Vielä viimeiset neulomukset päättyvälle vuosikymmenelle

Päättyvän vuosikymmenen ja vuoden kunniaksi sain tänään pääteltyä kaksi neuletyötä.

AM etsi joulun alla kynsikkäitään, joita kyllä on, mutta ei niitä vaan löytynyt. Siispä piti etsiä lanka "AM:n langoista" - hänellä on oma osastonsa lankavarastossa, niitä ei käytetä muiden neuleisiin, ellei ole ihan varmaa, että kyseistä lankaa on vielä jostain saatavilla. Tarkkaa hommaa..
Nämä aloitin siis jouluaatonaattona, viime yönä neuloin viimeiset silmukat ja tänään päättelin. Langanpätkät on tallessa 😉


Lankana on 7 veljestä Pohjola ja sitä meni noihin vajaa 100 grammaa.
Vaaka ei ole täällä kotona, niin en voi punnita langanmenekkiä tarkkaan.
Ja kun ovat vielä tälle 2019 vuodelle, niin jäi muutenkin tarkemmat tiedot kirjaamatta.

Mutta ensi vuonna sitten; kun on nyt uusi muistikirja.







Tämäkin valmistui, kun lopulta löysin ne loputkin lankakerät... Sain lankaa monta kerää ja kun oli enää ihan vähää vaille, niin en enää löytänytkään lankoja mistään. Etsin ja etsin ja etsin. Ei missään. Ei täällä eikä siellä. Ja kerran viellä katsoin täältä. Kun piti olla täällä. Ja olihan ne. Ja niin sain tämänkin valmiiksi.



Väri ei nyt tässä oikein näytä miltään - keinotekoisessa valossa ei mikään väri näytä siltä kuin pitäisi.

Kyseessä on siis vauvanpeitto, Novitan Niitty -langasta, (värinro 834), keväisen vaaleanvihreän-keltaisen-valkoisen kirjava. Ohjekin löytyy Novitan sivuilta.

Tuo oli sellainen "ei tarvitse aivoja" -työ; aina oikeaa. Aloitetaan 5 silmukalla, jokaisen kerroksen 1. silmukka neulotaan oikein ja sen jälkeen lisätään 1 silmukka kunnes silmukoita on xxx silmukkaa (en muista kuinka monta) ja sen jälkeen joka kerroksen 1. silmukka neulotaan oikein ja sitten neulotaan kaksi silmukkaa yhteen kunnes jäljellä 5 silmukkaa.
Tuota oli helppo tehdä tv:tä katsellessa, kun ei tarvinut katsella mitä tekee eikä tarvinut laskea.

Kerien jatkamisessa pitäisi tietenkin olla tarkka, että värit osuu kohdalleen, mutta minä kun oon suurpiirteinen, niin jatkoin siitä mihin edellinen kerä päättyi ja seuraava alkoi.
Vaikka onkin ihan vain akryylilankaa, niin eiköhän se jonkun verran etelän leudoissa keleissä vähän lämmitä rattaissa istujaa/nukkujaa.

Toimitan tuon ehkä Ensi- ja turvakotiin, kun ei tällä hetkellä oikein ole tarvitsijaa; sieltä varmaan löytyy tarvitsijoita.

Nyt onkin sitten pitkä vuosikymmen aikaa tehdä valmiiksi kaikki muut keskeneräiset ja aloittaa paljon uusia keskeneräisiä töitä seuraavaan vuosikymmenen vaihtumiseen mennessä 😄

Meinasin ihan säikähtää

Ajattelin, että ainakin yhden päivityksen vielä tälle vuosikymmenelle kirjoitan, kun muuten on täällä Pöllönkolossa ollut hiljaista.
Tai siis Pöllönkolossa ei niinkään, mutta täällä blogissa.

Ja niin, olemme nyt siis virallisesti muuttaneet Pöllönpesästä Pöllönkoloon.
Ei vain yhtenä lauantai-iltana ollut mitään tekemistä, niin päätettiin tehdä virallinen muuttoilmoitus. Hups. Kaikkea sitä sattuu.
Nyt on jo kunnanjohtajakin toivottanut meidät tervetulleiksi kuntaan ja luvannut tarjota kahvitkin.


