Kaikkien äitien itketyselokuva

 Mikä on kaikkien äitien - ja lasten - itketyselokuva? En ole katsonut sitä vuosiin, vaikka se tulee kai joka vuosi ja nyt näin siitä kai vain viimeiset kolme minuuttia. Ja itkin silti. Elokuva on tietysti FREE WILLY 🐳❤️

Niin, se tuli iltapäivällä ja piti kirjoittamani Pöllönkulman kuulumisia, mutta uskokaa tai älkää, mutta... tämä jäi kesken! Minulta. Jäi kesken. 
Oli oikea syykin. Päivitin ensin Pöllön Lukupiiri -blogin; oman kommentin ja vastailin muiden lukijoiden kommentteihin. 
Sen jälkeen päivitin Pöllö kirjojen maailmassa -blogia, että voin viikon päästä julkaista lokakuussa luetut kirjat. 

Ihmettelin lattiaan tullutta lommoa/monttua/kuoppaa. Mietin mistä se on voinut tulla ja juuri tuohon kohtaan. Ja hah; kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen. Paitsi toinen nainen. Ja ehkä mieskin. Pudotin yhtenä päivänä tablettini (en pilleriä) lattialle ja sen on täytynyt pudota kulma edellä. Putosi sen verran korkealta, että sai sopivasti vauhtia ja kun kulma on kova ja lattia puuta, niin kuoppahan siihen tuli. Onneksi ei sentään reikää! 

Viikko menisi taas ihan itse eestään. 

Tiistaina oltiin lähdössä kauppaan. Mursu katsoi, että Citymarketissa on naisten alushousuja tarjouksessa ja lupasi ostaa minulle alushousuja ❤️ Lähtöä tehdessä soitti Poika ja Mursu kysyi, onko siellä Citymarketia - siis sellaisessa paikassa mihin Eniilin kanssa on helppo ajaa. Jep. Ja niinhän siinä sitten kävi, että mentiinkin moikkaamaan Poikaa, minä sain alkkareita, Poika sai alkkareita, me saatiin ruokaa ja Poika sai ruokaa. Ja kaikilla oli mukavaa ja hyvä mieli. 
Minä ostin eilen Mursulle netistä alkkareita. Ei tarvitse kenenkään odottaa talvea pylly paljaana. 

Päivät on taas menneet jotenkin sekaisin, mutta luultavasti olen keskiviikon paneutunut jälleen kerran silmukointiin ja pienten sukkien kutomiseen. 
Koska silmukoiduista kuvioista tuli sittenkin niin paljon eripariset, etten kestänyt niitä itse katsella, purin ensimmäisen ja tein uudelleen. Nyt näyttää paremmalla vaikka on ne vieläkin hippasen eri paria. Olkoon. 

Luin myös Lukupiirin kirjan loppuun. Pitkästä aikaa taas luin ihan lukemalla, siis istuin tuolissa ja luin. Muutoin lukeminen on taistelua Nukku-Matin kanssa, joskus voitan, yleensä häviän. Siksi joudun niin kovin monta kertaa uusimaan kirjaston lainat. 

Torstaina kävin tädin kanssa tapaamassa enoani naapurikunnassa ja ette ikinä arvaa mistä löysin itseni ensimmäisenä? Kuka arvasi? Yllätys yllätys: KIRJASTOSTA 📚📚 Kirjasto on ihan enon kotitalon vieressä ja päätin vain käydä varmistamassa, että on siellä(kin) omatoimipalvelut ja toimiihan kirjastokorttini siellä tai jos se tarvitsee jotenkin aktivoida, niin aktivoidaan. Ei tarvinnut, kun ollaan samaa systeemiä. 
Jäin kuitenkin siihen jutustelemaan tiskille, kun oli hiljaista, ja varmaan tunnin päästä oltaisiin huomattu, että kas vain, ollaan sukua 😜😂 Piti kuitenkin väistää, kun tuli muitakin asiakkaita ja kiersin vielä pari hyllyä ja yhtäkkiä vieressäni oli vanhempi nainen rollaattorin kanssa.
"Anteeksi, minä vain, kun sivusta kuulin, että teillä on ollut sukua siellä, niin asuttekos te itse missä päin ja ketäs sukua teillä siellä on asunut. Kun minä olen siellä asunut"

Eihän se mikään salaisuus ollut ja kyseinen isotäti joka siellä kulmalla mistä oli puhe, asui, oli sellainen persoona, että kyllä hänet tunsi kaikki - niin tämäkin nainen. Hänen ei kyllä kertonut omaa nimeään vaikka kysyin, mutta eipä se haittaa. 

Ja se, että minä menin vain tutustumaan sinne kirjastoon.... Kahden kirjan kanssa sieltä pois läksin. 
Siellä enon luona se päivä sitten menikin. Illan katselin meidän ensimmäistä laskiaisvalokuva-albumia, muistelin menneitä vuosia ja hihittelin monen moisille sattumuksille. 

Sitä jäin vaan miettimään, että tietääkö teistä kukaan millainen leikki on "Mitä tiedät sä Piipposesta?" Sitäkin nimittäin ollaan joskus leikitty, mutta Mursun kanssa ei tarkkaan tiedetty, miten leikin säännöt oikein meni.🤔
Voi se varmaan olla joku muukin kuin Piipponen, meidän leikissä se sattui olemaan Piipponen. 

Se asia muuten minkä aioin teille kertoa viime viikolla, mutta minkä autuaasti unohdin, se oli se, että varasin (en varastanut - vaikka ensin kirjoitin varastin) meille ajat koronarokotuksiin. Ei siis sen kummempaa, mutta kunhan nyt kerroin 😂

Kuulokkeet on ehkä nyt latautuneet sen verran, että niillä pystyy kuuntelemaan Elämäni biisiä, joten mukavaa lauantai-illan jatkoa teille!