Joka syksy sama juttu ☺☺

Eikä ne koskaan opi... Nimittäin meidän sihteeri ja puheenjohtaja ja sihteeri varsinkaan... Ja sitten Äitirakas auttaa minkä voi ja pystyy ja osaa. Ja sitten se menettää hermonsa. Meihin molempiin. Minuun ja puheenjohtajaan. Siis Tunturiruipeloon.

Tänään oli syyskokous. Kokouskutsut oli lähetetty ajoissa. Hyvin ajoissa. Niin kuin säännöt sanoo. Ennen sitä "viimeistään". Ja nyt kokouskutsussa oli oikea vuosilukukin. Viime vuonna oli väärä vuosiluku, mutta ei sitä kukaan huomannut. Viime vuonna oli osoitelaputkin tarroina. Oli vaan käynyt tulostajalle pikku moka. Oli tulostanut väärälle puolelle. No, jäipähän kaksi arkkia tyhjiä hyviä osoitetarroja. Ja me Äitirakkaan kanssa kirjoitettiin vastaanottajien osoitteet käsin.

Tänä vuonna oli hyvää aikaa tehdä esityslista. Ja toimintasuunnitelma. Ja talousarvio.

Sihteeri aloitti niiden kirjoittamisen noin neljä tuntia ennen kokouksen alkua. Esityslista ja toimintasuunnitelma olivat  valmiina tuntia ennen kokouksen alkua ja siinä vaiheessa piti lähteä kokouspaikalle tekemään valmisteluja; keittämään kahvia ja sen sellaista.

Mitä tehdään talousarviolle, kun ei ole mitään hajuakaan, missä on edellisen vuoden talousarvio? Hmm.... puheenjohtaja, joka on jo kokouspaikalla, soittaa apujoukoille, jolta tulee kuva whatsappilla - ja samaanaikaan ko. paperi löytyy paikasta x. Mutta kun siinä viimeiset tiedot vuodelta x. Damm... Eikä ole enää aikaa tehdä sitä uudestaan mihinkään eli googleen driveen, joka on ainoa paikka jossa on minkäänlainen taulukkotsydeemi. IT-ihmelapsi ☺☺☺☺

Otetaan paperista kopio, viime vuoden kirjanpidosta kopio ja... matkaan hopea!

Kahvit saadaan keitettyä ajoissa, kokouksessa on paikalla..öö.. tasan 7 henkilöä! Kokous kestää melkein tunnin, Toimintasuunnitelma menee läpi kahdella korjauksella: kunnissa korjataan sanaksi alueella, koska yksi kunnista katoaa vuoden vaihteessa ja yhteen lauseeseen lisätään sana "myös", muuten näyttää siltä, että toimintamme on vain ainoastaan sitä yhtä ja ainoaa ja niinhän se ei ole.

Talousarvio tehdään viime vuoden kirjanpidon perusteella ja hallituksen jäsenet saadaan valittua ilman itkua ja hammasten kiristystä.

Että semmoinen syyskous. Kuin paraskin jännitysnäytelmä ☺☺☺☺

Meniskö ens syksynä helpommin? Mitä jos aloittais valmistautumisen jo nyt? Toimintasuunnitelmankin voi kirjoittaa melkein valmiiksi jo nyt, kun kalenteriakin voi lukea vaikka kuinka pitkälle, ja sitähän voi aina korjailla sitä mukaa kun se muuttuu. Esityslista ei muutu miksikään ja talousarviota voi muutella aina tarpeen mukaan - no niin, eihän se nyt niin vaikeata ollut,vai oliko?

Nyt voin kääriytyä vilttiin ja jatkaa käsitöitä - huomenna on jo joulukuun 1. päivä ja avataan joulukalentereiden ekat luukut. Jännittävää, vai mitä?

