Ja niin päättyy talvi, kevät saa

Hiihtämään ei nyt enää ehtinyt, siis talvella, koska talvi meni jo, mutta jos sitten ensi talvena. Suksia en kyllä aio hankkia, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka lainaisin. Hullun hommista kun ei tiedä 😝

Huomenna on siis kevät, maaliskuu alkaa ja muuttolinnuilla on gps:iin laitettu osoitteiksi vanhat tutut kesäosoitteet! 

Kevät alkaa mukavasti vanhan ystäväporukan tapaamisella. En käsitä miten yksi porukastamme saattoi muistaakin mikä porukkamme nimi oli - tässä iässä se jo nolottaa. Mutta silloin olimme reilut 30 vuotta nuorempia, uskokaa pois, Pöllökin on ollut joskus nuori, villi ja vallaton. Ei tällainen hillitty, vakava.. ja .. Niin. Karvalaukut. Hyvänen aika sentään. Tykättiin varmaan kauheasti sienistä ja sienestämisestä siihen aikaan... Korkkarit jalkaan, pärekori kainaloon ja metsään. 

Helmikuun viimeinen viikko on ollut vähän sellainen laiskotteluviikko. Tai oikeastaan voisi sanoa, että se oli sellainen -isi -viikko. Kaikkea olisi pitänyt tehdä, mutta juuri mitään en tehnyt. Mutta ei aina tarvitse.

Puhelinoperaattori ilmoitti maanantaina, että liittymänvaihto tapahtuu tiistaiaamuna klo 9. Ilmoitamme teille vielä ennen kuin vanha liittymä katkaistaan. Klo 8.50 tuli viesti, että liittymän vaihto tapahtuu 10 minuutin kuluttua. "Ja tapahtui niin hetkinä.." Kaikki tapahtui niin kuin oli sovittu, ilmoitettu ja niin kuin pitikin. Ja sen jälkeen nettiyhteydet ovat toimineet moitteetta, puhelut eivät ole pätkineet, rätisseet tms. Terveyskeskuksen takaisinsoittoa ei ole tarvinnut odottaa toppatakki päällä, että ehtii kipaista pihalle puhumaan ennen kuin katkaisevat puhelun kun ei yhteys toimi. 
Ja kaiken tuon päälle vielä ylläri: kun vuosi sitten tein virheen ja vaihdoin operaattoria ja nyt paluumuuttajana kirjauduin ns. omille sivuille, sieltä löytyi vielä vanhat tiedot. Luulin, että kun olin maksanut viimeisen laskun, kaikki oli selvää, mutta ei. Jostain syystä olivat päättäneet hyvittää minulle jotain - en tiedä mitä ja miksi. Siellä hyvityslasku oli odottamassa ja se hyvitetään nyt ensimmäisessä laskussa. 
No joo, sikäli huonoa palvelua, että asiakassuhteen katkettua hyvityslasku olisi pitänyt lähettää joko sähköpostilla tai paperilla, jotta olisin voinut pyytää rahat tilille, mutta ehkä he tiesivät, että palaan takaisin 😄

Sellainen tarina tyytyväisestä paluumuuttajasta. 

Repolainen on reissussa, mutta on heitellyt kaiken laisia haasteita sinne tänne. Terhi ehti tarttua tähän haasteeseen ennen minua, mutta tässä minun näytteeni. 
Kyse oli siis Hesarissa olleesta jutusta "Sukupuuttoonko kuolevasta kaunokirjoituksesta". Kadulla satunnaisia kulkijoita oli pyydetty kirjoittamaan kaunokirjoituksella sana KAUNOKIRJOITUS. 
Sitten oli pitänyt kirjoittaa TÄLLÄINEN ON NORMAALI KÄSIALANI ja vielä kolmanneksi JA NÄIN KIRJOITAN MUISTIINPANOJA ITSELLENI. 

Tässä minun käsialanäytteeni: 

Mitä pidempään kirjoitan käsin, sitä huonommaksi käsialani muuttuu. Pitäisi harjoitella käsin kirjoittamista enemmän, jotta saisin sen "palautumaan" vähän paremmaksi, edes vähän lähemmäksi sitä mitä se on joskus ollut. 
Reilut 20 vuotta sitten tehdyn leikkauksen jälkeen oikea käteni ja jalkani eivät toimineet kunnolla, itse luulin ensimmäisinä päivinä, että ne ovat halvaantuneet, mutta leikannut lääkäri sanoi, että "sinulla on vain rele vialla, kyllä ne siitä rupeaa toimimaan". Oikeassa oli, fiksu ja taitava lääkäri. 

Kalligrafiakurssilla on käynyt, mutta sittemmin Poika anasti välineeni. On kyllä jo palauttanut ne ja olen hankkinut itselleni oppaan jotta voisin jatkaa harjoittelua kun perustiedot kuitenkin on olemassa. Tiellä on vain saamattomuus. 

Kalevalanpäivän kunniaksi olen päättänyt ensi vuoden Kalevalanpäivään mennessä LUKEA Kalevalan, vaikka tämän vuoden suomalaisen klassikon olenkin jo lukenut. Menköön toinenkin, riittäähän Suomessa luettavaa. Voisin toki oikaista tässäkin ja hakea lasten osastolta Mauri Kunnaksen Koirien Kalevalan - Sus' sitä suositteli myös, niin suosittelen minäkin.

Helmikuu oli hiljaisempi lukukuu kuin tammikuu, siihen oli syynä vuosi sitten aloitetun kirjan loppuun lukeminen. Paksu pokkari, pientä pränttiä ja siinä välissä luettuna lähes 70 kirjaa. Nyt se on luettu "pois" ja jatketaan entiseen tahtiin. 

