Blogin alkuperäinen aihehan oli

Joskus silloin vuonna jotain, kuka niin vanhoja asioita edes muistaa, aloitin bloggaamisen Vuodatuksessa. 
Sillä välin kun tein tuttavuutta Riesan kanssa ja opettelin monia asioita uudestaan, oli moni blogiystävä ottanut kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttanut tänne Bloggeriin, joku johonkin muuallekin. Joku oli lopettanut kokonaan. 
Suurin syy joukkopaolle oli kai se, että blogeista oli hävinnyt kuvat - ja niin oli käynyt minullekin. 

Voiko sukkapuikoilla meloa - sillä nimellä aloitin, mutta koska melominen loppui samalla tavalla seinään kuin autolla ajokin, vaihdoin lopulta blogin nimeä.

Aiheena oli alun perin (saa nauraa, olkaa hyvä) PAINONPUDOTUS. Ikuinen sellainen. 
En ollut ainoa, joten sain kyllä blogiystäviä, mutta toiset ovat nähtävästi onnistuneet, kun blogit ovat kadonneet tai päivitykset loppuneet. 
Onneksi lukijoissa oli myös muita käsityöihmisiä, koska toinen aihe oli KÄSITYÖT. 

Kolmas oli SATTUU JA TAPAHTUU. Ei päivää, ettei "arvatkaa mitä tänään..." - no ei ehkä ihan.

Pian tulee seitsemän vuotta kun ruvettiin tekemään muuttoa tänne Pöllönkulmalle ja jutut on kai enemmän olleet "maalla on ihanaa" -juttuja. Se pitää paikkansa. 

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut paljon uusia blogiystäviä - vanhojen tuttujen rinnalle. Olen siis onnekas 💕💕

Ja pitikö kirjoittaa tällaista jaarittelua tähän alkuun? No ei, kun ihan vaan piti kertoa, että mistä aloitettiin. Nyt tiedätte 😄 

Jatketaan jaarittelua tällä kuvalla. 

Meillä on menossa jonkinlainen kilpailu. Edelleen: viherpeukaloni on keskellä kämmentä ja se näkynee yläkuvan joulutähdestä.

Joulupojan tuoma joulutähti on kuitenkin vielä hengissä ja siinä on 7 lehteä tallella. Se on selvinnyt KOLME kuukautta.
Yleensä joulutähden elinaika meillä on noin kaksi-kolme viikkoa. 

Alakuvassa on Siskorakkaan tuomasta "keksitalosta" irrotettu led-kynttilä, joka on palanut yötä päivää jostain.. joulukuun 🙄... puolivälistä alkaen.

Mielenkiinnolla odotan, kumpi simahtaa ensin. Veikkaan kynttilää, sillä joulutähti on ruvennut kasvattamaan uusia lehtiä varteensa. 
Jos se selviää kevääseen (kesään) asti, tyrkkään sen jonnekin pihalle ja katson mitä sille sitten tapahtuu.

Mistelit ei ole enää sekaisin. Minä olen.  

Olisin voinut ottaa paremman kuvan, mutta olin LAISKA. 

Vedin sukat jalkaan ja pyysin Mursua ottamaan kuvan. 
Ja kun on paksut jalat, näyttää siltä, että Mistelit.. on sekaisin. 
Mutta kyllä niistä kai jotenkin saa selkoa minkä näköiset ne on. 

Kyse on siis Niina Laitisen suunnittelemat Mistelit -sukat, joiden ohi tuli Joulukalenteri 2025 KAL -sukkien ohjeiden mukana. 

Ihan en pysynyt kalenterissa mukana, kumpienkaan sukkien ohjeiden kanssa, mutta tehty ne on. 

Mursulle tein pyynnöstä uudet, ihan perussukat. Esitti toiveen joten ohjasin hänet lankakaapilleni ja sanoin "Valitse tuosta". Hän valitsi harmaan seiska veikan. Kerrankin joskus jotain valmistui nopeasti. Ovat kuulemma ihan kuin hänelle tehdyt. Kumma juttu, kun yritti Mursulle tehdä. 