Matkakertomusta Englannista, osa 3

Koska keskiviikkona oli se Suuri päivä, piti tiistaina siis löytää ilmapalloja. Tietenkin ihan tavallisia ilmapalloja, mutta heliumilla täytetty foliopallo. Siskorakas ostikin niitä sitten kaksi, ne täytettiin kaupassa valmiiksi ja laitettiin mustaan jätesäkkiin, joten ne jäivät muillekin yllätykseksi ☺☺
Sitten mietintää miten saamme ne autoon, sillä heillä ei ole mikään suuren suuri perheauto, vaan juuri heille kolmelle sopiva auto ☺☺ Ja miten saada musta säkki salaa sisälle ja piiloon, ilman, että neiti kyselee mitä siellä on.

Ja illalla oli tietenkin ilmapallojen puhallustalkoot! Muut puhalsivat ja minä solmin ne kiinni - vain kaksi palloa taisi hajota.
Ja tietenkin lahjat laitettiin esille ja haettiin ne foliopallotkin:

 Prinsessa täytti siis KOMLE vuotta.  KOMLE.


Ja toinen palloista oli ihana Nalle Puh pallo.   (Mä en edelleenkään osaa minkäänlaista kuvankäsittelyä, en edes laittaa täällä näitä kuvia vierekkäin kuin joskus vahingossa ☺☺. Pahoittelen.).

Herätyshän meillä oli tietysti aamulla heti klo 7, normaalisti mummu ja Prinsessa olisi heräilleet ensin kahdestaan, keittäneet aamupuuron ja sitten tulleet herättämään mut puurolle, mutta nyt oli Äitikin hereillä jo aamusta. Ja niin taisi olla Daddykin, sillä melkoiset riemunkiljahdukset olohuoneesta kuului ☺☺ Ja pari ilmapalloakin taisi poksahtaa.

Paketteja avattiin vauhdilla, roskiinhan ne paperit menee kuitenkin.... Ensimmäisestä paketista löytyi..noh..se oli jonkinlainen soittopeli, siitä sai kaikenlaisia kaikenlaisia ääniä ☺☺. Arvatkaa mikä, tai mitkä, nappulat löytyi ekana? Jep, tietenkin volume! Ja vaikka täti kuinka vaivihkaa yritti laittaa ääntä pienemmälle, niin aina se oli vähän ajan päästä täysillä. Siinä oli tärykalvoilla olemista ☺☺

Ja vielä mummun ja tädin lahja Suomesta, tämä kun on kuulemma ihan huippujuttu:

 Päivällä juhlittiin kavereiden kanssa, niistä ei valitettavasti ole kuvia, mutta vauhdikasta menoa oli ☺☺

Illalla tuli lisää vieraita ja saatiin oikein kakkuakin:

"Oooh - muumikakku - onko se MULLE? Ihan oikeestiko MULLE?"

Ensin laulettiin Happy birthday -koska suurin osa vieraista oli englanninkielisiä ☺☺ ja sitten vielä - öhöm - vähän ehkä epävireisesti - Paljon Onnea. Ja sen jälkeen KOMLEvuotias päivänsankari puhalsi kynttilät, otti kakusta muumipeikon ja puraisi siltä pään poikki!

Mutta ilman muumipeikon päätäkin voitiin juhlia jatkaa mainiosti ☺☺

Pöllösukat vol. 2

Nämä sukat sain ystävältä jo keväällä, hänen muuttaessaan Englantiin (olihan se keväällä...). Sain ne sillä ehdolla, että pöllöt saavat silmät. Toisen sukan pöllöt saivat silmät jo aikaa sitten, mutta... sitten on muka ollut kaiken laista. Touhua ja tohinaa. Kiirettä ja kuhinaa.

Mutta tänään, kun on muutenkin ollut vähän semmoinen "tee valmiiksi -päivä", niin otin itseäni niskasta kiinni ja tiputtelin mustia helmiä ja helmen puolikkaita (liian iso neula...) pitkin sohvaa ja kuuntelin eduskunnan jorinaa. (Oli muuten ihan mielenkiintoinen keskustelu, mutta täytyy sanoa, että... tai no, enpä taida pilata hyvää tunnelmaa :D )

Niin, että näistä sukista. Ystävä on siis nämä sukat neulonut ja minä vain silmät pöllöille laittelin, jotta voivat katsella ympäriinsä. Toivottavasti eivät ihan kaikkea sinne Englantiin raportoi, siellä kun on nyt jo Siskorakas ja tämä ystävä, joille raportoida mun pöljäilyjä...

