"Palauta minut kauppaan ja hanki uusi"

Lainasin otsikon Puskissan päivityksen elokuvasta jonka hän oli käynyt katsomassa: The Salt Path. Katsoin elokuvan trailerin ja siinä mies, joka sairastui ja tunsi selkeästi itsensä taakaksi, sanoi vaimolleen nuo sanat, itseään siis tarkoittaen. 

Minä halusin tänään sanoa noin Mursulle. Istuin pitkään autossa kyyneleitä pidätellen. Kivusta ja kivusta. Ja tunsin lisäksi Mursunkin kivun. 

Lähdimme aamukahvin jälkeen kohti kaupunkia ja sieltä sitten Äidille ja Tunturiruipelolle. Eilisen urakan (ei kyllä liittyneet siihen) jälkeen otimme mukaan pahvit ja muovit. Olenko muuten kertonut, että muovien lajittelu ärsyttää? Ja itse asiassa koko roskien lajittelu, siitä myöhemmin, kun nyt tuli mieleen. 

Pysähdyimme jättämään roskat Rinkipisteelle: Mursu tyhjentämään kartongit ja minä menin viemään muovipussia. Kun on lyhyt niin on ja pitää viedä pussi jättimäisen astian sivusta... Ja tsädäm!! Siinä olin kahden roska-astian välissä pötkölläni! Löin leukani, hampaat iski alahuuleen, säikähdin että silmälasit sai osumaa, mutta ei onneksi. 
Polviin - jotka ovat olleet kipeät jo pitkään - sattuivat, enkä tietenkään päässyt ylös. Yritin ja yritin.  
KUKA MUU MUKA?
Ihana vanha rouva huuteli "odottakaa, minä tulen auttamaan" 💕 - voi, ei hän oli minua ylös saanut. 
Mursu huikkasi hänelle kiitokset ja että hän kyllä auttaa. Joutui oikeasti nostamaan, sillä toinen jalka oli allani niin, etten saanut sillä mitään tukea. Nolotti, hävetti, suututti, itketti. 

Polvet ovat kolhuilla ja niska kipeä. Päätä särki menomatkan, mutta se helpotti lopulta. 

Kun sanoin nuo otsikon sanat Mursulle, hän sanoi, että vie minut pihalle ja tuuppaa siellä nurin ja käskee nousemaan itse ylös 😉 Samanlaista "koulutusta" kuin 25 vuotta sitten, kun oikean jalan varpaat eivät aivokasvainleikkauksen jälkeen ruvenneet toimimaan. Lääkärin mukaan "rele oli vialla". 
Mursu kyllästyi silloinkin marinaani ja toi silloin eteeni sanomalehtiä ja neuvoi treenaamaan niillä. Ja muutaman viikon kuluttua sain varpaillani sanomalehden sivun lattialta!

Mursulla on selvästi jonkinlaisia terapeutin kykyjä 😄😄

Että sellaista. Perustetaanko Kompuroijien Kerho? 

Reissuraportti viivästyy vielä vähän; kirjoittaminen on jo aloitettu, mutta tulin kertomaan viimeisimmät kuulumiset ensin. 

Eilen sulatettiin verannan pakastin, iso pakastin. Siinä meni koko päivä. Johtuen siitä kuka-muistaa-koska jääneestä ovesta, joka aiheutti paksun jään pakastimeen. Kuuma vesi olisi tietysti nopeuttanut sulamista, mutta mikäs kiire meillä. 

Siinä odotellessa sain tehtyä valmiiksi lapaset langasta, jonka sain Olifantilta. 
Olifantilla oli blogissaan joulukalenteri, johon oli tarinaan piilotettu Eppujen laulujen sanoja sekä monenlaisia levyjen kansia. Molempia oli hauska etsiä - kanssakilpailijoissa olikin useampia Eppujen entisiä koulutovereita, naapureita ja nykyisiäkin samalla paikkakunnalla asuvia. Ihan vähän kyllä vain käy kateeksi 😉
Kaikille kanssakilpailijoille suuret onnittelut!

