Ja BINGO oli sen nimi... 🎶🎶
Laulua tai laulamista ei Repolaisen bingossa kyllä ole, mutta tuo vanha lastenlaulu tuli jälleen mieleen, tällä kertaa bingosta, jossa on kuin onkin yksi ruksi, vaikken itse tajunnutkaan. Kiitos siitä kuuluu kyllä teille muille kun saitte muistelemaan suksimisia.
Eilisen ja tämän päivän jäljiltä sain bingoon toisen ruksin: LEVÄTÄ. Olen tehnyt sitä hyvinkin tehokkaasti. Olen istunut jalat pöydällä pöllövilttini alla ja levännyt useammallakin tavalla. (Sen jälkeen kun olin auttanut Mursua imuroimaan ilmalämpöpumpun)
- olen roikkunut tässä koneella
- lukenut
- neulonut
- katsellut televisiota
Ja ottanut jopa torkut, saaden niskan jäykäksi.
Menen siis laittamaan ruksin paikalleen, kun - ta-daa! - opin hetkinen sitten, miten ja missä sen saan tehtyä. Olikohan siellä mitään oppimisesta 🤔
Siellä oli TUTKIA. Koska EN ole diginatiivi, mikä tässä iltana eräänä tuli todistettua (onko .fi sama kuin .com ja meneekö sähköposti perille, jos osoitteen kirjoittaa väärin vaikka näkee selvästi mikä se on), niin jotta voisin muokata kuvia läppärillä, piti tutkia, mitä. missä ja miten. Sain siis siitä yllätysruksin. Siis yllätyksen itselleni.
Levätessäni siis luin. Taisin jo kertoakin, että kirja on Matti Röngän Onnen kaukoranta. Etenee minulla vähän hitaasti, ei ole ihan sellainen kuin odotin, mutta kyllä se loppua kohti kulkee.
Tuossa muutama päivä sitten (14.1.2025) vaihdettiin kommenteissa ajatuksia syömisestä lukiessa, lukemisesta syödessä. Tänään lukiessani tulin taas kiukkuiseksi - niiden samojen kirjojen kanssa, mistä ajatusten vaihto silloin alkoi. Tässä:
Olisipa ollutkin vain tuo yksi rasvainen sormenjälki, tuossa yhden sivun kulmassa, mutta noita sormenjälkiä oli varmaan toistakymmentä. Toiset rasvaisempia, toiset vähemmän rasvaisia. YÄK.
Eihän ne nyt enää rasvaisia-rasvaisia olleet, mutta jäljet siis näkyivät.
Tästä bingoon ruksi kohtaa KUVATA.
Tästä jatkan Mursun nuoruustarinalla, kysyin saanko kertoa ja sain luvan.
Mursu oli nuorena poikana lainannut kirjan parhaalle kaverilleen ja kun oli saanut sen takaisin, oli selannut sitä ja katsellut, mitä ihmeen läiskiä sen sivuilla oikein on. Oli sitten kysynyt ja oli totta kai saanut vastauksen:
Ne on SUOLAKURKKUVIIPALEISTA, käytin niitä kirjanmerkkinä!
Johon Mursu melko kiukkuisena oli todennut, että "Ei sitten ollut mitään paperisuikaletta tai lankaa tai mitään? Pidä koko kirja!" (Pokkari, kuulemma joku Remo tms.)
Semmoinen kirjatarina tällä kertaa 😄
Mursun kanssa olemme kumpikin sellaisia, joille kirjat ovat tärkeitä, ovat ne millaisia tahansa, kovakantisia tai pokkareita, niitä kohdellaan kunnolla ja asiallisesti.
Mutta yksi rivi bingosta on siis täynnä: SUKSIA-KUVATA-LEVÄTÄ. Ja minä kun ajattelin, ettei tästä tule mitään.
Kävin äsken katsomassa labratulokset. Olen elossa. Ja niiden perusteella pysynkin. Tärkeimmät arvot, eli karbamatsebiini ja maksa-arvot on, noh, melko lailla loistavat. Yksi lääkkeistäni on karbamatsebiinia ja se rasittaa maksaa ja sen arvoa seurataan kahdesti vuodessa.
Tähän aikaan yöstä vain halaan.fi. ♥
VastaaPoista🫂
PoistaNiin Sinulla tuli yksi bingorivi täyteet; ihan tuosta vaan :-). Ja vieläpä taas kerran tapasi mukaan .... hauskassa muodossa .
VastaaPoistaHyvät labra-arvot saavat aina hyvän mielen. On turvallisempi olo kun omin silmin näkee, että kaikki on ok.
