Ei tarvitse kun yhden kerran kirjoittaa jostain muusta kuin päivän kulusta tai ajatuksista noin yleensä, niin heti on ajatukset sekaisin, eikä tiedä mistä taas aloittaisi eli jatkaisi.
Monta päivitystä on tullut kirjoitettua niin, että on joko käyttänyt pohjana muiden ajatuksia ja sitten oli ainakin yksi haaste. Omia juttujahan nekin on olleet mutta, seli seli seli. Yrittäkää ymmärtää, Pöllönkulmalla on taas TYLSÄÄ, kun pitäisi siivota siellä ja täällä ja tuolla, ja yritän pakoilla sitä hommaa parhaani mukaan.
Sunnuntaina kolattiin piha. Tai sitten kun lumilinko lopulta suostui yhteistyöhön ja käynnistyi, Mursu ajeli sillä suurimman osan ja minä vähän kolalla "perässä". Kaikkihan meni hyvin siihen asti, kun Riesa päätti liittyä joukkoon. Meillä on Mursun kanssa ihan eri muistikuvat asiasta. Minun muistikuvani on se, että olin ottanut rapun toiselta puolelta - kolattuani sen ensin - lapion ja ruvennut lapioimaan lunta toiselta puolelta. Siihen kertyy lunta koska portailta lakaistaan lumi aina sille puolelle.
Mursu puolestaan sanoo, että olin kovasti tulossa sisälle. Lumikolan kanssa. Nooh, miksei, eihän meitä työn raskaan raatajia pakkaseenkaan olisi voinut jättää. Mutta sinne se lumikola vaan joutui jäämään.
Eilen käytiin kaupassa. Reitti siellä kulkee periaatteessa aina samalla tavalla ja loppumatkasta alkoi olla pahuksen kuuma. Äkkiä ulos.. Selvisin kassalta, jäin istumaan penkille, kun Mursu kipaisi naapurikaupassa. Huomasin, ettei olo ole ihan terävä ja mietin, että mitä teen, jos se vielä huononee. Ehdin miettiä, mitä jos siinä olisi sukulaisnainen, saisinko sanottua hänen nimensä. Hetkinen, onko se edes oikea nimi, siis noin yleensä: Tuu-lik-ki. Onko sellaista nimeä olemassakaan? Tuula -> Tuulikki? Se kuulosti niin omituiselta, kuvittelenko vain sen nimen? Vasta sitten kun olo alkoi seljetä, sain siitä nimestä kiinni ja kyllähän tuo ihan oikea nimi on 😊
Tuollaisia temppuja Riesa siis voi tehdä: se sunnuntainen oli ihan selkeä poissaolokohtaus; itsellä ei ole siitä tilanteesta mitään käsitystä/tietoa/muistoa. Se kesti n. 2-4 minuuttia. Tuosta eilisestä en osaa sanoa mikä se oikein oli, joku tajunnanhämärtymiskohtaus kai.
Riesa on kiusannut nyt alkuvuodesta jo useamman kerran ja siksi on silloin tällöin jäänyt kommentoimatta teille. Tietokoneella roikkuminen ei tee hyvää - eihän se kai tee ylipäätäänkään.
Poika teki jo syksyllä itsensä kanssa sopimuksen, että räplää puhelinta vain tunnin päivässä - jos jollain on oikeasti tärkeätä asiaa, niin "kyllä se soittaa uudestaan" tai soittaa avopuolisolle (miniälle). Ei huono sopimus ja itse yritän päästä samanlaiseen sopimukseen tämän läppärin kanssa. Huonolla menestyksellä tosin.
Viime viikolla paloi lopullisesti käämi nykyiseen puhelinoperaattoriimme ja kun hinnatkin on nousemassa, 12 kk sopimus päättymässä, soitin kilpailijalle jolla liittymät oli aiemminkin olleet. Sain hyvän tarjouksen, sopimus tehtiin ja uudet sim-kortit oli postilaatikossa eilen (POSTI toimii!)
Odotan mielenkiinnolla, mihin hintaan nykyinen operaattori yrittää pitää minut asiakkaanaan - luulen, että niin edullista liittymää meidän tarpeisiin ei löydy.
Eikä varsinkaan sellaisilla kaupantekijäisillä.