Käsityö - kätyrit

Nämä unohdin esitellä, vaikka näistä sain itslleni hyvän mielen ja näistä sai saaja hyvän mielen. Ystäväni neulekerhosta oli tehnyt tällaiset miehelleen ja kahdet joululahjaksi ja toi yhdet näytille tapaamiseemme. Ja ne tottakai päätyivät kirjaston fb-sivuille. Ja Siskorakas oli näyttänyt kuvan Langon Sisko C:lle,  joka oli ihastunut niihin. Tsädäm. Tuliaisongelma ratkaistu. Mutta vähän liian myöhään, en ehtinyt saada niitä valmiiksi, vaikka tein niitä menomatkalla koneessakin.

Tiistai-iltana sukat oli enää ihan pientä vaille valmiit ja sanoin Siskorakkaalle, että keksi joku tekosyy, ettei C livahda omaan huoneeseensa. Siskorakas seisoo olohuoneen ovella ja tekee tikusta asiaa: blaa blaa blaa ja toinen seisoo rappusilla "no etkö voi jo lopettaa, tahtoisin jo mennä". Ja minä "ihan pieni hetki vielä, kaksi senttiä vielä ommeltavaa, että saan tän silmän kiinni, keksi vielä jotain, kyllä sä jotain keksit. No nyt, pyydä C tänne, nyt ne on valmiit!"

Ja tässä; voisi melkein sanoa, että ilme oli yhtä iloinen ja yllättynyt kuin seuraavan aamun synttärisankarilla :D   On mukava tehdä ja antaa lahjaksi, kun tietää, että toinen on varmasti iloinen saamastaan lahjasta!

Kuinka paljon nainen tarvitsee oikeasti aikaa valmistautumiseen? Nooh, onko sillä väliä, jos palkintona on pöllöjä :D

Olipa kiva herätä aamulla, kun nenä oli tukossa - no ei :( Siispä ihan ensimmäiseksi aamupalaksi Finrexiniä ja sen jälkeen tunnin nokoset. Kyllä teki hyvää :)

AM lähti vaihdattamaan talvirenkaita, säätiedotus oli jo niin "sekava", ei oikein tiennyt sataako lunta vaiko eikö sada ja tuleeko pakkasta vaiko eikö tule pakkasta. Paree vaihdattaa ne renkaat, varsinkin, kun ne on vielä siellä rengasfirmassa säilytyksessäkin.
Siinä vaiheessa mäkin olin jo sen verran tolkuissani, että sain itseni keittiöön tekemään aamupalaa.
Aamupalan teon ja syömisen välissä ehdin selvittää:
- onko Expertiltä ilmoitettu Äidille uuden läppärin valmistumisesta: EI
- mulle tuli tekstiviesti, että läppärin voi noutaa
- soitin AM:lle, mikä on hänen sijaintinsa ja että läppärin voi noutaa - mitä tehdään? Sovittiin tapaaminen pihalle puolen tunnin kuluttua
Siis:

Puoli tuntia aikaa: siinä ajassa nainen selviää mistä vaan, vai mitä?

• aamupalan syönti
• sängyn petaaminen,
• hiusten laitto,
• hampaiden pesu,
• paidan valinta,
• pukeminen,
• tavaroiden pakkaaminen,
• ulkovaatteiden pukeminen,
• sovitulle tapaamispaikalle kävely.

OIKEASTI ajoissa ;), vaikka AM väitti, että olin myöhässä n. 1,5 min. No, se riippuu mistä kellosta katsoo. Sen kello kuulemma ottaa ajan jostain, noh...okei...se on ajassa se kello, aina. Joittenkin planeettojen ja tähtien mukaan se tarkistaa ajan joka yö :D Ja mun aktiivisuusranneke vaan silloin tällöin tietokoneen mukaan.


No mutta siis haettiin se läppäri, ajettiin Äitille ja Tunturiruipelolle ja AM rupesi hommiin. Pääasiassa AM. Mä olin assistentti. Ja sitt jossain välissä rupesin tekemään kokouskutsuja. Piti kirjoittaa vastaanottajien nimet käsin.