Minä sain palkinnoksi kerän Hohde -lankaa ja
Jussi Valtosen kirjan He eivät tiedä mitä tekevät. 

Tältä lapaset näyttävät pimeässä:

Melkein koko kerän sain lapasiin menemään, ohjeen löysin Novitan sivuilta. 

Olen lentänyt takaisin kotiin

Kävin lomalla Täti Tomeran luona Isolla Kirkolla. Samalla Mursu sai minusta lomaa. Siis onhan ihan hyvää molemmille olla välillä vähän erossa toisistaan: ennen sentään oltiin töissä ja ainakin sen aikaa saimme vapaata toisistamme. Nyt olemme kuin siamilaiset kaksoset ellei joku meitä silloin tällöin "pelasta" itseltämme ja toinen toisiltamme. 

Niin moni suunnitelma ja tekemätön suunnitelma muuttui jo ennen lähtöä Riesan takia, mutta se ei onneksi estänyt lähtöä, sillä Täti Tomera on yksi niitä, joiden huostaan Mursu minut luottaa Riesan kanssa. Ja hyvä niin...

Mutta nyt tulin vain ilmoittautumaan: olen paikalla, en ole unohtanut teitä vaikka en ole kommentoinut (muuta näsäviisaita kommentteja lukuun ottamatta) - puhelimella kirjoittaminen on viheliäistä.

Kerron reissusta huomenna, nyt katson mitä kaikkea bloggeri on lähettänyt teiltä sähköpostiin. Eli teille kaikille yhteinen viesti, sopivaisuuden rajoissa toki 😊🥰

MINZ: Kiitos sinulle, että olet olemassa 🥰 - keskustelumme aiheena oli huolet ja toisten auttaminen. Siitä puhuttiin paljon viime viikolla Täti Tomeran kanssa. 
Luulen, että olet "toinen täti tomera": et jätä avun tarvitsijaa pulaa, jos vain voit auttaa ♥️

STANSTA: En tullut portaillesi istumaan - eikä tavattu, vaikka niin sovittiin 😔😔Mutta mehän sovittiin, että tavataan sitten kun pysyn/pysytään pystyssä 😜😂 - sitten kun ei lumenpöpperö ja sohjo ja RIESA ole riesana ja kiusana. 
Kiitos, kun pelastit "pulasta" 🤫🤫♥️♥️
Ja se Pikku-A:n vinkki sinne Netflixiin, siis niinku se  S.W.A.T. - se ON hyvä 👍 Kausia on monta, eli katsominen kannattaa niinku aloittaa NYT, jos et ole vielä aloittanut 😜

Siis NIINKU niinku ärsyttää ja olen lähes tulkoon päässyt siitä eroon. Saan hepulin kun kuulen sen televisiossa jossain asiaohjelmassa. 
Toinen mikä ärsyttää ja mistä yritän päästä eroon on AINA VÄLILLÄ. Ei VOI olla aina välillä. On joko AINA tai VÄLILLÄ, mutta ei aina välillä. Grrr....

Ihanaa kun olet palannut keittiöön 👍

HANNI: Vatsatauti on mennyttä, onneksi. Ja porkkanatkin maistuu taas. 
Meidän kolmihenkinen perhe sairasti joskus 35 vuotta sitten yhtä aikaa vatsataudin 💩. Onneksi oli iso wc-kylpyhuone kylpyammeella 🤭 Siellä me istuttiin koko perhe: minä ehdin ensin, sitten Mursu ja viimeisenä nostettiin Poika lavuaarin reunalle 😂😂 Kaikkea on siis kokeiltu meillä. 

Ja kiitos kun sinä olet aktivoitunut blogin suhteen - minä taas olen ollut ei-aktiivinen. Selitys kyllä oli tuolla alussa. 
Stressistä olet oikeassa: minä stressasin taas reilun viikon verran Riesasta ja se näkyi pian ylähuulessa. Huuliherpes. Se on joka kerta; stressi tai aurinko ja koska jälkimmäistä ei ole näkynyt niin syyn täytyi olla ensimmäisessä. Onneksi tällä kertaa löytyi apteekki josta löysin voiteen, se kun oli tietenkin taas kotona. 

