Ja nyt on pimeää, en voi mennä kuvaamaan niitä, että olisitte voineet valaista peukalo keskellä kämmentä -hortonomia. Sen tiedän, että lemmikkejä ne ei ole, ne tulee vasta sitten myöhemmin.
Pahuksen paljon kukkasia on olemassa. Meidänkin pihassa, siitäkin huolimatta, että on yritetty käskyjen mukaan hävittää lupiineja, viimeksi tänään Mursu oli niiden kimpussa.
Sellainenkin kukka Luontoportista löytyi kuin "Ajannäyttäjä". Korvaisikohan se kesällä kellon? Siltä osin, mitä kesällä nyt kelloa ylipäätään tarvitsee.
Ruohosipuli alkaa olla siinä jamassa, että se pitäisi leikata ja kuivata. Ehkä viikonloppuna, jos on vähän viileämpää, niin voi pitää uunia päällä.
Raparperit puolestaan on vielä pieniä, mutta kasvavat urheasti. Nyt olen löytänyt ne kaikki kolme raparperia, barbaaria siis. Tiesittekö, että tuo makoisa barbaari, raparperi siis, on lähtöisin Kiinasta? Sen ainakin tiesitte, että raparperin lehdet ovat myrkyllisiä ja vain varret ovat syötäviä. Varretkin sisältävät runsaasti oksaalihappoa ja siksi mm. munuais- ja sappikiviongelmaisten on oltava varovaisia.
Kävin eilen ostamassa astianpesuainetta ja sen sellaista. Kaiken muun etsimäni löysin, mutta kemikalio-osastolta etsimääni tuotetta en löytänyt en sitten millään. Olin kiertänyt hyllyt varmaan jo kolmeen kertaan ja tiesin Mursun jo odottavan ulkona - jos en kohta ilmestyisi autolle, hän soittaisi tai tulisi etsimään.
Menin kysymään apua henkilökunnalta. Heitä oli paikalla kolme. Kukaan ei tiennyt mistä tuotteesta on kyse ennen kuin pitkän selityksen jälkeen yksi heistä hoksasi mitä tarkoitan ja lähti kanssani etsimään sitä. "Neljä silmää näkee enemmän..." MUTTA. Kesken etsinnän toinen asiakas tuli kysymään, että mistähän löytyisi xxx ja kappas vain: huomasin olevani taas yksin siellä hyllyjen välissä!
Menin kysymään apua henkilökunnalta. Heitä oli paikalla kolme. Kukaan ei tiennyt mistä tuotteesta on kyse ennen kuin pitkän selityksen jälkeen yksi heistä hoksasi mitä tarkoitan ja lähti kanssani etsimään sitä. "Neljä silmää näkee enemmän..." MUTTA. Kesken etsinnän toinen asiakas tuli kysymään, että mistähän löytyisi xxx ja kappas vain: huomasin olevani taas yksin siellä hyllyjen välissä!
No ei se mitään, löysin viimein etsimäni tuotteen, kävelin voitonriemuisena kassalle: TÄMÄ on se mitä etsin, tämän näköinen purkki. Kaikki kolme myyjää tutkivat sitä tarkkaan ja kysyivät mistä se oikein löytyi. Arvatkaa muistinko enää - no en. Epäilin sen olevan hyllyllä xyz, josta yksi heistä lähti sitä etsimään :)
Tänään helatorstaina meillä on satanut vettä ihan koko päivän ja olen siitä iloinen. Maa kastuu kunnolla monen hellepäivän jälkeen. Meidän tontti on sellainen, että siihen paistaa aurinko koko päivän ja viimeisten vuosien hellekesät ovat olleet vähän liikaa sekä meille että kukille. Auringon laskettua puiden latvojen taakse on aloitettava kastelu-urakka, jos haluaa ettei kaikki kukat kuivu.
Toisaalta olisi kyllä ollut ihan kiva, jos olisi ollut sellainen ikkunanpesukeli, sillä se ikkunanpesuvekotin tuli eilen postissa. Olisi ollut kiva kokeilla sitä.
Jos se on hyvä, niin sillä voisi käydä pesemässä Äitirakkaankin ikkunat sitten kun on tarvis.