Helmikuussa luettua - tähdet ja arviot kirjablogin puolella:

Lisa Tetzner: Musta veljeskunta 1:  
Lida Tetzner: Musta veljeskunta 2:  
Carlos Ruis Zafón: Tuulen varjo:  
Päivi Ketolainen: Laukku-Leena Naiskulkurin tarina

Helmikuun bingon kaksi viimeistä ruutua

 Helmikuu lähenee loppuaan - tupla-Onni ❤️❤️ eli Onnin päivä.
Ja Legoinsinöörillä  syntymäpäivä, en kyllä ihan varmaksi muista paljonko vuosia tulee. Jotain kai päälle neljänkymmenen, ainakin vuosi päälle. 
Legoinsinööri on nuorin serkkuni joka pienenä poikana ilmoitti, että hänestä tule isona legoinsinööri. Hän on saanut kuulla siitä varmaankin sellaiset 35 vuotta ja niin kauan kuin laskiaista yhdessä sukulaisten kanssa vietettiin, siitä muistutettiin. Ehkä huomennakin. 

Kalevalan päiväkin on huomenna. Siinä myös muuten kirja, joka on pistettävä Lukemattomien kirjojen listalle. Kuuluu sinne kyllä ehdottomasti. 
Yläasteella, olisiko ollut yhdeksännellä luokalla, se piti lukea ja kirjoittaa siitä esitelmä. Luin ensimmäisen ja viimeisen sivun. Kirjoitin esitelmän ja sain siitä muistaakseni 8. Aika hyvän numeron kuitenkin, ottaen huomioon lukutavan.
Ja sen, että INHOSIN esitelmien tekemistä. (Uskotteko?) 

BINGO! Kaksi viimeistä Bingo -riviä tänään, kieroudella ja oveluudella taas. Repolainen lienee jossain maailmalla, joten tarkistaa tämän vasta sitten kun ollaan tekemässä jo maaliskuun bingoa. 

Oikean puoleisesta pystyrivistä puuttui vielä alimmainen, PUU. 

Kelissä ei varsinaisesti ole mitään vikaa, miksi en olisi voinut mennä uloskin kuvaamaan, mutta harrastin tänään taas Nilan lanseeraamaa sisäulkoilua. 

Sain kerralla kuvaan useampiakin puita, varmasti riittää. Riittääkö?

Eilen käytiin ajelemassa kaupassa, Kiertolassa - kummasti sitä tavaraa aina vaan löytyy sinne vietäväksi, tällä kertaa ei onneksi takaisin tuotavaksi.

Kirjastosta kävin hakemassa Päivi Ketolaisen kirjoittaman kirjan Laukku-Leena Naiskulkurin tarina. 
Laukku-Leenan näin minäkin useasti, juttusille en koskaan ryhtynyt, koska tuttavien puheista tiesin, ettei hän juurikaan ihmisistä välittänyt. Kunhan olen kirjan lukenut, kirjoitan siitä lyhyesti tuonne kirjablogin puolelle.

Mutta palataan siihen Bingoon. Kylillä paistoi aurinko, siellä oli jo ihan kevät. Päijännekin oli matkalla jo avannut vesiään. Yritin saada autosta käsin otettua sitä puuttuvaa kuvaa, ennen kuin taivas muuttuisi taas harmaaksi. Puuttui siis vielä se alarivin keskimmäinen ruutu PILVI. 
Sillä sain bingorivin alariviin ja pystykeskirivin. Kas näin. Pilviä on 😄 

Ja sinistä taivasta. Ihan kuin kesällä nurmikolla pötköttelisi. Paitsi että ei kuitenkaan 😉😝 

Näin se Bingo täyttyi, välillä ulkoilemalla ja välillä sisäulkoilemalla.

Tässä tämmöistä. Jos ajatukset pysyy kasassa, saatan kiusata teitä tänään vielä lisää. Ehkä. 

Helmikuun bingo - kaksi riviä

Helmikuun bingoon tuli kaksi riviä lisää ihan vahingossa, kun olin aloittanut bingoilun keskimmäisestä rivistä. Hups.

Katsotaas mitä siellä on, kun en itsekään muista, kun ruksailin 😝

Ylärivistä löytyi JÄÄ.

Koiranhoitoreissulla käytiin iltalenkillä ja "kotikulmilta" löysin kalliota tämän upean paannejään. 
Kuva on tarkoituksella otettu iltapimeässä, vaikka olisin tietenkin voinut käydä ottamassa sen päivänvalossa herättyäni, mutta jäärä mikä jäärä. Minusta se vain näytti katuvalon valossa kivalta.
Tärähti vähän tärähtäneen käsissä?
Onko paannejää teille tuttu termi?
Täällä meillä paannejäätä on tuollaisissa kallioissa paljonkin näin kevään korvalla ja ne ovat upeita. Joskus ne ovat ruskeita, kun kallion päältä sulavan veden mukana tulee... humusta? En minä tiedä mitä tulee, mutta tulee kuitenkin 😄

Jään vieressä bingossa on AURINKO ja sehän paistoi eilen tutulla paikallaan. Otin siitä kuvan nojatuolistani, siitä huolimatta, että Repolaisen tarkoitus oli saada meidät ulos. Olin eilen ulkonakin, en kyllä tiedä lasketaan pidennettyä kauppareissua autolla ulkoiluksi - katselimme näkyisikö eläimiä. Mutta Oscarini kanssa kävin kuitenkin kävelyllä postilaatikolla. Olin oikeasti ulkona. Aurinko paistoi KOKO päivän. 

Seuraavat kuvat ikkunasta lupaan laittaa vasta sitten kun siitä näkyy vasta vihreää tai jotain oikeasti mielenkiintoista. Nämä riittää nyt 😉

Ylärivin viimeinen ruutu on POLKU. 

Siitäkin otin kuvan viime viikon koiranulkoilutusreissulla, illalla. Tämä polku vei iltateelle, Nallikarien viimeistelyn äärelle. 