Kaapista löytyi myös Futari-Prinsessan pienenä tyttönä tuomat akryylilangat, joille ei ole ollut käyttöä.

Otin esiin virkkuukoukun ja virkkasin tällä kertaa Tyyne patalapun. 

Mummuni nimi ei ollut Tyynekään, mutta Tyyne-mummo on tällaisia patalappuja virkannut. 

Minä jätin reunapitsin pois, ja virhehän tässäkin on, mutta se ei minua haittaa. 

Ja vielä viimeinen käsityö jonka olen saanut puolivalmiiksi: 

 Lapaset pienelle pojalle, 4-vuotiaalle. Näihin lapasiin pitäisi saada vielä puput. Pup-pup-pup-pup....kääk. 

Yhdet pienet sormikkaat pitäisi tehdä vielä, niihin ei onneksi tarvitse tehdä kuvioita, pelkät värikkäät sormikkaat riittää. 

Olisipa nämä hiihdot näytetty myös

 Osmo Peltola mitaleille Special Olympics -kisoissa - Ilta-Sanomat

Nämä Special Olympics -kisat eivät kestäneet kuin pari-kolme päivää - olisin katsonut näitä ihan mielelläni sillä välin kun olympialaisissa on kynnetty lunta milloin milläkin raajalla, oikein urakalla 😜😂

Osmolle ja kumppaneille siis paljon Onnea! 

Paralympialaisia taas odottelen, olympialaiset taitaa olla jo taputeltu - toki Leijonille pidän vielä tänään peukkuja. 

Katsoitteko muuten eilen VUORIHIIHTOA? 
Yhdistetyn sprinttiä odotellessa oli tv auki taustalla ja osuin vilkaisemaan, että mitäs mitäs - olipahan mielenkiintoinen laji!  
Ei ihan huonokuntoisia naisia olleet he, jotka siinä kisasivat, huh huh! 

Vielä pari päivää,
hiihdetään, hiihdetään,
kaikki kärkeen kiidetään.

Tänään lätkää pelataan,
yhdessä kannustetaan
Leijonat olympiakullasta
karjumaan 🦁🦁🦁

Mursunpoika sairastaa...

...häntä hellii käärme... Siis Käsmy ❤️ Pojan tekemä käärme, jolle on talveksi tehty villasukka, pipo ja kaulaliina. 

Samassa kuvassa on Kumma, josta kerroin - kerroinko? - vähän aikaa sitten jollekulle teistä?
Käsmy hoivaa Mursua, sillä kuumeen lisäksi on särkenyt hammasta ja ja ja... Huokaus. 

Ja  naisten parisprintti meni pyllylleen, tarkemmin vatsalleen. Nuoret naiset hiihti hyvin, mutta jotain tapahtui ja Jasmin kaatui. Itkujen itku. 
Eikä onnistuneet miehetkään. Aina ei voi onnistua. Jospa naiset pärjäisi ampumahiihdossa?
Voi kun pystyisin pitämään näppini irti ip-lehtien kommenttikentistä, siis olla lukematta niitä. Kun tulen aina vain kiukkuiseksi niistä kommenteista.  (Olen päässyt eroon monesta asiasta, miksen niistä?)

****

Läppäri on lojunut pöydällä odottamassa, että avaan sen ja kerron teille kuulumisia. Olen kyllä puhelimilla lukenut teidän blogeja, mutta kommentointi on jäänyt kovin vähiin, kun puhelimella kirjoittaminen on töppösormilla vaikeaa. Vaikeaa, voi voi voi.
Olen vain siirrellyt KAIKKIA tavaroita edes takaisin: läppäriä, kudinta, kirjaa, valmiita virkkuita ja neuleita. Katsellut olympialaisia ja siinä välissä Netflixiä ja puhunut maratonpuheluita sellaisten kanssa joita en ole nähnyt tai joiden kanssa en ole soitellut kuukausiin. 

Pöydältä löytyi esimerkiksi tämmöisiä pannulappuja.

