Yksi ötökkä unohtui - muistatko sinä?

 Stansta heitti äskettäin ÖtökkäMuistoHaasteen ja kyllähän minä sen muistin, mutta sitten kirjoittaessa sen unohdin. 
Ihan niin kuin unohdin inhottavan HIRVIKÄRPÄSENKIN, johtuen siitä, että en ole ollut aikoihin metsässä lainkaan, saati sitten marjastamassa tai sienestämässä. Ne on inhottavia.
PAARMOJA ja HYTTYSIÄ ei meillä ole tänä kesänä ollut, johtuen ehkä vähistä sateista ja sitä myötä puuttuvista lätäköistä. Ja keväällä päädyttiin siihen, että meillä on vain yksi saavi johon kerätä sadevettä jos ja kun sataa, maa imeköön lopun. Ei siis ole hyttysillä vettä missä munia. Tai mitä nyt tekevätkään. 

Mutta IILIMADOT! Hih. Ei ne minusta lapsena mitenkään inhottavia olleet, mutta Muori ei oikein tykännyt niistä, siis siitä kun joutui niitä kintuista irti nyppimään. 
Postilaatikko oli ihan siinä ojan vieressä ja kun siinä sitten kasvoi rentukoita, niin kauniita keltaisia kukkasia, joita oli IHAN pakko käydä keräämässä Muorille. Mutta tietenkin ne kasvoi siellä ojan toisella reunalla. Kengät pois ja ojaan. 
Ja äkkiä sitten kengät kainaloon, toiseen käteen posti ja toiseen ne ihan rentukat. Ja sääret täynnä IILIMATOJA.

Edellisen postauksen kysymykset avasivat montakin Muistojen Pandoran lipasta - ehkä vielä useamman Muistojen lippaan kyllä taisi avata "Väärä auto". Hauskoja, ihania muistoja 🤗🥰

Tässä vastaukset edellisen postauksen kysymyksiin:

50. Kuka oli neljäs alkuperäinen Kivikasvo Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Matti "Fredi" Siitosen lisäksi?
- Georg "Jori" Dolivo
Dolivosta jo todettiinkin, että hän oli hyvin charmantti mies. 
Hänen oikea nimensä oli (Wikipedian mukaan) Georgij Dolivo-Dobrovolskij ja Kivikasvojen lisäksi hän oli nuorempana esiintynyt myös Kukonpojat-lauluyhtyeessä. 

51. Minkä aikanaan huippusuositun viihdeohjelman juontajina toimivat Pentti Siimes ja Ritva Valkama sekä iltasadun lukijana Jussi Jurkka?
- Parempi myöhään...
He ketkä tämän muistivat, taisivat muistaa ohjelmasta tämän: 

52. Kuka sai kuvansa Suomen viimeisen markkasetelisarjan 50 markan seteliin vuonna 1986?- Alvar Aalto
Ja tämähän ei liity Alvariin eikä viidenkympin seteleihin millään tavalla: Siskorakas syntyi marraskuussa 1986 ja minä muutin pois kotoa ennen kuin hänet päästettiin pois sairaalasta. 
Emme ole asuneet päiväkään yhtä aikaa kotona, mutta nyt sitten aikuisina käymme "loisimassa" Äidin luona viikon silloin, toisen tällöin. 

53. Mikä klassinen pihlajanmarjaviini poistui Alkon valikoimista 2010?
- Sorbus
Tätä "kuninkaitten" juomaa en ole koskaan tainnut maistaa. Ainakin Mikiksen mukaan sen täytyy olla jotain hienoa, niin hienon nimen oli antanut tälle juomalle 😜😜 
Meillä on kaksi iso pihlajaa, onnistuisikohan juoman tekeminen itse?

54. Millainen herkku Piparnakkeli oli? 
- Ns. jäätelökeksi (engl. ice cream sandwich), jossa jäätelö on taikinasta valmistettujen kerrosten välissä
Jäätelöautolta näitä, tai vastaavia, saa vieläkin ja minusta se sandwich on niissä parempaa kuin jäätelö...

55. Mikä eläin on kuvattuna Riihimäen Lasin lasipurkkeihin ja purkinkansiin?
- Ilves
No niin.
Lasipurkkien kohdalla tulikin vähän hämminkiä. Ilves vai karhu? Karhu vai ilves?
Riihimäen Lasin purkeissa sekä purkkien kanssa on kuvattuna ILVES - johon kaikki taisivat päätyä (Mikis, se ei siis ole lapamato)

Purkin ilvestä ei kuvassa näy, mutta kannen ilves näkyy.  

