Toukkamaista elämää

Niin se vaan hujahti, kesä. Tai siltä se ainakin näyttää. Koivun lehdet muuttuu keltaisiksi, pihlajanmarjat ovat jo oransseja ja punastuvat pikkuhiljaa.

Mikä-lie-kukka on tehnyt valkoisia, pehmeitä pallukoita joita tuuli lennättää pitkin pihaa. Vihreä ei ole enää sitä kaunista kirkasta vihreää, vaan on muuttunut tumman vihreäksi.

Mutta eipä mitään. Syksy on ihanaa aikaa. Paljon värejä, raikasta ilmaa vesisateen jälkeen. Ja kun lehdet ovat pudonneet puista, niiden takaa näkyy kauniita vanhoja tupia ja aittoja, joita ei ole kesän vehreyden takaa nähnyt.

Eilen käytiin kaupungissa. Matkalla nähtiin kurkia - alkavatko ne jo kokoontua kotimatkaa varten? Nähtiin myös pupujussi, joka nätisti hyppeli oikealla, siis vasemmalla, puolella tien pientareella. Ei siis keskellä tietä sinne tänne, vaan just niin kuin maantiellä pitää kulkea.

Toisin liikkui toissa päivänä sisiliskot. Noin vain syöksyivät tielle, yhtään katsomatta tuleeko autoja. Onneksi Mursulla on hyvät refleksit, eikä yksikään sisilisko jäänyt auton alle.

Ruostesiiven toukat myöskin ovat olleet aika arvaamattomia. Ja niitä on ollut paljon. Yhden otin kiinni tuosta meidän pihalta ja pidin sille puhuttelun. Että vähän varovaisemmin pitäisi liikkua, josko voisi veisi terveisiä muillekin.

Muitakin toukkia on maantiellä ollut. Yhden nostin tien sivuun, kun ihan keskellä tietä kulki ja siinä tiellä tukkirekkojakin ajelee. Toivottavasti ymmärtää pysyä siellä pientareella, kun sille nätisti juttelin, että asfaltilla on pienten vaarallista olla. 

Toukkien, sisiliskojen ja kurkien näkemisestä on tullut hyvä mieli. Lentomurkut sen sijaan sai Mursulta pikaisen lähdön meidän portailta. Pienten mustien murkkujen kanssa meillä on erimielisyyttä siitä, kenen tämä tontti oikein on. Me ollaan vielä voitolla.

Kaupungissa käydessä kävin kaupunkiasunnolla. Murisin itsekseni, koska laatoittajalle oli turha murista. Tänään murisin urakoitsijalle. Ajatelkaa nyt; meille soitettiin joulun alla, että saako asuntoon mennä, mahdollinen vesivahinko. Ja sehän se. Loppujen lopuksi, kun taloyhtiöön tehdään joka tapauksessa putkiremontti, meidän linjaan = 7 asuntoa, tehtiin meidän kolmen vesivahinkoasunnon lisäksi putkiremontti samantien ja se ei ole vieläkään valmis! No, ehkä JO noin kolmen viikon päästä. 

Ei ole kiva olla kiukkuinen ja pahalla päällä, mutta ei ole kivaa sekään, kun asiat ei hoidu sillä tavalla kuin on luvattu ja sovittu. Jos ei ehdi tai ei pysty, niin olisi mukava, jos ilmottaisi asiasta.

Iloa on tuonut lapset :D Yksi oma Iso ja kaksi pientä Siskorakkaan. Vaikka nekin kasvaa. Pienen miehen, vielä 4 vee, lastentarha loppui. Hänestä tulee isona auttaja, lääkäri <3 Pienellä miehellä on iso ja lämmin sydän. 

Isoksi kasvaneesta prinsessasta tulee lastenvahti tai leipuri. Iso ja lämmin sydän hänelläkin <3

Aurinko meni pois ja ulkona tuoksui sateelle

Mutta se olikin vain huijausta. Ei tullut sadetta ja aurinko tuli takaisin. 

Kävin päivällä ostamassa upouuden saavinkin sadeveden keräämistä varten ja laitoin sen päälle ötökkäsuojan ennen kuin laitoin sen paikalleen. Mutta ei tullut sadetta. 

Vain ihana sateen tuoksu, jota nuuskuttelin portailla kuin koira konsaan.

Helle on uuvuttanut Pöllönkolon asukkaat täysin, josta syystä täällä on ollut hiljaista. Jokaista, joka on sanonut, että nyt pitää olla ulkona, kun on hyvät ilmat, on paheksuttu - samoin kuin niitä, jotka on sitä mieltä ettei saa valittaa, kun lämmintä. Ei tarvi ja kyllä saa. 

Olen huolissani Äitirakkaasta ja Tunturiruipelosta; taitavat kyllä paremmin kestää näitä kelejä kun me Mursun kanssa. 

Alppiruusu, juhannusruusu, punalehtiruusu - kaikki ovat kukkineet. Samoin unikot. 

Muutama lupiinikin pääsi kuvaan, kun en ollut vielä ehtinyt käydä leikkaamassa niitä hus pois. Nyt tuossa kukkii keltaisenaan tarha-alpia ja sitten kahta erilaista lilaa kukkaa, mutta eipä ole aavistustakaan mitä ovat. Varsinainen viherpeukalo.

Synttäripäivänäni vein isälle juhannusruusuja, vähän ne oli jo silloin nuupahtaneita. Viime viikolla kun Poika kävi kaupungissa ja oli aikaa ennen junan lähtöä, käytiin hautausmaalla katsomassa pappaa, joku olikin laittanut yhden oksan suoraan multaan ja se oli jo tehnyt muutamia uusia lehtiä. Oli jo juurtunut siihen. Itse en edes tajunnut, että olisin voinut laittaa oksan suoraan multaan.

Kesäkuun helteistä huolimatta meillä on Mursun kanssa kaikki sormet tallella ja ilmalämpöpumpun ulkoyksikön suoja on valmis. Hieno tuli, vaikka itse sanonkin:

Poika joutui kylppäri-/putkirempan takia muuttamaan tyttöystävän luo. Ehtipä asua vissiin kaksi viikkoa "vanhassa kodissa".  Remontti ei mennytkään ihan niin kuin oli alun perin suunniteltu, vaan muuttui kylppäriremontista putkiremontiksi jonka piti alkaa vasta loppukesästä. No, sen pitäisi olla kohta puoleen valmis ja jatkuu sitten suoraan muualla. 

Se, palaako Poika takaisin muuta kuin hakemaan tavaransa onkin sitten eri juttu, kun syksyllä pitäisi taas pakata koulureppu ja astella isolle kirkolle yliopistoon. 

Äippä on vähän ylpeä ;)

Loput kuulumiset jätän seuraavaan kertaan - nälkä kurnii suolissa, tarvii mennä etsimään ruokaa.

Ei lämpöhalvauksia eikä auringonpolttamia, muistakaa juoda, muistakaa suola!