Eihän se ihan niin mennyt, sen läppärin kanssa, niinkuin siellä kaupasssa oli puhe, mutta me AM:n kanssa oikaistiin ja mun mielestä päästettiin Tunturiruipelo helpommalla. Aika näyttää :)

Kotimatkalla poikettiin postissa hakemassa paketti, jota tulli tai postipojat oli vähän rutistelleet, mutta onneksi sisältö oli säilynyt ehjänä:

Siskorakkaalle kiitos, taas <3

Matkakertomusta Englannista, osa 2

Voi, olisi pitänyt lainata Siskorakkaan konetta ja kirjoittaa päivän tekemiset tuoreeltaan, niin olisitte saaneet tarkan raportin jokaiselta päivältä. Vai olisko ihan perinteinen kynä ja paperi ajanut saman asian...

En enää muista tarkkaan, minä päivänä käytiin missäkin, mutta se ei varmaan ole tärkeätä?  Joka tapauksessa alkuviikosta käytiin ostoksilla, monessakin paikassakin, Taisi vaan käydä niin, ettei me loppujen lopuksi sitten ainakaan paljon vaatteita ostettu :)  No mä ostin itselleni oheuen harmaan neuletakin, sellaisen jota olin etsinyt jo täältä kotoa. Siinä se sitten taisi ollakin :D  Siis ne ostokset. Englannissa on muuten paljon sellaisia pieniä, mm. taloustavaroita joita ei täältä Suomesta saa tai ovat siellä paljon paljon edullisempia, joten kävimme ihan vaan Tescossakin tms. ja ihan vaan taloustavaraosastolla ja ostettiin semmoista pikkusälää, mistä joku voisi ajatella, että "no eikö noita nyt saa Tokmanniltakin". No huvinsakin kullakin :D 

Jostain kaupasta löysin meille uudet juomalasit, mutta koska meillä on jo juomalaseja, niin ostin vain yhden, itselleni:

Yllätyittekö?

Siskorakas tarvitsi uudet kengät, joten menimme kenkäkauppaan. Jotenkin se tuntui isommalta kuin yksikään näkemäni kenkäkauppa täällä. Ja edullisempi. Kengät löytyi. Ja kun tulimme kaupasta ulos, huomasin, että munkin käteen oli tarttunut lenkkarit. Ihan tosta noin vaan. Kumma kauppa. ;)

Langollakin alkoi loma, joten Pieni jäi Daddyn kanssa kotiin, kun me lähdettiin Siskorakkaan ja Äidin kanssa ostoksille: ostamaan vähän koristeita synttäreitä varten. Ajettiin ostoskeskukseen, josta löytyi ihan mitä vaan!  Sieltä löytyi mm. tämä: 

Hänet näimme sen jälkeen kun oltiin käyty Subissa syömässä. Siellä sattui hauska tapaus - pääsin treenaamaan kielitaitoanikin :) Kun oltiin tehty valintamme, mitä syömme, Siskorakas määräsi meidät Äidin kanssa etsimään sopiva pöytä; hän hoitaa homman. Löydettiin sopiva pöytä joka oli vähän likainen. Sanoin hakevani paperia ja pyyhkiväni sen ja ylipäätään servettejä. Viereisessä pöydässä istunut nuori tyttö kuuli puheemme ja pani merkille, että puhumme jotain vierasta kieltä. Hän oli jo Äidiltä ehtinyt kysyä, mistä olemme ja ehdin kuulla, kun Äiti vastasi, ettei hän puhu hyvin englantia. Peukku hänelle siitä! Rupesimme kuitenkin juttusille tämän tytön kanssa sillä aikaa, kun odotimme, että Siskorakas tuo meille ruokaa - ja vastailee sitten niihin kysymyksiin, joita mäkään en ymmärtänyt tai joihin en osannut vastata.

Mutta oli oikeastaan ihan kiva, kun joku tuntematon rupesi juttelemaan ja edes vähän ymmärsi ja osasi vastatakin :D  Täällä Suomessahan vaan tuijotetaan sitä omaa pöytää ja omaa ruokaa ja pidetään siitä omasta subista kiinni tiukasti, ettei naapuripöydästä vaan tule kukaan haukkaamaan siitä. Koska sekin mahdollisuus on aina olemassa. 