Riihimäen Lasi valmisti myös Apila -purkkeja. 

Riihimäen Lasin lisäksi oli myös Karhulan Lasi, joka valmisti lasipurkkeja ja niissä oli/on karhun kuva purkissa ja kannessa. 

Jotten anna väärää infoa, en kirjoita näistä sen enempää.
Mutta kaapeista siis löytyy sekä Ilves- että Karhu -tölkkejä 😊

Ja sitten avio- ei kun aivonystyrät uusiin hommiin:

1. Missä sarjassa Joanna Lumley ja David McCallum matkasivat ulottuvuuksien välillä korjaamassa ajassa tapahtuneita vääristymiä?

2. Millä nimellä Twix-suklaapatukka tunnettiin ennen vuotta 2000?

3. Mikä olut oli mainoksen mukaan "miehen mittainen"?

4. Mikä eläin Helsingin yleisurheilun MM-kisojen maskotti Lasse oli?

5. Millä nimellä VR:n 1988 käytöstä poistuneet Dm6 ja Dm7 kiskobussit yleisesti tunnettiin?

Muistatko viikkoraportin ja ötökät

Mistäs aloitettais? Aloitetaanko viikkoraportista, vaikka vasta muutama päivä sitten laitoin kuvan pistelystä. Se on kuitenkin jollain lailla edennyt, kun olen kuunnellut Lukupiirissä olleen kirjan kakkososaa ja pistellyt samalla. Tämän verran olen saanut työtä etenemään neljässä päivässä:

Ja juu, olen edelleen kädetön tässä kuvien käsittelyssä ja asettelussa, sitä en vaan opi. Ikinä. Mutta se mitä näkyy lienee pääasia.

Seuraava raportti tulee sitten viikon päästä, niin kuin kuuluukin. 

Henkilökortti - se jonka tilaamisen kanssa oli hiukan ongelmia ja jonka sitten loppujen lopuksi tilauksen ja katevarauksen perumisen jälkeen sain tilattua kotoa käsin perjantaina, siitä tuli ilmoitus jo keskiviikkona, että rouva on hyvä ja hakee korttinsa. 

Olisinko minä, jos asia hoituisi sillain.. kuin rasvattu? Niinpä. Nooh, säästyipä yksi ees takainen ajomatka, mitäpä minä sillä täällä kotona teenkään - sehän on vaan "kiva olla olemassa, kun ei koskaan tiedä". 
Istuin näet tässä tuolissani ja tuli mieleeni, että otanpa passin mukaani, niin voidaan vaikka parturireissulla jakaa kotiristeyksen ohi ja käydä hakemassa se kortti. Käsi ei taipunut selän taakse, joten päätin ottaa sen "kohta kun nousen tästä ylös". Puoli välissä matkaa kohti parturia muistin sitten, että niin se passi. On edelleen paikallaan, ei laukussani 😒
Mutta nopeasti se tuli, se henkilökortti, kun toimitusaika on noin 8 arkipäivää. Tuossa oli viikonloppukin välissä. 

Mutta mitä opimme parturireissullamme? Ei kuulkaa pidä jättää puolisoa yksin autoon parkkipaikalle. AINA on olemassa vaara tulla kidnapatuksi! (Ja silti Mursu jätti minut yksin autoon seuraavana päivänä kaupungissa. Vastuutonta...)
Jäin siis odottamaan autoon kun Mursu meni käymään kaupassa. Parkkipaikalla oli yllättävän paljon autoja, joten ajattelin tietenkin, ettei hän ihan heti tule takaisin. Räpläsin puhelinta ja yhtäkkiä kuskin puolen ovi aukesi. 
En aluksi kääntänyt katsettani, mutta olin juuri sanomassa "Sinä se et kauaa viipynyt" - kun jokin sai kuitenkin katsomaan ovelle.
Ovella oli vanhempi mies hämmentynyt, hiukan nolo ilme kasvoillaan "Anteeks, tää onkin väärä auto" ja laittoi oven kiinni. 
Ei ehkä nähnyt eikä kuullut, kun hymyilin ja totesin vain, että ei se mitään. 
Hänellä oli täsmälleen saman lainen pakettiauto kuin meidän Eniili. Pysäköitynä melkein kaupan oven eteen, kun taas me olimme parkkialueen toisessa reunassa. Ehkä mansikanmyyjät peittivät hänen autonsa ja hän näki vain meidän auton. 