Kummasta suunnasta kuva muuten on otettu? Portailta vai portilta - osaatko sanoa?

Ja näin on kaksi bingoriviä täynnä - bing.

Mutta mistä tulee se kolmas?

Ranta? Puu? Pilvi?
Kaiken järjen mukaan kaikki ovat helppoja. Vettä on vieressä, maamme toiseksi suurin järvi - luulisi rantaakin siis olevan.

Kehuin auringon paistaneen eilen, en kuitenkaan ihan pilvettömältä taivaalta, päinvastoin, oli ihania poutapilviä. Ja oletettavasti maalla kasvaa puita. 🤔🤔 Minkä valitsisin?

Bingo syntyi vasempaan reunaan eli sana on RANTA. Alkuperäinen ajatus oli ihan toinen kuin tämä, mutta...

Kyllä, ON siinä ranta.

Se on lätäkkö meidän pihalta ja kyllähän lätäkössäkin on rannat. Noilla rannoilla on vain vielä jonkin verran loskaa, mutta kyllä siinä rannat on. 

Tänään siinä olisi varmaan selkeämmät rannat, jos haluatte, voin laittaa teille tässä pitkin kevättä parempia rantakuvia 😉😉 

(Eilen vei muovijätettä kierrätyspisteelle, siellä oli maassa jonkun bikinien alaosa, mutta en ottanut niitä itselleni. Puhelinkin oli autossa, joten en voinut kuvata niitä teitä varten. Mutta bikinikausi on kyllä alkanut. Minua ette bikineissä näe. Tai mistä sitä koskaan tietää 😂)

Pilvi ja puu puuttuvat bingosta vielä. Eiköhän ne viikon aikana löydy, niin saan tämänkin täyteen. 

EDIT:
Paannejäästä: 
Paannejää

Sivukaltevassa maastossa ja kylmässä ilmastossa olevat tiet voivat altistua paannejäälle, erityisesti jos pohjaveden pinta tien yläpuolella on hyvin lähellä maan pintaa ja veden virtaus maassa on vähäistä ja suhteellisen hidasta. Paannejäätä muodostuu, kun ylempään ojaan suotautuva pohjavesi ei pysty virtaamaan riittävän nopeasti esteen tai kaltevuuden takia ja alkaa jäätyä ojan pohjalle. Ojaan virtaava uusi vesi täyttää ojan paannejäällä. Paannejäätä voi muodostua ojaan myös silloin, kun pohjaveden virtaus tien ali estyy roudan takia. Paannejää on yleinen ongelma kallioleikkauksessa olevilla teillä sivukaltevassa maastossa.

5. Kuivatusongelmat ja kuinka niitä voidaan välttää - ROADEX Network

Kylässä hyvä - kotona paras ❤️❤️

 Kotona taas, omassa tutussa tuolissa, tuttua maisemaa katsellen. 
Ja otsikon mukaan; kylässä hyvä, kotona paras - ei kotia kyllä mikään voita, vaikka kylässä kivaa olikin.
Ja anteeksi jos säikäytin edellisen postauksen otsikolla, ei suinkaan ollut ollut tarkoitus 🫣

Stansta: kiitos sinulle 🤗

Olin ystäväni kanssa hänen serkkunsa koiravahtina; suloinen toy-villakoira, jolla riitti virtaa aamusta iltaan! Paikalla oli myös kissa, vähän arka sokea kissa, jota koira yritti kiusata. Mutta hyvin me kuitenkin pärjättiin, kun koira totteli minuakin - vähän katseli välillä kulmiensa alta, kun kielsin "räksyttämästä" tai kiusaamasta kissaa, mutta totteli kuitenkin. 
Kovasti olisi halunnut pussailla, mutta kun olen Mursulle luvannut, että vain hän (ja Siskon lapset) saavat minua pussata). 

Kiitos teille kaikille näin jälkikäteen Ystävänpäivätoivotuksista: Ystävänpäivähän on joka päivä, eikö vain? Kuin myös matkatoivotuksista. 
En ollut kaukana, vanhassa kotikaupungissa, mutta.. No, kerron siitä päivityksen loppupuolella, kuuluu sarjaan KUKA MUU MUKA?
Luin kyllä kommenttinne puhelimella niiden saavuttua, mutta nämä nakkisormet... Vastailen siis kommentteihinne nyt näin "kootusti". Katsotaanpas...

Kampaaja: olen ollut tosi tyytyväinen, kun sain palata tuttuun malliin, jolle ei välttämättä tarvitse tehdä mitään sen kummempaa kuin vähän kastella ja kammata viispiikkisellä (=sormin) aamulla. Siitä kun se kuivuu, sen voi vielä harjata ja se on siinä. Ei tarvitse sen kummempaa. Toki voi myös ihan oikein kääntää ja väkertää, jos haluaa - yleensä en halua 😄. Palaan sinne varmasti. 
Minä tykkään jutella kampaajan kanssa, tai siis höpöttää. Ihan mistä ja mitä vaan. Tunnen oloni vähän kiusalliseksi, jos on ihan hiljaista tai kun olen ollut kampaamossa jossa on ollut useita asiakaspaikkoja, kuulee väkisinkin muiden asiakkaiden ja kampaajien keskustelut.
En myöskään osaa lukea lehtiä siinä samalla kun hiuksiani leikataan; johtuisiko siitä, kun olen likinäköinen, niin lehti pitää olla ihan nenän edessä eli häiritsee kampaajaa? 
Ja kohdalleni on aina osunut tällainen "ujo, arka ja hiljainen" ihminen, samanlainen kuin minäkin olen 😉😄

Uutta yleiskonetta - niin siinä laatikon kyljessä luki - en ehtinyt kokeilla ennen lähtöä, mutta luulen, että viikonloppuna on taas sämpylänleipomisbileet tiedossa. Ostettiin ihan sämpyläjauhojakin niitä varten, ei siis tehdä vehnäjauhoista. Kokeillaan, josko saataisi vähän kuohkeampia sämpylöitä, eikä sellaisia tiiviitä, niin kuin edelliset versiot... 😝 Lisää sämpyläkuvia siis tiedossa. 

