Kyllä saa isollakin Pöllöllä olla

Joulukalenteri. Kyllä saa. 

Olifantin ja Laiskiaisen kalenterit on ei-ehkä-niinkään-salaisten tietojen mukaan pientä vailla valmiita, milläs mallilla on Possun joulukalenteri? Entäpä Saukkis? 

Ihan kaiken varalta kuitenkin tilasin itselleni tänäkin vuonna teejoulukalenterin. Pukka Days of Joy, 24 teepussi, yksi joka aamulle tai illalle joulua odotellessa. Tämmöisen: 

Kuva lainattu Googlesta

Suklaasyöpölle tietysti parhaiten maistuisi suklaapatukkakalenteri, mutta jos edes YRITTÄISI säästää suklaat niihin erityisiin herkkuhetkiin. 
Ja kun oikein reippaaksi ruvettiin, niin ostin toisenkin joulukalenterin, sen mistä viime vuonna jäin paitsi:                         

Kuva Googlesta

Elovenan puurokalenteri! Joka aamulle maustettu tai maustamaton annospikapuuro jouluun asti. Tiedossa siis terveellisiä aamupaloja ainakin 24 päivää, kunhan nyt joulukuuhun päästään. Olis jo joulukuu....

Ja on mulla tuossa vielä yks VALTAVA joulukalenteri ystäviltä, se ei edes mahtunut yhteen koriin, piti ottaa toinen kori kaveriksi.. :) 

Käytiin tänään kaupungissa ja vein muutaman paketin R-kioskille Postin toimipisteeseen. Olin maksanut ne etukäteen netissä ja tulostanut ja teipannut ohjeiden mukaan osoitelipukkeet. Kassalla oli nuori poika. 

- Hei! Mulla olis tässä muutama valmiiksi maksettu paketti, voinko mä jättää ne tähän vai...?
- Hei! Joo kyllä voit. 

*kassahlö lukee pakettien viivakoodit ja kolmannen kohdalla jatkaa keskustelua:*

- Meillä on kyllä tuolla seinässä sellanen reikä, mihin nää valmiiks maksetut paketit voi jättää.

- Okei, selvä. No mä oon käynyt täällä viimeks kun tää oli vielä ihan vaan Posti *ehkä vähän väkinäinen virnistys*

Palvelu oli kuitenkin ystävällistä, sain paketit matkaan ja sain niistä kuitit ja nyt vain toivon, että ystäväni Posti hoitaa osuutensa ajallaan. 

Käytiin myös marketissa. Katseltiin "hävikkihyllyä" ja todettiin, että ei ole mitään meitä varten, kiitos vaan. Mursu maitohyllylle, Pöllö etsimään näkkäriä. Ko. marketissakaan ei oltu pitkään aikaan käyty, joten oltiin vähän eri mieltä siitä, onko näkkärit tuolla vai tuolla. 
Ennen kuin ehdin lähteä liikkeelle, viereeni ilmestyi vähän vanhempi mies joka kysyi "eikö teille löytynyt siitä mitään". Hämmästyin hiukan, mutta vastasin sitten ystävällisesti, että ei tällä kertaa, vaikka siinä kaikenlaista onkin. Ja sitten sitä juttua alkoikin tulla. Yritin varmaan kolmeen kertaan lähteä etsimään sitä näkkileipää - pääsin aina askel kerrallaan eteenpäin, mutta setä oli kovasti juttutuulella ja kertoi, että Puuilosta saa hyvää näkkileipää, semmoista pyöreää ja sitä saa valkosipulin makuisenakin ja ja ja... Ja esitteli vielä miten hänellä ei ole ylhäällä kuin kaksi hammasta, mutta silti hän sitä näkkileipää syö, kun se on kahvin kanssa niin hyvää, ilman rasvaakin :) 
Tapaamiset ihmisten, tuntemattomienkin, kanssa on useinkin ihan mukavia, kun pitää oman mielensä avoimena ja positiivisena. Joskus saatat olla tapaamasi henkilön ainoa ihminen joka kuuntelee ja puhuu ja on ystävällinen hänelle. 