Mutta. KUKA MUU MUKA?  😄😄
Terveiset sedälle: En pahastunut enkä loukkaantunut - miten voisin, kun
1) Mursu on saanut autoon pari ostoskassia ja viereensä vieraan naisen. "Herranjumala" oli naisen reaktio kun huomasi olevansa väärässä autossa
2) Olen jättänyt (olemme jättäneet) lapsen parkkipaikalle käsi ojossa odottamaan oven avaamista. Takaoven kahva oli rikki, eikä sitä saanut ulkopuolelta auki...

Ötököitä? Stansta heitti ilmoille ÖtökkäMuisteluHaasteen - ja olisinko minä, jos en haasteeseen tarttuisi..
Olen näitä ötökkätarinoita kertonutkin, mutta arvatkaa löysinkö niitä mistään?
Luulisi - todella luulisi - että maalla kasvaneena ja nuoruudestakin ison osan viettäneenä, olisi tottunut jos jonkinlaiseen ötökkään. Ja periaatteessa kyllä, mutta HÄMÄHÄKIT ON KAUHEITA. Vaan kun ensin osti kesämökin ja sitten muutti ihan asumaan maalle, on ollut opittava sietämään niitä. Mutta rajansa niilläkin.
Töissä meillä oli 10? hengen avokonttori. Kaikessa rauhassa näpyttelin tietokoneen näppäimistöä kun yhtäkkiä näin näytön valoa vasten, miten pienen pieni hämähäkki laskeutuu alaspäin. Varmaan koko 7-kerroksinen toimistorakennus kuuli sen kiljaisun - tai no ainakin koko laaja kerros. Onneksi urhea miespuolinen työkaverini tuli ja pelasti minut. Itse oli siinä vaiheessa paennut työtuolillani viereisen työkaverin selän taakse - insinööreille kiitos pyöristä työtuoleista.  

Lapsena minulla oli lemmikkeinä MUURAHAISIA. En tiedä mitä muurahaisia ne olivat, mustia ja pieniä, joilla oli iso pesä kelottuneen männyt juurella. En tökkinyt pesää, ehkä vein joskus jotain sokeria vähäsen tms. Juttelemassa kävin niille päivittäin. 

PUNKIT. Punkkeja en varsinaisesti osaa pelätä, sillä niitä oli lapsena kesäisin niskassa viikottain. Silloin uskottiin, että punkit elävät lepissä ja leppiähän meidän tontilla kasvoi ja niiden alla leikin paljon. Ja niiden varjossa makoili myös meidän koira. Äiti teki iltaisin punkkitarkastuksen ja tarvittaessa voita päälle - sillä konstilla punkit silloin 1970-luvulla häädettiin. Punkeista puhuttaessa tulee aina mieleen yksi punkki koirassa, joka oli ehtinyt imeä itsensä pulleaksi ja oli ihan vaalean liilan värinen. Ei voinut kuin odottaa, että se pudottautuu pois. Koira oli pitkäkarvainen saksanpaimenkoira.

Punkkirokotuksen olen ottanut kerran, kun melontareissulla oltiin Itä-Suomessa. Sarjaan kuului kolme rokotusta. Kaksi ehdin saada, kolmatta ei ollut saatavilla mistään apteekista. En muista oli lääkäri vai farmaseutti joka sanoi, että en sitä kolmatta tarvitsekaan, kahdessa on riittävästi suojaa 🤷‍♀️

KASTEMADOT ovat lähellä sydäntäni, vaikka mato-ongella olen käynytkin. Kaupungissa asuessa keräilin sateen jälkeen kastemadot asvaltilta takaisin nurmikolle, ettei kukaan astu niiden päälle. Eli minä olin se jo sateen jälkeen olin pylly pystyssä pihalla ja naapurit katseli ikkunaverhojen raosta "Taas se...."

PERHOSENTOUKAT ja erityisesti ruostesiiven toukat, ne ruskeat karvaiset toukat näin loppukesästä, ne jotka ilmestyvät asvalttiteille. Ne saavat meidän auton kiemurtelemaan kun Mursu väistelee niitä mahdollisuuksien mukaan. 