Samalla postinhakureissulla tuli Mursulle kutsu syöpäkontrolliin. Mukana tuli aika.. hmm.. lukikohan siinä Vihta-ajanvaraus 🤔
Pitääkö siis ottaa vihta mukaan kun menee tuonne terveyskeskuksen laboratorioon? Mursu kyllä on aina puhunut vastasta, Pohjois-Karjalasta kun on. Tai oikeastaan vistasta, A-nopilla kun silloin aikanaan Isolla Kirkolla yleisessä saunassa meni vihta ja vasta sekaisin ja siitä tuli vista.
Onneksi oli ohjeet mukana mitä noin muuten pitää toimia ja kyllähän Mursu vuosien kokemuksella sen tietää muutenkin, mutta jo vain oli mystinen ajanvarauskirje.
Yksi asia vielä ennen kuin lopetan. Murisuttaa nimittäin ja olin jo illalla tarttumassa kiukuspäissäni koneeseen ja kirjoittamassa aiheesta, mutta jotain tuli esteeksi.
Kylillä käydessämme poikkesimme kirjastossa hakemassa pari varattua kirjaa. Onko muilla muuten tapana ennen lukemisen aloittamista selata kirja pari kertaa läpi - vähän niin kuin tarkistaakseen, ettei sinne väliin ole unohtunut mitään?
Itsehän muutama vuosi sitten olin unohtanut kirjan väliin kirjanmerkkini, jossa sattui olemaan vanha osoitteeni, jonka perusteella se lähetettiin vanhaan "kotikirjastoon" ja sieltä se löysi kotiin.
ASIAAN! Eilen selasin hakemani kirjat läpi ja toisen kirjan välistä löytyi lainauskuitti, nimeä tms. tietoa siitä ei löytynyt, mutta sen näin, että laina oli uusittu kerran ja krhm; lainaajalla oli maksuja kirjastolle 4,00 euroa1 Ai ai ai. No onpa noita maksuja ollut minullakin, eikä tuo kuitti ollut paha, se lensi roskiin. MUTTA! Se mikä sai murisemaan ja vähän jopa ällöttämäänkin: kirjan välissä oli jotain keksin tai leivän muruja, olivat liimaantuneet sivulle.
YÄK! Kyllä, minäkin syön lukiessani ja luen syödessäni - vaikka se lapsena olikin kiellettyä, ainakin mummojen luona - mutta pidän kyllä tarkkaan huolen siitä, että kirjalle en tiputtele mitään. En omille enkä muiden.
Illalla sängyssä lukiessa inhottaa jos kirjan välissä on hiuksia 🤮 Mutta ei auta, jos haluaa lukea, kestettävä on 💪💪
Minä en missään nimessä saanut lapsena lukea samalla, kun söin. Äidin mielestä, ja oikeassa olikin, että siten saattaisi tulla syötyä "yli äyräiden", kuten hän asian ilmaisi. Saatoin olla vähän kateellinen kavereille, jotka saivat lukea Aku Ankkaa syödessään. Minä en saanut, enkä sitä Akkariakaan. Nykyään en edes lue. Mitään.
VastaaPoistaLapsena ei tosiaan ollut puhettakaan lukemisesta silloin kun syötiin: ensin syötiin ja sitten luettiin. Aku Ankasta tapeltiin setien kanssa ja minähän se nuorimpana aina hävisin. Paitsi ennen kuin opin itse lukemaan, jompi kumpi niistä taisi ainakin joskus joutua lukemaan minulle, häh häh hää 😜
PoistaMinulle luettiin ja minut opetettiin kohtelemaan kirjoja nätisti ja kunnioittavasti - sitten vasta isompana kun osasin syödä siististi ja pitää kirjat tarpeeksi kaukana, sain lukea samalla.
Ei kaikki lue, se ei vaan ole kaikkien juttu.
Minä taas olen tylsä elokuvakaveri; en jaksa istua leffateatterissa. Ylpein olen siitä kun entisen työkaverin n. 11 v. poika pyysi MINUA elokuviin, katsomaan Risto Räppääjää 😘 Myös sarjoja olen huono katsomaan, kyllästyn niihin aina jossain vaiheessa, kun ne rupee junnaamaan paikallaan.
Toisaalta: kirjasarjoissa on vähän sama juttu 😊
Meilläkin oltiin tosi tosi tarkkoja siitä, miten kirjaston kirjoja kohdeltiin!
PoistaParas kaveri sai Aku Ankan, minä Maailman vahvin nalle -lehden, plääh. Myöhemmin onneksi myös Hevoshullun!