Sain paljon aikaiseksi poissaoloni aikana, vaikka painostusyrityksistä huolimatta pysyin sinnikkäästi sisällä yhtä iltalenkkiä lukuun ottamatta. 
Soitin uudelle (vanhalle) operaattorille ja sain aikaistettua liittymien siirtoa kahdella viikolla. Samalla myös muita ohjeita jos -tilanteita varten. Ystävällinen nuori asiakaspalvelija.

Terveyskeskukseen sain ajan korvakontrolliin ensi viikolle ja samalla vastauksia kysymyksiini ja neuvoja muihin asioihini. Ystävällinen hoitaja, jälleen kerran.
Soitin myös fysioterapeutille:
- Pöllö tässä hei, muistatko minut vielä?
- No muistan! Mitä kuuluu?
Nooh.. Pöllöllehän kuuluu hyvää, mitä nyt polvea särkeä ja akillesjänne kiukuttelee ja... Jatkanko? 
En tällä kertaa, kerron vain, että sain toivomani ja tarvitsemani ajan hänelle; pyydän häneltä tukevaa lausuntoa (tukevalle pöllölle tukeva lausunto 😝) lääkärinlausunnon kaveriksi. 

Mitäs muuta? Kerroinko jo, että Mursu sai tekstiviestin, että meille tullaan vaihtamaan sähkömittari? Vanha on jo niin vanha, että vaihtavat uuden. Vanhan mittarin edusta pitää siivota, että asentajien on helppo päästä sinne. Mitä luulette, menemmekö tekemään talon taakse lumitöitä 🤔🤔 Onneksi siellä on aika vähän lunta ja viikonlopuksi on luvattu lauhaa ja kai vesisadettakin, eiköhän asentaja sinne pääse. 

Sellaista, näin "lyhyesti". Ai, odotatteko te KUKA MUU MUKA -tarinaa? Tuota...

Hyvä on.
Viime lauantaina lähdimme aamusta Mursun kanssa toivottamaan Pojalle syntymäpäiväonnea. Keski-ikäinen mies nyt mitään sen kummempaa tarvitse, mutta lapset on aina lapsia, eikös?
Mentiin Prismaan ja Mursu osti itselleen samalla ruokaa tulevaksi viikoksi, minäkin jotain pientä. Lupasin maksaa koko satsin ja varoilta siirsin rahaa toiselta tililtä toiselle, olihan "minun loppukuu". 
Kaupassa käynnin jälkeen sanoin käyväni vielä apteekissa ja viivyin kai liian kauan, kun minua jo kaivattiin 😄. Kun lopulta pääsin sieltä ulos, Mursu ohjasi minut syrjään ja sanoi, että hoidetaas nyt nämä raha-asiat kuntoon. Minä seisoin silmät ymmyrkäisinä katselleen Pojasta Mursuun, Mursusta Poikaan ja kysyin, että mitkä raha-asiat. 
Eikö se nyt riitä, että ostin Pojalle ruokaa ja lupasin syntymäpäivälahjaksi maksaa puhelinliittymän ainakin syksyyn asti. Juu, kyllä se riittää, mutta...
Olin siirtänyt ne rahat tililleni Pojan tililtä! 
"Minä ostan teille ruokaa - ja maksan ne sinun tililtä..." 🫣🫣

KUKA MUU MUKA? 

Asia korjaantui kyllä nopeasti, mutta sitä kyllä on saatu nauraa koko viikko tai oikeastaan Poika ei ole uskaltanut ottaa yhteyttä muuten kuin "kiitos" ja "ok" minun viesteihin. 

Yllättävää muuten: tulin eilen kotiin ja olen jo purkanut matkatavarani - kuvitelkaa, nyt jo! 
Olen myös ottanut esiin puhtaat liinavaatteet ja aikomukseni on vaihtaa lakanat. Päässä kai jokin vialla.

Lukeminen jäi reissussa - höpötys oli tärkeämpää. Höpöttäessä voi kuitenkin kutoa samanaikaisesti. Toinen sukista oli jo valmis ja toinenkin jo yli kantapään. Sain nämä valmiiksi ja pääteltyä. Annoin nämä ystävälleni, jotta hän voi viedä nämä palvelutalossa asuvalle 98-vuotiaalle tädille. 

Malli on Niina Laitisen suunnittelema Nallikari.

Kiitos ja näkemiin ❤️

 The Firstin esittämän, Juha Vainion sanoittaman biisin mukaan NYT MENI HERMOT, JA SEN KYLLÄ HUOMAA... 

Tällä viikolla en ole onnistunut soittamaan yhden yhtäkään puhelua ilman "kuuluuko? kuuletsä? kuuluko nyt? joko kuuluu?" -huuteluita. Ja odottelun jälkeen perään viestillä kysely, oliko tärkeetäkin asiaa.
Netti pätkii koko ajan, hyvällä tuurilla olen päässyt hetken käyttämään Mursun verkkoa - eilen sen verran, että ehdin katsoa operaattorin sivuilta meidän alueen tilanteen: HÄIRIÖITÄ! 

Tunti sitten yritin kuunnella ja katsella teamsista webinaarin. Kolmen vartin tilaisuudesta näin ja kuulin ehkä noin 20 minuuttia - alun ja lopun, jotka ei oikeastaan edes kiinnostaneet, olisin halunnut nähdä ne keskimmäiset 15 minuuttia. Meni siis hermot. 