Maanantaina käsiteltiin terassiöljyllä meidän mehiläispesä, eli ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö joka rakennettiin viime kesänä. Oltiin ajateltu, että kyllä sellainen pieni purkki riittää. Tai no, siihen se riittikin, hyvinkin, mutta kun tarkoitus on vielä käsitellä portaatkin ja tuo pöytä ja penkit sitten kun ne saadaan kasaan ja paikalleen.
Mursu lähti hakemaan toisen purkin - vaikka näin jälkikäteen ajatelleen, olisi sen ehtinyt myöhemminkin - ja minä jäin sutimaan. Järkikulta ei taas vaan toiminut ihan täydellä teholla (aurinko?) ja alimmaisia rimoja sutiessa kävin polvilleni suojana olleen pahvin päälle. (Riesa ei tykkää kumartelusta ja kun jäin yksin kotiin, niin en arvannut ottaa riskiä, että olen suti kädessä kävelemässä Mursua vastaan tuolla parin mutkan päässä..)
Juu, hyvä idea muuten, mutta olisihan sitä voinut ne polvisuojatkin hakea, kun meillä sellaisia on... Ei nimittäin tuntunut kivet kivoilta polvien alla, eihän se pahvi mitään pehmentänyt. Onneksi sudittavaa ei ollut paljon ja vauhdilla kun veteli, niin eihän siinä kauan kestänyt. Sen verran kuitenkin, että viimeisen kohdalla olin jo istuallani. Ironista tilanteessa on se, että tässä vaiheessa ei maantiellä ollut kulkenut ohitse yhtään autoa...
Mursu lähti hakemaan toisen purkin - vaikka näin jälkikäteen ajatelleen, olisi sen ehtinyt myöhemminkin - ja minä jäin sutimaan. Järkikulta ei taas vaan toiminut ihan täydellä teholla (aurinko?) ja alimmaisia rimoja sutiessa kävin polvilleni suojana olleen pahvin päälle. (Riesa ei tykkää kumartelusta ja kun jäin yksin kotiin, niin en arvannut ottaa riskiä, että olen suti kädessä kävelemässä Mursua vastaan tuolla parin mutkan päässä..)
Juu, hyvä idea muuten, mutta olisihan sitä voinut ne polvisuojatkin hakea, kun meillä sellaisia on... Ei nimittäin tuntunut kivet kivoilta polvien alla, eihän se pahvi mitään pehmentänyt. Onneksi sudittavaa ei ollut paljon ja vauhdilla kun veteli, niin eihän siinä kauan kestänyt. Sen verran kuitenkin, että viimeisen kohdalla olin jo istuallani. Ironista tilanteessa on se, että tässä vaiheessa ei maantiellä ollut kulkenut ohitse yhtään autoa...
Tyytyväisenä aikaansaannokseeni pistin terassiöljypurkin fiksuna turvaan mehiläispesän alle; etten vahingossa tönäise sitä nurin, kun nousen ylös ja rupesin sitten punnertamaan itseäni ylös - tukena oli puupölkky. Kaksi pölkkyä yhdessä ja mitä on tuloksena? Pöllö pyrstö pystyssä pihamaalla - juu, naurakaa pois, niin minäkin nauroin sitten kun olin päässyt ylös ja manannut, että tottahan NYT JUST piti ohi ajaa pari-kolme autoa!
Taidan ruveta kinkkaamaan ruutua tuossa pihalla, että saan lisää voimaa tuohon oikeaan jalkaan... Ei, ei hyvä ajatus, sitten olen jatkuvasti pyrstö pystyssä pihamaalla.
Taidan ruveta kinkkaamaan ruutua tuossa pihalla, että saan lisää voimaa tuohon oikeaan jalkaan... Ei, ei hyvä ajatus, sitten olen jatkuvasti pyrstö pystyssä pihamaalla.
Semmosta. Hieno siitä tuli kuitenkin, kun lopulta sain sen valmiiksi. Tai siis Mursun kanssa saatiin se valmiiksi, hän teki sen loppuun kun tuli kotiin, minä olin tehnyt sen jo melkein valmiiksi.