Tällainen oli puolilta päivin näkymä ulko-ovelta.

Meillä satoi lunta n. 1,5 viikkoa sitten oikein kunnolla; märkää ja paljon. Näytti oikein kauniilta ja jouluiselta. Ja katkaisi meiltäkin sähköt reiluksi kahdeksi tunniksi 😁
No, meitä se ei sinänsä haitannut: meillä on puuhella jolla lämmittää ja tehdä ruokaa tarvittaessa, kynttilät valaisee ja entiset reippaat retkeilijät oli jo ennakoineet mahdollisen tilanteen ja tuoneet otsalamput Pöllönkoloon!
Nälkä tietenkin iski välittömästi kun Elenia ilmoitti, ettei tiedä katkoksen pituutta ja kahvihammastakin alkoi kolottaa: "Kahvia ei ole juotu sitten aamukahvin ja nyt on kello sentään jo iltakahdeksan.." 😂

Seuraavana päivänä tehtiin lumitöitä - ja sitä seuraavana satoi vettä! Hyvästi lumet ja valkoinen joulu ja kiitos urheilusta!

Mutta lisää lunta saatiin juuri ennen joulua ja nyt näyttää tuolta. Pakkasta on vajaa 10 astetta ja nyt itse asiassa aurinko paistaa sisään sellaisesta kulmasta, että se häikäisee 😎
Harmi, että en saanut vangittua kuvaan valoa ja aurinkoa ihan sellaisena kuin ne näin.
Tuo musta "möykky" tuossa oikealla on aarteeni: vanha alppiruusu, joka on ollut tällä tontilla kymmeniä vuosia.

Pöllön "pesä" sen sijaan on tässä:

Nyt se on tietenkin saanut ylleen jouluasun, tavallisesti tässä on samanlainen tavispöllöpeitto. Näin entisenä kaupunkilaisena on vielä totuttelemista tähän vähän viileämpään asumiseen: kerrostaloasunnon 23 asteesta n.20 asteeseen on vähän niin kuin vaihdevuodet. Välillä on vilu, välillä hiki 😉

Tässä pesässä, niin kuin koko Pöllönkolossa, on vielä paljon tekemistä, mutta on tässä koko talvi aikaa...  Vaikka luulen kyllä, että kevät tulee nopeammin kuin arvaammekaan!
Ja kaupungissa on vielä NIIN paljon tekemistä.

Joulu oli erilainen kuin ennen, niin hyvällä tavalla kuin surullisellakin tavalla.
Joulupoika kävi ennen joulua tuomassa joulutähden - kuten aina. Samalla suolapurkin uuteen kotiin 😄
Ja aatonaattona Poika haettiin junalta mummolaan joulupuurolle. 

Joulupuuron jälkeen oli aika ajella kotiin. Täällä vietimme joulun kolmestaan, ilman mitään sen kummempia krumeluuja.
Meillä ei näin talviaikaan ole vierashuonetta, kun teltassa on vähän vilakka nukkua, siksi Pojan piti valita, kumman vieressä nukkuu 😉 Valitsi isän. Toisena iltana totesi, että äiti taitaa sittenkin kuorsata hiljempaa - tai ainakin hän on jo tottunut siihen, kun nukkui silloin Englannissa äitin ja mummon kanssa samassa huoneessa. Me kuulemma "tapeltiin" öisin 😂
Noh, eihän se Poika-parka kunnolla saanut nukuttua; minä hiippailin aamuisin ottamaan lääkkeet ja
olohuoneen sohvalle nukkumaan. Sai sitten Poikakin nukkua edes muutaman tunnin ihan rauhassa...

Kaikesta huolimatta - siis kuorsaamisesta - saatiin AM:n kanssa Tapanina pannukakkuja

Joulun odotus oli jännittävää - kuin lapsella! Joulunkalenterin luukut paljastivat toinen toisensa jälkeen mitä jännittävimpiä paketteja. Ja jouluaaton paketti oli kaiken huippu! Se sai ja saa vieläkin jonkinlaista taikapölyä silmiin, jota on pyyhittävä silmäkulmista: lahjakortti geelikynsille!
Kiitos ihana Susanna maalta joulukalenterista - kuin myös koko joulukalenterivaihtoporukka!