KOPPAKUORIAISET, SARVIJÄÄRÄT, KIMALAISET, AMPIAISET, MEHILÄISET - niillä kaikilla on koti meidän pihalla, siitä huolimatta, että YKSI joku noista piikin omaavista on näiden vuosien aikana pistänyt. Tai yhden muistan. 

RUSOMUURARIMEHILÄINEN. Siis en vaan löytänyt, vaikka kuinka etsin. Olen kertonut tästäkin aikaisemmin. Ulko-ovessamme on turva-lukko. Jokunen vuosi sitten ihmeteltiin, kun yksi ja sama mehiläinen haluaa "sisälle mutta ei kuitenkaan sisälle" - se meni sinne lukkoon!
Kun se taas oli sieltä lähtenyt pois, otin piikkikärkiset pinsetit ja ruvettiin tutkimaan sitä lukkoa. Se oli täynnä hunajaa! Siitä on siinä päivityksessä kuviakin, mutta kun...
Tyhjensin sen niin tyhjäksi kun sain ja sitten peitettiin se jesarilla. Mehiläinen - jonka sitten tunnistimme kaikkien noiden temppujensa perusteella rusomuurarimehiläiseksi - pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja muutti muualle. 

SISILISKO ei ole ötökkä, Mursu on sen tänä kesänä nähnyt, hyvä niin. Minä sitä huutelen (se mitään kuule, kyllä minä sen tiedän 😄), että minäkin näkisin, mutta ei tule Sisi eikä Liskokaan tervehtimään. 

Semmoisia ötökkätarinoita.

Jaksatteko pitkän postauksen päätteeksi vielä muistella vanhoja?

1. Kuka oli neljäs alkuperäinen Kivikasvo Ismo Sajakorven, Ilkka Hemmingin ja Matti "Fredi" Siitosen lisäksi?

2. Minkä aikanaan huippusuositun viihdeohjelman juontajina toimivat Pentti Siimes ja Ritva Valkama sekä iltasadun lukijana Jussi Jurkka?

3. Kuka sai kuvansa Suomen viimeisen markkasetelisarjan 50 markan seteliin vuonna 1986?

4. Mikä klassinen pihlajanmarjaviini poistui Alkon valikoimista 2010?

5. Millainen herkku Piparnakkeli oli? 

6. Mikä eläin on kuvattuna Riihimäen Lasin lasipurkkeihin ja purkinkansiin?

Tällä kertaa kuusi kysymystä niin päästään tasalukuun kysyttyjen kysymysten kanssa; nyt olisi 55 kysymystä takana. Vieläkö jaksatte jatkaa?

Mukavaa viikonloppua kaikille!  

Ethän koskaan sano

 Älkää säikähtäkö, ei ole tapahtunut mitään ikävää - soittolistani Spotifyssa vain sattui äskettäin  soittamaan monta surullista kappaletta peräkkäin. Kyllä nekin muuttuvat kohta iloisemmiksi. 

Mutta ethän koskaan sano läheisellesi tai ystävällesi "onhan meillä vielä aikaa". 
Muistetaan, että aikaa on rajallinen määrä ja se voi päättyä hetkenä minä hyvänsä. 
Liian monta auto-onnettomuutta tapahtui viikonloppuna, liian monta kaikkea. En ymmärrä maailmaa. 

Olin tänään Mursun mukana hammasteknikolla, kun teknikko tarkisti, että suu on parantunut ja otti muotit. Viikon päästä on seuraava käynti, ensimmäinen sovitus ja värin valinta. Ihan kuin räätälillä kävisi pukua teettämässä. 
Kolmen viikon päästä hampaat ovat valmiit. Eipä kestä kauaa, toivottavasti hampaat kestävät. Olen iloinen Mursun puolesta. 

Minulle soitti hoitaja terveyskeskuksesta, aivan niin kuin muutama viikko sitten lupasikin. Silloin kun ensin sain sen lääkäriajan c-lausuntoa varten, mutta jonka hän sitten joutuikin perumaan. Kysyin samalla, josko voisin varata ihan lääkäriajan, mielellään naislääkärille. En yleensä "valitse" lääkäreitä, mutta tällä kertaa pyysin. Sainkin sitten tupla-ajan - molemmat asiani hoituvat kerralla, lääkärikäynti ja c-lausunto. 