Näihin Himppu-mummun patalappuihin sain kulutettua muutaman jämälankakerän.

Himppu-mummu ei ole minun mummuni, mutta sillä nimellä ohje löytyy netistä, jos joku innostuu näitä tekemään. Ovat helppoja ja nopeita virkata.

Minä virkkasin näitä töissä ollessani aina puhelinpalavereissa ja kun kävin tyhjentämässä työpisteeni, kaapista löytyi pino valmiita pannulappuja 😄 Kysyin haluaisiko joku ne ja silloinen esimieheni taisi ottaa koko pinon. (Silloinen; pitkällä sairaslomalla ollessani esimieskin = esihenkilö, ehti vaihtua kertaalleen ennen irtisanomista)

Onko teillä pannulappuja vai patalappuja? Vai patakintaita? 
Meillä ne ovat pannulappuja. 

Nämä pienen pojan sormikkaatkin löytyi pöydältä. Tai oikeastaan löytyi ensin toinen ja sitten toinen osin päätelty, jonka reippaasti päättelin. 

Viimeistely uupuu, kun näihin pitäisi vielä silmukoida veturi/juna. Auts. 

Toiset samanlaiset sormikkaat pitäisi vielä tehdä sekä lapaset ja niihin pupu. 

Mutta ensin teen Mursun sukat valmiiksi. Valmistuvat ehkä tänään.

Nämä sormikkaat ovat hyvä tilaus, värien puolesta. Tai en ole varma toteutuuko toive ihan täysin, se ei ollut ihan tarkka: "sellaiset eriväriset, niin kuin sateenkaari". 
Käytin hyväkseni jämäkeriä. 
Pikkuveljen sormikkaat auttaa jämäkerien kuluttamisessa myös. 

MUTTA.
Milläs langoilla minä ne villahousut ensi talveksi teen, jos teen pannulappuja kaikista langanlopuista 😮🤔 Nyt pitää ruveta miettimään miten ne villahousut oikein tehdään. Ylhäältä alas vai alhaalta ylös? 

Sartsa: Mistelit eivät ole enää sekaisin 😉☺️ Sainkin kuin sainkin ne tehtyä, laitan kuvan niistä sitten kun olen höyryttänyt ne, jotta niistä saa kunnon kuvan. 

Eniili on nyt katsastettu ja on saanut uudet akut. Vikaa siinä on, on vielä vietävä korjattavaksi, mutta ehkä se nyt vähän aikaa toimisi. 
Mursu kävi eilen asian hoitamassa ja toi tullessaan vaimolle sukat tuliaisiksi:

Kauhee kun oltiin reippaita tänään

Menneet (ja tulevat?) pakkaset saivat meidät hyvinkin laiskoiksi, vaikka kaiken järjen mukaan olisi ollut viisaampaa olla reipas ja puuhastella kaiken laista, olisi ollut lämmin ilman kaksia villasukkia ja villatakkia ja peiton alla kököttämistä 😂 
Ja kun sitten viimein kaivoin lämpö(sähkö)peittoni esiin, totesin sen lopettavan toimintansa. Kai niilläkin joku "elinikä" on - se oli jo ainakin 15 vuotta, ellei enemmänkin, vanha. 

Sopivasti pakkanen alkoi lauhtumaan, kun tilasin itselleni uuden ja posti toi sen ovelle tiistaina. 
Posti, rakas ystävämme. Mielenkiintoinen ystävämme. Tavallisesti lähes 60 km:n matka kestää 2-3 päivää. Siis kun katson Postin seurantapalvelusta, että milloin pakettini olisi tulossa, niin arvioidusta saapumisajasta menee vielä tuon verran.
Nyt katsoin peiton seurantakoodilla, että se on n. 132 km:n päässä ja tulossa seuraavana päivänä. Hups, postipoika hurautti pihaan n. 1,5 tunnin kuluttua paketin kanssa. 
"Posti, ihmisen paras ystävä" 😂

Tämän päivän reippautta piti kehua. 
Aamupäivällä käytiin tekemässä lumityöt. Sujui kuin tanssi ja minäkin pysyin pystyssä 👍
Sisälle tultuamme Mursu otti ja teki ruuan valmiiksi ja sitten toiveikkaana lähti kokeilemaan käynnistyykö auto - kyllä. 
Kävimme siis kaupassa. Kyllä tulee kuulkaa hieno kauppa meidän keskustaajaamaan, vau! 
Pysyin pystyssä, mutta oli lähellä, etten tyrmännyt yhtä nuorempaa miestä siinä ohimennen. 