Kiitos myös kaikille joulukorteista joita sain - omat kortit jäi lähettämättä tänäkin vuonna, toivottavasti ajatukset kuitenkin tuli perille 💗

Ja kiitos Repulle: paketti tuli perille 😄

Tuohon Repulta saamaani pakettiin liittyen esitänkin kysymyksen - toiveen - pyynnön: kaikilta meiltä neulojilta jää päätellessä langanpätkiä, tai lähes kaikilta ainakin. Te joilla ei ole niille langanpätkille mitään käyttöä, niin meidän osoitteeseen saa niitä lähettää - niin kauan kunnes kerron, että nyt riittää 😄 Kaikenlaisille ja kaikenmittaisille pätkille on käyttöä.
Mitä, se selviää joskus myöhemmin, ihan varmasti.

Ai niin, mitäkö meinasin säikähtää? No kun bloggeri oli muuttunut. Olen vissiin itse viimeksi täällä käydessäni tätä päivittänyt tai jotain ja tuo näyttö mistä pääsee tekemään uuden päivityksen, olikin ihan uuden näköinen.

Kaiken varalta, jos loppuvuosi menee taas kaikenlaista tuhratessa, niin toivotan kaikille

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA  2020! 

Taasen joululta kaikki alkaa näyttää...

Meillä kotona ei ihan konkreettisesti vielä ala näyttää joululta, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, siellä taas näyttää.

Eilen meidän kylällä satoi vettä, kaatamalla. Siksi lähdimme liikkeelle autolla, kun kylällä järjestettiin Joulukylä. Myyjäiset, riisipuuroa, arpajaisia ja vuoden tontun valinta.
Joulupukkikin oli vesisateesta huolimatta lähtenyt liikkeelle:



Jo isoksi, 3 vee, kasvanut Pikkuveli sanoi, että tuo on kylläkin Sateenvarjomies.



Nuorisoseurantalon eteisessä oli tällainen ihanasti koristeltu kehto (ja vähän muutakin rekvisiittaa 😉)



Keskellä kylää meillä on tällainen kaunis jouluseimi, oli ilmestynyt sinne sillä aikaa kun olin reissussa:

Ja vielä lisää joulukuvia. Käytiin tuolla naapurikunnan puolella ja siellä on lahjatavarapuoti jonka portaanpielestä bongasimme tämän tontun, joka sai hymyn molempien huulille. Tai oikeastaan meidät kummatkin nauramaan hersyvästi 😂

Taitaa olla valotkin tuossa tontussa, joten pitäisi varmaan ajella joku ilta katsomaan sitä uudestaan.


Eilisessä Joulukylä -tapahtumassa tapasimme yhden niistä harvoista kyläläisistä joihin olemme ehtineet täällä tutustua. Meidäthän kuulemma jo tunnetaan täällä, vaikka me emme juurikaan ketään täältä vielä tunne... No, hän kuitenkin sai houkuteltua minut tänään sunnuntaina kylän kirkkoon laulamaan Kauneimpia Joululauluja. Ja koska en ole tuossa kirkossa koskaan käynyt, niin sieltähän minut tänään sitten löysi, hän kun vielä lupasi vähän katsoa perääni, vahtia kuin lasta - saattoi AM:kin olla rauhassa kotona.
Pieni kaunis kirkko oli aivan täynnä, kunnan kirkkoherra yhdessä kyläkuoron kanssa laulatti meitä "kovaa ja korkealta" - niin kovaa, että AM sanoi sen kuuluneen meille asti! Uskon sen, sillä meiltä ei ole linnuntietä pitkä matka kirkolle ja siellä todella laulettiin kovalla äänellä.

Minä tunnustan, että emme kuulu kirkkoon, mutta kun kirkkoherra luki jouluevankeliumin tämän uuden kotikuntamme murteella, tuntui se kuin tervetulotoivotukselta: huomisesta alkaen olemme tämän kylän ja kunnan asukkaita.