Hih.. Tuosta tuli mieleen, siis noista lehdistä. Poika oli iältään ehkä 3-4 kuukautta! kun ensimmäinen Aku Ankan tarjoaja soitteli. Sanoin, että ei me nyt, kun ei lapsi osaa vielä lukea eikä meillä vanhemmilla ole aikaa. Kova oli vääntö ja sanoin sitten, että kun lapsi on vasta tuon ikäinen, niin ei vielä. "No miten olis sitten tällainen Nalle Puh puuhalehti, se on vähän pienemmille". Taisin kysyä jotain, että tiedätkö lapsista ylipäätään mitään tai numeroista. Jotain kuitenkin sivalsin, että jos ei se osaa lukea, niin tuskin osaa tehdä tehtäviäkään 😄
Poista😄
PoistaJa tuosta tuli mieleen, että Poikani isävainaalla kavereineen oli tapana tilailla kavereilleen mitä kummallisempia lehtiä. Siis kuulemma. Teinipojille Barbie -lehtiä ym.
🫣😄
PoistaTultiin justiinsa kirjastosta ja murisen nyt vähän minäkin :-). Käytiin harvemmin käydyssä kirjastossa (nuottikirjojen perässä ) ja siellä oli sillä hetkellä sellainen hulina ja huiske, etten meinanut omia ajatuksia kuulla. Koululaisia ja päiväkotilaisia. Ja oikein hyvä kun käyvät ; ei siinä mitään , mutta kun olivat vallanneet kaikki paikat niin ettei hyllyjen luo päässyt. Ei edes kauniisti pyytämällä !! Yritin kiilata poikajoukon ohi haluamalleni hyllylle, mutta millimeterin jopa siirtyivät :-))). Ei mitään tapoja; sanoo tämä vanha mamma :-).
VastaaPoistaKirjojen välissä on tosiaankin kaikenmoista. Ötököitä, muruja, hiuksia ja rasvaläikkiä. Itse en nykyään syö samalla kuin luen, mutta nuorempana senkin edestä :-).
Mutta tänään juuri kirjastomatkalla taas kerran todettiin, että mitenkä on mahdollista että vielä nykyäänkin on kirjaston palvelut maksuttomia ; mitä nyt pienet varaus- tai sakkomaksut. Saa nähdä milloin tulee sisäänpääsymaksu tai kirjastokorttimaksu tai mitä sitten ikinä keksitäänkään.
Tuo Riesasi on varmaan juuri siksikin niin pelottavaa kun ei itse muista mitä tapahtui ja missä milloinkin on ja saako sitten apua . Rajaa elämää ja ilmeisesti aika paljonkin. Tsemppiä !!!!
Olipa ikävä kirjastokäynti - missä oli henkilökunta? Ai niin, mutta eihän niitä hellantelttuja saa enää komentaakaan, vaikka eivät osaa käyttäytyä.
Poista"Kyllä minä muistan kun meidän aikana..." - ei kirjastossa saanut juuri yskiä eikä aivastaakaan, saati sitten puhua ääneen, juosta tai muuten häiritä muita. Miten olisi kännyköihin puhujien käynyt? Kuiskaamalla puhuttiin.
Ja kyllä tuolla kaupungissa, siellä entisessä "kotikirjastossa" silloin kun siellä kävin, henkilökunta opasti lapsia ja nuoria miten käyttäytyä, ei siellä enää samalla tavalla hiljaa oltu kuin meidän aikana, mutta kohteliaita olivat ja rauhallisesti käyttäytyivät.
Rehellisesti sanottuna: enemmän meistä käsityökerholaisesta ääntä lähti kuin nuorista 🫣🫣
Kerran otin yhteen poikien kanssa: niillä tuli keskenään riitaa jonkun lautapelin kanssa ja peli lensi lattialle. Kukaan ei ollut halukas keräämään sitä eikä kukaan aikuista? uskaltanut puuttua asiaan. Minä, joka naapurin lapsiakin pidin "vankina", käskin pojat siivoamaan jälkensä. Vähän ne jupisi, mutta tottelivat 😊- taidan sittenkin olla aika pelottava..
Kirjastomaksuista: myöhästymismaksu on tietenkin, varausmaksua meillä ei ole, paitsi sitten jos et ajoissa peruuta varausta, että sen voi siirtää toiselle. Mutta siksikin maksan ihan mielelläni veroja, että saan tuonKIN palvelun verorahoillani.
Riesassa tosiaan pelottavinta itselle on se, että jos yksin liikkuessa saan kohtauksen, eikä kukaan pysähdy auttamaan. Tähän asti olen niillä muutamalla kerralla saanut apua kun olen tarvinnut, mutta pelkään kuitenkin.
