Siivouspäivän jäljiltä

Tämä teksti oli tarkoitus julkaista jo aikaisemmin mutta jostain syystä bloggeri ei suostunut tätä julkaisemaan. Huomasin sen vasta eilen. Kerronpa siis teille nyt, millainen oli meidän toissa viikon lauantai. Siis siivouspäivä.

Tai eihän meillä oikeasti mitään siivouspäivää ollut. Ihan vaan tavallinen lauantai. Piti vaan vihdoinkin laittaa naulakosta talvivaatteet pois ja vaihtaa tilalle kevyempiä ja kesäisempiä vaatteita. Ja laittaa talvikengät talteen.

Mutta sitä mä en oikein ymmärtänyt, miksi AM rupes hymyilemään siinä vaiheessa, kun mä olin pyytänyt tekemään seuraavat asiat:
- siirrätkö tuon pystynaulakon tosta työhuoneen vaatekaapin ja printterin välistä pois?
- nostatko mulle tuolta yläkaapista noi lankalaatikot (5 kpl) alas

"Siis sunhan piti vaan laittaa noi sun talvikengät pois?"  Niin no joo, mutta, kun ensin pitää vähän järjestää tuolta kaapista noita tavaroita ja ottaa sieltä kesäkengät esiin ja mä laitan samalla noi talvitakit pois. Ja mä voisin nyt sit samalla vaivalla laittaa noi langat tonne paikalleen, niin ne ei ois tossa tolleen...
Vastaukseksi lievästi huvittunut hymy ☺

No, useampi tuntihan siinä vierähti eikä ne kaikki langat niihin laatikoihin ja sinne kaappiin mahtuneet, vaikka sinne saatiin mahtumaan yksi laatikko enemmän kuin mitä otettiin pois. Jämälankoja on IHAN HIRVEÄSTI! Pieniä nöttösiä mitä en kuitenkaan raaski heittää poiskaan. Ja taas yksi muovipussi, jossa oli mystisiä aloituksia ja... noh, kaikkea sekalaista.
Yksi muistikirjakin, jossa oli tasan yksi muistiinpano: yksi salasana ☺

Yhdessä laatikossa on virkkauslankoja ja keskeneräisiä virkkauksia. Joitakin ohjeitakin, mutta valitettavasti en ehkä kuitenkaan osaa tehdä niitä loppuun. Täytyy jossain välissä perehtyä niihin vielä tarkemmin. Keskeneräinen peittokin - tarkoitus on ollut tehdä peitto palasista, mutta palasia ei kyllä ole tarpeeksi.
Löytyi myös pöytäliina, sen saatte nähdä kunhan saan sen silitettyä. Mutta löytyi myös tämmöinen:

Sekin on vähän vino, kun en silittänyt sitäkään, olisi siitä silittämällä saanut vähän nätimmän. Tämän tekemisestä on varmaan semmoiset 25 vuotta ☺

Nämä pöllösukat sen sijaan tein tässä kevättalvella ja vein edellisellä viikolla ystävälle tien toiselle puolelle:

Pöllöt ei oikein kunnolla näy, mutta niitä on varressa neljä, silminä pienet mustat helmet ja jalkapöydän päällä yksi pöllö, silmät silmukoita jäljentäen, ettei paina jos laittaa vaikka tossut tms. jalkaan. Sukat on kyllä kuulemma ihan sisäsukiksi tarkoitettu, mutta voihan sitä joskus tulla "äkkilähtö" pihalla käymään tai jotain.

Niin ja se Äitirakkaalle tekemäni Simpukkahuivi, sekin sitten vihdoin viimein valmistui, viime tipassa. En tiedä pääsikö se ulkomaan matkalle, vai jäikö se kotiin odottamaan, mutta valmiiksi sen sain, ihan varuilta, josko ottaa matkalle mukaan ☺

Äitirakkaalla kun piti tässä viikon sisään kiirettä: ensin oli tädin 90-vuotispäivät ja sitten pitikin jo pakata laukut ja lentää sinne Englantiin juhlimaan seuraavia 90-vuotispäiviä ☺
Siellä oli kuulemma odotettu innokkaasti ja vastaanotto oli ollut lämmin ♥  Duracell-pupu iloitsi, kun sai mummun keittämää kaurapuuroa aamuisin ja Vävy oli mielissään kun sai anopin tekemään jauhelihamakaronilaatikkoa. Eli ei ollut ainakaan ihan heti paluulippua ostamassa ☺
Ja kyllähän se Siskorakaskin tykkäs kun Äiti oli käymässä
Mutta minusta oli vähän kummaa, kun ei ollut viikkoon ketään kelle soittaa "muuten vaan" ☺

Olet tärkeä minulle!