PURULAARI: Vatsatauti meni onneksi ohi nopeasti. Ja kyllä, minäkin ottaisin mieluummin nuhakuumeen kuin vatsataudin, olkoon jälkimmäinen kuinka lyhyt tahansa. 
Kiitos sympatiasta 🥰

NILA: "Käymme yhdessä ain, käymme aina rinnakkain..." - vai miten se menikään? Tuolla Hannille kerroin, miten me aikanaan koko perhe istuimme kylpyhuoneessa potemassa vatsatautia 💩 Onneksi se jäi yhteen kertaan, sen jälkeen selvisimme jonottamalla 😄

Näin. Nyt olen tainnut käydä viestit läpi. Lukupiirin viestitkin olen lukenut, mutta palaan kuuntelemaan Minna Canthia tässä ensin ja tulen sitten vastailemaan teille 🤗

Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille - Pöllönkulmalla ruvetaan palailemaan päiväjärjestykseen. 

Ei porkkanoita tänään, kiitos

 Just nyt ei tee yhtään mieli porkkanoita, ei missään muodossa. Oikeastaan jo pelkkä ajatus ja kirjoittaminenkin porkkanoista saa aikaan huonon olon.

En tiedä minkä vuorokauden mittaisen vatsataudin sain. Luulin ensin, että jaahas, taas söin jotain, mikä aiheutti jonkinlaisen hermeettisen närästyksen ja nousin ylös sängystä kohti jääkaappia ja join lasillisen maitoa - se yleensä auttaa. 
Ei auttanut tällä kertaa. Olo vain paheni. Nousin ylös ja tulin tähän nojatuoliin istumaan, otanhan tässä usein iltapäivisin kevyesti tunnin torkut, ihan hyvin voisin nukkua tässä. 

Yksityiskohtaisemmin en kerro, ei ole kivaa teille. Pääsin lopulta kuitenkin takaisin sänkyyn, nukkumisesta ei tullut mitään. Kuuntelin seinäkellon lyöntejä ja odotin, milloin Mursu heräisi. Heti hyvän huomenen toivotuksen jälkeen pyysin tuomaan verannan pakastimen päältä ämpärin (kuka älypää on laittanut KAIKKI ämpärit korkean kaapin päälle - minä vaan kysyn). 

Sängyssä sitten vietinkin koko eilisen päivän, puolinukuksissa. Olisi ollut hyvää aikaa lukea blogeja ja vastailla kommentteihin, mutta ei ollut riittävästi aivokapasiteettia.

Olisi pitänyt käydä tekemässä lumityötkin Mursun kanssa, mutta eipä ollut minusta siihen. Saihan tuo ne yksinkin tehtyä, kevyttä pakkaslunta ja kun ei ole isoa pihaa, mutta on kurjaa kun ei pysty auttamaan, kun tietää, että toista sattuu koko ajan ja sitten särkee loppupäivän. Ja tietenkin: just kun olet saanut lumityöt tehtyä, niin lumiaura ajaa tiensuuhun sellaisen näpsäkän tömpäreen. Että jos et käy sitä kolaamassa siitä pois, se takuulla jäätyy siihen esteeksi. 
Tosin voi käydä niin kuin viime talvena, että joku mystinen auramies käy sen traktorilla ajamassa siitä pois. Ei ole vieläkään selvinnyt kuka oli käynyt ajamassa meidän tien suun puhtaaksi lumiauran jäljiltä. 

