Kaikkea kummaa

Kyllähän minäkin tavaroita hukkailen, kaiken aikaa. Nytkin onnistuin hukkaamaan pienen pienen vyyhdin lankaa, semmoisen kirjontalangan. Tai luulen, että hukkasin, minusta sitä piti olla enemmän ja tarvitsisin sitä enemmän tuohon työhön, mutta sitä ei vaan löydy NYT mistään. Onneksi kirjontalankojakin riittää. 

Mutta että näin: Tilasin Ötökkätutkijalle, jonka mielenkiinnon kohteena on siis nykyään hait, pari haikirjaa. Odottelin ja odottelin, kiltisti. Eilen rupesi kaivertamaan, jossain on nyt matoja. Asiakaspalveluun ei saanut yhteyttä muuta kuin chatilla (mikä muuten on aika ärsyttävää, varsinkin jos käytössäsi on sillä hetkellä vain puhelin) ja sielläkin oli se pahuksen botti ja kaiken huipuksi se puhui ruotsia. HUOKAUS. 
Päästiin kuitenkin alkuun ja linjoille ilmestyi ystävällinen asiakaspalvelija, joka lupasi selvittää missä paketti luuraa ja laittaa sähköpostia kun asia selviää. Aamulla oli sähköpostissa viesti Tonilta ja liitteenä viesti yritykseltä, jonka piti paketti tänne periferiaan toimittaa: lähetys on harhautunut eivätkä osaa arvioida milloin se saadaan noutopisteelle. 
Missä lie hait uiskentelevat, pelkäävätkö kylmää Itämerta vai eivätkö uskalla tänne Päijänteelle laisinkaan 😲
Toni kuitenkin oli kiltti ja lupasi tilata pikaisesti uudet kirjat, jos niin haluan. Toki halusin, kun ne kerran olin jo maksanutkin, turha ruveta puljaamaan rahojen kanssa edestakaisin. 

Meidän kunnan terveyskeskuskin taas hämmästytti, vaikka tiedänkin sen toimivan melkein kuin ajatus. Ja olisihan sitä pitänyt osata odottaa, kun Mursulle juuri vuorokautta aikaisemmin kävi samoin. 
Laitoin kanta.fi:n kautta reseptin uusimispyynnön tiistai-iltana, illalla joskus 22.30 maissa. Tänä aamuna 11.15 sain tekstiviestin, että resepti on uusittu. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun homma oli hoidettu. Mursu teki oman pyyntönsä sunnuntai-iltana kahdeksan maissa ja sai vastauksen maanantaiaamuna kymmenen aikaan. 

Olenkohan kertonut, että lääkäristohtori tuli siihen tulokseen, että kokeillaan vähentää yhtä lääkettä vielä lisää, sen lisäksi mitä jo syksyllä vähennettiin, josko silmät ja maailma kohta pysähtyisivät. Eikä lääkäristohtori ole ollut ihan väärässä 👍 Silmät ei enää pyöri kuin ennen flipperissä, vaan näkö alkaa olla taas tarkka kuten pöllöllä pitääkin ja pallon pyöriminenkin on hidastunut - pyörii siis samaan tahtiin kuin minäkin. 
Lauantaina jätetään vielä yksi puolikas pois ja katsotaan mitä se sitten tekee - vaikutukset lääkkeiden vähentämisellähän voi aina olla huonojakin, mutta toistaiseksi pärjäillään hyvin! 

Sukkapuikot on aloittaneet kesäloman. Kaikki puikot ylipäätään. Lankakaappi suljettu kesäksi. Viimeisimmät neuleet odottavat viimeistelyä, niistä laitan kuvat kun olen sen tehnyt ja luovuttanut neuleet eteenpäin. Yllätin tällä kertaa jopa itsenikin *taputtaa olkapäälle*

