Älä jää auton alle Possu Munkki!!!

Kiitos kortista - olehan varovainen äläkä jää auton alle!

Uusi Bond-tyttö :D

Ystäväni kyllä järjestää mulle sattumia ja tapahtumia :D Ihanaa kun on ystävä, jonka kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja jonka kanssa voi puhua ihan mistä vaan. Eikä silti tarvitse olla samaa mieltä asioista - samalla aaltopituudella oleminen ei tarkoita sitä, että tarvitsee olla samaa mieltä asioista.  Muuten olemme kuin paita ja peppu. Jos ei toisesta kuulu kahteen päivään mitään, on pakko kysyä, onko kaikki hyvin, mitä kuuluu, missä luuraat.

Ystävälläni oli viime viikolla syntymäpäivä ja hän oli kutsunut sinne valikoidun :) joukon ystäviä sitä juhlistamaan. Olin vieraista ensimmäisenä paikalla ja ojennettuani lahjan (onneksi mieleisen!), minäkin sain lahjan, jonka parissa ystävän aika oli kulunut ja siksi olin saanut häntä naamakirjassa huudella moneen kertaan:

Tämmöisen pienen aarrearkun hän oli mulle pistellyt, naisten viikon kunniaksi!

Ja tämän ihanan ison aarrearkun sain AM:ltä hääpäivänä!  

Tämä oli kotona odottamassa, kun tulin istuksimasta sataman kahvilasta - siellä taas istuttiin tuntitolkulla ristipistoilemassa ja aina välillä juotiin kuppi kahvia tai pullo mehua tms.

Jännä juttu miten lähes toisilleen tuntemattomat (kerran tavattu vähän isommassa porukassa) saatiin reilut neljä tuntia kulumaan ihan tuosta noin vaan- ilman hiljaisia hetkiä :D

Mutta mitä taas tulee tuohon otsikkoon!

Maanantaina olin ystäväni kanssa avustamassa elokuvan tekemisessä! Oli aika "jännää" nähdä niin läheltä, miten tehdään elokuvaa - kyseessä oli kolmen kohtauksen kuvaaminen, ja aikaa niiden harjoittelemiseen ja kuvaamiseen meni kolme tuntia. Ensimmäistä kohtausta tehtiin melkein kaksi tuntia ja toiset kaksi kohtausta meni läpi tunnissa - voisiko siitä päätellä, että kyllä meistä avustajistakin saatiin parissa tunnissa koulutettua lähes ammattilaisia ;)

Jos oikein hyvä tuuri kävi, niin saatetaanpa ystävän kanssa sitten ihan oikeassa elokuvassa leikkauksen jälkeen vilahtaakin ;)  Hui...

Ja tämähän oli taas ihan ystävän "ansiota" - tietenkin. 

Pahoittelut taas kirjoitusvirheistä! 

Pöllö sai taas paketin!

Viime viikolla postiluukku kolahti yhtenä päivänä taas sen kuuloisesti, että sieltä tulee paketti - ja niinhän sieltä tulikin. Samalla kertaa tuli postikortti Sinisen sohvan emännältä, oli ollut reissussa...hmmm...Joensuussa. Farmari -messuilla, kotimaisia herkkuja maistelemassa. Kyllä muuten tuli vesi kielelle, kun katselin kortin kuvassa olevaa mustikka-mansikkatorttua - toivottavasti kuva välittyy myös teille.

Ja sitten itse paketti. Paketti on "palkinto", jonka sain, kun neljän naisen voimin järjestimme keväällä leikkimielisen "kevennyskilpailun". Varsinaiseen tavoitteeseen ei meistä tainnut päästä kukaan, mutta iloista mieltä se meille toi :)  Ylituomarina kisassa toimi Sinisen sohvan isäntä, jokainen sai palkinnon ja minä sain palkintoni seuraavin perustein:

"**on ansainnut erityisen kiitoksen, hän auttoi Possu Munkkia neulomalla Hilma-tädin sukat loppuun. Lisäksi hän on vastoinkäymisistä huolimatta rohkaissut itsensä liikkeelle, Neulekerhoon!  Näin reipas toiminta on merkki lämpimästä sydämestä, joka auttaa toisia ja luo iloa ja valoa ympärilleen."

Kiitos ja kumarrus!  Olen oikein otettu ja ihan punastun näistä sanoista.

Laitan kuvan koko paketista sen takia, josko paketin söpöt postimerkit näkyisivät kuvassa: toisessa postimerkissä on nalle tehnyt itselleen sängyn aamutossuun ja on vissiin nukkumaan menossa, vielä vähän iltalukemista taitaa tassuissaan olla. Toinen merkki taitaa olla pääsiäismerkki; ainakin näyttäisi siltä, että siinä pääsiäismunaa maalataan iloisen väriseksi. Musta ne on niin hauskan näköisen merkit, että tuli mieleen pitäisikö ruveta uudestaan keräämään postimerkkejä. Keräsin niitä joskus 10-13-ikäisenä - mihin lie kadonneet.