Illansuussa Mursu tuli kysymään täytettäisiinkö dosetit - telepatia toimii jo nyt ☺️ (aamupäivällä tuli joku tiedeohjelma, jossa aiheena oli mm. telepatia ja olisiko joskus tulevaisuudessa mahdollista kommunikoida pelkästään telepatian avulla) 

Dosettien täytön jälkeen Mursu teki mukillisen Kuppi kuumaa -juomaa, kun en ollut syönyt mitään, vettä vain juonut. Se teki ihan hyvää. Iltapalaksi lääkkeet ja myöhemmin maitoa - jo vain aamulla heräsi ihan eri Pöllö kuin eilen. 
Ääni käheänä ja kurkku karheana *minä en kuorsaa...😏😏*

Nyt olen reippaana yrittänyt kirjoittaa tätä "Ajankohtaista Pöllönkulmalta" -osiota. 
Rohkeasti syönyt oikeata ruokaa. Saanut kuulla, ettei isoja porkkanoita saa syödä kuin kaksi päivässä. 
Tarkkaan ottaen, en saisi syödä porkkanoita kuin keitettynä, mutta kun ne tökkii, on tökkinyt siitä asti kun Äiti alkoi opettaa kiinteän ruuan syömistä. Eli kun en vielä ymmärtänyt perunan, porkkanan ja banaanin eroa - paitsi mausta. Ihan sama millä nimellä niitä kutsuttiin. 
Dilemma: pitäisi syödä kasviksia, mutta en oikeastaan saisi syödä kasviksia. Ole siinä sitten. En silti aloita suklaan syöntiä uudestaan. 

Taas aikaa juoksee

Minä en juokse vieläkään. En varsinkaan pakkasilla.

En kyllä näköjään tehnyt muutakaan ja nyt harmittaa. Eilen olisi ollut oikein hyvä pakastimen sulatuspäivä (niin kuin Olifantti Fizbanin kanssa homman hoitikin) ja minä vain suunnittelin ja totesin asian ääneen. Ei tehty asialle yhtään mitään.

Olisi siellä vielä tänäänkin ollut, mutta pakkanen lauhtui, tänään on jo 10 astetta lämpöisempää kuin eilen. Ei varmaan ollut viimeiset pakastimen sulatuspäivä nuo menneet päivät.

Yritin eilen reippailla. Koska en voi kertoa tapahtumista kertomatta alusta asti niin.. Huokaus. En nyt ihan aakkosten alusta aloita, koska te jo tiedätte hyvinkin miksi en käy lenkillä, vaikka niin siitä tykkäisin.

Niinpä menin ja tilasin itselleni stepperin tai millä nimellä sitä nyt sitten kutsutaankaan. Mutta semmoisen meille sopivan. Jos olisi enemmän tilaa, säilytykseen, olisin tilannut juoksu-/ kävelymaton, mutta kun ei niin ei. Tuo vie juuri sopivasti tilaa. 

Käyttöohjeissa lukee, että "älä käytä 15 min. pidempään kerralla". Sopii minulle huonokuntoiselle ERITTÄIN hyvin. 

Ja kun ei ole sen erityisempää tekemistä välttämättä, voinhan käyttää sitä useamman kerran päivässä. Bingo! 

Ko-kei-lin sitä toissa päivänä. Hyvä kapine. Annoin Mursulle oikeuden pitää minut ruodussa: vartti päivässä, vähintään, hopi hopi.

Niinpä siis myös eilen. Kaikki meni hyvin. Koska tasapainoni on huono, otin käyttöön aiemmin ostetun (leuanveto)tangon, josta voin tarvittaessa ottaa tukea. 
Vartti meni nopeasti eikä Mursun tarvinnut edes vahtia kelloa, kun pistin puhelimesta kirjan  höpöttämään ja siihen uniajastimen 15 min. (Kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen, paitsi ehkä insinööri 😜tai toinen nainen). Vartin päästä tavarat paikalleen ja.... 
Viltin alle tuoliin istumaan. Ja niin hävisi taas Pöllön elämästä sellaiset 3-5 minuuttia. 
Viimeinen mitä muistan, oli se kun Mursu kysyi "Onks kaikki okei?" En tiedä mitä vastasin, luultavasti en mitään tai sitten yritin taas näyttää "kyllä tää tästä" -ilmettäni. Seuraavaksi kuulin kysymyksen "Joko rupeaa kuulumaan jotain?" kun olin katselevinani televisiota tai siis ymmärtävinäni sieltä jotain. 