Olenhan kertonut sen, että olet tärkeä minulle?

Sinä: Äitirakas, Siskorakas, Duracell-pupu, Poika, AM, Tunturiruipelo, Anoppi ja kaikki muut sukulaiset ja läheiset.

Sinä: Marjaana, Possumunkki, Sinisen Sohvan Emäntä ja Isäntä, Osakainen, Susanna Maalta, Irisihmemaassa, Johanna, Laiskiainen, Nollavaimo, Sallius - ihan kaikki te jotka käytte täällä blogissa ja jätätte puumerkkinne, te joiden kanssa vaihdan sanan silloin toisen tällöin. Sinäkin, jonka unohdin listasta; en tehnyt sitä tahallani, tarkoituksella, en vain nyt muista teitä kaikkia ihania ihmisiä jotka täällä pistäydytte. Teistä on tullut yhtä tärkeitä, kuin niistä mielikuvitusystävistä, joita minulla pienenä tyttönä. Sillä erotuksella, että te ette ole mielikuvitusta.

Sinä: Sinä joka käyt täällä, mutta et jätä itsestäsi merkkiä, käyt muuten vaan, joskus, jos huvittaa, jos otsikko on tarpeeksi kiinnostava - eihän se aina ole, ja se on ihan ok. Ei kaikki jutut aina kiinnosta :)

Sinä: Tai tarkemmin te ystäväni joiden kanssa saan valmistella ja järjestää muille yhden kesän elämyksellisimmistä viikoista, nauttien siitä samalla itsekin.

Sinä: Ystäväni, joka apua saatuasi, katsot silmiin ja sanot "olet rakas".

Sinä: Ystäväni, joka et pelkää kulkea rinnallani.

Te kaikki, te olette tärkeitä, tärkeämpiä kuin tiesittekään. Tiedättehän nyt?

Apua, mun varpaat on hukassa!

Illalla suihkun jälkeen päätin sittenkin kokeilla Salaisen Neuleystäväni lähettämiä säärystimiä jo nyt - en siis malttanut odottanut niitä lämpöisempiä kelejä.
Ensin oli ihan hyvä sellaisenaan, mutta sitten rupesi palelemaan varpaita. Menin siis sukkalaatikolle.
Ja kaikillahan on se sama ongelma: sukkia syövä pesukone... No, on meillä niitä sukkasupeja, mutta niitä käyttää vain AM, ja kun hän on sukkansa niihin laittanut, niin loput sukathan on mun - yksinkertaista. Eli parittomat - pesukone on syönyt ne!

Eli siis menin hakemaan niitä sukkia. Käteen osui valkoinen sukka ja musta sukka. Mutta eihän sillä mitään väliä ole, samalla tavalla ne lämmitti ja kun laitoin säärystimet siihen päälle, niin ai että oli lämmintä.

Ja kun menin nukkumaan, niin enhän niitä tietenkään pois ottanut, niin mukavasti lämmittivät viluvarpaita ja nilkkoja.

Mutta aamulla. Kello herätti, että pitää nousta ottamaan lääkkeet. Unen pöpperössä sammutin puhelimen "eikä, en minä jaksa nousta, anna kun nukun vähän aikaa vielä". No pakkohan se oli nousta, ettei ne lääkkeet unohdu. Nousin istumaan ja laskin jalat matolle, MUSTALLE matolle:

Silmät ristissä ensimmäinen ajatus: hei, missä mun varpaat on??? Onneksi ne löytyi....

Suurrikollinenko?

Lupasin kertoa tiistai-illan kommelluksistani, matkalla käsityökerhoon. Kirjastohan on normaalisti auki niin, että vain viimeisen tunnin ajan se on suljettuna ja saamme olla ihan keskenämme ja kirjastonhoitajammekin ehtii mukaan.