Mutta tästä sitten päästään muihin asioihin, niihin mitkä pimentää menneiden pakkaspäivien auringonpaistetta.
Kirjoittaminenkaan ei ole sujunut kun mielessä pyörii kaiken laisia kurjia ja typeriä asioita.

Ensimmäinen on kyllä tämän päivän kauppareissulta: MIKSI IHMEESSÄ auto pitää pysäköidä lähes toisen auton kylkeen kiinni, kun parkkipaikalla on tyhjää tilaa vaikka kuinka ja paljon? Mennessä sain auton oven avattua ihan auki asti, mutta kun palattiin autolle, oli taas oltava tosi varovainen, ettei se kolahda naapurin kylkeen. Läheisyys lämmittää? 

Söin muuten tänään pitkästä aikaa suklaata! Eikä ole edes huono omatunto, sillä ei tee mieli lisää. 

Tunturiruipelo pistäytyi viikonloppuna sairaalassa. Ei hyvä enkä pidä siitä. On paha ja surullinen mieli, vaikka hän nyt onkin taas kotona. 

Ja sitten sama vanha juttu, josta olen kitissyt ennenkin. Ilmeisesti en osaa kirjoittaa selkeästi ja tehdä asiaani ymmärrettäväksi.  (Huonoa suomea)

Halusin jakaa kirjoittamani Halaus -runon ystävälleni ja saatesanoiksi kirjoitin, että se liittyi aiheeseen "halaaminen, miten, missä, ketä, koska jne.." 
EN odottanut mitään ylistyslaulua runostani, mutta sen hän ohitti kokonaan ja sen sijaan aloitti analysoinnin aiheesta halaaminen 🫣 Analyysi oli vieläpä ristiriidassa hänen oman käyttäytymisensä kanssa, mutta se on taas toinen juttu. Huokaus. 
Odotin kuitenkin jonkinlaista reaktiota myös siihen runoon. 

Mutta yritän unohtaa sen.kin. Olen viime aikoina saanut neuvoja yhdestä jos toisesta asiasta. Tiedättehän: kun soitatte tai laitatte viestin jostain asiasta, että nyt kävi näin ja näin, tai se ei toimi tai vaikkapa että selkää kaikki on muuten hienosti, mutta selkää on juilinut pari päivää. 
Riittäisi, kun saisi vastaukseksi jotain tyyliin "no voi vitsi, kyllä se siitä taas tokenee" tai jotain. Ei, kun tulee suunnilleen joku fyssarin ohjeistus ja että kyllä sun pitäis saada sitä painoa pois ja liikkua vähän enemmän ja Mursunkin vähän sitä ja tätä ja... 

Olen ehkä vähän omituinen, kun en arvosta tuollaista apua ja neuvoja - varsinkin jos en ole pyytänyt.

Anteeksi tämä avautuminen. Te olette ihania, kun te jaksatte olla myötätuntoisia silloinkin, kun kyse on pikkujutusta ja annatte kun pyydetään ❤️

Mursu rupesi ehdottelemaan. Ensin imurointia huomiselle. Kauheeta.
Ja nyt tälle illalle S.W.A.T:in katsomista. Ensimmäinen kausi on katsottu. Olen koukussa. Älkää kertoko: en niinkään sarjaan kuin Shemar Mooree 😉

PS. Sängyssäkin olen pysynyt, en ole putoillut enää sänkyjen väliin. 

Villahousut jalkaan!

 Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää muistia.