Meilläkin kirjat on arvossaan. Karilla on kirjanmerkkinä nahkainen Isältään peritty kirjanmerkki. Minä käytän saamiani kivoja postokortteja siihen tarkoitukseen. Varsinkin jos käsissäni on ihan uusi, tuliterä opus niin tuskin raaskin sen sivuja kunnolla taitella auki...muut tekevät sen kyllä myöhemmin :-).
Minä en osaa ruksia laittaa , mutta ei haittaa kun voi laittaa sellaisen henkisen ruksin kun homma on hoidettu. Minulta vielä muutama ruksi puuttuu ja tammikuun loppukin jo häämöttää eli ilmeisesti uutta haastetta pukkaa :-).
Kiitos Terhi 🫂
PoistaTaisi olla tapani mukaan enemmänkin sekavaa tekstiä..
Yksi arvo oli korkealla, ihan siinä ylärajalla. Google on siitä paha paikka, että kun katsoo mikä mikäkin on (kun ei tuota kieltä ymmärrä). Tietenkin tuli sitten mieleen, että pitääkö sen perusteella tutkia jotain lisää - vai vaan ruveta syömään lisää porkkanoita 😉😊
Nahkainen kirjanmerkki - kuulostaakin jo hienolta!
Minulla on Futari-Prinsessalta ja Ötökkätutkijalta saamani kirjanmerkki - arvatenkin pöllö - jota en raaski edes käyttää, etten hukkaa tai riko sitä.
Ja koska kirjoja on yleensä monta kesken yhtä aikaa, yksi on itse ristipistoin tekemä, Poika toi tarvikkeet Skotlannista tuliaisiksi. Siinä on "otsatukkalehmiä" 💕
Mursulla on Pojan antama Pokemon -kortti - eikä mikään muu enää kelpaa 🥰
Henkinen ruksi on ihan yhtä hyvä kuin muutkin. Minäkin ihan vahingossa löysin paikan missä räpeltää ja varmaan saan Pojalta huutia kun se tulee käymään ja siivoaa taas meidän koneet 🫣Niin käy aina "älkää räpeltäkö"
Ei tehnyt tiukkaakaan saada aikaan bingorivi. Mukavaa luettavaa rivisi on.
VastaaPoistaKirjaa käsitellään meilläkin asiallisesti. Minulla on pojan koulun ala-asteella tekemä kirjanmerkki käytössä
Hienoa homma, että labrasta sait hyviä terveystietoja.
Kiitos aimarii 🫂
PoistaOnneksi Repolaisen "säännöt" on niin joustavat, että bingorivit on oikeastaan helppo saada, ihan vain näin höpöttämällä (joutavia).
Terhille tuossa jo teinkin selkoa minun kirjanmerkeistä, vaan moni siitä puuttuu - joudutte ehkä lukemaan ja katselemaan kuvia kirjanmerkeistäni joku talvipäivä 😄
Hyvät labra-arvot on hieno juttu; saa nähdä mitä lääkäri niistä sanoo.
Suolakurkkukirjanmerkki! No, jopas, tuollaisesta en ole onneksi aikaisemmin kuullutkaan, enkä ole onneksi kohdannutkaan!
VastaaPoistaLepääminen on mukavaa. Olen siinä todella hyvä!
Samoin kuvien muokkaaminen ja digipiirtäminen ovat kivaa puuhaa.
Kyseinen kaveri on perin omalaatuinen, äärettömän kiltti kyllä, mutta omanlaisensa niin me kaikki.
PoistaLepääminen on loistava laji, minäkin kehittynyt siinä oikein hyväksi.
Kuvien muokkaamisessa ja digipiirtämisessä sen sijaan en ole hyvä, kun en tiedä mikä olisi hyvä maksuton kuvanmuokkausohjelma.
Nyt löysin yhden tavan kuvanmuokkaukseen, mutta enpä tiedä mihin avaruuteen kuvat sitten oman koneeni lisäksi päätyvät.
Piirtäminen on sitten asia jota en osaa laisinkaan.
Näin kirjastoihmisenä on kyllä tullut nähtyä vaikka mitä kirjanmerkkinä, mutta suolakurkku on kyllä jo aika metka. Yksi entinen työkaveri muisteli nähneensä metwurstiviipaleen joskus. Itsehän inhoan jo kulmien taitteluita.
VastaaPoistaMetwurstiviipale? Eih.. Kun ne liimaantuneet keksinmurut tökkivät.
PoistaKulmien taittelusta en minäkään voi sietää, mutta tunnustan, että jos joku on jo taittanut, niin saata ehkä kenties mahdollisesti sortua taittamaan sen sivun siitä samasta kohdasta. Harvoin.
Voi jestas mitä kirjanmerkkejä!
VastaaPoistaSanopa muuta Cara! Käytetty sitä, mikä on lähinnä, käden ulottuvilla.