Kaksi iltaa käytin siihen, että kävin läpi ristipistotöitäni. Keskeneräisiä ja aloittamattomia ja ihan vain malleja. Ja kankaita. Sain muovikassillisen kierrätyskeskukseen vietäviä ristipistopakkauksia. Tulin niiden kohdalla siihen tulokseen, että niitä ei tule tehtyä - ja niidenkin jälkeen tekemistä jäi vielä niin paljon, että monta vuotta saan pistellä, ennen kuin tekeminen loppuu. 
Päätin aloittaa keskeneräisistä ja tällaisesta "kids setistä":

Niin, pöllöhän se tietenkin. Tämän oli joku muu jo aloittanut, kun tämän sain. Tästä sain sormen päihin taas vähän... hmmm... "neulantuntua". Pohjana nimittäin oli sellainen muovipohja ja lankana villalanka, pistelty siis on 😄
Mutta mukava oli pitkästä aikaa tehdä ristipistoja, en ole ainakaan neljään vuoteen näitä tehnyt. 
Ja nälkähän tietysti kasvaa syödessä... 

Seuraavaksi tein valmiiksi tämän keskeneräisen söpön kortin. 
Nyt on työn alla kirjanmerkki, johon ei ole edes varsinaista ohjetta tallessa, mutta kuvittelen pystyväni laskemaan pistot kuvasta - sen yhden langan olen nyt kadottanut, mutta onneksi noita kirjontalankojakin siis löytyy. Enemmän kuin lääkäri määrää. 

Säätiedotukset on luettu televisiossa, kaikki siis tietävät minkälainen keli missäkin päin maata on. Totean siis vain enoani lainaten "pääasia, että ilmaa piisaa". 
(Ihan vaan muistutuksena, että kyllä sitä lunta oli vielä tähän aikaan viime vuonnakin. Ja toissa vuonna. Ettei tää nyt niin kovin kummallista oo. Kyllä noi tosta nopsaan sulaa pois. Viikon päästä näyttää varmaan jo ihan toisenlaiselta. Ja jos ei näytä, niin mitä sitten. Kun liikkuu varovasti, niin ei ees satu.) 

 

Repolaiselle kiitokset ja terveiset

 Juhlat on juhlittu ja ihanat korttisi saivat ansaitun huomion ❤

Olisitpa ollut paikalla, tai ehkä olitkin 😉 

Meitä serkuksia olin edustamassa minä - sankari yllätettiin hyvin pienellä porukalla. Kun annoin enoa/setää/isoenoa/isosetää kuvaavan kortin ja sanoin, että tällainen sinä olet, sieltä pian 56 vuoden takaa (aivan, minä olen se vanhin ja... No ei siitä sen enempää), eno tuumasi "ja kyllä sitä höpötystä on siitä alkaen riittänytkin - mutta kukaan ei ole ollut niin kova höpöttämään kuin K***" 😂😂😂

Kommentti viittasi kortissa olleeseen tekstiin, jossa luki mm. että eno/setä on aina jaksanut kuunnella meitä lapsia ja kuuntelee meidänkin lapsia edelleen - aina löytyy aikaa lapsille.

Kiitos Repolainen ❤ - sinä todella teit pienestä juhlastamme meidän näköisen korteillasi.

Jos sialuun sattuu

On se kyllä toisaalta helposti korjattavissakin. 

Eilen sialuun sattui ihan julmetusti. Viikon levon jälkeen ahdistelimme (S)Eniiliä ja pakotimme sen liikkeelle. Sitä kauniin punaista öljyä Mursu lisäsi taas reippaasti, en kyllä tiedä mihin se öljy sieltä ohjaustehostimen putkistosta tai-mikä-lie oli hävinnyt. 
Korjaamolle päästyämme minä asensin itseni toimiston puolelle puhelimen, kuulokkeiden ja sukankutimen kanssa, krhm, tuota, suklaarasian viereen. Ei kielletty syömästä. Päinvastoin. Pahuksen miehet. (S)Eniiliä sulateltiin sen aikaa kun kaksikko J&V valmistautuivat asentamaan siihen nousukahvan apukuskin puolelle, mutta kas - pakkauksesta puuttui osa yks ja osa kaks. Ei asennettu. Rupesivat varsinaiseen korjaustyöhön. 
Kaksi ja puoli tuntia neuloin sukan vartta ja kuuntelin Roald Dahlin Oswald-enoa. 