Ja Areenasta voi käydä katsomassa legendaarisen Villahousupakon - sen varmaan kaikki muistaa? 
Ai miten olisinkaan Äitiä kiittänyt, jos hän olisi NYT jaksanut minulle kutoa riemunkirjavat raidalliset ihan minkä laiset tahansa VILLAHOUSUT. 
Lankaa olisi, mutta ei taitoa tehdä itselle villahousuja. Ei ainakaan enää näille pakkasille, luulen ma. 

Meillä Pöllönkulmalla ei ole tapahtunut mitään. En ole kaatuillut enkä putoillut sängystä. 

Ehkä isoin tapahtuma pariin päivään on hammastahnan yöpaidalle roiskimisen lisäksi se, että pölypallon sijasta sänkyni reunassa (kyljessä?) on reikä! 
Ja kyllä, se on ihan itse aiheutettua sekin: istun sängyn = patjan reunalla kun illalla vaihdan päivävaatteet yövaatteiksi ja jouset ovat kuolleet. Ja pyrkivät näköjään ulos. 

Kaikkein helpointa olisi, jos vanhat sängyt voisi vain häivyttää - pufff - eli että niitä ei tarvitsisi millään tavalla ujuttaa pois makuuhuoneesta, se on nimittäin työn ja tuskan takana. 
Ja sitten kun työn ja tuskan jälkeen on löydetty ne uudet sängyt, ujuttaa ne sinne tilalle. 
Tuli hiki jo pelkästä ajatuksesta, vaikka äsken vielä kaipailin niitä villahousuja... 
Odotamme kevättä/kesää, kyllä se sänky sinne asti kestää. 

Auton on edelleen jäässä. Pitäisi katsastaa kahden viikon päästä. Eikä lauhtumista tiedossa.

Pakkanen kävi tänään käyttämässä minut kaupassa. Pärjätään taas muutama päivä. 
Tällä kertaa en järin voi antaa positiivista palautetta kassahenkilölle. 

Olin aikeissa ostaa kirsikkatomaatteja. Eka paketti: homeinen tomaatti. Toinen paketti: homeinen tomaatti.  Mietin mitä tehdä. En voinut peruuttaa kärryllä, otin ne mukaani, itselleni en ottanut tomaatteja. Ajattelin, että annan ne kauppiaalle joka yleensä pyörii jossain päin kauppaa, tai jollekulle muulle. 
Tein ostokset, ketään muuta hlökuntaan kuuluvaa ei tullut vastaan, joten annoin ne kassalle. 

En viitsinyt kauheaan ääneen kailottaa "OTATKO NÄÄ HOMEISET TOMAATIT SINNE"  vaan puhuin vähän hiljempaa:

P: Hei, otatko nää sinne sivuun, näissä on molemmissa hometta
K: Mä just kävin ne läpi. - ja ottaa rasiat vastaan sen näköisenä, että mä olen tyhmä, ja sokea
P: Joo, en mä sillä, mutta ajattelin, ettei kukaan valita niistä. Oisin antanut xx:lle tai yy:lle, mutta ei siellä ollut
K: Ei niin, mä olen täällä yksin. xx on ylhäällä ja yy on syömässä. Mun pitää nää nyt sitt ite mennä viemään pois
P: Niin no, en mä tarkoittanut sulle lisätöitä tuoda, ajattelin vaan ottaa ne sieltä pois. Tiedän itsekin millasta p..aa asiakaspalvelussa saa niskaansa aiheetta. 
K: Mä olin 15 vuotta "siellä" töissä ja siellä sitä vasta tulikin, että kyllä MÄ tiedän

Pikkusen jäi kakan maku suuhun tuosta. Otin hyllystä pilaantuneet tuotteet pois ettei ne osu kenellekään joka ei huomaa ennen kuin vasta kotona tms. Ja sitten saan tollasen vastaanoton. 
Kovin tarkkaan hän ei ollut voinut niitä tomaattirasioita katsoa, kun kaksi ensimmäistä = etummaista rasiaa sisälsi homeisia tomaatteja. YÄK. 