PoistaItsellä jos ei ole mitään, niin pistä yksinkertaisesti kirjan kiinni, kyllä se oikea paikka löytyy, kun kirjan seuraavan kerran avaa.
Ei ole suuri vahinko jos pari-kolme sivua lukee pariin kertaan. Joskus on pakkokin tehdä niin - viimeksi tänään 😄
Meidän makuuhuoneessa oli kuulemma illalla suuri sammakko: Mursu sen kuuli ohi kulkiessaan 😉Kyllä se aika kovaa ääntä pitikin, kun minäkin siihen heräsin...
Taattua Pöllöä koko bingorivi! -siis kaikella kunnioituksella! :-) Herranen aika minulle kirja on myös sisustuselementti ja pirtin kaunistus ja kirjanmerkin pitää olla myös kaunis, suolakurkkuko? Noo...
VastaaPoistaKiitos Sini 🤗
PoistaNiin.. voihan suolakurkkuakin ehkä kauniiksi sanoa, herkulliseksi minä sitä kyllä ennemmin sanoisin.
Samoilla linjoilla olen sinun kanssa: kirja on sisustuselementti ja pirtin kaunistus, niitä tulee kohdella kunnioittavasti. Kirjanmerkkinä itsellä on joskus ollut kassakuittikin, jos ei muuta osu kohdalle - tai sitten ei tosiaan mitään.
Otsikko alkoi heti soimaan päässä, vanha partio-leikki.
VastaaPoistaRemo!! Siistiä, kerro Mursulle että Sinanjun voima on vahvana meissä ;DDD
Koulussa alaluokilla laulettiin tuota laulua, sieltä se on jäänyt mieleen. Ja se tulee mieleen aina kun tullaan kyliltä kotiin, "liikenteenlaskija" toimiva iso musta kissa tien laidassa muistuttaa Bingosta 🐈⬛
PoistaHauskaa luettavaa on tämä bingorivisi.
VastaaPoistaPitääkin miettiä olisiko minulle omaa riviä bingossa?????
Kiitos enkuli 🤗
PoistaKyllä Repolaisen bingosta varmasti sinullekin rivi löytyy - ja muista, että säännöissä voi aina joustaa, osallistuminen on tärkeintä 👍
Minun miniää pelottaa lainata minulta kirjoja, kun on katsonut, miten niitä käsittelen. Olen yrittänyt sanoa, että kyllä niitä saa ihan normisti lukea, minäkin luen ilman puuvillahanskoja.
VastaaPoistaSinä olet "opettanut" kirjojen lainaajat käsittelemään kirjoja hyvin.
PoistaJa onhan toki olemassa kirjoja, jotka tarvitsevat normaalia hellempää käsittelyä, meidänkin hyllyssä on, mutta kyllä niihin koskea saa. Kirjat on tehty luettavaksi.
Kyllä kelpaa BINGO-kissa laulukin "kiloon Costa Ricaa" - on nimittäin yksi lempilauluni, johon viittaan töissä usein...
VastaaPoistaJuuri tuota laulua vinkkaa LAULAMAAN, ei soittamaan levylta, kännyltä ja mistä kaikkialta ne nykyään soittaakaan ihan liian nopeaan tahtiin lastenlauluja... kukaan leikkijöistä ei ehdi tekemään LIIKKEITÄ. Bingossa on ihana motorinen (joka todella toimii) opetus, kirjain kerrallaan kyykkyyn - ylös - kyykkyyn - ylös... mutta ei kehity motoriikka millään muotoa, jollei ehdi sinne kyykkyyn... no joo... töihin kai jo ikävä viikon saikun jälkeen...
Voi Repolainen minkä teit 😢 Menin youtubesta katsomaan, että eikö Mari Laurila - lapsuuden suosikkini - ole laulanut Bingoa. Ei ilmeisesti ole, koska en löytänyt. Mutta osuipa kohdalle Peppi Pitkätossun jäähyväislaulu ja töppösormeni vielä nappasivat sen soimaankin. Se on yksi kauneimpia lauluja mitä tiedän ja niinpä taas vedet valuivat solkenaan silmistä.
PoistaVaan leikkilauluina Fröbelin palikoiden laulut ja esitykset ovat suosikkejani 😂 Tein pari vuotta sitten "joulukalenterin" ystäväni lapsenlapsille lähettämällä aamuisin yhden Fröbelin palikoiden videoista ja pojat olivat aivan innoissaan! Mummo-parka (täytti juuri 70, tosin reipas liikkuja, kuin gaselli) oli pulassa, kun joutui jumppaamaan päivät pitkät 🤸♀️⛹️♀️🤾♀️💃🏃