älkää pelästykö 😂

Tuli vain tässä mieleen jälleen kerran, olen sitä pitkään pohtinut. Kuten olen kertonut, minulla on kolme kirjastoa yhtä pitkän matkan päässä eikä Mursu suinkaan ole kieltäytynyt ryhtymästä kuljettajaksi. 

Minä kaipaisin Lukupiiriä. 
Harmi on se, että yhdessä kirjastossa sitä ei ole lainkaan. Kummallista. 
Yksi kirjastoista on remontissa.
Ja itse asiassa kun katselin kalenteria, niin eipä ole siellä kolmannessakaan Lukupiiriä. 
Ei oikein houkuta ajaa yli 100 km:ä reilun tunnin kirjasta jutustelun takia kaupunkiin. 

Siispä kysyn teiltä lukijoilta:

Saataisiinko me aikaiseksi Lukupiiri?  Olisiko teissä innokkaita osallistumaan? 
Jos olette halukkaita/innokkaita osallistumaan, mutta ei ole innokkaita "vetäjiä", voin yrittää hoidella sitä - voin luoda sitä varten oman, erillisen blogin, jossa voidaan jatkaa keskustelua. 

Että ei mulla tänään muuta 🥰

Niin siinä sitten taas kävi - 2 x BINGO

Taisin käyttäytyä HUONOSTI. Luulin olevani kiltti ja ystävällinen, mutta voi ei, taisin käyttäytyä sittenkin huonosti. Kaupassa, ihmisten ilmoilla. Iäkkäämpi täti ainakin tuntui olevan sitä mieltä. Huppista keikkaa. 

Ruokakaupassa oltiin ja kassalle oltiin menossa ja tapani mukaan vilkaisin taakseni tulevaa asiakasta. Siitä on tullut tapa siksi, että jos siinä joku jolla on vain yksi maitotölkki tai jotain, niin hänet päästetään edelle. Voin nimittäin kuvitella, että on aika turhauttavaa seistä yhden maitotölkin tai leipäpaketin kanssa odottamassa, kun edellä olevalla on kärry täynnä tavaraa ja niitä sitten järjestellään ostoshihnalle 😊

Tällä kertaa meidän taakse oli tulossa mies aikuisen poikansa kanssa, heillä oli muutama tölkki olutta ja energiajuoma. Meillä sellainen matala kärry täynnä tavaraa. 
Kehotin heitä menemään edelle, kursailivat ensin, mutta suostuivat sitten, hymyilivät ja kiittelivät. Vaan sitten: heidän taakseen olisi ollut tulossa vanhempi täti-ihminen, joka selvästi jostain otti nokkiinsa ja pyysi pyytämään toisen kassahenkilön viereiselle kassalle. Meidät ohittanut mies välitti tiedon meidän kassalle ja sen jälkeen toivotti hyvää naistenpäivää kaikille naisille ketä siinä kassojen läheisyydessä oli - ei siinä hänen ja poikansa lisäksi muita miehiä ollutkaan kuin Mursu 😄 Täti siinä vieressä jupisi, kun joutui odottamaan kassahenkilöä, yritin häntä lohduttaa, että kyllä sieltä kohta joku tulee (kaupan toiselta puolelta..) Voi voi sentään.
Pilasinkohan koko juhlapäivän häneltä olemalla kiltti miehille?

Kauppareissu tehtiin samalla kun tultiin kotiin kaupungista. Kaupunki eli CITY oli entinen kotikaupunkimme Suomen CHICAGO. 

Onhan teillä tiedossa mistä Lahti on saanut nimen Chicago?

Kauppareissun jälkeen alkoi viimeinen osuus kotimatkasta ja matkalla varmistui, että Mursu ei ollut kuullut menneellä viikolla omiaan, kun oli myöhään illalla käynyt portailla. 

Näimme ainakin kolme CYGNUS CYGNUS -pariskuntaa; yksi pariskunta lensi ja etsi vielä paikkaa itselleen, mutta kaksi oli jo löytänyt Päijänteen avoimet vedet. 

Kuvaa en niistä ehtinyt ottaa, kun tajusin liian myöhään, että niissäkin on C!

Eli BINGO, vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan on valmis 👍

Ja hups: ystävällinen teko kaupassa eli oluet ensin BEER ja tietenkin hei BINGO - niistä tulee B!

Ylärivistä toinen BINGO! 

Nyt puuttuu enää kaksi kirjainta, mistähän minä ne vielä keksisin. Taisin keksiä jo, ainakin toisen... hih... omaa kivaa lauantai-illaksi. 

Mutta minähän olen unohtanut kertoa teille ihan tavallisia asioita menneeltä viikolta. Korvat ja bingo ja kaikki sellainen on sekoittanut ajatukset.

