Parhaat unet loppuu aina kesken...

tai voiko sitä nyt parhaaksi sanoa, jos ensin on pelännyt melkein henkensä edestä ja lopulta törmää Sumarin sisaruksiin... Mutta tämä on kirjoitettava ylös, vaikka kuvia ei ole ja jos olisikin, ne kiellettiin julkaisemasta 

Unessani oli tulossa kävellen töistä, noin 4-5 km matkan syksyn pimeässä ja vettäkin satoi. Ihan tuossa lähellä, puolisen kilometriä kotoa on koulu jossa kävin vielä jumpassa ja sieltä kun lähdin, niin oli tosi tosi pimeää ja minä pelkään pimeää tosissani. Tiellä oli menossa joku tietyö ja jouduin kävelemään sellaisia kapeita polkuja pitkin ja varomaan etten putoaisi - Siskorakas kannusti kokoajan, että kyllä sä pärjäät. Ja kaiken huipuksi sieltä koulusta lähti joku hullu äijä seuraamaan mua, pelotti ihan hirveästi! 

Mutta lopulta se tiettyö loppui tuossa kirjaston/vanhustentalon kulmalla ja siinä oli menossa jotkut... kuvaukset. Siinä oli muutama sohva ja nojatuoli ja NUORIA SALSKEITA miehiä uimahousuissa eri asennoissa, sohvien selkänojilla ja nojatuolissa jne jne. Ja ne saamarin Sumarin sisarukset johtamassa kuvauksia. 

Väsynyt kotiäiti, kuin kuormakameli, suoraan jumpasta - kerrassaan hehkeänä sai sitten kuningasajatuksen, että pitää saada kuva työkavereille ja kysyin, että voinko ottaa kuvan, siitä lähimmästä sohvan selkänojalla makaavasta komistuksesta. Se itse ja sen vieressä oleva Sumari oli kovin nihkeitä, ei kuulemma ollut sopivaa ??  joten siirryin ahdistelemaan seuraavaa, nojatuolissa istuvaa tyyppiä, joka sitäpaitsi oli komeampikin. Niille se sopi, sillä ehdolla, etten laita kuvaa FB:iin enkä muuallekaan - sen takia mulla ei nyt oo laittaa kuvaa tänne blogiinkaan.

Ja kaiken lisäksi mä heräsin, ennen kuin mä edes ehdin ottaa sitä kuvaa! Saatte siis tyytyä tähän. 




Jos vaikka näkis hänestä unta ens yönä.....