Kelaakin on vielä kehuttava, toimi niin kuin pitikin eikä tarvinut tehdä valitusta. Mursu kävi parisen kuukautta sitten ostamassa yhden Pöllön Riesa-lääkkeistä sillä aikaa kun fyssari vanutti ja venytti Pöllöä. Lääkkeelle oli tullut uusi vastaava, halvempi lääke ja ymmärtääkseni Kelan ohje on nykyään, että pitää vaihtaa halvempaan, että saa kelakorvauksen saa jo apteekissa, jos on siihen oikeutettu, paitsi jos reseptissä lukee "vaihtokielto". Minun reseptissä ei lukenut. Syystä että epilepsialääkkeitä EI saa vaihtaa. 
Mursu tiesi sen ja sanoi siitä apteekissa, mutta ämpyilivät vastaan joten eipä siinä muu auttanut kuin maksaa. Muutaman viikon päästä tein hakemuksen lääkekuluista ja Kela maksoi kiltisti liikaa veloitetun maksun takaisin, perusteluna "epilepsialääkkeitä ei saa vaihtaa". 
Toivottavasti tieto on nyt tavoittanut myös kaikki apteekit, vaikkakin minun resepteissä pitäisi nyt lukea ihan suomeksi tuo "vaihtokielto". 

Kaikki siis hyvin Pöllönkulmalla; Mökkitalkkari kävi harjaamassa rappuset puhtaaksi lumesta = kävi pullakahvilla, toi pullaa ja harjasi raput tullessaan. Lupasi hakea risut joku päivä, viimeistään ensi keväänä ;)

 

Piikkitukan pianonsoitto

Viime viikon parturipsykologi käynnin lopputulos oli se, että tukka on lyhyt. Siis LYHYT. Ehkä alle sentin. Tai jotain. Mutta lyhyt. Tykkään tästä, vaikka peiliin katsominen onkin outoa. 
Siskorakas sanoi, että äkkiä se taas on silmillä. No niin se varmaan on, vaikka nyt se kyllä on aika kaukana. Mutta mennään sitten uudestaan psykologille. Ei kun parturiin. 

Lääkärikäyntikin oli ihan... no positiivinen. Viivyin pitkään, seuraava asiakas joutui odottamaan aika kauan yli varatun ajan, mutta se ei kyllä ollut minun vikani. Lääkäri oli perusteellinen josta minä olen tietysti tyytyväinen. Tänään hain postin ja siellä oli lääkäritätin kertomus käynnistäni. Ensimmäiset toimenpiteet on yhden lääkkeen annostuksen vähentäminen ja katsotaan mitä se tekee Riesalle ja tasapainolle ja näkövioille. Sitten ehkä kuvataan tätä pöllönpäätä - onko täällä enää mitään ja sitten tarvittaessa vähennetään vielä lisää lääkitystä, jos tästä ensimmäisestä vähennyksestä on hyötyä. Huokaus ja huokaus. 

Kotiinpäin tulo oli kuitenkin taas mukavaa - niin kuin aina. Kilometri kilometriltä olo tuntuu aina paremmalta ja kun järven isot selät vilahtaa puiden takaa ensimmäisen kerran, arvuuttelen mielessäni, kumpi puoli tällä kertaa on tyyni ja millaiset aallot on toisella puolella. 
Tällä kertaa vasen puoli oli peilityyni, oikealla puolella aallokko. Mietin miten kuvata aallokkoa.. Mursun mielestä se oli kuin piikkitukka :) Minä turvauduin taas eleisiin sanojen tueksi ja juoksutin sormia ilmassa; aallot olivat kuin piano, aivan kuin pianon koskettimilla edestakaisin juoksevat sormet. Kaunista. 