Meilläpäin ei lumitöitä juuri ole tarvinnut tehdä. oudon vähäluminen talvi näillä leveysasteilla. Minun laps.kotona tietenkään ruokapöydässä ei luettu mutta "jatkuvasti nokka kiinni kirjassa" ei sekään ollut äidin mielestä suotavaa. Harmillisesti tuo Riesa muistaa häiritä sinua vähän liian usein...hushus mene matkoihisi Pöllöä kiusaamasta!
VastaaPoistaMeillä kyllä muuten oli lukeminen suotavaa, toki ulkonakin piti olla - Isän apuna oli autoja korjaamassa ja Äidin kanssa pyöräiltiin ja lenkkeiltiin koiran kanssa, talvella suksittiin, niin kuin aiemmin jo kerroinkin.
PoistaKoulussa oli oma kirjasto ja kun oli tuossa naapurikylässä koulussa ja välillä jäin Muorille ja Vaarille yöksi, käytiin Muorin kanssa kirjastoautolle. Voi niitä muistoja: pakkasta lähes 30 astetta - lumi narskui huopatossun alla. Muori työnsi potkukelkassa maantien varteen ja sitten kirkkaan tähtitaivaan alla odotettiin kirjastoautoa. Se muisto ei katoa varmaan koskaan.
Riesa on tosiaan koettanut ottaa otetta nyt alkuvuodesta, kiitos Sini kun ajat sitä pois. ❤️
Teillä taitaa olla enemmän lunta kuin meillä. Meillä on tuulen suunta ollut sikäli edullinen, että pari viimeistä myrskynpoikasta ei ole kerännyt lunta meidän rappusille vaan päin vastoin. Minuakin ällöttää kirjaston kirjojen välistä löytyvät asiat. Kerran sain ihan allergisen reaktion, kun yhden kirjan välissä oli niin paljon valkoisia koirankarvoja ja niiden mukana hilsettä. Luin vuoteella selälläni, ja karisivat siitä kivasti nenään. Koska karvat olivat valkoisia, ei niitä ollut helppo huomata. Palautin kirjan sillä kertaa virkailijalle ja kehoitin imuroimaan sen kunnolla. Hyvä kirjamaku sillä koiralla, koska oli hyvä kirja. T Saukkis
VastaaPoistaMeillä OLI lunta. Tänään lämpötila nousi sen verran nollan yläpuolelle, että kun se yön aikana taas pakastaa, meillä on ihan oma luistinrata tuossa pihalla! Vettä on valunut katolta ja hanget on madaltuneet. Puissa ei ole lunta enää lainkaan.
PoistaMeillä ei ole portaiden päällä mitään katosta tms. niin portaille sataa lunta aina kun sitä sataa 😄
Jaaha, vastaus lähti näppärästi.. Noita koirankarvoja piti kommentoida. Koirat on ihania, niitä vastaan mulla ei ole mitään, mutta ei niiden karvojen paikka tuossa määrin kyllä ole kirjojen välissä, hyi olkoon.
PoistaMutta onneksi koiralla oli sentään hyvä maku 😉
Tuleeko Riesa sulle aimna yllätysvierailulle, vai antaako jotain osviittoja tulostaan? Esim. onko rasitus jotain, mitä se ei aina siedä?
VastaaPoistaAjattelin lumen kolaamista.
Harmi, että Riesa kehtaa olla ja tulla kiusaksesi.
Aika vähän olen toistaiseksi joutunut lumitöihin näiden lumien aikana ja lunta onkin tavallista vähemmän, ehkei edes vielä puolta metriä, tavallisesti pitäisi olla jo metri! Pakkase oli ja meni kertaalleen. Tänään nollakeli, mutta muuttuu pakkkaselle.
Olisinpas minäkin niin tomera, kuin poikasi, että vain tunnin räpläisin puhelinta tai minulla oikastaan pitäisi paremminkin vähnetää tietokoneaikaa. Mutta olen niin hidas kirjoittamaan.
Minä käyn harvoin kirjastossa, mies käy sitäkin usemmin. Hän tuo minullekin, kun pyydän jotakin tiettyjä kirjoja, niin äskettäin kaikki Penni Pähkinäsydämet.
Lapsuuskotona ei saanut tulla ruokapöytään kirjan kanssa. Nyt saa, kun itse päättää, mutta ei murusia kirjalle.