Koska lähden ensi viikoksi reissuun enkä aio ottaa konetta mukaan, toivotan teille Pöllö-valitus-vapaata -viikkoa 🤗🤗
Ja jos oikein hyvä tuuri käy, palattuani olen päässyt eroon tästä kurjasta, toimimattomasta operaattorista ja saanut aikaistettua vaihtoa.

Mutta hei! Ei elämä pelkkää kurjuutta ole, sittenkään!

Mulla on uusi tukka, uusi kampaaja: ihana nuori tyttö, kova puhumaan - ei tarvinut istua tuppisuuna tuijottamassa itseään peilistä (on muuten minusta yksi kamalimpia asioita: istua kampaajalla ja katsella itseään peilistä ylikasvaneessa tukassa, plussana se, ettei näe kunnolla, kun ei ole laseja 😝😝).
Ja kotimatkalla just sopivasti ennen kylälle saapumista tuli viesti, että kaupalla on paketti: taikinakone saapui! 
Postipoika oli yrittänyt tuoda sitä kotiin - portailla oli jalanjäljet - mutta oli sitten vienyt kaupalle ja laittoi viestin, että hae sieltä. 

Mutta heippa - jatkan sukkien kutomista, palaan Pöllönkulmalle joskus 😉 En unohda teitä!

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKKI IHANAT YSTÄVÄT ❤️🤗❤️🤗❤️🤗❤️🤗

 

Näin siinä sitten kävi

Lähetin aamulla Mursun matkaan kohti kaupunkia ja auton korjausta ja katsastusta. Tarkoitukseni oli kyllä vedellä sikeitä siihen asti, kunnes puhelin herättää ottamaan lääkkeitä ja syömään aamupalaa, mutta jostain syystä oikea jalkani halusi taas ruveta aamuyöstä rokkaamaan. Ei pysynyt paikallaan ei sitten niin millään.
Auttaisikohan, jos sitoisin siihen tarpeeksi painavan kahvakuulan ja laittaisin sen sängyn alle 🤔

Muutaman tunnin päästä sitten havahduinkin nojatuolissani siihen, kun puhelimeen tuli tämä: 

 Tämä se kyllä herätti uudestaan ja nopeasti. Mitä??? Autohan piti olla KORJATTU ja katsastettu. Jep. SE vika oli korjattu, mikä pitikin, mutta katsastuksessa ilmeni uusi vika joka oli niin paha, että aiheutti ajokiellon. Ja ennen kuin Mursu ehti soittaa ja selvittää tilannetta, minä ehdin miettiä
- millä se tulee kotiin
- millä se käy siellä apteekissa; ja ruokakaupassa
- pitää perua kampaaja
- pitää soittaa Pojalle ettei tuodakaan synttärilahjoja
- pitää soittaa ystävälle, etten pääsekään sen kaveriksi koiravahdiksi
EI siis pitäisi tehdä mitään suunnitelmia kahta päivää pidemmälle ajalle
Mutta Mursupa soitti ja kertoi, että ei hätää, hän odottelee täällä, menee koko päivä, mutta pojat korjaa auton ja käy uudestaan naapurin katsastuskonttorilla. 
Nyt on jarru ehjä toiselta puolelta ja on turvallista ajella. Eikä koko reissuun mennyt sentään kuin semmoiset 10 tuntia. Sehän on kuitenkin aika vähän, vai mitä? 

Menihän se päivä - lojuessa. 

Jos toivoa saan

Ihan ensimmäisenä toivon, että Laiskiaisella on asiat hyvin ja saamme kuulla hänestä mahdollisimman pian, hyviä ja iloisia asioita 🤗 

Toivon, että auton korjaus ei maksaisi kauhean paljon ja että se olisi sillä selvä: menisi katsastuksesta läpi 🚐

Toivon, että vihdoinkin löydän uuden kampaajan tai ainakin nyt tällä kokeilukerralla saan takatukan lyhyemmäksi ja korvatkin taas esiin. 

Toivon, että Poika saa työstään sovitun osuuden tehtyä niin kuin pitääkin ja jaksaa sitten samalla innokkuudella ja voimalla jatkaa loppuun saakka. 

Toivon, että Siskonkin asiat järjestyy niin kuin pitää.

Toivon, että Ötökkätutkijan toive päästä Mummolaan kesällä toteutuu. 

Itselleni toivon enemmän kärsivällisyyttä, vähemmän herneitä nenään. Toivon, että antaisin olla, vaikken aina ymmärtäisikään. Ei ole pakko olla nokka nutturalla vaikka olisikin eri mieltä. 

TORSTAI oli hyvä päivä.
Mursu oli lähettänyt Kanta.fi:n kautta reseptin uusittavaksi. Viimeinkin lääkäri, joka sen uusi, oli vaivautunut katsomaan asiaa vähän pidemmästi ja uusinut sen kolmeksi kuukaudeksi. Tähän asti se on uusittu vain kuukausi kerrallaan. SE jos mikä on ollut turhauttavaa. 

Pesulalasku oli paaaaljon pienempi kuin olin ajatellut sen olevan. Melkein puolet siitä mitä odotin. 

Minä en saanut lääkkeitäni, apteekissa ei ollut tarpeeksi ja yllättäen toimitusvaikeuksia. Soitin kaupunkiin vanhaan tuttuun apteekkiin ja varasin sieltä. "Tottakai". Mursu hakee ne tiistaina. 

Lauantaina siivottiin astiakaappi. 
Pitäisi kuvata läjä astioita ja lähettää kuvat Pojalle: tarvitsetteko? Jos ei, viedään Kiertolaan.