Paketissa oli kortti "Avaa ovi käsityön maailmaan!" Siitä löytyy nettiosoite www.tarinasoitin.fi/kasityokohteet - käykääpä katsomassa (noista muuten tuo Design Pylsy on mulle tuttu, olen käynyt siellä parikin kertaa. Meille Suomi Melooseen tuli yhtenä vuonna sieltä myyntiin meille suunniteltuja sieniliinoja, joilla voi esim. kuivata kajakin istuimen tms. Niitä taitaa olla mulla vieläkin muutama käyttämätön tuolla kaapissa. Samalla reissulla kuin haettiin ne, ostettiin työparin kanssa samanlaiset olkalaukut, hän mustan ja minä tietysti punaisen. Minä ostin lisäksi kukkaron joka on tänä päivänäkin milloin missäkin käytössä).
Lisäksi paketissa oli kaunis Lintu ja kukka -kortti tervehdyksineen, kaksi Vaaka ry:n pesukukkaa ja.. arvaatteko?
IHANAT PÖLLÖKORVAKORUT!
Kiitos Sinisen sohvan Emäntä! Ja Isäntä tietysti myös, kun on ollut projektissa mukana kannustamassa :)

Ja kortissa olleesseen kysymykseen; itse pidän tuon vaaleanpunaisen pesukukan ja toisen kukkasen annan Äitirakkaalle, kunhan tavataan, kiitokseksi tekemistään palveluksista.

Tädin Prinsessa

Olen ollut taas saamaton tämän blogin kanssa. Olen yrittänyt tehdä käsitöitä ja olla ystävien kanssa ja kesäkuussa oli Suomi Meloo http://www.suomimeloo.fi/, jonka valmistelu vei aikaa ja itse tapahtuma sitten viikon.
Ja sitten tietysti tärkein: Sisko ja Prinsessa oli käymässä ♥

Sisko ja Prinsessa saapuivat, kun Suomi Meloosta oli jäljellä vielä viimeinen yö ja päivä eli torstain ja perjantain välisenä yönä. Oltiin jo niin lähellä kotia, että Äitirakas ja Leksa lähtivät kotiin torstaina päivällä, tarkoituksenaan tulla perjantaina takaisin päätösjuhlaan, yhdessä. Mutta niinhän siinä kävi, kuten olin arvellut: Äitirakas soitti perjantaina aamupäivällä, ettei hän tulekaan enää takaisin, ei hän malta enää lähteä, onhan noita juhlia (maskottikisaa, osallistumisdiplomien jakoa ja kajakin arvontaa) tullut jo nähtyä ☺
No tottahan se, eipä siellä mitään ihmeellistä enää ole, ihmiset haluaa äkkiä päästä pakkaamaan kajakkinsa auton katolle ja kääntää auton keulan kohti koti - viikko reissussa, vaikkakin mitä loistavimmassa seurassa, on tarpeeksi, ja vuoden päästä taas tavataan ☺

Itse päätin, että menen Äitirakkaalle yöksi, että nään Siskon heti samana iltana, ja Prinsessan heti aamulla. Meillä nimittäin kotiintulo meni niin myöhään, että Prinsessa oli jo nukkumassa. Mutta kyllä oli ihana nähdä Siskoakin ja jutella hetki ihan rauhassa - ennen kuin minäkin simahdin...

Parasta kuitenkin oli herätys seuraavana aamuna, vaikka vielä olisi vähän nukuttanut: iloiset kasvot kurkkivat ensin keittiöstä ja pienen houkuttelun jälkeen sain pienen hymyilevän tytön peiton alle ja pienet kädet rutisti kaulasta ♥♥  Arvatkaapa nukuttiko enää!

Muutamia päiviä vietin kotona, välillä käytiin vaan kahvilla. Juhannusaatoksi tuli Lapsi ja Miniä ja niiden kanssa käytiin tervehtimässä koko Mummolan sakkia. Serkukset tuli hyvin toimeen, vaikka ikäeroa on - odottakaas, nyt tarvii jo laskinta... 24 v 8 kk (laskinkohan oikein...no ainakin se 24 vuotta!) Ainakin hirveä kikatus kuului kamarista, kun me naiset istuttiin keittiössä ☺☺

Pari viimeistä yötä vietin Mummolassa minäkin, että sain olla vielä Siskorakkaan ja Prinsessan kanssa. AM:n tullessa hakemaan kotiin - rehellisesti sanottuna tuli itku, kun katselin, että pian pitää erota tuosta ihanasta touhottajasta ☺. Vähän ihmeissäänhän tuo ensin oli, mutta kun hänelle kerrottiin, mistä on kyse, niin otti ja puristi kaulasta ja antoi pusun poskelle. Selvästi ymmärsi, että tädillä on paha mieli.

Ja Lapsi lähti heti juhannuksen jälkeen, sunnuntaina, sinne Japaniaan. Neljäksi viikoksi. Siellä se nyt on. Sekin jätti äitinsä. Ja avovaimonsa. Hävytön.