Subway-lounaan jälkeen suunnattiin vielä...noh...johonkin suuntaan kaupunkia :D etsimään synttäritarvikkeita, hakusessa kun oli oikeanlaisia ilmapalloja.

Sudenkorentoja ja heijastimia - heijastimia ja sudenkorentoja

Paikallislehtemme nettiversiossa oli tänään juttu heijastimista ja sieltä oli linkki tarinaan, kuinka heijastimet aikanaan ovat saaneet alkunsa. Koskettava tarina.

http://www.xn--nypimess-0zafc.fi/nay_pimeassa/tietoa_heijastimista/heijastintarina

Miten sattuikaan, että postipoika toi mulle tänään tällaista postia:

Sudenkorentoheijastimia!  Kolme niistä on rintaneulamallisia ja kaksi rapulukolla laukkuun tms. laitettavia. Ne ovat ihania! Niille on jo paikkansa, vaikka kaikki eivät niistä vielä tiedäkään :)

Heijastimet on tehnyt Sallius, Sekametelisoppaa -blogista.

Hän toki teki ne pyynnöstäni, nähdessäni niitä hänen blogissaan. Mun kuvani ei ehkä anna parasta mahdollista kuvaa sudenkorennoista, joten kannattaa ilman muuta käydä katsomassa niitä Salliuksen omilla sivuilla. Ja samalla tutustua hänen muihinkin kätten töihin.

Kortissa lukee:  "Eilistä ei saa takaisin... Huominen tulee ajallaan. Vietä siis tämä päivä parhaalla mahdollisella tavalla."

Tuolta kortin takana muuten pilkistää mun omissa vaunuissa olleet koristeet.

Tänään käytiin etsimässä lamppua tuohon mun työpöydän valaisimeen. Sain sen eilen viimeinkin siivottua - tosin jouduin viime metreillä lainamaan AM:ltä siihen valaisinta kun oman valaisimeni lamppu sanoi poks. Se ihan oikeasti sanoi poks. Olin laittamassa siihen valoa päälle, kun se vaan sanoi poks eikä enää syttynyt. Sädekehäni oli sammunut. Etsittiin netistä, mistä täältä meidän kylältä siihen löytyisi uusi lamppu ja löytyihän täältä yksi kauppa, mistä sellainen piti löytyä. Käytiin ostamassa. Mutta enpä valaistunut. Eli koko lamppu on rikki. Onneksi myyjä sanoi, että sen saa palauttaa jos ei se käy, ei se nimittäin käynytkään - vaikka lamppu olisi ollut ehjäkin.
Ostamma siis uuden lampun, kun löydämme sopivan.

Kurkku on karhea, en oikein pidä siitä. Tosin se voi johtua kuorsaamisestakin, vaikka en kyllä myönnä, että kuorsaisin, vaikka AM väittää, että kuorsaan....

Matkakertomusta Englannista, osa 1

No niin. Jaksatteko lukea?

Tavoilleni uskollisena rupesin pakkaamaan matkalaukkua vasta torstaina päivällä, kun oli tarkoitus, että AM vie mut jo torstai-iltana Äidille - syystä, että kun Tunturiruipelo oli luvannut viedä meidät kentälle, niin oli yksinkertaisempaa (lue: suorempi reitti) lähteä sieltä, kuin tehdä mutka meidän kautta. Mitäpä sitä nyt turhan aikaisin matkalaukkua pakkaamaan ;) Taisin vielä pestä pari koneellistä pyykkiäkin ja siivota ennen lähtöä, mikä tarkoittaa lähinnä tämän mun käsityösohvani raivausta. AM sanoi, ettei sillä ole mitään väliä, onko se siivottu vai ei. Sanoin, että jos tulee ihan kauhea koti-ikävä, voi ottaa tuon jakkaran, jossa mun tavarat yleensä on, ja kipata sen tähän sohvalle, niin tulee heti kotoisampi olo - ihan kuin vaimo olisi vain pikaisesti käymässä jossain. 