Virallinen aika kerholle on 18-20, mutta suurin osa meistä on paikalla jo heti viiden jälkeen iltapäivällä, useimmat, kuten minäkin, käy ensin hoitamassa varsinaisia kirjastoasioita; palauttamassa luettuja kirjoja ja tarkistamassa palautetut hyllyn - sieltä löytyy yleensä parhaat kirjaat. Niin nytkin. Löytyi kaksi kirjaa.

Menin automaattilainauspisteelle ja kuten ennenkin, luetutin korttini. Naapurikunnan kortin, joka on yhdistetty meidän kaupungin kirjastoon jo ties kuinka ja kauan sitten sitten. PIN-koodi väärin. Ei mitään uutta - siihen on kaksi vaihtoehtoa, ja aina se menee eka kerralla väärin. Kokeillaan uudestaan. "Ei lainausoikeutta" Mitäh? No minähän en tuommoisia koneita usko, vaan kokeilin uudestaan. "Ei lainausoikeutta" No johan nyt on kumma. Mitä ihmettä ne on tehneet sen viikon aikana, kun kirjastot oli kiinni ja tekivät Päijät-Hämeen alueen kirjastojen tietokantojen yhdistämistä.

Kiltti kirjastonhoitajamme sitten otti korttini ja sanoi, että
- Jos sulla on jotain maksamattomia maksuja.
- No ei ole, kun viimeksi just maksoin *nolo*
- Jaa niin, kun sulla oli tää naapurikunnan kortti.
- No niin on, ollut jo monen monta vuotta.
- Jos ne on sieltä?
- No ei kai, enhän mä ees muista koska mä oon käynyt siellä (missähän siellä muuten on ees kirjasto...)
Kaveri seisoo vieressä nauramassa, oli ollut ottamassa kopioita :D
- No, ne voi olla tosi vanhojakin...katsotaas... Joo-o, kyllä täällä kuule on maksamattomia maksuja!
- Eikä! Koska ne on tulleet? Ja paljonko siellä on, onkohan mulla edes rahaa mukana?
Kaveri vierestä: - Paljonko siellä on, mä voin maksaa kun oon tolle velkaa?
- No ei nää oo kun 1,20 euroa - noin, nyt ne on kuitattu! Ne oli vuodelta 2012.
- Täh? On mulla täällä sen verran. Toi on se vuosi mistä mä en muista mitään, olenkohan mä edes käynyt tuolloin kirjastossa?!
- Joo, ne on jo maksettu, nyt se kortti toimii taas :)

Että näin toimii meidän kirjasto, jossa voi lainata kirjoja järjestyksenvalvojakortilla, kelakortilla - kunhan on vaan joku jolla todistat henkilöllisyyden.

KIRJASTONTÄDIT ON KYLLÄ YSTÄVÄLLISIMPIÄ ASIAKASPALVELIJOITA <3




Että tämmönen, oikea talous-rikollinen teidän kanssanne elää.

Paketti Salaiselta Neuleystävältäni

Kiitos Sinä Salainen Ystäväni, jolta sain ihanan paketin - kiitos ja terveiset myös tyttärellesi!

Laitan teille kuvan paketin sisällöstä, kunhan kerron, miten me paketin kanssa reissattiin ☺
Meillä oli nimittäin ihan kiva reissu tänään, vaikka ensin satoikin vettä, kun olin lähdössä kotoa. Tänäänhän oli siis tiistai - se "joka toinen tiistai". Eli kirjaston käsityökerho -tiistai. Aikomukseni oli olla reipas ja kävellä ensin lähikaupan pakettiautomaatille  ja sieltä sitten kirjastolle.

Tietenkin ulkona alkoi sataa JUURI sillä kellonlyömällä kun astuin ovesta ulos. No, en minä sokerista ole ja olihan mulla sateenvarjo. Mutta joskus on onni myötä ja jos muutenkin alkaa jo näyttää bassetilta (maan vetovoima nääs..), niin onnistuin kai näyttämään tarpeeksi surkealta, kun Ystävä tuosta naapurista ajoi melkein varpaille: sain häneltä ensin kyydin kaupalle ja sitten kirjastolle. Sadekin kyllä loppui melkein samalla hetkellä, kun pääsin autoon sisälle...

