Ystävälläni oli viime viikolla syntymäpäivä ja hän oli kutsunut sinne valikoidun :) joukon ystäviä sitä juhlistamaan. Olin vieraista ensimmäisenä paikalla ja ojennettuani lahjan (onneksi mieleisen!), minäkin sain lahjan, jonka parissa ystävän aika oli kulunut ja siksi olin saanut häntä naamakirjassa huudella moneen kertaan:
Tämmöisen pienen aarrearkun hän oli mulle pistellyt, naisten viikon kunniaksi! |
Ja tämän ihanan ison aarrearkun sain AM:ltä hääpäivänä!
Tämä oli kotona odottamassa, kun tulin istuksimasta sataman kahvilasta - siellä taas istuttiin tuntitolkulla ristipistoilemassa ja aina välillä juotiin kuppi kahvia tai pullo mehua tms.
Jännä juttu miten lähes toisilleen tuntemattomat (kerran tavattu vähän isommassa porukassa) saatiin reilut neljä tuntia kulumaan ihan tuosta noin vaan- ilman hiljaisia hetkiä :D
Mutta mitä taas tulee tuohon otsikkoon!
Maanantaina olin ystäväni kanssa avustamassa elokuvan tekemisessä! Oli aika "jännää" nähdä niin läheltä, miten tehdään elokuvaa - kyseessä oli kolmen kohtauksen kuvaaminen, ja aikaa niiden harjoittelemiseen ja kuvaamiseen meni kolme tuntia. Ensimmäistä kohtausta tehtiin melkein kaksi tuntia ja toiset kaksi kohtausta meni läpi tunnissa - voisiko siitä päätellä, että kyllä meistä avustajistakin saatiin parissa tunnissa koulutettua lähes ammattilaisia ;)
Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin saatetaanpa ystävän kanssa sitten ihan oikeassa elokuvassa leikkauksen jälkeen vilahtaakin ;) Hui...
Ja tämähän oli taas ihan ystävän "ansiota" - tietenkin.
Pahoittelut taas kirjoitusvirheistä!
Minullakin on tuollainen ystävä, ja se on kyllä kultaakin kalliimpi asia! Ollaan onnekkaita.
VastaaPoistaIhanat pöllöarkut ;-)
Kyllä, olen onnekas, että minulla on tuollainen ystävä. Kun vain muistaisi sen hänelle sanoa tarpeeksi usein.
Poista