Tänään leivottiin sämpylöitä. Ja melkein-rikottiin yleiskone. Sitä ehkä voi käyttää vielä, en tiedä, mutta minä en siihen koske. 
Ostettiin siis verkkokaupasta tai-ki-na-ko-ne. Se joko on hyvä tai ole. Jos ei ole, sillä voi sekoittaa vaikka pieniä määriä sementtiä ja tehdä vaikka kukkaruukkuja. 

Sämpylöitä leipoessa käytin tietenkin ESILIINAA. 

Tämän esiliinan on Äiti tehnyt minulle reilu 45 vuotta sitten kun menin yläasteelle ja kotitaloustunnit alkoivat.

Jokaisella piti olla OMA esiliina, vaikka olihan koulullakin tietysti esiliinoja, mutta niitä sai käyttää vain jos oma oli jäänyt kotiin.

Ekalla kerralla vähän jännitti, mitä muut sanovat, kun oli näin kirjava ja vähän lapsellinenkin kangas, mutta ei ne mitään, ihailivat. 

Tämä on hyvä vieläkin (eli en ole pituutta juurikaan sitten seitsemännen luokan kasvanut..), nauhat ylettyvät hyvin kiinni ja peittää sen verran kuin tarvitsee.

Tykkään hirveästi.

Ai sämpylät? Ne on melkein syöty. Aamuksi pari per nenä, ettei ennen aamupalaa tarvi kauppaan lähteä. 

Vähän tylsä päivitys. 

Mutta tiedättekö mitä 🤗🥰 Ainakin ensimmäinen toive on toteutunut: 
Laiskiainen on päivittänyt blogiaan ja on kunnossa ❤️ 

Helmikuun bingon ensimmäinen rivi

Ja hups, taas vähän sooloilen ja venytän sääntöjä - ulkoilukelit on meillä olleet huonot (seli seli). Yhden kerran lumitöitä tehtiin, mutta muuten olisi enemmänkin ollut hyvä keli tehdä niitä salkoveita ja lutzeja meidän pihalla. Siksipä ihan vain varovasti autolle kuljin ja siinä vedin syvään raitista ilmaa keuhkoihin. 

Mutta yhden rivin siis sääntöjä venytellen sain helmikuun bingoon ensimmäisellä viikolla:
KIVI - ENNENNÄKEMÄTÖN - TAIVAS. Sellainen ylös-alas-ylös -rivi ei kai ole hyväksyttävä, ihan NIIN paljon ei sääntöjä voine venyttää.

Nämä kesäiset kivet on nähty Pöllönkulmalla useammankin kerran.
Kun näitä nyt katselin ja odotan, että saan ne taas paikalleen nostaa, tuli mieleeni, että nämä leppäkertuthan on savolaisia leppäkerttuja! 

Ilmankos en ole niitten jutuista tahtonut oikein selkoa saada - vaikka monena kesänä olinkin viikon savon murteen kurssilla..

Raparperinlehdelle on joku toinenkin ötökkä leppäkertun kaveriksi lennähtänyt; taisin kerran sen selvittääkin mikä se on, mutten enää muista. 

Mikkelistä ovat tänne Päijät-Hämeeseen nämä kivet muuttaneet ja nyt siis bingosta ruksasin ruudun KIVI.

Mitenkähän leppäkerttu sanotaan savon murteella 🤔

Toista kuvaa olin tähän kohtaan ajatuksissa laittamassa, mutta kun ei sitä vaan enää mistään löydy. 

Päädyin siis tähän. Joltain metsäretkeltä Äidin ja Tunturiruipelon kanssa on tämä kuva. Tavallisia linnunhöyheniä nuo ovat ja joku voisi luulla, että itse on aseteltu tuolla tavalla, mutta eipä olla. 

Noin kaunista luonnon höyhenistä tekemää asetelmaa emme olleet kukaan retkiporukastamme koskaan nähneet. 

Tällä kuvalla laitan bingoon ruksin ruutuun ENNENNÄKEMÄTÖN. 

Jos tätä bingoa olisi pelattu viime kesänä oikeaan aikaan, olisi tämän kuvan voinut laittaa tuohon "ennennäkemätön" kohtaan - vaikka maisema itsessään on tuttuakin tutumpi, niin:

"Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen, 

siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen."

Voiko järven pinta enää tyynempi olla, se oli kuin peili. Tarkkaan kun katsoo metsän rajaan keskelle kuvaa, näkee pilvenhattaratkin, ovat vain niin kaukana, etteivät näy valkoisina 😊
Tällä viime syksynä otetulla kuvalla laitan bingoon ruksin ruutuun TAIVAS.

Pöllön verkko meni nurin

 Mobiililaajakaista - tai puhelin - joku hilavitkutin kuitenkin, meni nurin. 
Puhelimen pitäisi olla 4G-verkossa, mutta jostain syystä se on jossain ihan omassa maailmassaan eikä sillä pääse nettiin. Nopeus yhtä kuin minulla. 

Mursu hermostui, kun yritin selittää omaa näkökantaani ja minä hermostuin kun en ymmärtänyt taas mistään mitään. Pfuuuuf. Palaamme asiaan ja puhelimeen aamulla. 

Lainaan nyt Mursun verkkoa vastatakseni kommentteihinne edelliseen postaukseen ja kertoakseni, että tänään oli hyvä päivä - tätä takaiskua lukuun ottamatta 😝 Pienistä ei oteta.
Ehkä huomenna tämäkin on ohi. 

Riesasta jälleen kerran - toivon, että jaksat lukea

 En sittenkään kirjoita, että olisin... vaan kirjoitan, koska täällä on uusia, ihania ystäviä, jotka olette halunneet kuulla ystävästäni Riesasta ja toivottavasti olen osannut teille vastata kysymyksiinne.
Olen siivonnut tämän blogini tunnisteita ja tänään sieltä tuli eteeni runo, ei minun kirjoittama, vaan Maarit Leppäsen kirjoittama, vuonna 2018 Epilepsia -lehdessä julkaistu runo. 