Perjantaina, 16.10., aamupäivällä pakattiin matkalaukut Yarikseen ja Yarikseen nokka kohti Helsinki-Vantaata. Ja koska matkalla olin minä, niin eihän matka koskaan suju sattumuksitta, vaikka istuinkin ihan hiljaa takapenkillä, puhumatta mitään. Kuskin ajosuunnitelmaan puuttumatta, teimme pari ylimääräistä pyörähdystä Keravan keskustassa, kun siellä olikin tietöitä eikä ihan heti osuttu oikealle tielle :) Mutta onneksi oltiin ajoissa liikkeellä ja ehdittiin jättämään laukut ajoissa ja turvatarkastukseen ajoissa. Ja sitten taas olikin aikaa ihmetellä, mihin käytetään aika ennen koneeseen pääsyä... No, jotain pientä käytiin haukkaamassa, noilla Finnairin lyhyillä lennoilla kun ei enää tarjota kun kahvia/teetä ja mehua - rahallahan toki saa melkein mitä vaan :)  Yllättävän nopeasti aika kuitenkin kului ja päästiin koneeseen, ja yllättävän nopeasti meni myös lento. Johtui ehkä siitä, että olin ottanut käsityön mukaan. Kyseessä oli itse asiassa tuliainen, jota en ollut ehtinyt tehdä valmiiksi kotona, vaan jouduin jatkamaan sitä vielä perilläkin. 
Vieressäni käytäväpaikalla istui isokokoinen mies, mutta kyllä me hyvin mahduttiin siinä olemaan - vaikka tilaa tosiaan oli vähemmän kuin takaisin tullessa ;) Jalat vaan tahtoi puutua; vuorotellen oioimme jalkojamme edessä olevien penkkien alle. Hän oli kyllä kovin ystävällinen: nosti meidän tavarat alas tavarasäilöstä, kun päästiin perille, joten päästiin nopeasti pois koneesta. 

Heathrown lentokentän parkkihallin ylimmältä tasolta - tuolta me jostain me kai tultiin, vai tultiinkohan?

Matka Lontoosta kohti Poolea, jossa Siskorakas perheineen asuu, kesti useamman tunnin - matka on pitkä ja matkalla oli tietöitä. Matka kesti niin pitkään, että Prinsessa oli jo nukkumassa, kun me päästiin perille, Olihan tuo kai vähän pettynyt, kun ei nähnytkään Mummua ennen nukkumaanmenoa, mutta kun Daddy lupasi, että Mummu on paikalla, kun hän herää, niin oli käynyt kiltisti nukkumaan.

Ja voi sitä riemua, kun Mummu aamulla meni Pienen hakemaan, kun oli herännyt ja huuteli äitiä. Hetki oli mennyt, ennen kuin oli ymmärtänyt kuka sieltä ovesta tulikaan äidin sijaan, mutta sitten kun hoksasi, niin... voitte vaan kuvitella Pienen ihmisen ilon :) :)  
Ja Tädin ilon kun, Pieni ihminen tuli "herättämään" - otti kaulasta ja halasi <3

Ja sitten alkoi se päivän jännittävin/hauskin osuus - Mummun ja Tädin matkalaukkujen purkaminen :D Mitä kaikkea ne oikein pitivätkään sisällään. Suurin osa tuliaisista oli Mummun matkalaukusta ja yhden tuliaisista Täti oli jo illalla antanut toiselle tädille, joka kuuluu Pienen perheeseen: kirjan nimeltä Maisa leipoo. Pieni on kova tyttö leipomaan tätinsä kanssa ja kyseinen kirja on semmoinen..ns. luukkukirja; siinä on luukkuja ja sellaisia vetosysteemejä. Suomenkielinen tietysti, mutta sanoin Siskorakkaalle, että hänen pitää se lukea tälle toiselle tädille :)
Paras tuliainen mikä Mummun matkalaukusta löytyi, taisi olla 24 palan Muumi -palapeli. Jonka tekeminen kävi Pieneltä käden käänteessä. Kun Mummu ja Täti vasta miettivät, että mikä pala kuuluu mihinkin.... 
Ja tietenkin ne Mummun kutomat raidalliset villasukat! 
Oli nimittäin niin, että kun kerran aikaisemmin olivat olleet netin kautta yhteydessä ja Mummu oli näyttänyt tekemiään suunnilleen nron 45 raidallisia sukkia, oli Pieni tuumannut vain "Kiitos". No, eipä siinä auttanut muu kuin ottaa puikot kauniiseen käteen ja kutoa raidalliset sukat oikeata kokoa :)

