No, mulla oli siis mukana sukankudinja sen valmistuminen meni niin tiukalle, että sain sen pääteltyä juuri ennen toiseksi viimeistä asemaa ennen pois jäämistä. Siltä asemalta tuli junaan nuori mies, joka tuli istumaan samalle penkkiriville kanssani ja kaivoi laukustaan koulukirjansa: Finnairin oppikirjat!
Minähän en ole mitenkään utelias - pois se minusta! - mutta mihinkäs minä silmäni olisin laittanut, kun siitä välistämme keräilin tavaroitani laukkuuni.. Hän selaili kirjaansa ja miten silmiini osuikaan kirjastani Anssi Kukkonen.
Äitirakas nimen varmaan muistaa :)
Siinä vaiheessa en enää voinut pitää suutani kiinni, vaan pyysin anteeksi häiritsemistäni ja kysyin nuorelta mieheltä keskustelun avaamiseksi fiksusti: "Taidat opiskella lentokapteeniksi?" :D Vastapäätä istunut vanhempi rouva vilkaisi mua vähän sen näköisenä, että oletkos ihan sekopää....
Mutta nuori mies oli kohtelias ja ryhtyi keskusteluun kanssani: kerroin, että nimi Kukkonen kirjasssa pisti silmääni - siksi, että hän oli kapteenina koneessa jolla lensimme lokakuussa Lontoosta Helsinkiin uudella Airbus A350:lla!
Ja kerroin hänelle tietysti minkälainen tuo kyseinen kone oli ollut - konehan lentää nykyään vain (?) Aasian lentoja.
 |
| Siinä se on, Helsinki-Vantaalla, lasin läpi kuvattuna, siksi vähän epäselvä. |
Ujo, arka ja hiljainen hämäläinen...Jokos uskotte?
Niin ja se Anssi Kukkonen. Koneeseen mennessä oli jo hiukan..hmm... kumma tunne ennen kuin nähtiin lentoemäntiä/stuerttia, kun stuertin ääni oli kovin tuttu: ihan kuin se MTV3:n Kympin uutisten loppukevennysten toimittaja..se.. se.. Mika Tommola...tiedäthän.. Ja sitten kun pääset ovelle niin sehän se :D Toivotti hymyillen tervetulleeksi ja ohjasi oikealle paikalle. Hämmentävää.
Sitten istut paikallasi, istuinvyö kiinnitettynä ja lentokapteeni kuuluttaa "..tänään kapteeninanne on Anssi Kukkonen ja perämiehenä..jne" Katsottiin Äitirakkaan kanssa toisiamme ja hyvä ettei revetty huutonauruun :D :D Ihan sama kuin olisi kuulutttanut "..kapteeninanne Kaj Kunnas..." Siis eihän ihminen nimelleen mitään voi, yhtä hyvä nimi hänelle on kuin minullakin, ei siinä mitään, mutta väsyneenä olisi naurattanut sekin, jos hänen nimensä olisi ollut esim. sama kuin isäni nimi - joka on ihan yhtä tavallinen suomalainen nimi!
Kaikki varmaan kuitenkin tiedätte kuka on Anssi Kukkonen?
Hauskoja tarinoita kumpainenkin. En usko, että sinä olet ujo, arka ja hiljainen hämäläinen.
VastaaPoistaEtkö usko :D :D Tiedätkö, minunkin uskoni siihen alkaa jo pikkuhiljaa hiipua... Mutta Äitirakas voi kyllä todistaa, että ennen olin, ihan oikeasti tosi ujo ja arka ja hiljainen. Ei puhettakaan, että olisin ruvennut juttusille vieraitten ihmisten kanssa!
PoistaJa varsinkaan vieraalle kielellä, niin kuin tein silloin siellä lentokoneessa sen vieressäni istuneen englantilaisen tytön kanssa :)
Hyvä Pöllö!
VastaaPoista:D :D
PoistaKiitos Possu :D - mihin tästä vielä joutuukaan tällä menolla. Taitaa olla parempi pysyä kotona, ettei iske minkäänlainen viidenkympin villitys ;)
Onko Pöllöllä viisikymppiset tulossa? Siis luvassa kakkua? ;)
PoistaEi onneksi ihan vielä, odotellaan ainakin ensi vuoteen :)
PoistaTää on musta niin hupaisa tarina :) Mäkin olen aina ollut enemmän hiljaisensorttinen, mutta nykyään saatan kyllä kommentoida juuri tuolla tavoin esmes kanssamatkustajille :P
VastaaPoistaAnssi Kukkosen parina olisi voinut olla vaikka Antero Viherkenttä :D
*Reps*...Antero Viherkenttä... Me ois varmaan revetty ihan täysin ja mun vieressä istunut brittityttö ois kutsunut lentoemännän katsomaan, että onko meillä kaikki kunnossa...
VastaaPoistaKun nyt se jo kyseli multa Helsinkiin tullessa, olenko ok, kun hihittelin Mielensäpahoittajalle, jota katselin :) Vastasin, että kyllä, "this is just a finnish humor" :D
Juttelimme kyllä sitten vielä loppumatkan, sen mitä mun huonolla englannilla pystyttiin...
Joskus on ihan kamalaa, kun saa sellaisen hysteerisen hihityspuuskan. Tai sitten se, että ystävän kanssa ajattelee samaa asiaa ja alkaa repeillä, vaikkei edes katso toiseen :P
VastaaPoista