Varasin alkuviikosta huollon ja pesun meidän ilmalämpöpumpulle. En ollut tarpeeksi jämäkkä asiaa hoitaessani ja Mursu oli vähän "murtsina": ulkoyksiköllähän on se mehiläispesä, siis kotelo ja se oli vielä tänä aamunakin osin maahan jäätyneenä. Ja ensi viikoksi on luvassa lunta ja kylmääkin kai. Tänään oli kuitenkin niin lämmintä, että nyt se on irti. 

Me asutaan sellaisessa paikassa, että säätiedotuksen suhteen ei aina tiedä lukisiko Etelä-Suomen, Keski-Suomen vai Itäisen Suomen ennusteita. Paikkakuntakohtaisetkaan ennusteet ei aina pidä paikkaansa. Ensi viikolla pitäisi sataa taas lunta. Onneksi se huolto tulee vasta torstaina ja perjantaina sitten se sähkömies - toivottavasti lumet sulaa keskiviikkona sillä aikaa kun käydään Chicagossa. 

Tänään kävin hakemassa kahden viikon postin. Ei tule hirveästi postia nykyään: ilmoitukset äänioikeudesta, sähköyhtiön lehti ja yksi mainos. Ehkä voin hakea postia taas parin viikon päästä 😂

Oli jotain muutakin mitä piti kertomani, mutta unohdin sen lahjakkaasti.

Mukavaa lauantai-iltaa teille kaikki ihanat ystävät 💕

Meinas mennä pannukakuks koko juttu - BINGO

Mutta niin siinä vaan kuitenkin kävi 😊 Kuvassa on kihlasormus, versio 2, jossa on totta kai alkuperäinen päiväys                         

4.3.1985

Mursu kysyi eilen, että uskoinko tai ajattelinko tuolloin, Vuonna '85, että me olla kihloissa vielä 40 vuoden päästä. 
Totta puhuakseni, sanoin, en edes ajatellut vuosia. Ajattelin vain, että me ollaan.
Jossain harmaissa aivosoluissa (jos niitä oli) oli ehkä ajatus, että ketään meistä, ketään niistä ihmisistä joita silloin oli olemassa, ei enää ole sitten kun. Kun mitä? 
Tässä me kuitenkin ollaan. 

Tästä ruksaan bingooni vasemman alakulman U-kirjaimen: USKOLLISUUS.
Ilman uskollisuutta ei 40 vuosi liene mahdollista.

Ruksaan samalla siitä yläpuolelta P:n. Sain äsken PUOLISOLTA PUSU POSKELLE. 💕
Joskus kun sellaista tarvitsen, saan POTKUN PERSUKSILLE - silloin kun vaivun itsesääliin Riesan kanssa. POJALTA tai Mursulta. 

A-kirjain bingossa olikin jo valmiina, eli BINGO, vasempaan reunaan. 

Olin aikeissa kirjoittaa postausta jo eilen, mutta ei siitä tullut mitään. Kävin terveyskeskuksessa ja siellä omaa vuoroani odottaessa jouduin oikein tosissani hillitsemään itseni, etten kivahtanut ilkeästi. Niin paljon kuin joka mediassa muistutetaan, miten kaikki virukset ja pöpöt ja taudit vaeltaa ja neuvotaan mm. yskimään ja aivastamaan nenäliinaan tai hihaan, niin eikös yksi oikein tosi tosi räkäinen nainen yskäissyt just silloin oikein kunnolla kun kävelin ohi. Rupesin taas etsimään siitä odotustilasta maskeja, vaikka eihän se siihen tilanteeseen enää auttanut. 

Lääkäri oli nuorehko mies, mukava, fiksukin - mittarina se, että hän KUUNTELI, eikä ollut sellainen "joo joo, kyllä minä tiedän". Olen nimittäin huomannut, että kun ei ole käytössä omalääkäri -järjestelmää, on helpompi kysyä lääkäriltä onko hän ehtinyt perehtyä a) miksi olen siellä ja b) minkä verran minun tietoihini. 
Tämä lääkäri tiesi vain, että korvista on kyse. Kerroin siis lyhyesti mistä on kyse ja miksi olen siellä enkä korvapolilla. Ja niin itse korvien tarkistus sujui nopeasti: toisessa korvassa on edelleen putki paikallaan 😣Marraskuussa uudestaan ja jos se on siellä vieläkin, sitten polille poistattamaan se. 

Kysyin samalla, miten olisi, voisiko hän kirjoittaa lausunnon Riesasta, jotta voisin hakea henk.koht. avustajaa. Siis uuden ajan toivossa kysyin, voisiko hän antaa uuden ajan vai pitääkö soittaa ja varata. Hänpä hoiti sen koko asian siinä saman tien, samalla käynnillä! 