Viime viikolla sain viestin OmaKelasta; sinulle on viesti. Kyllähän minä tiesin mitä viesti koskee ja luettuani soitin Kelaan, että mitäs tehdään, kun en saa tuota yllä mainittua c-lausuntoa heidän haluamaansa päivään mennessä. 
Yllätyin vastauksesta. Ensinnäkin hän sanoi, että kirjataan tieto tänne ylös, lausunto tulee kun tulee. Se oli selkeää, mutta sitten hän sanoi, että älä välitä, jos saat tässä välissä hylkäävän päätöksen hakemukseesi, laita vain se lääkärinlausunto tulemaan, me otamme hakemuksen sitten uudelleen käsittelyyn. 
HÄ? Ei siis tarvitsekaan tehdä uutta hakemusta? Olin jo varmistanut ennen reissuun lähtöä, että koneellani on kopio tekemästäni hakemuksesta, että jos ja kun joudun tekemään sen uudestaan, kirjoitan asiat samalla tavalla. 

Nuo asiat ovat siis ilahduttaneet, mutta MTV Sub sai eilen ja tänään näkemään punaista! Yleisurheilun Timanttiliigan kilpailut ei muutenkaan näy suorana meille jotka emme maksa kanavista ja eilen kun olisimme katsoneet jälkijunassa lauantaista Lontoon kilpailua, jossa tehtiin uusi ennätys mailin juoksussa, niin eivätkö ne sössineet oikein urakalla! Kun sama ohjelma alkoi kolmannen kerran alusta, loppui meiltä mielenkiinto. Ja tänään sen sitten olisi saanut katsoa - voi kiitos kamalasti! - ilmaiseksi Katsomosta! Grrrrrr!

Muutenkin suututti, anteeksi nyt vain kovasti, että jalkapallo vei lähes kaiken yleisurheilun lähetysajan. Ottelut pelattiin YÖLLÄ ja sitten ne lähetettiin uusintana alkuillasta - eikö niitä olisi voinut lähettää ilmaiseksi Katsomossa. Minä vaan kysyn. 
Ja kiukuttelen jo etukäteen, kun ei varmaan Jyväskylän ralliakaan näytetä telkkarissa. Tai siis Secto Rallya. Minulle ne on aina Jyväskylän Suurajot. 

Riittäisikö jo valitus? 

Ristipistotyö oli loman ajan myös lomalla. Olin tehnyt siihen virheen ja jouduin purkamaan siitä aika paljon. Olisi pitänyt purkaa vielä vähän enemmänkin, mutta jätin ainakin toistaiseksi purkamatta, sillä ei ehkä ole merkitystä. 
Vielä en ole oikein päässyt vauhtiin, mutta on siitä nyt puolet tehty ja toinen puolikas on aloitettu:

Tädin luona näin bussissa nuorella pojalla juomapullon jonka malli näytti mukavalta minun silmääni ja etsin saman mallista netistä. Löysin sitten väriltänsäkin kivan. No niitähän ei ollut lähimmässä Prismassa, mutta Täti oli kiltti ja lähti iltalenkille ja kävi ostamassa se toisesta, vähän kauempaa. Olisin saanut sen kotimatkallakin kaupungista, mutta... 

Kuvaaminen olisi kuulemma ollut helpompaa, jos olisin laittanut pullon pöydälle ja kuvannut sen siinä. 

Ei minusta. Olisin joutunut kömpimään ylös sohvan nurkasta ja... ja... Ei ei ei, kyllä tämä oli paljon helpompaa 😂😂

Tykkään tuosta pullosta, vetoisuus 0,7 litraa ja väri sellainen kuparin tai jotain. Eikä ollut kalliskaan. 

Ja sitten vielä viimeiseksi eilisten kysymysten vastaukset:

1. Mikä on hiekkahentunen?
Leivonnainen (yleensä vaniljakiisselillä ja marjoilla täytetty)
- en muista koskaan syöneeni hiekkahentusia, mutta enpä kyllä ole koskaan poikennut Mummukan maininneessa Hiekkahentusessa, vaikka ohi olen ajanut monia kertoja.

