Bingo!

Huhtikuun haaste: Bingo! Ihan täyteen en bingo-lomaketta ole saanut, mutta hitaasti ja varmasti se on täyttynyt.
Kynnet on lakkaamatta - se olisi kyllä melko helppo hoitaa, mutta kun melkein aina on sukankudin käsissä niin se on jäänyt.  Ja pääsiäinen meni suit sait sukkelaan, en ehtinyt maalata kananmunia ja nyt ei ole tullut keitettyä kananmunia vähään aikaan.

Maaliskuun haastetta olen yrittänyt toteuttaa myöskin, mutta lista kasvaa sitä mukaa kun sen toisesta päästä lyhenee :) Kummallinen lista...

Toukokuun haastetta työstän pienessä päässäni, ne Nalle Puh -aivot katsokaas. Mutta kyllä se kartta valmistuu, niin hyvät ainekset siihen sain.

Salaperäistä, kyllä vain. Mutta kyllä se vielä paljastuu.

Äsken kirjoittelin TAKUn Sue'n haasteeseen. Katsotaan hyväksyykö hän sitä, kun ei tainnut ihan mennä annettujen ohjeiden mukaan, mutta toisaalta ohjeet oli aika joustavat.

Viime yönä nukuin sikeästi ja heräsin yhtäkkiä, kun AM tuli herättämään vähän ennen kolmea: "Ei mitään hätää, ajattelin vain jos haluat kuulla" Unenpöpperössä, ilman silmälaseja kömmin ulko-ovelle kuuntelemaan sen päiv - sen öistä konserttia! Oli lintua jos jonkinmoista ja käkikin kukkui jossain kauempana.
Jos kaupungissa välillä aamuyöstä kuului mopon ääni makuuhuoneen ikkunan alta, niin kyllä nuo linnut lauloivat yhtä kovalla äänellä - laulukonsertti vain oli paljon kauniimpi!
Kävin hakemassa puhelimen ja tihrustin, että mistä löytäisin jonkun sovelluksen millä kokeilla nauhoittaa sitä konserttia. Siihen hätään en löytänyt kuin Siskon ja Äidin kanssa perustetun whatsapp -ryhmän. Ajattelin, että no ei ne kumpikaan siihen aikaan kuule puhelintaan, vaikka viesti lähteekin :) Minuutin verran taisin heille konserttia nauhoittaa.
Päivällä lähetin saman nauhoituksen Pojalle, joka vastasi "Kauhea mekkala teillä :O"

Äsken katselin rusakon loikkimista ensin tien ylin ja sitten tuonne meidän niitylle etsimään pupellettavaa. Niitäkin loikkii täällä joka yö useita.

Lauantaina istuttiin portailla ja katseltiin kun peippo tepasteli vähän matkan päässä. En laulanut, mutta juttelin sille vanhan lasten laulun sanoja:

"Koivun oksaan korkealle, teki peippo pesän..." - ja hups, niin se lensi vanhan pihakoivun oksalle meitä katselemaan.

Portaiden alla on kirjosiepolla pesä. AM käy ulko-oven suussa sähkötupakalla (jos kohta pääsisi siitäkin eroon) ja vähän aikaa odoteltuaan kirjosieppoemo lentää vähän matkan päähän vastapäätä olevaan omenapuuhun ja aloittaa komentelun: "Koitahan nyt mennä siitä sinne omaan mökkiis, että minäkin pääsen tästä kotiin!"  Ja heti kun AM tulee sisälle, sieppo sujahtaa portaiden alle :)

Tämmöistä elämää meillä täällä.

Tämän lumpeen kuvasin viime kesänä Englannissa, kun olin Pojan kanssa Siskon luona ja vietettiin puoli päivää Compton Acresissa, tutustumassa erilaisiin puutarhoihin ja kasveihin ja vaikka mihin.

TAKU - vko 22

Krapun jäädessä kesälomalle (ja minulta jäädessä lomailemaan jo aikaisemmin) Sus' astui remmiin kesälomittajana ja heitti ilmoille uuden haasteen.

Tässä Pöllön ensimmäinen TAKU tästä kuvasta:

Kerrostalon viisi ikkunaa ja kolme parveketta. Onko niiden takana ketään? 

Talo on määrätty asumiskieltoon. Se on liian vanha. Se puretaan syksyllä.

Yhdessä ikkunassa on valo.

Asunnossa asuu yksinäinen vanha mies. 

Hänellä ei ole enää mitään, ei edes televisiota. 

Hänellä on kuitenkin parvekkeellaan antenni.

Hän toi sen metsästä silloin, kun vielä jaksoi käydä kävelemässä.

Sillä antennilla hän näkee menneisyyteen, pitkälle menneisyyteen.

Hän näkee myös tulevaisuuteen. Riittävän pitkälle. 

Vaikka niin sanotaan, hänen ei tarvitse enää muuttaa. 

Riittää kun muistaa sammuttaa valon.

Millä neulot projektisi?

Sinisen Sohvan Emäntä on neulonut ihanasta Martta -langasta ihanan värikkäitä sukkia hyväntekeväisyyteen Vaaka ry:lle, sinne on menossa myös kauniit sormikkaat.
Päivityksessään Emäntä haastoi esittelemään millä me kukin neulomme projektimme.

Ihan näin tarkkaa listaa Emäntä ei varmaan tarkoittanut, mutta listaihminen on listaihminen... Koettakaa kestää.

Mun neulevälineet on tämän hetken ja seuraavien viikkojen projekteissa niin "tylsät", että päätin kertoa teille vähän enemmän. Seuraavien viikkojen välineet ovat nimittäin pääasiassa puikkoja ja lankaa. Itseäni helpottakseni silmukka-/kerrosmerkkejä. Niiden avulla saan helposti ja varmasti samankokoisesti, eikä tarvitse aina laskea kerroksia alusta alkaen.

Aloitetaan siis tästä: projektipussukka, jossa on lankaa, lankaa, ja lankaa. Ja tällä hetkellä kaksi paria valmiita sukkia ja kolmas pari tulossa.

Tämä on just hyvän kokoinen pussukka tähän projektiin, sillä tänne mahtuu lankojen ja keskeneräisen neuleen lisäksi mun A4-kokoinen kirja, johon olen kirjoittanut tarvittavat ohjeet ja muun infon mitä projektissa tarvitsen.  Ja siinä on pöllö <3

Reissussa kulkee tarvittaessa mukana toinen pienempi pussukka, joka sisältää osan alla olevista tarvikkeista, osa on kotona rasiassa.

Tavarat eivät ole siinä järjestyksessä missä niitä käytän, vaan yritin vain saada ne kaikki mahtumaan kuvaan. Ja totta kai pari tärkeää työkalua jäi pois, nyt huomaan sen.

Mutta aloitetaan vasemmalta; saatte hymyillä, hihitellä ja nauraa ihan huutonaurua kunkin tavaran kohdalla ihan sen mukaan miten hullulta mikäkin tavara teistä tuntuu.

1. Kynsiviila. Mulle ihan ehdottoman tärkeä kapine ja niitä on joka puolella. Kynnet halkeilee ja rispaantuu ja vaikka mitä, eikä mikään auta - ja tarttuu tietenkin lankaan ja neuleeseen, joten tarvitaan kynsiviilaa.
2. Neulakirja. Eri kokosia parsin- ja kanavaneuloja lankojen päätteelyyn. Näytti sisältävän myös langan pujottimen, mutta sillä ei juurikaan ole tässä yhteydessä tekoa. (Sen sijaan Antti Holman vinkistä Mestaritekijä -sarjassa on)
3. Paavo <3  Paavolla tarkistan puikon koon. Näitä mulla on onneksi kaksi: toinen on aina kotona ja toinen kulkee mukana.
4. Silmukka-/kerrosmerkkejä. Nimikin jo kertoo, että näitä käytetään kerrosten ja silmukoiden merkkaamiseen, että pysytään järjestyksessä. Esim. sukkia tehdessä laitan ensimmäisen sukan terään merkin joka 10. krs:n välein. Toinen sukka on sitten helppo tehdä sen mukaan samanlaiseksi.
5. Kerroslaskuri No tämähän on oikeasti laskuri jota käytetään esim. festareilla tms. sisääntulevien hlöiden laskemiseen, mutta toimii kerroslaskurina oikein hyvin. Näitä on ainakin kaksi...
Sitten seuraava "rivi":
6. Puikkopiika Puusta sorvatut kaksi "palikkaa", joiden välissä on kuminauha. Toinen sukkapuikkojen toiseen päähän ja toinen toiseen päähän. Tai mitä puikkoja nyt onkaan, voihan noiden kanssa käyttää mielikuvitustakin. Mutta eipä putoa silmukat puikoilta eikä huku puikot.
7. Mittanauha Näitäkään ei kai ole koskaan liikaa, tai ainakin niitä tuntuu olevan paljon. Ja mitä nyt mittanauhoilla tehdään. Todetaan, että villahousun lahkeesta tuli taas liian pitkä ;)
8. Kerroslaskuri, digitaalinen. Tämän voi laittaa sormen ympäri. Näppärä kapine ja tämä on jo ainakin kolmas tämmöinen mun käytössä.
9. Muistikirja. AINA on jotain muistiinpantavaa, kun neuloo. Ainakin mulla, kun teen sukkia ja lapasia. Ja raidallisia.
10. Hand made -tms. merkki. Jonkinlainen merkki, jolla merkkaat työsi SINUN tekemäksesi ja käsin tehdyksi. Joillakin on ihan omalla nimellä tai nimimerkillä tehtyjä merkkejä.
11. Sakset. Aika tärkeät, sillä kaikkia lankoja ei saa käsin poikki  ja nekin mitkä saa, tekee kipeää käsille. Ja päätellessä sakset on tärkeät, langanpäitä ei oikein muuten saa poikki.
12. Silmukkamerkkejä Nämä on tarpeellisia esim. pitsihuiveja tehdessä, koska silloin pitää tietää missä kohtaa kuviota ollaan menossa, kun leveyttä tulee lisää. No, kyllä te tiedätte :)
13. Ja nyt ne tärkeimmät: PUIKOT
Sukkapuikot on Zingin metalliset puikot, joihin ihastuin heti, kun sain ne ensimmäisen kerran käteeni.
Myös neliskulmaiset puikot ovat käteen sopivat. 
Kaikki puikot on 20 cm pitkiä, lyhyiden puikkojen, 15 cm, käyttö vaatii vielä harjoittelua. Silmukat ei tahdo pysyä puikoilla.
Pyöröpuikkoja on kaikenlaisia.. on niitä joihin voi kaapeleihin vaihtaa päät ja nyt sitten viimeisimpänä oon tykästynyt niihin...ChiaoGoon puikkoihin.
Vanhan malliset harmaat puikot ei enää oikein istu mun käsiin...
14. Niin ja puikot pysyy nipussa spiraaleilla. Toinen on valmiina ostettu ja toinen on tehty hiusdonitsista tai mikä se nyt on.

Että semmoisia kapistuksia käytän neuloessani. En kaikkia tietenkään toki aina. Yhdet puikot kerrallaan ja yksi laskurikin riittää yhteen työhön. Silmukkamerkkejäkään ei tarvita noita kaikkia, niitä vain on kertynyt, ihan niin kuin mittanauhoja ja - saksiakin :D. Mutta onpa mistä lainata jos joku tarvitsee.

Ne mitkä jäi kuvasta pois, oli silmukanlepuuttaja. Sen löytää Emännän blogista ja sitä tarvitsee sormikkaiden teossa. Ja niissä kyllä muuten lyhyet puikot on hyvät.
Ja toinen on palmikkopuikko. Niitä on nykyään niin monenlaisia, että niistä voisi jo melkein tehdä oman päivityksen - mun ensimmäinen palmikkopuikko on AM:n tekemä! Hän teki sen yhdestä ylimääräisestä sukkapuikosta joskus viime vuosituhannella.

Ihan kaikkia näitä välineitä ei tarvitse aloittelijalla olla, että te, jotka olette miettineet, että aloitatte uuden harrastuksen neulomisesta, niin älkää säikähtäkö: sukkapuikot ja lankaa ja sakset riittää ihan aluksi :)

Hartianlämmitin "mummihommiin"

Myyntisirkkuskaverille kävi vahinko aikaisemman hartianlämmittimen kanssa: se livahti pesukoneeseen muiden, tavallisten pyykkien kanssa ja neuloosiin sairastuneet arvaavat varmaan, mitä alpakkalangasta tehdylle neuleelle tapahtuu pesukoneessa 40 asteessa.
Ei auttanut mikään.

Jonkinlainen telepatia oli toiminut jo ennen sitä; olin neulonut toisen lämmittimen alpakkalangasta jo aikaa sitten ja se oli vain viimeistelyä vailla - oli siellä keskeneräisten listalla, maaliskuun haasteessa 😉😊
No, nyt se on venytetty ja vanutettu oikeisiin mittoihin ja muutamalla pistolla tehty kumpaankin päähän hihat.

Ja sitten on luotettava postiin kulkuun, että saadaan hartianlämmitin Myyntisirkkuselle, sillä sille on tarvetta (jos ja kun ja toivottavasti se on sopiva, mitat kyllä oli vielä tallessa). Hän kun polkee pyörällä "mummihommiin" ja reitti kulkee jostain läheltä meren rantaa.

Hih...  TV oli auki ja sieltä tuli eilisiä alueuutisia; Keski-Suomi ja Etelä-Savo. Oli juttua kirjastosta ja Pöllö toki höristi korviaan (pöllöillä on tarkka kuulo) ja kun katsoin tv:tä, niin mikä kirja siinä juuri oli näkyvillä: "PARKU-PÖLLÖ" 😂😂  Oikein sopivasti, kun olin juuri pitänyt semmoisen parin minuutin "parkuhetken"; olin saanut ystävällistä ja ymmärtäväistä palvelua, joka pelasti seuraavan kuukauden. Varsinainen Parku-Pöllö 😂💓

Metsää ja kalliota

Repu kirjoitti pari päivää sitten päivityksen Vanhuus. Siinä oli puhetta mm. puiden kaatamisesta ja luonnosta. 

Tokihan niitä puita pitää kaataakin, mutta kyllä näky on surullinen vanhoissa tutuissa paikoissa. Tuoreena maalaisena mietin ja vähän hymyilinkin tätä Pöllön elämän kulkua:

Lapsena asuin paikassa nimeltä Metsäkulma. Pihana oli kallio, muuten lähes keskellä metsää. Ainoana lapsena, ilman naapurin lapsia kotileikit pihlajan alla. Toki vieressä oli naapuri, mutta siellä ei ollut lapsia. 

Kun sitten menin naimisiin ja Poika syntyi, kotipaikaksi valikoitui kaupunginosa nimeltä Metsäkangas 😊 Viimeisten vuosien aikana paikka on muuttunut niin, että paikan nimen voisi muuttaa. Lasten entiselle leikkipaikallekin on rakennettu kerrostalo, sinne vanhojen talojen väliin.

Puita on kaadettu ja kerrostaloja niiden tilalle. Entinen ostoskeskus on kohta kokonaan purettu ja sinne on jo nyt rakennettu uusia taloja. 

Tänä aikana kun olemme olleet täällä maalla, on kaadettu lisää puita ja... leipomon laajennus on meneillään. 

Joka kerta kun siellä käydään, vahvistuu ajatus, että tämä on meidän paikkamme: Meistä tulee oikein hyviä Kalkkiksia 😉😂

Metsät ja kalliot on niitä mun juttuja: aina kun näen jossain kallion sydän melkein pysähtyy ja kiviä olen kerännyt ihan pienestä tytöstä asti. Myös Äitirakas kerää kiviä - isoja ja pieniä, joskus tarvii  jopa traktoria niiden siirtämiseen. Nyt on Äitirakkaan ja Tunturiruipelon naapurista ja lähimaastosta kaadettu lähes kaikki puut - ensimmäisinä kertoina puiden kaadon jälkeen meinattiin ajaa risteyksen ohi! 

Mutta onpa meidänkin pihalla vanhoja puita, joiden elo lienee tullut tiensä päähän: kova myrsky saattaa kaataa ne. 

Mutta se asuinpaikoista ja puista. 

Sukkien neulomisen välillä ruksasin huhtikuun haasteeseen, bingoon, yhden ruksin: valitsin lankavarastosta umpimähkään langan ja aloitin (ja lopetinkin jo) siitä uusi työ.

Kiitos palasia arjestamme -podcastin tekijän Riikan, virkkasin ihanan punaisen pussukan. Siis ihanan punaisen. Pussukan. Pussukoita ei ole koskaan liikaa (Sus', sshhh.... tää on naisten juttu... 😉😉) Jos ei muuta, niin niihin voi laittaa muut pussukat talteen. 

Juu, vinossa on, kun kuvasin sen polven päällä, laiskuuttani. 

Räpistelyä ja räpiköintiä

Kummallisen vaikeaa ollut tämä blogin päivittäminen viime aikoina, siksi päivityksiä on tullut harvakseltaan kuin heinähangossa on piikkejä.
Yritystä on ollut, mutta ei vaan lähe. Päivällä etsin yhtä vanhaa päivitystä, kun tiesin löytäväni sieltä tiedon AM:lle ja siinä samalla löysin toisen vanhan päivityksen.
Sen kommenteista löysin nuo sanat: Räpistelyä ja räpiköintiä. Räpyttelyä ja huhuilua.
Siinä se oli.

Asiat ei aina mene niin kuin haluaisi, mutta parempi palata entiseen: levittää siivet ja lopettaa murehtiminen - elämähän kantaa ja kannattelee kuitenkin.

Perjantai-illan viihdykkeeksi katselimme AM:n kanssa Euroviisuja vuodelta..2016? Siltä vuodelta kun Lordi ja Hard Rock Hallelujah räjäytti potin.
Olimme mökillä ja katselimme Euroviisuja siellä, meidän "latinoperästä". Jostain syystä, en tiedä miksi, mulla oli kynä ja ruutuvihko ja kirjasin ylös kaikki Lordin saamat pisteet. Muistan ne perhoset vatsanpohjassa, kun Lordin pisteet lisääntyivät ja lisääntyivät... Ja kun lopulta voittaja oli selvillä, oli selvillä myös se, että Lordi oli saanut Euroviisujen historian korkeimman pistemäärän.
No, tämänhän kaikki jo tiesivätkin.
Mutta KOOMISINTA tuon vuoden Euroviisuissa oli se, että kun lähetys uusittiin seuraavana päivänä ja katselimme lähetystä - pisteiden lasku oli IHAN YHTÄ JÄNNITTÄVÄÄ kuin suoran lähetyksen aikanakin.
Ja ruutuvihko, johon pisteet kirjasin, on vieläkin tallessa.

Kuluneella viikolla käytiin Kuopiossa, KYS:ssä. Taas piti kysyä, mihin olivat piilottaneet ne kiireiset ja epäystävälliset hoitajat, kun en tavannut yhtään. Eivät tunnustaneet :) Hymyilivät ystävällisesti ja jatkoivat auttamista.
Kuopio oli yhtä aurinkoinen kuin aina!

Vain menomatka jännitti; lähdettiin tiistaiaamuyöllä kahdelta; auton ikkunat olivat jäässä, auton katolle oli jäätynyt kymmenisen senttiä lunta ja tiet oli alkumatkasta jäisiä ja liukkaita. Mutta matka meni hyvin. Hyviä keskusteluja, hienoja maisemia ja upea auringonnousu!

Yöpyminen ja aamupala potilashotellissa - kahdelta hengeltä lähes ilmaista. Tai siis minulta ilmaista ja saattajana olleelta AM:lta lähes ilmaista. Eipä voi taas kuin kiittää julkista terveydenhuoltoa, jonka piiriin tuokin kuului.
Ainoat miinukset oli pahuksen kuuma huone ja pehmeä sänky ;) Onneksi armoton väsymys antoi nuijanukutuksen ja helpotti nukkumista.

Kylässä hyvä, kotona paras: vaikka kotiin tullessa tuntui aluksi kylmältä - lämmitys on pois päältä - niin omassa sängyssä uni tuli vielä paremmin. Ja puuhella lämmitti kodin nopeasti.

Tänään saatiin muutama "tehdään joku päivä" -homma tehtyä, kun ystävien piti tulla hakemaan meiltä herttavuorenkilpiä. Niitä riittää meillä, enkä voi sietää niitä. Eivät sitten tulleetkaan, mutta heidän ansiostaan hommat tuli tehtyä.

Että tämmöisiä pikkujuttuja kuuluu Pöllönkoloon.

Jos kuvien siirto onnistuu viikonlopun aikana paremmin, niin koetan näyttää mitä on saatu aikaiseksi käsillä.

Ei bingoa vieläkään, mutta runo syntyi

PYYKKIPÄIVÄ

Ulkona tuuli ja auringonpaiste

verannalla kassillinen pestävää pyykkiä. 

Saunalla padallinen kuumaa vettä

ja seinällä vanha tuttu pyykkilauta:

sitäkö käytän pyykinpesuun?

Ei, kyllä sieltä löytyy uudempikin

pesukone,

vähän vain erilainen mihin olen

tottunut.

Aurinko paistaa. Leppeä tuuli

kertoo jo etukäteen sen,

mitä toivoinkin:

saan pyykit ulos narulle kuivumaan. 

Aurinko. Tuuli. Linnunlaulu.

Maaseutu. Parasta elämässä.