Kirkon alttaritaulu on kaunis, niin kuin koko pieni kirkkokin. Olisin kuvannut sen ulkoakin, mutta kun oli jo niin pimeä, niin eihän siitä mitään olisi nähnyt.

Kun tulimme ulos, oli tihkusade muuttunut lumisateeksi ja koko maisema, koko kylä oli muuttunut valkoiseksi. Joulukyläksi 🎄🎄

Mutta tämä lämmitin sisällä kirkossa oli minusta jotenkin..hellyttävä. Vaikkemme sitä laulua laulaneetkaan, tuli tästä mieleen laulu
"Kello löi jo viisi, lapset herätkää,
Juhani ja Liisi, muuten matka jää.."



Mutta... tätä ette kyllä usko, kun en usko minäkään, en vieläkään vaikka tästä on jo monta tuntia ja olen tätä yrittänyt sulatella.
Yksi Kyläkuorolaisista kysyi minulta, osaanko laulaa. No en oikeastaan... tykkään kyllä laulaa, mutta eihän sitä nyt kai oikein laulamiseksi voi sanoa.
Kuorossa kuulemma oppii.  (Ahaa..) Haluaisinko minä liittyä kuoroon?

Ha-lu-ai-sin-ko minä liit-ty-ä KUO-ROON?
Voi pyhä jysäys sentään. Ja sitten kun minä tulin kotiin, kerroin AM:lle tämän, niin se ryökäle ei naurakaan. EI naura, niin kuin olin odottanut. Vaan katselee ja miettii. Ja sanoo sitten, että mulla on kaunis ääni. Mutta kun mun sävelkorva on vähän hukassa. Voi tonttukuoro sentään!
Totuushan on, että minä haluaisin osata laulaa ja haluaisin laulaa kuorossa, mutta kun EN OSAA laulaa.
Ja niin. Omiin korviin 1) oman pään sisällä oma ääni kuulostaa erilaiselta kuin muiden korviin 2) omiin korviin oma ääni esim. nauhoitettuna kuulostaa erilaiselta - minun ääni ihan kamalalta.
(Olen aikoinani nauhoittanut Telen laskutuksen "Soititte Tele Matkapuhelinpalveluiden laskutuksen asiakaspalveluun. Kaikki asiakaspalvelijamme ovat juuri nyt varattuja, palvelemme teitä hetken kuluttua" tai jotain sinne päin. Och samma på svenska. And same in english. Ja se kuulosti kamalalta. 😂)

No, nyt jään odottelemaan omaa päätöstäni; osaanko laulaa vai en 😕

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Toivotan Hyvää Itsenäisyyspäivää teille kaikille tällä vanhalla muistollani kolmen vuoden takaa, jonka löysin facebookista:

******
Olen monena aamuna töihin mennessäni tavannut herrasmiehen, nyt jo 91-vuotiaan. Olemme usein jutelleet bussissa, hän on kertonut mm. lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Ja muutama vuos sitten saamastaan aivoinfarktista, josta on toipunut sisulla ja sitkeydellä.
Eilen hän sattui samaan bussiin myös kotimatkalla ja jäimme pois samalla pysäkillä. Kävelytie oli liukas, hänellä oli kädessään kävelysauvat, talouspaperipaketti ja ostoskassi. Tarjouduin useampaan kertaan kantamaan tuota painavalta näyttävää ostoskassia, mutta hän kieltäytyi. Hän halusi itse kantaa ostoksensa, selitys oli:
"Onhan tässä selvitty sodastakin."
******
Tähän vielä jatkona:

Tämä herrasmies tuli mieleeni tässä eräänä päivänä ja mietin, mitä hänelle mahtaa kuulua.

Muistelin, miten hän eräänä aamuna onnellisena kertoi saaneensa kirjeen, jossa oli villasukat tuntemattomalta.
Se vaatimattomuus ja onnellisuus koskettaa vieläkin 💗💗

Enempää ei ole sanottavana kuin KIITOS!