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?
Lasse Mårtenson  
-olisihan se ihan kiva olla rikas, mutta ehkä olen sittenkin onnellisin ihan vain näin

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?
Raivo Roosna
- näiden miesten nimet on jääneet mieleen, sillä huhtikuussa 1985 oli ikävä mitä suurin: Mursu opetteli silloin Mursun tavoille Suomenlinnassa Merisotakoulussa. Ja minä harjoittelin merimiehen muija alkeita 😉 
Olimme olleet kihloissa 45 päivää. 

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?
Kaikki ovat kuvattuna Suomen viimeiseen markkakolikkosarjaan
- Ukkometsosta tuli tietenkin mieleen Tampere, Ukkometso, Popeda ja Pate Mustajärvi. 
Karhusta taas karhu joka oli nähty tuossa nelostiellä lähellä Heinolaa ihan vähän sen jälkeen kun me olimme ajaneet siitä ohi - tässä ihan muutamia viikkoja sitten. 

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?
Bonanza
- Bonanzaa en katsonut koskaan, minulle ihan vieras tv-sarja. Mutta olen kuullut pontikkaa sanottavan bonanzaksi! 

Perjantaista perjantaihin on 14246 päivää

Tunteja se teki yhteensä 341 880 tuntia. 

Aika monta tuntia, vai mitä? Päiviäkin on aika monta. Vuosiksi muutettuna nuo luvut tekevät 39.

Pöllönkulmalla vietettiin siis teilen 39:ttä hääpäivää 👰‍♀️👰‍♂️

Päivää vietettiin lupiineja hävittämällä, viikonlopun mahdollisiin sateisiin varautumalla, keräämällä raparperit pois - vieläkin ne vaan tahtoo kasvaa, näytti siltä - päikkäreillä ja höpöttelemällä. 
Keitin illalla ison kattilallisen raparperikiisseliä - siinä meidän hääpäivä. 

Heti aamulla toteutin yhden perinteen, hiukan muuttuneen kun en ole somessa, mutta "jota ilman ei hääpäivä ole mitään". Lähetin Ystävälle meidän hääkuvan. Kuvaan liittyy muisto yhteisestä työpaikastamme, jonne sen kerran vuosia sitten vein. SilloinKAAN ei ollut enää muodissa matkatelevision kokoiset silmälasit, jotka meillä kuvassa on, eikä Mursun vanginpukua muistuttava raidallinen puku. Tai moni muukaan asia. Kuva sai työkavereissa hillittömän naurunpuuskan josta ei tahtonut tulla loppua. En loukkaantunut, mutta silti yksi nuorehko mies laski kätensä olkapäälleni ja sanoi lohduttaen: "No mutta onhan siinä sentään ihan nätit kukat." 
Siitä lähtien olen katsonut hääkuvaamme ihan toisin silmin: onhan siinä ihan nätit kukat 🥰💕

Tulin siis kotiin torstaina. Mursu on saanut lomansa pitää - ja niin minäkin. Kyllä koti-ikävä vähän jo olikin ja ehkä Mursullakin oli ikävä.
Minua odotti muukin kuin Mursu:  

Kiitos Minz - pöllö pöllöhullulta pöllöhullulle Pöllölle 😊 

(Olisiko vielä lisää pöllöjä saanut samaan lauseeseen)

Viikkoon mahtui taas monenlaista sattumaa ja tapahtumaa, niin kuin varmaan arvaattekin. Olihan sentään kyseessä minun lomani Täti Tomeran luona... Aikajana saattaa olla taas vähän niin ja näin, mutta sattumuksia riitti.

Torstai otettiin leppoisasti, kuten jo aiemmin kirjoitinkin: käytiin hampurilaisella, jottei Tädin tarvinnut ryhtyä ruuanlaittoon heti kotiin palattuaan. Hän oli ollut reissussa maanantaista asti ja minä tartuin matkaan siitä matkan varrelta. 

Perjantaina käytiin katsomassa Tädin vanhaa naapuria, joka oli sitten viime näkemän päässyt hoitokotiin. Muistisairaana hän ei enää pärjännyt kotona. En tiedä muistiko hän minua lainkaan, moneen kertaan selvitimme kuka olen ja että olemme kyllä tavanneet ennenkin. Iloinen hän oli tapaamisestamme ja vielä enemmän hän tuntui ilahtuvan, kun onnistuin kaivamaan oman muistini lokeroista jonkin verran ruotsin kieltä, hän kun on äidinkieleltään ruotsinkielinen. 
Lähtiessämme törmäsimme hoitajaan joka oli menossa asukkaan kanssa talon sisäpihalle, jossa oli musiikkitapahtuma ja hän kutsui meidätkin sinne. Hulluja ja toimettomia ei tarvitse kahta kertaa käskeä... 
Tapahtuma oli jo loppupuolella, mutta kolmen kappaleen ajan ehdimme vähän syrjässä laulaa mukana ja tanssia. Ja mikä parasta: nähdä hymyn nousevan vanhusten kasvoille meidän hulluttelulle 💕Kissankultaa ja Mombasa sujuivat oikein letkeästi, kolmatta biisiä en enää muista.