Parin muun kommelluksen jälkeen - joista kerron myöhemmin - pääsin pakettini kanssa paikalleni käsityökerhoon. Paketti tietysti herätti uteliaisutta muissakin kuin minussa ja pienen painostuksen alaisena avasin paketin jo siellä. Minäkö malttamaton? Utelias? Kaikki-mulle-tänne-heti-nyt? Ehei, pois se minusta... ☺

Kyselyihin osasin ennalta vastata, että paketti sisältää luultavasti lankaa ja mahdollisesti sukat tai lapaset tms. Yksi kolmesta meni oikein. Paketista nimittäin löytyi:
- 7- veljestä Raita -lankaa - juurikin sitä ihanaa kirkkaan väristä jota olen usein hypistellyt, mutta...
- neulotut...hmm...näitä me ensin porukalla mietittiin, että onko ne kämmekkäät vai.. kunnes joku osasi lopulta sanoa, että ne on säärystimet tai joogasukat  "no etkö sä muka ole koskaan käynyt joogassa?".... oli vähän nuukana tunnustettava, että en ole käynyt
Mutta siis käyttöä niille varmasti on; AM osti mulle just uudet crocsit ja niiden kanssa noi käy kuin nenä päähän! Miten osasitkin?
- ja sitten se taikapallo: se muistutti kuulemma vähän pääsiäismunaa muodoltaan, siinä oli ympärillä kaunis vihreä rusetti - ihan kuin mun lapsuuden lettinauhat! En osannut sitoa sitä kuvausta varten enää niin nätisti. Kaikki ihmettelivät, että mikä tuo oikein on. Kirjeessä oli jo vinkki, mikä on ihan pallon sydämessä, mutta mitä muuta?

Ensin esille tuli silmukkamerkkejä - niitä ei koskaan ole liikaa, eihän? Vaikka niitä olisi kuinka paljon, aina ne on loppu tai niitä on liian vähän. Kysyin AM:lta, onko miehillä vastaavia tavaroita. Kyllä kuulemma on.
Seuraavaksi esiin tuli puuvillanauhaa "Hand knitted" ja lankakerän ja puikkojen kuva.
Sata grammaa lankaa on muuten melkoisen pitkä pätkä lankaa - kerin ja kerin ja kerin - kunnes seuraavaksi esiin putkahti leijonan naama - hui! Mutta ei hätää, se ei edes murissut: mittanauha, 1,5 m. Ja siinä on vielä magneettikin: hyvä asia, siihen voi laittaan neuloja tai sen voi laittaa johonkin kiinni.
Ja ihan viimeisenä: uusi kerroslaskuri ☺  tällä kertaa manuaalinen, kun viimeksi oli digitaalinen. Mahdanko osata käyttää tuota, kun olen jo tottunut tuohon teknisempään versioon.... ☺☺

Ja tässä teille kuva paketista:



Niin, ja taikapallon lanka on Roosa nauha -lankaa, jonka Salaisen Neuleystäväni tytär on valinnut.

PS. Salainen Ystäväni kyseli syntymäpäivääni. Olen keskikesän lapsi, juhannuksena syntynyt ☺
Ei kai tuo mikään valtiosalaisuus ole, eli 24. päivä.

Onnekas: onnen suosima :)

Etsiessäni netistä selitystä sanalle ONNEKAS, löysinkin kaikenlaista hauskaa ja mielenkiintoista.

Ei kuitenkaan oikein löytynyt sellaista kunnon selitystä sanalle ONNEKAS, ei sellaista jonka olisin kelpuuttanut.  Sillä minä tunnen olevani ONNEKAS. Olkoonkin, että harmeja ja vastoinkäymisiäkin on, mutta en anna niiden kaataa. Ja jos kaadun, nousen ylös.

Koska mulla on Perhe. Ja mulla on Ystäviä - eikä niistä vähäisimpänä te siellä "ruudun takana"

Tämänkin perusteella olen ONNEKAS     http://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016033021341726_iq.shtml
Olen oikeakätinen ja vasemmasta kämmenestäni löytyi M-kirjain!

Onnekas olen myös silloin kun postipoika kolauttaa postiluukkua. Tällä viikolla postiluukku kolahti keskiviikkona ja toi postia Marjaanalta:

Ihanat neulojan korvikset! Lankakerä ja puikot - ihanat :) Ja kerrankin oikeasti nikkelittömät koukut niin kuin lapussa luki - ei ole kutittanut yhtään! 

Aamun ajatus on myös aivan loistava! 