Tältä se hyvin pitkälti tuntuu - sekä ennen että jälkeen kohtauksen. Ilman kyyneleitä en pysty runoa lukemaan, vieläkään.

Maarit Leppänen
HALLITSIJA

Se tulee taas.
Ensimmäiseksi
tunnen Sen nenässä
kihelmöintinä ja hajuna.
Suuhuni tulvii sylkeä
Oikea käsi liikkuu omavaltaisesti
Samat toistuvat ajatuksenriekaleet
raastavat aivojani.
Tällä kertaa
olen onneksi turvassa, kotona.
Katson lastani: tiedän että hänen
täytyy olla lapseni ja kuitenkin
ihmettelen kuka hän on.
Lapseni puhuu minulle,
en pysty vastaamaan
en pysty ymmärtämään sanojaan.

Pikkuhiljaa
Sen ylivalta aivoistani heikkenee
Se irrottaa
otteensa minusta vähitellen.
Jäljelle jää
valtava väsymys
Sekavuus
Ahdistus ja pelko. 

Miksi Sen piti taas tulla!
Miksi minun pitää
antaa Sille koti sisälläni
Miksi en voi olla
niin kuin muut!
Katkeruutta, pettymystä, surua
Loputkin voimat vievää tunnemyrskyä

”Äiti oletko kunnossa?”
”Äiti, kato minua!”
Tarvitsen vielä hetken
toipua sen ylivallasta.
Voipuneena ja tyhjänä
käännyn lapseni puoleen:
”Nyt äiti on taas kunnossa!”

Nyt kiukuttaa ja isosti - tai kiukutti

 Aloitan VALITTAMALLA.Sen kerran kun joltain televisiokanavalta, nii-in, juuri siltä, kerrankin tulisi jotain sellaista katsottavaa, mitä meillä katsottaisiin TELEVISIOSTA, olisin katsonut jo pari tuntia sitten päivän ensimmäiset - anteeksi toiset - uutiset, niin kappas vain, ruutu on sininen ja siinä lukee valkoisella jotain halipatsuippaa ja signaalivirhe! Ensimmäiset viisi-kuusi kanavaa ilmoittaa sitä samaa. 

No mutta onhan meillä AREENA! Jota voi katsoa televisionkin kautta, joten ongelma on ratkaistu, ohjelmaa voi katsella ja kuunnella tässä kiukkua purkaessa. 

Kiukku ei vain jäänyt tuohon. Ongelmanhan on mitä todennäköisesti oltava Digitalla, eikö vain? Ja kas - okei, ymmärrän kyllä, hyvä on.. - sinne ei voi soittaa ja tehdä vikailmoitusta vaan se pitää tehdä netissä. En minä tiedä mikä kanavanippu. En minä tiedä monelta vika on alkanut. Paitsi että tiedän, kun Äiti kertoi 😂

Vastaus tuli nopeasti, ongelma ratkaistu. Olivat jopa siinä välissä päivittäneet tiedot nettiinkin. On ne vaan reippaita 😉

Mutta se siitä. Kiitos. Tämä on kyllä loistava "Leelian lepotuoli" - kun varoittaa vielä etukäteen, osaatte varoa ja hypätä valitusten yli 😂❤️

Viime postauksessa kysyin, mitä te teette lankakerässä olevan solmun sattuessa kohdalle. Melko lailla kaikki leikkasivat solmun pois - ja kukin jatkoi sitten omalla tavallaan; teki uuden solmun tai kutoi muutaman silmukan "tulpalangalla". 
Aimariille lupasinkin kertoa sitten jo jotain ihan muuta asiaan liittyvää 😄Ja vähän se liittyy muuten Terhin ja Repolaisen käymää "kesätyöpaikkakeskusteluakin". 
Eli sarjassamme Tarinoita Pöllön elämästä - kuka Pöllö oikein onkaan.

Minun ensimmäinen kesätyöpaikkani oli vuonna 1985 yrityksessä nimeltä Hämeen Kehräämö Oy. Yritys oli perustettu 1949 ja oli paikkakunnan, Padasjoen, suurin teollinen työnantaja. Se toimitti villalankaa mattotehtaille pääasiassa vientiin. Yrityksen nimeksi muuttui jossain vaiheessa Hämeen Lanka, milloin, sitä en muista. 

Tehtäväni tuolla oli kuitenkin vahtia isoja kerimiskoneita, tai mitä ne olivatkaan nimeltään, ja aina kun lanka katkesi tai vyyhti loppui eikä kerä vielä ollut täynnä, piti tehdä lankaan tehdä solmu. Harmittaa, kun enää osaa tehdä sitä solmua, sillä se jos mikä oli kestävä ja pitävä solmu 😄
Muistin, että yksi valokuvakin siltä kesältä työstä löytyy - olkaapa hyvät! (Ja todiste siitä, että olen minäkin ainakin JOSKUS töitäkin tehnyt - tai ainakin ollut työpaikalla 😉)

Arvaatte varmaan, että liki 40 vuotta on tehnyt tehtävänsä muutenkin: en juurikaan muista tuosta kesästä enkä työpaikasta mitään.
Kuvaan liittyen: lanka kulki vasemmalta oikealle 😄 Tuohon on sattunut vaaleaa lankaa, mutta kaikenvärisiä lankoja me käsittelimme. Ja muistaakseni punainen väri oli se, jota lankoja värjätessä tarvittiin eniten. Yksi enoistani oli tuolla värjärinä. 
Mursu oli armeijassa, joten ikäväkään ei ollut sen suurempi eikä pienempi, vaikka olin koko kesän Mummulassa ❤️

Sinille minun piti yrittää kertoa miten sain bingoruudukkoon ruksit. En tiedä onko ominaisuus vain tässä Windows 11:ssä, jossa on selaimena Microsoft Edge. Mutta kerron, kun pyysit, yritin vanhalla koneellanikin, ja kyllä se minusta onnistuisi silläkin (siinä on windows 10 ja Google Chrome)
Laitan pari kuvaa, jos ne selkeyttäisivät selitystä (olen huono tällaisissa.. pahoittelut jo etukäteen) 

Tallensin ensin tyhjän ruudukon ensin työpöydälle ja sitten kun haluan laittaa siihen rukseja avaan sen ja saan tällaisen näkymän: 

Vasemmasta yläkulmasta klikkaa "Muokkaa", jolloin pitäisi aueta tällainen näkymä.