Vaikka olenkin sitä mieltä, että jo kirjoitettuja kirjoja ei pidä eikä tarvitse kirjoittaa uudelleen; ne on kirjoitettu aikanaan ja silloin oli aika toinen kuin tänään ja piste, niin kieltämättä - Oswald-enoa kuunnellessa näinkin vanhan rouvan, jo suht paljon nähneenä, kuulleena ja kokeneena, välillä korvia kuumotti ja poskia punotti, en toisaalta viime viikkojen kohua enää ihmettele. Mutta tunnustan: myöskin hihittelin tolkuttomasti itsekseni ja mietin; millainen ihminen Roald Dahl loppujen lopuksi oikein olikaan. 
Mutta ei niitä vanhoja kirjoja hävittääkään pidä, ei missään nimessä. 

Kun (S)Eniili oli saatu kuntoon, oli maksun vuoro. Pankille kiitos, että se on edes joskus luottanut minuun niin paljon, että on myöntänyt luottokortin ja onneksi sitä ei ole käytetty. Tai jos joskus jollain Englannin reissulla on jokunen juustonpala ja erikoisempi ruokasäilyke Mursulle tullut ostettua, niin velat on maksettu heti kotiin päästyä. Polvet nimittäin notkahti, kun J ilmoitti, toki vähän pahoittelevan oloisena, laskun loppusumman. Kyyneleet (kuvaannollisesti) valuen maksoin laskun, keräsin tavarani ja söin viimeisen suklaan, kiitin kauniisti ja totesin, että oli kiva nähdä, toivottavasti ei nähdä vähään aikaan - mielellään vasta kahden vuoden kuluttua, kun (S)Eniili on katsastettava. 
Vaikka koko porukka, S&J&V ovatkin aivan loistavia ja heitä on ilo nähdä, tuo jälleennäkemisen "sivutuote" eli lasku, on ikävä asia. 

Iloisena kuitenkin liidin, niin kuin pöllöt vain liitelevät, Mursun kanssa ehjällä autolla matkaan, kohti seuraavaa rahantuhlauskohdetta.
Mursu oli löytänyt huuto.netistä seinäkellon, samanlaisen joka meidän mökiltä varastettiin vuosia sitten. Kukaan muu ei ollut kiinnostunut ko. kellosta, joten huuto napsahti Mursulle ja koska kello oli sen verran lähellä, hän sopi, että käymme hakemassa sen. 
Ja nyt meillä on seinäkello, joka lyö puolen tunnin välein. Saas nähdä miten ensi yönä nukutaan, kuinka hyvin lyönnit kuuluvat makuuhuoneeseen. 

Myyjällä oli kotonaan paljon erilaisia upeita kelloja, seinäkelloja, kaappikelloja ja rannekelloja jotka hän oli korjannut ja entisöinyt. Katselin niitä taas silmät suurina - kellosepän työ ja taito on yksi niistä taidoista joita ihailen valtavasti.

Kaikki käsillä tekeminen on ihailtavaa, mutta kellosepän työ on siellä kärkipäässä minun listassa. 

Ötökkätutkijan mielenkiinnon kohteena on nykyään hait, kuulemma. Ja Isosiskoa kiinnostaa edelleen jalkapallo - kannattavat vain äitinsä kanssa eri joukkueita. Mitähän siitä vielä seuraa... ;) 

Tämmöistä Pöllönkulmalle. 

Pöllö lentää ensi viikoksi Isolle Kirkolle maailmanparannusreissulle, katsotaan mitä reissussa tapahtuu.... 
Toivottavasti ei mitään hurjaa, kun lääkitystä taas rukkaillaan - toivottavasti se saadaan kohdalleen. 

Kyllä se kevät tulee

Suunnittelin kirjoittavani siitä, kuinka kurjaa elämä voi(si) olla, mutta kun oikein taas mietin, niin oikeastaan asiat on ihan hyvin.