Alkuillasta kun olimme jo syöneet ja loikoilin sohvalla lähes unen ja valveen rajamailla olohuoneen ikkunaan ilmestyivät yhtäkkiä ensin yhdet pienet kasvot. Sitten toiset. Kysyin tädiltä ketä ne mahtavat olla ja hän meni terassille katsomaan. Kuulin miten häntä pommitettiin kysymyksillä:

- Kuka tuolla sisällä on?

- Nukkuuko se?

- Miksi se on siellä?

- Oletko sä sen täti?

- Onko tämä oikea koira?

- Saako tätä silittää?

Täti vastaili kysymyksiin ja selitti sitten, että hänen pihalleen/terassilleen ei saa tulla ilman lupaa eikä ilman äitiä, että se on hänen yksityisaluettaan. Ja että siellä on kamera.

- Missä se kamera on? 

Lapset olivat kilttejä, kovin uteliaita vain, siis tiedonhaluisia, kuten lapset ovat. Minua nauratti kysymys "Nukkuuko se?" 

Lauantaina lähdettiin kauppaan, tarkoituksena siis käydä ihan oikein ostoksilla. Siinä matkalla tietysti pysähdyttiin tervehtimään Elisan poikia ja - olisitteko arvanneet: puhelimessa on jälleen yksi Elisan nuoren pojan puhelinnumero 😜 Varsinainen ongelmani ei ratkennut, mutta lupasin soittaa, jos tarvitsen jotain muuta. 

Seuraavaksi matkaan tarttui nuorelta mieheltä D-vitamiinipaketti ja paljon puhetta. Hirrrvittävän hankalaa, kun on tällainen ujo, arka ja hiljainen...

Prismassa oltiin jo loppusuoralla kun se sitten sai kiinni. Riesa. Ei reissua Täti Tomeran luona ilman Riesaa. Ei vaikka asiasta kuinka keskusteltaisiin ja vaikka se kuinka lupaisi jäädä kotiin. Aina se valehtelee. 

Omasta mielestäni sanoin "Nyt on vähän kumma olo", mutta olin kuulemma sanonut vain "Nyt on vähän" - ja sitten mentiin. Tai siis minä yritin mennä ja Täti yritti pitää kiinni. Pyysi apua yhdeltä pariskunnalta ja rouva kävi hakemassa kaksi vartijaa paikalle, "tumma ja vaalea"

Siinä vaiheessa olin jo vähän tokenemassa, ymmärsin mitä ympärillä puhuttiin:

Täti:  Hänellä on epilepsiakohtaus, mutta se on jo menossa ohi.

Tumma vartija: Saanko tehdä muutaman testin?

Vaalea vartija: Tämä on ihan ok, tädilläni on epilepsia.

Tumma vartija otti kynän ja pyysi minua seuraamaan katseellani kynää ylhäältä alas ja vasemmalta oikealle.  Selvisin 👍

Muuten selvisin hyvin, mutta hetki kesti, ennen kuin tajusin missä Prismassa oikein olen. Ja osa ostoksista jäi tekemättä, mutta ei onneksi mitään maata kaatavan tärkeätä. 

Että kiitos vaan taas Riesa, sinä se et osaa pysyä poissa. 

Sunnuntaina käytiin tapaamassa Myyntisirkkusystävääni. 
1. Tädin sateenvarjo jäi sinne.

2. Onnistuttiin välttämään hurjan mustista pilvistä huolimatta se valtava vesisade, joka Isolla Kirkolla aiheutti hämminkiä.

Kesäkuussa oli kutsuttu Suomi Meloon 40. vuotisjuhlaan, siis Melajuhlaan. Harmi kyllä (ei mikään harmi vaan kiukku ja suuttumus) kuskiksi lupautunut, NYT entinen-ystävä teki oharit ja juhlat meni sivu suun. Myyntisirkkunen antoi kuitenkin minulle jotain, jonka olisin saanut siellä paikan päällä.