Mulla on tuossa pino postikortteja, joihin on kirjoitettu osoitteet valmiiksi, kukahan liimaisi niihin vielä postimerkit...

Kyllä teidänkin postiluukut/-laatikot joku päivä "kolahtaa" ;) 

Ai niin, ONNEKASta etsiessäni löysin myös tämmöisen, Grimmin sadun Onnekas-Hannu:

http://www.grimmstories.com/fi/grimm_sadut/onnekas_hannu

Siellä näkyy olevan muutama muukin satu, en vielä ehtinyt niitä lukea. 

Rauha maassa ja sukkapuikot purkeissa

Meillä on nyt vihdoin viimein oma Rauha. Rauha löytyi tänään naapurikunnan kirppikseltä, jossa kävimme viettämässä aikaa. Emme ole viime aikoina juurikaan käyneet kirpputoreilla, joten ehdotin tänään AM:lle josko pistäydyttäisiin, kun ei ollut juuri muutakaan tekemistä. Ei siellä oikein ollut mitään semmoista mikä olisi saanut silmät loistamaan ja "tuo mun on pakko saada" -tunnetta.

Mutta Rauhan nähdessäni tuli semmoinen olo, että sille pitää kyllä antaa koti. Ja kun tuommoista meillä ei vielä ole eikä hintakaan, 30 senttiä, päätä huimannut, niin olihan se uuteen kotiin otettava. Rauhan on "pöllöpilli". Ei mikään kukkopilli, vaan pöllöpilli. Varovasti testasin sitä siellä kirpparilla, että se toimii. 

Kotiin tultuamme pesin pöllön lämpöisellä vedellä ja puhalsin siihen kunnolla, jolloin AM huudahti: "RAUHA!" No, eihän tämän nimi siis voi olla mikään muu kuin Rauha.   

Eilen oli puhetta niistä sukkapuikoista ja niiden säilyttämisestä. Kerroin, että Ystäväni on tehnyt minulle kaksikin purkkia tyhjistä Pringles-purkeista sukkapuikkoja varten. Yhden hänen tekemänsä purkin olen antanut Äitirakkaalle. Lisäksi hän on tehnyt yhden ison purkin pitkiä puikkoja varten. Tässä kuva purkeista, jos joku kaipaa vinkkiä. 

Sukkapuikot

Kuinka monet samankokoiset ja samanlaiset sukkapuikot teillä on? Tai samankokoisia virkkuukoukkuja?

Mä viattomana erehdyin kommentoimaan Bygg Maxxin mainosta, jossa mieshenkilö kertoo, kuin suomalainen mies kevään tullen rupeaa suunnittelemaan ja rakentamaan terassia: suunnittelee, piirtää, laskee, vie piirustukset Bygg Maxxiin jne.  Sanoin, ettei se taida ihan noin mennä, että taitaa sieltä tulla vähän ylimääräistä puu- yms tavaraa ja työkalua.

No, tässä kohtaa kyllä sitten myönsin, että no onhan meillä naisillakin paljon erilaisia vempaimia ja vekottimia, kun koskaan ei tiedä mitä tarvitaan.

Siitä taas päästiin aiheeseen "kuinka monet sukkapuikot nainen (neuloja/kutoja) tarvitsee", siis samaa kokoa. Yritin selittää, että pitää olla vähintään kahdet saman numeroiset samaa materiaalia olevat sukkapuikot. Syystä, että voi, ja että moni tekeekin niin, tehdä molempia sukkia yhtä aikaa. Itsekin joskus olen tehnyt. Tai lapasparia.

Tähän sain vastaukseksi, että mieskin tarvitsee esim. kaksi pylväsporakonetta :) Ainakin kaksi, molempiin käsiin...
En nyt enää muista mitä niillä voi tehdä, kun en niistä mitään ymmärrä, mutta perusteluiksi sain, että niillä sentään työ nopeutuu. Mä en voinut perustella sukkapuikkojen tarvetta muulla kuin käsialan tasaisuudella, sillä työhän ei varsinaisesti nopeudu yhtään - sukat tai lapaset ei valmistu yhtään sen nopeammin kuin yksilläkään puikoillakaan.

Tämmöisiä pohdin näin sunnuntai-iltana :D

Postia maailmalta

Siskorakas ja Duracell-pupu ❤ olivat laittaneet postia tulemaan. Samaan aikaan kuin Äitirakkaalle syntymäpäiväkortin. Äitirakkaan posti oli mennyt perille jo aikaa sitten ja minä vaan odotin ja odotin ja odotin.  Vihdoin toi postipoika munkin kirjeen perille.