Maanantaiaamuna kävin apteekissa hakemassa taas kassillisen lääkkeitä ja siellä ollessa oli epihoitaja yrittänyt tavoittaa kahdesti. Ihmettelin mistä oikein voisi olla kyse, mutta oli laittanut viestin perään: olin torstaina lääkäritätillä käydessäni altistunut koronalle! Voi viheliäisyyksien viheliäisyys! No, ainakaan toistaiseksi ei ole minkäänlaisia oireita ilmaantunut, joten koputan puuta ja pidän sormet edelleen ristissä, vaikka tämä kirjoittaminen hankalaa onkin, ettei mitään tulekaan. Olihan toki itselläni maski sairaalassa muualla paitsi lääkärin luona ja siellä taas lääkärillä oli maski koko ajan. 
Vaan onhan tässä tarvittaessa aikaa sairastaa, Isosisko ja Ötökkätutkija tulevat vasta jouluksi, kyllä me siihen mennessä toivutaan. Ja jos ei sairastuta, mennään hakemaan seuraava rokotus. Liekö siitä apua, mutta kun sellainen on mahdollista saada, niin haetaan pois. 

Puikkojakin olen jonkun verran ehtinyt käyttää. Ihan itselleni tein tällaiset sukat korista löytyneestä langasta - ei osuneet värit kohdilleen, mutta ei haittaa minua. 

Ja adventtikalenterin toimittajatkin soittelivat päivänä muutamana ja kops vaan, adventtikalenteri kopsahti tuttuun tapaan postilaatikkoon, niin kuin jo monen vuoden ajan: 

Minusta tuolla vasemmalla puun latvassa on pöllö poikasineen... 

Miksi marraskuussa murjottaisin

 Kuukausi vaihtui, lokakuu päättyi Pöllönkulmalle tyypilliseen tapaan eli ei kiikkustuolissa teetä juoden ja tv:tä kynttilän valossa katsellen. Tuli vieras nainen ja vei Mursun sunnuntai-iltana, Pöllöä ei mukaan huolineet. Toi kyllä takaisinkin, oli kiukkuinen kuin ampiainen (onko ampiaiset muuten oikeasti kiukkuisia ja jos on, niin miksi?), ja samalla iloinen: Mursu oli ryhtynyt hänelle otto-isoveljeksi. Kiitti lainasta ja lähti omansa luo. Ei se ihan vieras ollut ja luvan kanssa haki.

Eka marraskuuta oli maakunta-ajelupäivä. Pakattiin autoon roskia ja ajettiin jäteasemalle, joka olikin kiinni sinä päivänä! Ajettiin toisen kunnan jäteasemalle, että päästiin roskista eroon. Kuutio = kolme jätesäkkiä + yksi vanha kassillinen sekajätettä 30 euroa! Aika kallista, pienin veloitus kun on tuo kuutio. Säiliössä oli kuulemma sohvakalusto; sohva ja kaksi tuolia. Mursu epäili, että niistä on laskutettu 2-3 kuution mukaan. En missään nimessä hyväksy, mutta en toisaalta noilla hinnoilla ihmettelekään niitä teiden varsilta löytyviä sohvakalustoja - tori piste fi:llä kun ei ole vanhan kaluston pois kuljetusta uutta ostaessa.

Tänään oli laiska päivä, yhdet sukat pakkasin postiin laitettavaksi ja toisten kanssa riitelin, että sain pöllön mieleiseeni alkuun.

Huominen alkaa kampaajalla eli parturipsykologiaa, sitä on kaivattukin. Sieltä sitten oikealle omalle lääkärille ja voikos siitäkään olla hyvillään olematta: sairaalassa on saatu valmista ja uutta sitten viime käynnin ja uskon, että huomenna ainakin osa asioista nytkähtää eteenpäin.

Miniällä on huomenna syntymäpäivä❤️ ja "vanhalla" kirjeystävällä perjantaina. Ystävät tulevat sunnuntaina kylään ja Siskorakkaalla on syntymäpäivä Isänpäivänä.

Ötökkätutkijallakin on tässä kuussa syntymäpäivä ja vaikka emme juhliin pääsekään, videopuhelimella voimme ottaa yhteyden ja puhua "mummun kielellä" kaikki yhdessä ❤️

Postissa jossain päin Suomea on viikonloppuna tilaamani Pukka -joulukalenteri 😋 

Ja omia tontuntöitä olen aloitellut jo monta viikkoa sitten. Tontut tekee muuten joskus jekkujakin... 

Hei, kohtahan on joulukuu, menipä marraskuu nopeasti!