Kotona taas, matka takana

Ihan ensimmäisenä täytyy vähän kehuskella ja elvistellä: tultiin Lontoosta Helsinkiin Finnairin uudella Airbus A350 koneella! Eipä ollut mikään paperilennokki ☺ 
Business -luokka nyt oli tietysti mitä oli, melkoisen hulppeat tilat. Meillä tavallisilla matkustajillakin oli ihan mukavat oltavat. Jalkatilaa oli reilusti, penkit oli leveämmät eikä tarvinnnut  istua kylki toisen kyljessä kiinni. Mahtui keskipaikallakin juomaan kahvin ja syömään talon tarjoamaan muffinsin yhtä aikaa vieruskaverien kanssa - menomatkalla ei olisi mahtunut.

Jokaisella oli oma videonäyttö, josta sai seurata koneen kulkua joko ihan videona (tosin eipä pimeällä muuta nähnyt kuin koneen nokassa olevan punaisen valon ☺ - vai onko sen nokka?) tai kartalta miten edetään. Tai sitten sai katsella elokuvia. Reilun kahden tunnin matkalla ei ehtinyt katsoa kuin yhden elokuvan, mutta valikoimaa oli. Ennen koneen lähtöä lentoemot jakoivat kuulokkeet. 
Me katsoimme Äidin kanssa kumpikin omalta näytöltämme Mielensäpahoittajan, Äiti oli vähän edellä kun mun näyttö ei toiminut ihan niin kuin piti.   

Elokuvan loppupuolella nauroin vedet silmissä ja vieressäni istunut englantilainen nuorehko nainen katsoi hämmästyneenä ja kysyi olenko ok. Nyökkäsin ja vastasin, kaiken olevan kunnossa, suomalaista huumoria vain. Häntä nauratti. Kun elokuva oli loppunut, juttelin hänen kanssaan hetken muutenkin. Hän oli perheensä kanssa tulossa Suomeen lomalle. 

Vähän ennen kuin kone laskeutui Helsinkiin, nähtiin vielä upea revontulinäytös. 

Matka oli kaikin puolin onnistunut - kirjoitan siitä erikseen. Tässä kuitenkin kuva, kun oltiin Äidin ja Siskorakkaan kanssa kaupungilla ja etsittiin ruokapaikkaa. Sitä ei löytynyt, mutta löytyi ihana vohvelipaikka, jossa Siskorakas oli aina halunnut käydä. Tehtiin yhteinen päätös, että ihan hyvin voidaan syödä ensin jälkiruoka ja sen jälkeen etu-/pääruoka. Eikä tämä nyt niin paha ollut, aika terveellinen, vai mitä?

Kiiviä, mansikoita, banaania ja ananasta. Päällä valkosuklaata. Alla vohveli. Mulla kaverina vielä banaanijäätelö. 

Ei, emme käyneet syömässä enää tämän jälkeen, vaikka kukin vuorollaan yritti ehdottaa milloin mitäkin ruokapaikkaa. Muut eivät kuitenkaan innostuneet niistä, kumma juttu. Söimme vasta illalla kotona, kun Äitirakas teki makaronilaatikko Vävylle. 

Arvonta, jossa palkintona vaikkapa just Pöllölle sopiva muki :D

Osakainen vinkkasi blogissaan arvonnasta, joka löytyy Pöpelikössä -blogista. 

Arvonnassa on aivan ihania palkintoja ja voih... voi tällä kertaa toivon niin, että voittaisin. Ette ikinä arvaa minkä palkinnoista valitsin itselleni? Arvatkaa ennen kuin käytte katsomassa valintani :D