Lähes aina saan jonkinlaisen ennakkotuntemuksen tulevasta kohtauksesta; esim. eräänlainen huono olo, joskus tuntuu kuin joku "hiljentäisi ääntä". Yleensä ennakkotunne tulee sen verran ajoissa, että ehdin käydä johonkin istumaan tai nojaamaan, ottamaan kaverista tukea tms. Hyvin harvoin tulee ihan yllättäen, ensimmäisen puolen vuoden aikana se vei jalat silloin tällöin.
PoistaJos syö kunnolla, fyysinen rasitus näin talvella on ok, mutta helle on minulle kauhistus. Kumartelusta ja kurottelusta Riesa ei tykkää ja siitä syystä en imuroi sängynalusia enkä pyyhi pölyjä kirjanhyllyn päältä 😊
Ja sitten on vaan sellasia kausia, että esim. kuukauden ajan kohtauksia on tosi usein ja sitten saattaa olla pari kuukautta suht rauhallista.
Tämä on vaikuttanut muistiin: ennen olin meidän kävelevä puhelinmuistio, muistin kaikki tarvittavat puhelinnumerot. Nyt muistan juuri ja juuri tarpeelliset nelinumeroiset koodit kun tarpeeksi monta kertaa niitä toistan.
Kuulostan varmaan joltain tekopyhältä tai jotain, kun sanon, että kaikesta valituksestakin (yritän, ettei se kuulostaisi valittamiselta) huolimatta, en ole koskaan kysynyt "miksi minä".
Silloin kun sairastuin, Siskoni odotti Futari-Prinsessaa❤️
Oli oma Poika, joka oli pelastanut meidän molempien hengen ottamalla auton haltuunsa minulta.
Silloinkin, kun tämä oikein riepoo, ajattelen, että onneksi tämä kuitenkin on minulla; ei Pojalla, eikä se pieni vauva saanut tätä.
Minusta on niin ihanaa kun otit luettavaksesi ne Penni Pähkinäsydämet, toivottavasti olet tykännyt niistä?
Olen niin saduista tykkäävä, että olen lukenut ne viikossa viimeiseen kirjaan asti. Se on kesken. Penni on ihastuttava keiju.
PoistaOn vähän turhauttavaa kun on hirmuiset lumityöt ja nyt ne lumet sitten sulaa taas. Onko se jo kolmas vai neljäs kerta tänä talvena. No, ehkä ei ihan heti ihan kaikki sula.
VastaaPoistaKyllä mie usein plärään kirjan, ehkä se on perua ajoilta, jolloin työkseni tarkistin palautettuja kirjoja kirjavarastolla :) samalla lailla vanhasta tottumuksesta litistän pahvilaatikon, jos sellasessa on tullu vaikka postilähetys.
Aurinko paistaa - ja piha on kuulemma ihan hyvässä kunnossa, pakkasta on tänään kolme astetta. Huomenna taas plussaa...
PoistaEn ole katsonut säätiedotusta sen pidemmälle, jotenkin ärsyttää kun ei ole kunnon talvea.
Minusta tuntuu, että nykyään kirjat menee, ainakin näistä sivukirjastoista, suoraan eteenpäin, sen kummemmin selailematta. Meidän seudullinen kirjastoyhteisö sisältää niin monta kirjastoa, että jos palautan jonkun muun kirjaston kirjan, niin se lähtee suoraan eteenpäin seuraavalle varaajalle tai sitten palautuu kotiinsa - kerran päivässä tuo ja hakee hirvittävän määrän kirjalaatikoita kirjastosta.
Pahvilaatikot minäkin litistän samantien kun jotain on tullut postissa tai ylipäätään kaikki pahvit. Pahvia ja muovia kertyy nykyään ihan hirveästi!
Totta! Varsinkin muovia, huomattiin kun alettiin keräämään niitä erikseen.
PoistaMuovia on joka paikassa, ärsyttää.
PoistaTaisin kerran kirjoittaakin, kun kysyttiin meidän vakikaupan kauppiaalta, että onnistuuko, jos otetaan oma astia mukaan ja otetaan tuoretiskista esim. salaattia yms. siihen. Vastasi, että totta kai käy, hyvä ajatus muovin vähentämisen suhteen. Ei vain ole koskaan sitä astiaa mukana..
Hedelmiä ja ei-multaisia kasviksia varten olen kyllä ostanut muutaman kestohedelmäpussin, ettei tarvitse muovipussiin niitä laittaa. Pussin voi tarvittaessa huuhtaista seuraavaa kauppareissua varten.
Mielelläni ostaisin jauhelihat ja muut lihatiskistä, mutta... Meidän puissa kasvaa vain pajunkissoja ja pihlajanmarjoja 😜