Hei hei kato, se on Mauno mato..

AM nauraa mulle (hyväntahtoisesti), kun säälin kastematoja. Musta ne on vähän säälittäviä, kun niistä ei oikein tiedä kumpi on etupää ja kumpi on takapää. Ainakaan kun ne on paikallaan. Tietääköhän ne itsekään? Ja näin lämpöisenä syksynä, mitä nytkin on ollut, ne on vielä säälittävämpiä, kun ne tulee tulee nurmikolta asfaltille ja sitten joku kävelee tai ajaa autolla niiden yli.
Eilen viimeksi, kun lähdettiin kaupungille, otin tuosta talon edestä asfaltilta kaksi oikein isoa kastematoa ja viskasin ne tonne kauas nurmikolle, ettei ne ainakaa ihan heti tule takaisin.
Ja taas mulle naurettiin.
Tänään niitä ei näkynyt, kun oli satanut räntää. Toivottavasti olivat pysyneet tuolla nurmikolla niiden havukasvien (en tiedä niiden nimiä) ja mäntyjen juurella.
Uhkasin kyllä mennä tuohon lähellä olevaan vihertaloon ja ostaa meille jonkun ison viherkasvin ja pelastaa kaikki kastemadot sen juurelle. Tai ehkä jopa useamman. Kasvin siis. Meillä ei ole viherkasveja, muuta kuin jouluna ne muutama hyasintti jouluntuoksua tuomassa ja ja se perinteinen joulutähti, jota ilman joulu ei tule. Siitä olen kirjoittanut jo useammassa joulupäivityksessä, joten voitte kaivella sen sieltä tai odottaa lähemmäs joulua :)
Olen siis varsinainen viherpeukalo - meillä kuolee kaikki viherkasvit, myös ne, joista sanotaan, että näitä ei saa kuolemaan millään. Ei liialla kastelulla eikä vaikka et muistaisi kastella useampaan viikkoon. Pah. Sellaisia ole olemassakaan. Edes anopinjakkara kestä sellasta kohtelua.

Oli meillä joskus viherkasveja. Kaktuksia, jotka kukkikin, ihan silloin kun piti; jouluna, pääsiäisenä ja mitä niitä muita on. Posliinikukkka. Onko niitä pieni ja iso? Anyway, ne oli tosi kauniita ja ne kukki. Kiinanruusu ja sekin kukki. Anopinkieli, siitä on valokuvakin, kun Lapsi nostelee reilu vuoden vanhana painoja sen takana. Ja varmaan jotain muitakin kukkia. Mutta siitä(kin) on jo yli 20 vuotta.

Mitä varten kaikesta on jo yli 20 vuotta?

Tehän saatte sen käsityksen, että mä oon joku vanha, ikäloppu akka (kirjoitin kolme kertaa vakka??) Eikä se nyt kuitenkaan ihan täysin pidä paikkaansa; äitin kanssa vitsaillaan, ettei meillä ole ikäeroa kuin kymmen vuotta: hän on vasta vähän yli 50 ja minä vähän alle - eihän siitä silloin tule erotukseksi kuin kymmenen, vai kuinka?

Tämä on ollut suhteellisen turhanpäivän päivitys, mutta oikeastaan olen tässä kuluttanut aikaa: jostain syystä meillä on AM:n kanssa ollut molemmilla uniongelmia: nukumme hyvin 5.30 asti ja sen jälkeen alkaa pyörimimen: nukumme kumpikin puolen tunnin jaksoissa kellon soittoon asti. Viheliäistä. Nyt yritän venyttää nukkumaan menoa, josko saisi sen yhtenäisen unen edes sinne seitsemään asti, niin helpottaisi. Mun kun ei tarvitse nousta aamulla ennen yhdeksää, lääkkeiden ottoa, eikä AM:lläkään ole huomenna aikaista ylösnousua kun on iltavuoroa.

Mutta päästän teidät piinasta - jatkan jaarittelua toiste, hyvää yötä ja kauniita unia :)

Anteeksi kirjoitus- ja muut virheet!