Se oli varmaan ollut tullissa, Siellä ensin joku hauva nuuskinut sitä, vaikkei siellä mitään nuuskittavaa ollutkaan. Sitten ne ovat kuvanneet sen kirjeen ja sitten ovatkin ihmetelleet. Mikä ihmeen piikki tuo on? Mitä tuolla voi tehdä? Ja niin niillä on mennyt muutama päivä miettiessä, mitä sillä "piikillä" voi tehdä ☺

Kirjeessä oli lyhyt Siskorakkaan kirjoittama kirje, värityskirja, Duracell-pupun valitsema kortti johon hän oli itse kirjoittanut oman nimensä ja terveisensä ja - kaikki oli tietenkin ihania, mutta tämä oli ehkä kaikkein hellyttävintä: Duracell-pupu oli valinnut mulle RISTIPISTOTYÖN tehtäväksi:

Täällä oli se "piikki" eli neula, jota tulli varmaan on ihmetellyt ☺
Musta tuo kettu on ihana!

Kun ei osaa lukea niin ei ymmärrys riitä

Niin. Oli ajatuksena jo eilen kertoa, että mitä tapahtuu, kun ei ajatus kulje ja tekee asioita ajattelematta loppuun asti, mutta kirjoituksesta olisi tullut liian pitkä.

Ystävän kanssa vietettyyn kahvilapäivään lisään kuitenkin vielä sen, että kun oltiin tekemässä lähtöä, hän kertoi mulle juttua työpaikaltaan. Viereisessä pöydässä istui meitä jonkun verran vanhempi pariskunta, joka väkisinkin kuuli tarinan ja rouva nauroi katketakseen - yritti piilotella nauruaan ja että oli kuullutkaan meidän puhetta, mutta nauroi selvästi niin, että...hyvä ettei varmaan pissat tullut housuun ☺  

Mutta keskiviikko sitten. Olin jo aikaa sitten sopinut, että uusi työparini tulevan kesän melontatapahtumaan  tulee käymään. Käymme yhdessä läpi, mitä tuotteita otamme sinne myytäväksi.
Tiistaiaamuna ensimmäiseksi soitin työterveyteen ja varasin itselleni ajan lääkärille - ei mitään vakavaa, ihottumaa vain, ei hätää. Sain ajan keskiviikkoaamulle klo 9.10.
En muistanut, että L on tulossa, ennen kuin vasta paaaljon myöhemmin. Mutta tarkistettuani L:n saapumisajan, jonka piti olla joskus 10.xx, ajattelin, että ei hätää, voin mennä lääkäriin bussilla, jolla pääsen oikeastaan ovelta ovelle, ja kävellä sitten matkakeskukseen L:aa vastaan. Mulla on hyvää aikaa, eikä tarvitse AM:n lähtea liikkeelle sen takia.

Mutta illalla tulee viesti, että L tuleekin junalla, joka lähtee 9.35 ja on perillä 9.40. Minusta kellonajoissa ei ollut mitään erikoista - paitsi se, että en ehdi kävellä kaupungin toiselta puolelta lääkärin vastaanotolta junalle. AM ystävällisesti lupasi sittenkin lähteä kuskiksi.