Tältä päivältä jäi kasvikset kokonaan kauppaan. Tai ei ihan, ostin keittojuureksia. Meillä on joku päivä joko nakkikeittoa tai jauhelihakeittoa.

Auto-ongelman vuoksi Mursu joutui perumaan kaksi sairaalaan varattua aikaa. Meidän HV-alueella tulee sairaalasta muistutus varatusta ajasta vuorokautta aiemmin. Varatun ajan peruutus tehdään tekstiviestillä ja Mursu laittoi ohjeen mukaan peruutusviestin. Heti saman tien tuli tekstiviesti, jossa muistutettiin varatusta ajasta seuraavana aamuna ☺️ 
Ja muutaman minuutin päästä viesti, että peruutus on vastaanotettu, lähetämme teille uudet ajat kirjeitse.

Meni pari päivää, posti toi ystävällisesti paketin ovelle (hyvä niin, ettei jättänyt sitä postilaatikkoon pakkaseen) ja samalla kirjeen: uudet ajat sairaalaan ja kirje oli lähetetty samana päivänä kun Mursu oli perunut alkuperäiset ajat. Ripeät ja hyvää toimintaa, taas kerran. 

Mutta. Nyt on talviolympialaiset avattu ja minä menen nukkumaan. Mursu katosi johonkin. Ehkä untenmaille.

Hyvää viikonloppua kaikille! 

Repolaisen haaste 2026 Helmikuu

Kiitos Repolainen - nyt on haasteesi ensimmäinen osa minulle melko helppo 🥰 

Halaan tietenkin Mursua - viimeksi tänä aamuna, kun teki minulle aamupalaa❤️❤️

Etähalauksen lähetin Pojalle, joka toimi illalla mikrotukihenkilönä, mutta ISON ISON HALAUKSEN hän saa parin viikon päästä, kun tulee syntymäpäivänään käymään. ❤️❤️

Halauksen lentosuukkoineen lähetin ja sain Ötökkätutkijalta viikonloppuna videopuhelussa - suurisydäminen pieni mies kasvaa isoksi, sydän on hänellä edelleen yhtä suuri ❤️❤️

Halauksen lähetin Vara-/Joulupojalle sunnuntaina, kun hänellä oli syntymäpäivä ❤️❤️

Karvaista kaveria halasin sunnuntaina 🐕🐕💕 - niitä ruskeita silmiä ei voinut vastustaa "anna mulle vielä toinen nakki, tiedän että sulla on" 

Teille blogiystäville lähetän mielessäni etähalauksia jokaisen blogikirjoituksen luettuani, ja kirjoitettuani, vaikken aina kommentoikaan enkä muista halata🫂

Halaan rakkaitani, ystäviä, tuttuja, puolituttujakin. 

Halaan heitä, ketkä ovat olleet avuksi. Saatan halata ihan ventovierastakin, jos hän antaa luvan. 

En koskaan halaa ketään väkisin (paitsi Mursua, Poikaa, Ötökkätutkijaa ja Futari-Prinsessaa 😉).

Halaan halauksen tarvitsijaa, välittämättä siitä miltä hän näyttää tai onko hän likainen. 

HALAUS

Halaus välittää lämpöä. Halaus lohduttaa. Halaus kertoo ystävyydestä.
Halaus saa tuntemaan tarpeelliseksi. Halaus tuo tunteen, että olen tärkeä juuri sinulle. 

Tämä runontekele pyrki väkisin ulos, kun en löytänyt sopivaa kuvaa

Halaus

Saanko sinua halata
ennen kuin täytyy omaan
maailmaan palata

Saanko sinua halata
saanko kyyneleesi pyyhkiä
voisi hymy huulillesi palata

Saanko sinua halata
kädet ympärillesi kietoa
lämpö sydämeesikin saattaisi palata

Jos annat minun sinua halata
lupaatko ketjua jatkaa
ja  vastaantulijaa joka mielestäsi
halausta tarvitsee,
lupaatko sinä häntä halata?

        030226 athenenoctua