Pihassa seisova (S)Eniili rupesi tiistaina kiukuttelemaan ja aiheutti sen, että lähitaajamaan suunniteltu reissu muuttuikin kaupunkireissuksi ja kotiin tuomisiksi saatiin litra kauniin punaista öljyä ja tiukka kehotus pitää Eniili tiukasti pihassa siihen asti, kunnes käy käsky ajaa se takaisin kaupunkiin korjattavaksi. Euroja pitää varata mukaan melkoinen pussillinen, jos haluaa sen sieltä vielä poiskin. 

Mutta sellaista sattuu. Uudetkin autot menee rikki, saati sitten vähän vanhemmat. Ja onneksi vika ei ole sellainen, joka olisi tullut sillä tavalla kesken ajon tsädäm, että olisi jättänyt meidät tielle tai mikä pahempaa, aiheuttanut kolarin tai pahempaa. 

Eniili ei ainakaan viikkoon saastuta luontoa, rahaa säästyy kun ei päästä kauppoihin - ystävät käy ruokakaupassa jos tarvitsee. 

On aikaa siivota, sellaistakin mitä aina siirtää ja siirtää. 

Voin istua sohvalla vauvan peiton kanssa ja katsella televisiota tai kuunnella kirjaa. 

Tai vaan katsella ikkunasta ulos. 

Rahanmeno on se mikä harmittaa ja se, että Mursua harmittaa vielä enemmän. 

Posti oli taas muutaman päivän hakematta. Vaan eipä siitäkään mitään haittaa ollut. 

Uusi pankkikortti; toimi ihan hyvin tänään. 

Ilmoitukset äänioikeudesta. Ja uudesta äänestyspaikasta. Viimeksi, taisi olla kuntavaalit, äänestyspaikka oli tuossa kyläkoululla. Nyt siellä on ennakkoäänestys päivänä xx. Varsinainen äänestys on lähitaajamassa. Samapa tuo. Voi käydä samalla vaikka kaupassa. 

Kirjallisena hoitajan puhelimitse ilmoittama lääkemuutos. Hyvin olisi ehtinyt, kun muutokset piti aloittaa tänään.

Ja Kylätiedote: Kylän Nuorisoseura esittää huhtikuun alussa maalaiskomedian, joka sopii mulle kuin.. noh... MUISTILÄÄKE! Varasin liput ensi-iltaan Äitirakkaalle ja itselleni. Kaikenlaista muutakin siinä oli. Meillä on aika vireä kylä, näin pieneksi kyläksi, meitä on täällä näin talviaikaan vain 380 asukasta tällä postinumeroalueella. 

Repolaisen tekemä kortti tuossa hyllyssä odottaa h-hetkeä. Vielä puolitoista viikkoa ja sitten päästään juhlimaan yhtä maailman parhaista enoista/sedistä. 

Jos kaikki menee hyvin, lähden suoraan juhlista toisen enon kyydissä Isolle Kirkolle tädin luo maailmanparannusviikolle. 

Olifantti ylipuhui helposti osallistumaan paastoon. Siis kyse on lankapaastosta. Mutta kun kävin tarkistamassa, niin taisin luvata, ainakin itselleni, että jätän suklaat ja muut herkut kauppaan, paitsi nuo synttäri- ja maailmanparannusreissun herkuttelut. No, ihmismieli ON heikko. Pääsiäisherkut on jo tuotu kauppoihin ja ruohomunat siellä on tyrkyllänsä. Niin. Onko sitten helppo olla ostamatta, kun Mursukin osti. No ei. Kirjojen ostosta en luvannut kieltäytyä, kun ostan niitä niin harvoin muutenkin. Nyt tilasin Mursulle ja Äitille kirjoja lahjaksi. Äitin kirjat kyllä päätyy joskus mulle ja ehkä sen Mursun Ronnie James Dion elämäkerrankin joskus luen. Ehkä.  

Että ei tää nyt niin kauheeta oo. 

Niin ja kevätkin tulee! 

Tekijä: Laila Riiheläinen (lupa julkaisuun tekijältä)

"Kruunalla kotiin ja klaavalla Esson baariin. Ei paina valuuttakramppi pohkeessa"

https://youtu.be/UWGKS200A6A