Pannukakku? Se meni ihan pannukakuksi. En muista milloin olisin viimeksi tehnyt pannukakkua, mutta kun siitä on kirjoiteltu siellä ja täällä ja tuolla ja on tullut puhelimeenkin kuvia, miten meidän Pöllöjengi (ystävän 5- ja 3-vuotiaat lapsenlapset) syövät pannukakkua mummolassa, niin oli kokeiltava, onnistuuko se enää. Ohjeitahan on yhtä monta kuin on tekijöitäkin ja MEIDÄN on tietenkin se paras 😉😂
Kyllä se onnistui - siitä tuli just hyvä. Käytin siihen karppisokeria, niin siitä ei tullut ihan niin makeata kuin tavallisella sokerilla. 

Kysyttiin onko meillä vispilänkauppaa

"Yks kysyy ja toinen vastaa"  😂

Stansta kyseli millaista vispilänkauppa itse kukin harrastaa 😉😉 Muut kommentoijat olivat aika hillittyjä, mutta meillä siinäkin asiassa tietysti pitää taas vetää "vähän" överiksi. 
Toiset pärjää jopa yhdellä vispilällä - fiksuja, sanoisin. Kolme-neljäkin on vielä ihan normaalia, onhan erilaisia astioita ja erilaisia vispattavia. 

Mutta KUKA MUU MUKA? Kuka tarvitsee sähkövatkaimen, Bamixin, taikinakoneen (voi tsiisus sentään 🫣) lisäksi tällaisen rivin vispilöitä? 
Mursu arveli, että meillä olisi viisi vispilää, olin samaa mieltä. Meni pikkusen pieleen. 

Oikean puoleinen on ihan pienen pieni - sen oikeastaan voi korvata vaikka haarukalla. Niin kuin näkyy, niitä on kolme saman laista, eri kokoista vain, yksi livahti toiseen reunaan. En tiedä mistä moinen sarja on meille tullut. 
Musta muovinen vispilä on oikeastaan aika turha. 

Sähkövatkaimesta varoituksena sen verran, että kannattaa ottaa johto pois pistorasiasta, ennen kuin alkaa irrottamaan vispilöitä. Muuten käy kuin Pöllölle. Lipsahtaa sormet sinne vispilöiden väliin ja vatkain päälle. Tekee kipeetä. Auts. 

Vanha Bamix on toimiva kapine vieläkin. Niitäkin meillä olisi kaksi, jos toisin mökillä olevankin kotiin. Mutta ehkä pärjäämme tuolla yhdellä. Hyvin vatkautuu kermavaahto silläkin ja sipulin silputtua. Jos haluaa ja muistaa käyttää sitä. 
En muuten tiennyt, että niitä tehdään vieläkin, vähän vain linjakkaampina ja värikkäämpinä. Kaikkea sitä. 

Maaliskuun bingo - Onni on Ystävät

Repolaisen maaliskuun bingosta sain ensimmäisen bingorivin oikeastaan vahingossa vaikka mikään tapahtuneesta ei missään nimessä ole vahinko, päin vastoin ❤️

Palaan hetkeksi vielä Kalevalan päivään ja valitsen bingoruudukosta kirjaimen O. O niin kuin Onni. Minulla on tupla-Onni. Vai onko tupla-tupla-Onni? Sekä Pojan että Mursun toinen nimi on Onni. Ja mitä muuta he ovat kuin ONNI. Perintönimi.

Onni oli myös kevään aloitus: ihanat ystävät ainakin 20 vuoden takaa. Ja todellakin Ystävien: yhdessä olo jatkui ihan siitä mihin se oli aikanaan jäänyt. Onni on Ystävät ❤️

Myös te siellä ruudun takana!

Vastakkaisesta kulmasta löytyy A-kirjain. 

Kuva liittyy Ystäviin ja on luvan kanssa tänne laitettu, vaikkei olekaan minun ottamani. 

Pullo hyvää punaviiniä, A niin kuin Astica. 

A niin kuin Argentiinasta. 

P niin kuin pummi odottaa koska tulee lasku, Arkajalkana en uskaltanut tällä kertaa ottaa kuin ihan vähän vain - mitenkähän se meidän sanonta menikään 🤔
Täytyypä kysyä.

Keskelle, omavalintaiseen kirjaimeen valitsin tietenkin Y:n - minkäpä muun.

YLIVOIMAISESTI YKKÖSENÄ: YSTÄVÄT YMPÄRILLÄ ❤️
YLIVOIMAISESTI YKKÖSENÄ: YSTÄVIEN NAURU 😄
YLIVOIMAISESTI YKKÖSENÄ: YSTÄVIEN HYMYT 😊
YLIVOIMAISESTI YKKÖSENÄ: YSTÄVIEN HALAUKSET 🫂

Ja vielä viimeisenä, hymyn huulille toi YLLÄRINÄ Portion Boysin videolta eteen putkahtanut vanha Ystävä 🤩

Mitäpä tämä päivä eteen vielä tuokaan, muuta kuin ensimmäisen BINGON! 

 EDIT:
Tällä siis pelataan bingoa maaliskuussa: