Enhän mä teitä unohtanut ole - edelleenkään

Kyllä mä teitä kaikkia muistan joka päivä, vaikka en kommentteja blogeihin jätäkään ja teidän jättämiinne kommentteihin jää välillä (lue: useinkin) vastaamatta.  Olette edelleen ja etenkin nyt tärkeitä.

Meidän hidas muutto jatkuu aina vaan. Mitä enemmän tavaraa siirrämme kaupungista tänne maalle, sitä hitaammaksi se muuttuu. Strategiahan on se, että kun käymme hakemassa tavaraa, "silmäilemme" samalla, mitä siellä vielä on (ja siellähän on - voi hyvänen aika ja itku sentään).
Kun sitten kotona järjestelemme tavaroita paikalleen ja tehdään muita hommia, mietiään mitä mihinkin taas voisi laittaa ja mitä sieltä kaupungista voisi tuoda. Ja seuraavalla kaupunkireissulla ei luultavastikaan tuoda yhtään niistä tavaroista mitä oli mietitty tuotavaksi 😂 Tuodaan muutama laatikollinen ihan jotain muuta kuin oli suunniteltu ja kotona sitten raavitaan päätämme; mihin ihmeeseen nää tavarat oikein piilotetaan. Mutta kummasti ne kuulkaa vaan tänne aina katoaa - ja vieläkin on tyhjää tilaa, ihmeellistä.

Pari viime viikkoa on Aallokko kutsunut. Hanna Sandström ja Minna Metsänen ovat yhdessä suunnitelleet ihanat Aallokko -sukat, pitkävartiset, joita tein. Tein kerrankin mallitilkun ja minusta puikkojen piti olla ok, mutta kappas vain. Kävi niin, että puikot oli liian paksut ja ensimmäinen sukka oli liian iso. Tiedän sen siitä, että se mahtuu mullekin ja sukan saajalla on kapeammat sääret kuin mulla. Pöh. Lankana sukissa on Novitan Muumitalo sävyssä Muumipeikko (007) ja Novita Majakkasaari sävyssä Meidän meri (814).
Ohuemmilla puikoilla sain sopivat sukat ja yksi sukka odottaa nyt paria - saan niistä sitten itselleni sukat 👍😍

Pihalla on taas katseltu, mitä kaikkea siellä oikein kasvaa. Keltaisia ja liiloja krookuksia, ja yhden valkoisenkin näin. Ilmeisesti pihalla on ollut ainakin yksi myyrä, koska krookuksia kasvaa sellaisessakin paikassa, johon niitä ei varmasti ole istutettu. Skilloja on ainakin. Ja kevättähtiä.
Sinivuokkoja. Kaikenlaista sinistä, eri sävyissä.
Kieloja odotan kovasti.

Raparperit on hukassa, harmi, mutta ruohosipuli sen sijaan kasvaa reippaasti.

Viikolla tuntui, että tulee kesä. Sunnuntainahan vaihdettiin jo kesärenkaatkin. Ja kun päivät tehtiin kaikenlaista, niin oli lämmintä. Illat istuin viltin alla noiden sukkien kanssa. Päätettiin siis laittaa lämmöt pois. Tämä kun on niin pieni talo, niin eihän kyllähän täällä tarkenee. Ja kun aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta sisään koko päivän ja musta kattokin lämmittää.
Vaan voi pahus. Tänä aamuna oli melkein kylmä. Nytkin pidän Kallea tässä sylissä tämä tietoa sisältävän koneen kanssa.
Mutta ihan aamulla, kun olin herännyt ennen AM:ää, olin reipas ja tartuin työhön. Ei ole nimittäin yleensä mun juttuja nämä. Vähän hirvittää nääs. Mutta otin ja kipaisin liiteriin ja kirveksellä siellä muutaman halon siellä naputtelin.
Ai miten niin hirvittää? Noh. ISO kirves. En ole halkoja hakannut. Ja kun en ole ihan varma itsestäni, että en lyö itseäni sormille *nolo* Niin, nyt te mietitte, että miten niin sormille. No kun ne on jo valmiita halkoja, mutta kun niitä pitää vielä pieniä, että ne mahtuu tuohon hellan uuniin.
Mutta reippaana sain ne pienittyä.
Ja kun sain ne puut sitten sisälle, niin jo vain sain tulenkin sytytettyä. Juu, en ole siinäkään mitenkään erityisen hyvä - varsinkaan kun sitä en ole vuosiin tehnyt, kun ei olla käyty mökilläkään.
Mutta kyllä olen tänään ylpeä itsestäni.

Mä jatkan nyt lukemattomien blogien lukemista - tulen vähän jälkijunassa kommentoinnissa, mutta ei kai se haittaa?

Niin ja sadan sanan tarinatkin on olleet tauolla mun kohdalla, mutta palaan kyllä 😊

Lunta tulvillaan, on raikas kevätsää...

Perjantaiaamuna heräsin ensimmäisen kerran aamukuudelta auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta: ihanaa, tulossa siis kaunis kevätpäivä.

Kävin hakemassa Kalle Kuumavesipullon helpottamaan selkäkipua ja nukahdin uudestaan, herätäkseni yhdeksältä puhelimen hälytykseen: maa oli aivan valkoinen ja lunta satoi taivaan täydeltä ja olisimme voineet mennä tekemään lumiukkoja. Koko päivän välillä satoi lunta ja välillä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. 

Tänään on satanut lunta koko päivän. Mitenkähän ne töyhtöhyypät pärjää? Ja muut muuttolinnut, jotka ovat jo tulleet tänne? Kurjet ja peipot. Meidän lähipellolla oli torstaina kaksi kurkea. Ja kymmeniä joutsenia. Joutsenet lentää aamuisin ja iltaisin tästä meidän yli. Ne yöpyvät tuossa järvellä, etteivät joudu ketun suuhun. 

Viime viikonloppuna tai niillä main käytiin etsimässä töyhtöhyyppiä ja löydettiinkin. Yleensä niitä on nähty yks tai kaks kerralla, mutta nyt niillä taisi olla joku palaveri menossa: "tavataan tässä sitten syyskuun 18. päivä ja sovitaan mitä reittiä lähdetään takaisin etelään". Niitä oli siinä samalla pellolla 16  töyhtöhyyppää kerralla! Kesäntuojat. 

"Aallokko kutsuu" sukat etenee. Kävi niin, että yksi sukka valmistui ja yllätys yllätys, kerrankin pitkävartinen sukka mahtui mun jalkaan. Täytyy johtua mallin suunnittelijasta. 

Eli sukka on liian iso saajalleen. Pahus. Mutta eihän siinä mitään, otin ohuemmat puikot ja teen sukat pienemmillä puikoilla. Teen sitten toisen sukan niillä paksummilla puikoilla - ja saan itsellenikin sukat. 

Bingossa on tällä hetkellä...hmm... ainakin neljä kohtaa ruksattu. 

Ja niin kuin Susannalle lupasin, laskin keskeneräiset ristipistotyöt. Niitä on 11 kpl. Hups. Eli jos nyt lasketaan kaikki ne keskeneräiset käsityöt yhteen, niin niitä on nyt 23. Kun on taas se yks sukka vailla paria ja nuo työn alla olevat sukat. Voi pahus. Eihän tästä kuulkaa tule yhtään mitään 😂😂😂

Mutta voihan tämän laskea käsityöksi, eikö voikin? Mun puoli makuuhuoneesta on omasta toivomuksestani sisustettu niin, että kovin isolle yöpöydälle ei ole tilaa. Juuri ja juuri sellaiselle, johon mahtuu kirja tai pari, ja korvatulpat ja vesipullo. Puhelin oli kirjojen päällä ja pelkäsin, että huitaisen sen siitä lattialle ja räks, huonosti käy. 

Onneksi oli tämmöinen puinen säästölipas, jota vähän fiksattiin ja jolle tehtiin teline - oli pakko, kun ei kiinnitys muuten onnistunut - ja kiinnitettiin se kirjoituspöydän kylkeen. Siinä se nyt on, "nukkumapaikka" mun kännykälle ja toimii hyvin.
Parasta vielä se, että pohjassa on reikä, josta voipi laittaa tarvittaessa latausjohdon. 

Maaliskuun haaste - ei se nyt ihan mennyt niin kuin piti

Valittelin muutama päivitys sitten aloitekyvyn olevan täysin nollassa. Siihen apu tuli Käsistään Käteviltä: Susanna Maalta lähetti maaliskuun haasteen tehdä valmiiksi keskeneräiset käsityöt. Hän itse oli tehnyt oikein listan keskeneräisistä töistään ja minä listaihmisenä perässä. 

Tällaisen listan sain aikaiseksi: 

Susanna muuten kysyi, kuinka monta keskeneräistä ristipistotyötä mulla on. Monta. Mun piti jonain päivänä ottaa ja laskea ne, mutta "täss on ollut kaikenlaista", niin en oo saanut laskettua. Eli olen unohtanut.  

Mutta on niitä ainakin kymmenen tai ehkä jopa 15. 

Mutta näiden keskeneräisten kanssahan kävi sitten vähän niin kuin melkein huonosti. Että ei tuo lista nyt hirveästi ole tuosta lyhentynyt. 

Kohta 4: Lasten siililapaset. Piikkejä oli niin vähän, että otin ne pois ja lapaset oli valmiit. Laitoin kuvan instagramiin, josta Ballerina-rakennusmestari ne näki ja kysyi äidiltään (Siskorakkaalta) "Onko nuo lapaset mulle?" 

No vähän pienet lapaset hänelle, joten mitä tekee täti? Pyytää mitat, kaivelee lankakaappiaan ja aloittaa uudet lapaset. Ja tasapuolisuuden vuoksi on tehtävä lapaset myös Pikkuveljelle. 

Lähtihän listalta yhdet pienet lapaset, mutta kovin hitaasti lista lyhenee tällä tavalla 😂

Näistä pienistä lapasista ne alkoi. Näillekin löytyi jo osoite - yllätti minut täysin 👶

Ja nämä lähtevät Pikkuveljelle ja Ballerina-Rakennusmestarille 😊

Toisten lapasten napissa lukee "Handmade with love"  ja toisten lapasten sydämessä "Made for you"

Ja sitten matkaan! 

Keskeneräisten listalla oli jämälangoista tehdyt lapaset ilman peukaloita. Lankakin niille oli valmiina, mutta mikä lie iskenyt, kun ei neuloja ollut peukaloita viitsinyt tehdä. Niiden tekemiseen ei kauaa aikaa mennyt, lankojen päättelyyn sitäkin enemmän (mulla on niiiin huono päättelykyky, edelleenkin). Ja tällaiset, minusta aika tylsät, niistä tuli. Miehiä värit on miellyttäneet. 

Mutta miten näin vähästä jääneet vaille? Heille ketkä eivät tunne intialaista peukaloa, tiedoksi, että näistä puuttui peukalosta vain tuon vaalean harmaan, n. 2,5 - 3 cm verran 😲

Yhden keskeneräisen kohdan sain vielä yliviivattua listalta, mutta nyt lista on "levossa". Sinivalko -sukkaprojektissa oli yhdet miesten sukat ja yhdet naisten sukat. Molemmissa oli yksi valmis sukka ja yksi keskeneräinen sukka ja ne tein valmiksi. 

Tässä yksi niistä työn alla:

Mutta nyt on siis laitettu kirjan kannet kiinni ja otettu työn alle ystävän pyynnöstä sukat hänen siskolleen. "Aallokko kutsuu". Ensimmäinen kuva sukista sai sydämen pamppailemaan: no en kyllä osaa, liikaa värejä, liikaa lankoja. Mutta tarkempi tutustuminen ohjeeseen sai huokaisemaan helpotuksesta: vain kaksi lankaa! Muumipeikko ja Majakkasaari. Kyllä me tästä selvitään 👍👍

Ja niitä nyt sitten väkerrän, tovi ja toinen vielä kestää ennen kuin näette mitä niistä tuli. 

Sunnuntaina kun aurinko paistoi ja oli mitä upein kevätkeli - lumisateen jälkeen. Pakattiin sukset ja potkukelkka varastoon ja lähdettiin vähän ajelemaan ja tavattiin yksi pyöräilijä erään metsätien varressa 💗💗