Valitse ylärivistä tuo alleviivattuna näkyvä, neljäs kuvake. 
Hiiren osoittimen ollessa sen kohdalla, siinä lukee "Merkintä"

Alimmaisista vaihtoehdoista valitse ensimmäinen, siihen tulee pitkä teksti, jota en tähän laiskuuttani kirjoita, kun en saa sitä kopioitua.  

Kun olet klikannut sitä, pitäisi sinulla olla tällainen näkymä:

Kuten itsekin näet; neljäntenä on suora viiva - valitse se, jolloin tekstilaatikko häviää (paitsi jos haluat nuo nuolet)

Laatikon alta löytyy värejä, joista voita valita haluamasi.

Ja alimmaisesta valitse tuo ensimmäinen vaihtoehto. 

Värien yläpuolelle tulee "viiva", valitsin, jolla voit valita viivan paksuuden. Itse käytin 2:ta. 

Koko ruudun yläpuolella on nuo nuolet jotka tässä bloggerissakin on, jolla voi peruuttaa askeleen kerrallaan. 

Ja sitten kun ruksi/ruksit on paikallaan, niin tallennus, se löytyy oikeasta yläreunasta. 

Kuten sanoin, minun läppärin käyttöni on sitä, että Poika sanoo kotona käydessään "älä räplää", kun se on korjannut kaiken minkä olen sotkenut, joten tuokin on ihan kokeilemalla löydettyä 🫣🫣 Ethän/ettehän sekoita ja sotke koneitanne? 

Aloitetaan viikko ATK-tunnilla

 Helmikuun ensimmäinen viikonloppu on takana, on saatu vettä, lunta ja räntää, tuultakin. Pakkanen näyttää kiristyvän koko ajan ja huomiselle on luvattu ihan oikeatakin pakkasta.
Olisin niin toivonut tästäkin talvesta kunnon talven; routaisine maineen, lumineen ja pakkasineen. Luonnon takia. Luonto tarvitsee lepoa, eikä ole sitä tänä muka-talvena tarpeeksi saanut.
Joku taisi kirjoittaa omastakin pihastaan, että pelkää(?) kohta jo rhodojen rupeavan kukkimaan. Sitä minäkin pelkään. Tavallisesti kukkivat vasta kesäkuun alussa, ei ole aika vielä, ei vähään aikaan.

Pöllönkulman väki sen sijaan on saanut lepoa ihan riittävästi. Ainakin uskon niin. Ihan hirveesti kotitöitäkään ei olla tehty, laiskurit. Tälle päivälle olisi suunnitelma, mutta saattaapa tuo muuttuakin.

Lukujärjestyksestä valitsin aamun ja aamupäivän ensimmäisiksi tunneiksi ATK:n ja kirjoittamisen. Viikonloppuna käytin aikaa lukemiseen ja kutomiseen. 
Lukemisesta löytyy tietoa tuolta kirjablogista; luen kaksiosaista kirjaa ja toinen osa on työn alla. Heräsin taas illalla siihen, kun kirja kopsahti otsaan. Hups. 

Sukat sain valmiiksi, malli on nimeltään Kohoneulesukat, Novitan sukkalehdestä vuodelta jotain. 

Vuosilukua en löytänyt, mutta samassa lehdessä oli mm. suositut Piirakkasukat ja Tennarisukat.

Tuon vyötteen laitoin kuvaan mukaan, jotta näette kuinka vanhasta langasta sukat on kudottu. En muista milloin lanka on ostettu, mutta ei se kovin tuoretta ole. 
Eroja tämän päivän 7-veikkaan kuitenkin on:

- lanka on huomattavasti paksumpaa kuin vastikään ostamani lanka, josta tein Mursun kynsikkäät
- langassa ei ollut yhtään solmua. Tämän päivän 150 g:n kerissä on usein useampikin solmu.

Mitä te muuten teette solmun osuessa kohdalle? Luotatteko solmuun ja jatkatte kutomista kuin ette olisi solmua huomanneetkaan vai katkaisetteko langan ja teette "oman" solmun tai jatkatte ilman solmua? 
Minä katkaisen langan, joskus teen uuden solmun ja joskus jatkan ilman solmua. 

Meillä oli torstaina Mursun kanssa puukässää. Mursu tuon varsinaisesti teki, minä olin vain apulaisena, pidin kiinni ettei tuo karkaa (eikä Mursu ruuvaa hakaa Pojan pikkutuoliin, se olisi suuttunut siitä).

Selityksiä tuo ei tarvinne?

Lokerikko on vanha naulalaatikko, tuossa päällä lukee "Sinkittyjä" ja joku koko. 

Sitten kysymys; kuka tohtii tunnustaa?

Kenellä on niinkin yksityisessä tilassa kuin wc
- lukemista?
Meillä on.
Puhelinta sinne ei viedä, vaan siellä on oma "wc-kirjasto" Sarjakuvia yms. 
- ristikko- tai sudokulehti?
Meillä on. Niin kuin näkyy. 

Sellaista näin ennen puolta päivää. Lähden katsomaan, saanko Repolaisen Bingoon mitään 😉