Vuoden ensimmäinen päivä on merkittävä päivä monella tapaa.
Meillä kaikilla on edessämme uusi vuosi, 365 "käyttämätöntä" päivää. Jotkut ovat tehneet suunnitelmia niitä varten, toiset tarkkojakin, toiset sinne päin. Sitten on meitä, jotka katsovat aamulla mitä onkaan edessä ja illalla toteavat "niin se meni tämäkin päivä". Päivät eivät ole toistensa kaltaisia - eikä niin varmaan ole tarkoituskaan.
Meille vuoden ensimmäinen päivä on ollut jo vuosia syntymäpäivä - Mursulle oikeastaan aina, sillä hänen ukkinsa oli syntynyt 1.1.1906.
Tunturiruipelo on syntynyt 1.1. Olimme kyllä menossa syntymäpäiville Uuden Vuoden päivänä, mutta sankari olikin tällä kertaa matkoilla, niin kuin nykyään kaikki suurmiehet ovat 😉 Ikävä kyllä hänen matkansa suuntautui sairaalaan. Vaan sieltäpä Äiti saikin sitten kotiin entistä ehomman miehen ja kun eilen kävimme kahveilla, oli ilo nähdä hyvävointinen, enemmän kuin pitkään aikaan omanlaisensa Tunturiruipelo.
Veimme hänelle, kenenpä muun kuin Repolaisen tekemän, kortin. Sain synttärisankarilta luvan laittaa kortista tänne:
Kortissa on onnittelut meidän lisäksi Pojalta ja Miniältä sekä Siskolta ja Lankomieheltä. Hellyttävimmät onnittelut ovat Futari-Prinsessalta ja Ötökkätutkijalta:
"Hyvää syntymäpäivää! Ihanaa päivää sinulle. Olet mahtava. Rakkain terveisin."
"Spektaakkelimaisen mahtavaa päivää! Rakastan sinua. Hyvää syntymäpäivää! Hip hip hurraa! ⭐ Rakkain terveisin."
🥰🤗
Nyt olisi ehkä oivallinen tilaisuus siihen pakastimen sulatukseen, pakkasta ulkona on 14 astetta. Joku toinen päivä?
Sain kuitenkin eilen kuningasajatuksen. Miksi se muuten on kuningasajatus? Useinhan kuningatarajatukset on (tai ainakin olisi..) parempia 😉
Ajatus liittyy lumitöihin. Siinä vaiheessa kun minä olen pukeutunut ulkotöihin sopivasti eli lämpimästi, on Mursu jo kolannut puolet pihasta. Ei tunnu kivalta semmoinen. Vaan sitten tuli mieleen ajatus, muistui mieleeni, että kas vain: omistan pilkkihaalarin, enstex-haalarin.
Mutta tuota noin. Sitä on käytetty viimeksi aikana ennen koronaa. Olenkohan kasvanut koronarokotusten myötä 🫣
Mursu nosti alas korin johon haalari oli nätisti viikattu ja hihitti, kun kankeana siihen punnersin itseni. Sanoi, että siihen yleensä pukeudutaan tuolin reunalla istuen. Pyh. Jos melkein onnistuu oikaisemaan ruttuiset sukat seisaltaan - huom. melkein - niin kai nyt yhteen pilkkihaalariin itsensä saa.
Ja kyllä. Haalari on hyvä. Kyllä se lumitöihin kelpaa.
Mäenlaskuun ei niinkään, sitä varten se on aikanaan ostettu, mutta enpä ollut näin kankea muutenkaan silloin, joten se ja sama: onko käyttäjä vai haalari kankea 😉
Ai se sukkien oikaiseminen? Eilen Äidille mennessä ja kenkiä riisuessa sukat meni ruttuun. Yritin niitä oikaista ja hupsista keikkaa. Huomasin yhtäkkiä istuvani lattialla! Eihän siinä mitään, mutta kun otin toisella kankulla vähän osumaa vintin rappuseen ja nyt se kankku on kipeä. Ja varmaan mustakin. Ja yksi sormikin on vähän kipeä, mutta ei onneksi haittaa kirjoittamista.
Tuli vaan mieleen, että KUKA MUU MUKA?
Sukat kannattaa antaa olla sojossa, tai laittaa ne sitten istuma-asennossa, mikä on huomattavasti turvallisempaa :)
VastaaPoistaHienolla kortilla lähditte liikenteeseen. Onneksi sankarikin oli jo kunnossa juhlintaan.
Minä sain tänään nähdä mieheni pilkkihaalarit, joissa on lämmitys ;D Sieltä se piuha kainalon alta kurkisteli. Kaikkea sitä keksitään.
Varsinkin minun kannattaisi tehdä istualtaan kaikki se, minkä muut vielä pystyvät tekemään seisaaltaan 😄 Tasapainoni on uskomattoman huono ja... mikä pahinta, takapainoinen.. 😜
PoistaRepolaisen tekemät kortit ovat uskomattoman hienoja ja harmittaa kun tajusin liian myöhään, että olisin tarvinnut kortin huomiseksi. Mutta lahjankin lupasin vasta myöhemmin - ehkä ennen kuin lumet sulaa tai ensi talveksi.. jos kortin siihen kaveriksi sitten.