Tämän vuoksi soittelin useita puheluita ja lopulta tein yhdet treffitkin - hyvänen aika sentään, vieraan miehen kanssa! 
No, Täti kävi hänet tsekkaamassa, että kenen kanssa kahvilaan jätti 😜 - ja meillä meni kaksi tuntia tuosta noin vain huis hais. Olisi mennyt varmaan toisetkin kaksi tuntia, mutta sitten tuli taas mutkia ja murheita matkaan. 

Tässä kohtaa voisin sanoa, että Täti Tomera "ei anna hetken rauhaa" 😜💕 Mikä on toki hyvä, kun aina täällä kotona valitan siitä, että ei ole ketään, kuka liikuttaisi ja kenen kanssa käydä lenkillä.

Eli joka päivä kävimme kävellen kaupoilla ja tulimme bussilla takaisin - tai toisin päin.

Niin maanantainakin. Ja kun kerrankin oli tukka tällingissä, niin pistäydyin passikuvassa. Suhteellisen kelvollinen kuva, parempi kun passin kuva.

Kun pääsimme kotiin, siis Tädin kotiin, kaivoin tabletin esiin ja päätin tilata henkilökortin. Virhe. VIRHE. Kaikki meni siihen asti hyvin, että sain sen maksettuakin. Kuva kelpasi ja sormenjäljet ja nimikirjoituskin kelpasivat - olemassa olevan passin hankinnasta ei ole liikaa aikaa. 

Vaan sitten alkoivat ongelmat. Tilaus jäi jollain kummalla tavalla jumiin. En päässyt ees enkä taas. Maksu kyllä näkyi katevarauksena kortilla. 

Löysin poliisin sivuilta numeron johon soittaa, mutta eivät pystyneet siellä auttamaan, piti odottaa aamuun (tietenkin kello oli JUST sen verran), että voin soittaa omalle poliisilaitokselle. Soitin aamulla sinne ja sieltä todettiin, että ei löydy hakemusta ei. Pistetään tutkintaan, soitan vielä tänään.  
Hmm.. Soitto tuli eilen - tiistai tai perjantai, sama asia. Olin jo ehtinyt soittaa asiasta uudestaan ja saanut uudet ohjeet; poistanut itselläni näkyvän keskeneräisen hakemuksen ja pyytänyt pankkia poistamaan katevarauksen. Kävi kätevästi, kun sai oikeat ihmiset luurin päähän. 
Eilen tein uuden hakemuksen tällä läppärillä ja kaikki hoitui kuin vettä vain - tabletti on sanonko mä mistä? 

Kaiken tämän jälkeen kysyn: KUKA MUU MUKA? 

Ja ihan viimeiseksi, odotetut kysymykset, jos kukaan on edes tänne asti jaksanut lukea ja jaksaa näitä kysymyksiä enää miettiä 😄

1. Mikä on hiekkahentunen?

2. Kuka levytti kappaleet Rikas mies jos oisin ja Hei hei Pussycat?

3.  Minkä niminen oli Aleks Lepajoen rikoskumppani kaksikon ryöstäessä helsinkiläisen Tillanderin kultasepänliikkeen huhtikuussa 1985?

4. Mikä yhdistää seuraavia eläimiä: Ukkometso, saimaannorppa, sudenkorento, leijona ja karhu?

5. Minkä tv-sarjan alkutunnuksessa paloi Nevadan kartta?

Meillä syödään harvoin banaaneja, mutta näitä oli pakko ostaa, kun kumpikaan ei ollut näitä ennen nähnyt: 

Kaikkea sitä. 

Koettakaa toipua tästä.. höpöttelystä siis.

En ole pitkään aikaan..

 Syönyt hampurilaista - taisin kommentoida niin Stanstan päivitykseen.

Ja kuinkas kävikään tänään 😁 

Ranskiksissa oli mausteena yuzu-pepper pölyä ? tai jotain. En maistanut yuzua. 

Tulipahan syötyä. 

Syökää kanaa, syökää kanaa... se oli kanaa. Siellä hampurilaisen sisällä.

PS. Apotilta terveisiä. On palaamassa Luostariin toivottavasti pian.