Ja sitten otin sellaiset vajaan tunnin nokoset tässä nojatuolissa. 

Lopputulema: ei siis joka päivä. Joka toinen päivä riittänee? Tai joka kolmas päivä? 
Kunhan se ei jää sängyn alle pölyttymään. 

Tänään olen taas istunut ja ihmetellyt maailmaa. Lukenut yhden kirjan loppuun, jotta pääsen Pöllön Lukupiirin vuoden ensimmäiseen kirjaan (toisen niistä) käsiksi:

Minna Canthin Ihmisenkuvia. Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun unohdin kirjastoon.

Tervetuloa käymään Lukupiirissä - lukupakkoa ei ole. Eikä kommentointipakkoakaan.

Ja..ja.. Kun nyt kirjoihin siirryttiin, niin...  Maanantaina se on ilmoitettu ilmestyväksi. Kaikkien niiden 516 sivun, joiden kimpussa Poika uurasti viime talven, kevään ja kesän. 

Asako Yuzuki: Voita

Oman kappaleeni varasin kirjastosta jo pari viikkoa sitten 🥰😜

Siskorakkaalla ja Lankomiehellä oli eilen 9.1. 7-vuotishääpäivä. 

Huomaan tekeväni niin paljon kirjoitusvirheitä, että taitaa olla paras kokeilla pysyisikö puikot vielä kädessä vähän aikaa. 

Vuoden ensimmäiset grammat

 Puhutaan langoista. Vuoden ensimmäiset kulutetut grammat on 85 grammaa. 
Nyt edes toisella suutarin lapsista on lapaset lumitöihin ja tuon verran on kulutettu langanjämiä.
Viime keväänä ostin tätä oranssia Tuokio -lankaa kaksi kerää ja kudoin siitä aikuisen miehen sukat. Sitä jäi sopivasti, jotta sain tehtyä Joulukalenterisukat Seiska Veikka -jämän kanssa ja vieläkin jäi. 

Mursun kokoisia - no onneksi ei sentään Mursun kokoisia 😮 - lapasia niistä ei kuitenkaan saanut, vähän jouduin lisäämään LUMENvalkoista jämälankaa, onhan kyse sentään LUMItyölapasista. Jos olisin tehnyt nämä itselleni, olisi taas jäänyt sellainen ärsyttävä "heitänkö vai enkö heitä pois" -jämä. 
Peruslapaset siis, intialaisella peukalolla, näillä on ihan hyvä aloittaa vuosi. 

 

Nyt olisi viikko aikaa tehdä ne pienet sormikkaat ja lapaset, vai mitä pitikään, pupuja ja vetureita. Voi pahus. Joka tapauksessa: yhdet sormikkaat on siinä vaiheessa, että kummastakin puuttuu kolme sormea + peukalot. Ei niiden tekemisessä kauaa mene, mutta pitikö niihin tehdä joku kuvio vai ei, se olikin toinen juttu. Lapaset kutoo nopeasti, mutta miten oli kuvion laita. Haa, olin kirjoittanut ylös sinikantiseen kirjaani: lapaset pupun kuvalla + sormikkaat. Ja sormikkaat junan (veturin) kuvalla. Mistelit saa odottaa...

Katselen tässä Joulupojan tuomaa joulutähteä. Se on ollut meillä kaksi viikkoa. Kaksi! Ja se on edelleen yhtä hyvin voivan näköinen kun tullessaan. Mietin, johtuisiko se siitä, kun ei ole kuumaa ja kuivaa niin oli kaupungissa kerrostalossa? Täällä selkeästi kaikki voi paremmin. Joulutähtikin. 

Lopetan jaarittelun tähän ja menen nukkumaan. Hyvää yötä ystävät 😴