Pilkkihaalarit joissa on lämmitys, vau! Kaikkea sitä tosiaan keksitään.
Mukkelis-makkelis! Onneksi et pudonnut korkealta ja onneksi ei käynyt pahemmin! Vieläköhän minun teiniaikainen (heppa-aikainen) punainen kelkkahaalari on eteisen yläkomerossa? En oikein yletä sinne - eikä se varmasti enää mahtuisi päälle! Hieno kortti! Leppoisaa loppiaista!
VastaaPoistaRepolaiseen voi aina luottaa, kun tarvitsee korttia; kertaakaan ei ole tarvinnut pettyä ja saajilleen kortit ovat olleet arvokkaampia kuin lahjat 💕
PoistaOlen onneksi jo uskonut sen, että en kiipeile mihinkään; viime joulun alla tuossa tasaisella pihalla, jäisellä kylläkin, selälleen heittäytyminen riitti pitkäksi aikaa. Onneksi oli paksu pipo - ja kova pää, niin ei tullut isoa vahinkoa.
Upea kortti !
VastaaPoistaEi ole pilkkihaalaria voittanutta. Sen kun pukee päälle niin johan tarkenee ja selkäkin pysyy lämpimänä. Meillä on sellaiset kummallakin vaikkei ole 30 vuoteen pilkillä käyty :-).
Niinhän se menee, että tekevälle ja (vierailijalle) sattuu ja tapahtuu. Onneksi ei pahemmin kuitenkin. Ehkä vain ylpeys sai pienen kolahduksen. On se nimittäin niin kummallista , että kaikki kompastumiset ja kaatumiset on muka niin noloja ja ensimmäiseksi aina katsoo, että kuka näki :-). Onneksi Sinulla oli vain läheiset ympärillä.
Kortista kiitos kuuluu jälleen kerran Repolaiselle!
PoistaPilkkihaalarin hankin vuosia sitten kun vielä kokoonnuttiin Mummolaan (Enon luo) Laskiaista laskemaan, mutta eipä ole tullut moneen vuoteen käytettyä.
Mummolla on kahden pienen järven välissä ja kun olin pieni, toisella järvellä pidettiin talvisin pilkkikilpailuja ja minä touhotin siellä pilkkijöiden välissä. Voi sentään niitäkin muistoja 💕
Mikähän siinä muuten onkin, että aina kun kaatuu, ensimmäinen ajatus on "ei kai kukaan (tuttu) nähnyt", kun ennemminkin pitäisi olla huolissaan siitä, ettei kai mikään murtunut tai mennyt poikki, tai ettei samalla kaatanut ketään muuta 🫣
Ja kaaduttua pitää myös aina vähätellä, että ei tässä mitään vaikka kuinka jossain tuntuisi ja lähtee äkkiä liikkeelle jos ei nyt jalka ole poikki :-)).
PoistaMinulla on myös rakkaita muistoja pilkiltä kun Isän kanssa joskus pääsi mukaan. Eikä koskaan edes palellut yhtään.Tai jos palelekin niin se oli silloin sivuseikka se.
Sukat ojennukseen vasta, kun on jakkara pyllyn alla. Kortti on hieno!
VastaaPoistaPitää kai ruveta uskomaan, että tässä iässä ja tällä tasapainolla on tosiaan pistettävä pylly jakkaralle kun
Poistaa) laittaa sukat ojennukseen
b) laittaa sukat jalkaan
c) laittaa housut jalkaan
d) laittaa kengät jalkaan
- muuten löytää itsensä tasapyllyllä lattialta.
Repolaisella on taito hyppysissään!
Upea onnittelukortti. REpolaisella on taito hyppysissään ja ideoita pää täynnä. Taitaa juhlan sankari olla erä-luonto-ihmisiä.
VastaaPoistaPilkkihaalari/kelkkahaalari on ihan parasta, ei mene lumet lapaluihin asti puseron alta, jos kelkasta tipahtaa kesken kyydin tai suksilta tekee kuperkeikan taaksepäin.
muistutuksia on jo tullut riittävästi, miten toimia makkaralle menneiden sukkien kanssa.
Repolaisen käsissä syntyy ihan mitä vain 💕
PoistaTunturiruipelo = Isäpuoli on todellakin luontoihminen, melonta on lähinnä sydäntä. Hän on lähes 60 vuotta järjestänyt erilaisia luontoliikuntatapahtumia niin lapsille kuin aikuisillekin; hiihtoa, melontaa, patikointia, linturetkiä, pöllön kuunteluretkiä, lapsille taskulamppuretkiä. Ollaan porukalla suunniteltu uusia tapahtumia ja.. mikä hulluinta: oltiin vasta edellisenä vuonna perustettu uusi latuyhdistys kun minun kautta kyseltiin, että ettekö te voisi järjestää Erämelonnan SM-kilpailut, kyllä me autetaan. Ja minä sihteerinä menin lupaamaan, kysymättä keneltäkään.
Saatiin lopulta aikaan hieno tapahtuma. Loppulauselma oli AINA SATTUU JA TAPAHTUU 😂
Voi, niin paljon ihania muistoja on kertynyt hänen ja Äidin matkassa ❤️