Aamulla AM jätti mut ajoissa työterveysaseman pihaan, sovittiin, että soitan kun olen valmis. Menin sisään, ilmottauduin, jäin odottamaan vuoroani ja ajattelin siinä odottaessa laittaa puhelimen äänettömälle. MINKÄ PUHELIMEN?? Puhelinta ei löydy. No ei kai, kun se on kotona! Millä soitan AM:lle, että tule hakemaan? Millä soitan L:lle, jos en löydä häntä?
No kai ne vastaanotosta antaa soittaa AM:lle ja kyllä mä sen L:n löydän, kun käskin pysyä paikallaan.
Lääkäri on myöhässä n. 15 min...ja kun pääsen sisälle päätän sitten hoitaa kaksi asiaa samalla kertaa, kun nyt kerran siellä olen. Sain hoidettua, lääkärillä, nuori poika (kaikki lääkärit on nykyään mua nuorempia, mistähän se johtuu???...) vaan ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä - ei ihme, että oli jo heti aamusta myöhässä! Sain haluamani lähetteen, johon tarvin liitteeksi maksusitoumuksen vastaanotosta - jossa tietenkin oli joku jonkun täytettävän paperin kanssa ☺ - ja minä vaihdan jalkaa... Ei siinä onneksi kauaa mennyt, sain esitettyä sekä sen varsinaisen asian ja pyydettyä sitä puhelinta lainaksi: sekin onnistui! Miten hyvää palvelua. AM olikin jo odottamassa, huh. Sain maksusitoumukseni, ohjeet ja kipin kapin ulos, autoon ja kohti rautatieasemaa - eikä me oltu lopulta kuin 15 min. myöhässä...
Mä hyppäsin autosta ulos, tehtiin treffit ja mä lähden etsimään L.aa. Etsin. Etsin. Etsin. Etsin. Etsin. Luulin jo löytäneeni, ja kyseinen naishenkilö luuli löytäneensä ystävänsä mutta ei me oltukaan oikeita ihmisiä ☺ Pakko luovuttaa. Ei se ole täällä, ei vaan ole. Missä ihmeessä se on, mitä on tapahtunut, mihin ihmeeseen se on joutunut!
Ei kun etsimään AM, lainaamaan häneltä puhelinta ja soittamaan numeropalveluun, toivoen ettei L:lla ole salaista nroa, vaan nro löytyy sieltä. Nro löytyi, mutta hän ei vastannut. Voi ei. Puhelu palasi nropalveluun, jossa tyttö kysyi, voiko hän lähettää numeroon viestin?!? Enpä tiennyt moisesta palvelusta. Loistavaa: sieltä lähetettiin viesti, jossa pyysin soittamaan AM:n numeroon mahdollisimman pian -ja niin hän soittikin. Kysyin missä hän on: "No junassa, mähän laitoin sulle aamulla viestin, että laitoin sulle illalla saapumisajan väärin ja oikea saapumisaika on 10.40"
No niinpä, mutta kun se puhelin on siellä kotona ja jos ihmisellä olisi jonkinlainen järjenhiven päässään, niin olisi jo illalla varmistanut sen saapumisajan: Jos juna lähtee klo 9.35 ei sen saapumisaika voi olla 9.40 - paitsi ehkä jossain Hgin sisäisessä liikenteessä....Mutta ei meille pääse viidessä minuuttissa....
Että sillain ☺☺
No, junan tuloon oli enää siinä vaiheessa niin vähän aikaa, että tehtiin pieni kierros kaupungin ympäri ja palattiin asemalle ja tehtiin sama homma: sovittiin treffit, minä jäin autosta - ja saman tien L jo tulikin, juna oli tullut etuajassa. Meillä meni varmaan viisi minuuttia, ennen kuin pystyttiin liikkumaan mihinkään, kun vaan naurettiin ja naurettiin - ja meidän pitäisi kesällä olla työparina viikon ajan.....
Mutta tarina ei pääty ihan vielä ☺
Mulla on puhelimessa herätys/hälytys, joka herättää ja muistuttaa samalla aina aamulla klo 9 lääkkeiden ottamisesta. Jos siis olen reissussa tai jossain, niin muistan varmasti ottaa aamulääkkeet. Sama on illalla. Se soittaa Muse:n Uprising -biisiä. Kun tultiin kotiin siinä noin yhdentoista aikaan, puhelin soittaa sitä täällä edelleenkin...Se oli uskollisesti kaksi tuntia täällä "muistuttanut" mua lääkkeiden ottamisesta. Kiltti puhelin. Lääkkeet olin ottanut jo ennen yhdeksää .

Tuli pitkä kirjoitus, varmaan jo väsyittekin lukemaan - onnittelut teille jotka jaksoitte lukea loppuun asti. Tässä taas todiste siitä, että toisille sattuu ja tapahtuu. Mä kuulun niihin.
Niin, ja tämä tarina, joka on tosi, kuuluu niihin, joista ei kerrota IHAN kaikille... muuten voi olla, että meille sanotaan piankin, että "paikkaanne on kyselty"

Ai niin... Mähän taas unohdin, että Johanna kuuluu mun blogin lukijoihin.... hys hys sitten, jooko? Tylsää ei ainakaan tule kesällä olemaan, sen lupaan ☺☺