Elokuvissa

Kävin eilen elokuvissa. Kyseessä oli lyhytelokuva Yksin. Elokuva oli ystäväni miehen unelmien toteutuma: hän on vuosia unelmoinut elokuvan tekemisestä ja nyt kun hän viime kesänä joutui jäämään pitkälle sairaslomalle, hän sai unelmansa toteutettua. Ystäväni esittää elokuvassa pääosaa.

Lyhyesti elokuva kertoo siitä, miten yksin ihminen jää kun menettää kaiken: terveyden, työn, puolison, ystävät, kodin, itsetunnon. Ja lopulta siitä, miten tärkeää on kun löytyy se lähimmäinen joka välittää. Kukaan meistä ei selviä yksin, vaan tarvitsee lähimmäistä, ja lähimmäinen tarvitsee sinua.

Elokuva oli koskettava ja uskon, ettei salissa ollut montaakaan kuivaa silmäkulmaa, kun elokuva loppui.

Ennen elokuvia olin shoppailemassa (kyllä, minä, shoppailemasssa, uskokaa tai älkää :D ) äitini ja tätini kanssa. Peräti kahdessa kaupassa. Ensin urheiluliikkeessä, jossa oli alennusmyynti (ollut varmaan jo vuoden ajan...). Tätini löysi sieltä kahdet ulkoiluhousut ja äitini yhdet. Äidin housut oli kyllä tosi kalliit, huikeat 7,60 euroa! Mä löysin itselleni uuden takin ja kerrankin jotain muuta väriä kuin punaista. Mun kaikki ulkoilutakit on punaisia; osin siitä syystä että se on mun lempiväri ja osin siitä syystä, ne on sponsoroituja ja silloin ei paljon narista. Nyt ostin lilan! Tykästyin siihen ihan hirveästi.

Sen jälkeen mentiin Kärkkäiselle, mentiin sinne syömään ja sitten jäätiin sinne maleksimaan ja kuluttamaan aikaa. Sieltä ei oikein mitään erityistä ostettavaa löytynyt, mutta kahvilassa piti toki käydä. Juustokakku oli herrrrkullista.

Tätini tuli aamulla Helsingistä ja käytiin AM:n kanssa hakemassa hänet junalta. Ennen shoppailemaan lähtöä kävin äkkiä suihkussa ja vaihdoin vaatteet ja kun päädyttiin tädin ja äidin kanssa siihen tulokseen, ettei varmaan enää tulla käymään meillä ennen elokuvia niin lopputulos lähdön jälkeen oli tämä - AM oli näkyä vähän ihmetellyt:

Siis jos vaimolla on jalassa kaksi kenkää ja tässä on viisi kenkää, niin...hetkinen...se tekee seitsemän kenkää...siis...tuota...äh....ei maksa vaivaa.... :D

Illalla vähän väsytti, kun jäänyt päivänokoset välistä ja sanoin jo hyvissä ajoin meneväni nukkumaan. Tai oikeastaan lukemaan kirjaa. Siinä sitten AM kysyi, että niin, et tainnut eilen huomata, kun otin sulta kirjan pois. Väitin hetken aikaa kiven kovaa, että et muuten ottanut, itse laitoin kirjan pois ja sammutin valot. Asiasta väiteltiin jonkin aikaa, mutta valitettavasti jouduin antamaan periksi. tässä toditusaineistoa:

En koskaan laita kirjaa yöpöydälleni noin päin. Suljen kyllä kirjan, mutta laitan sen aina "pystypäin", en koskaan tuolla tavalla poikittain. Joten kyllä, näin pääsi käymään, nukahdin ja nukuin niin sikeästi, etten todellakaan huomannut kun AM on käynyt ottamassa kirjan pois käsistäni ja sammuttanut valot. Yleensä sentään herään siihen, kun kirja viedään käsistä kesken lukemisen :D

Uuteen kotiin

Ei, me ei olla muuttamassa uuteen kotiin. Ei tämän tavaramäärän kanssa. Eihän mun pöllöt mahtuisi pienempään asuntoon. Eikä AM:n ompelukone. Vaikka kyllähän se mulla kävi kerran mielessä, että jos me muutettais vähän pienempään asuntoon, kun ollaan ihan vaan kahdestaan, mutta mihin me tosiaan laitettais kaikki noi meidän työhuoneen tavarat. Ja työhuoneessahan meillä on siis kaikki meidän "harrastusvälineet ja -tarvikkeet". Ne, jotka ei ole tässä mun pesässä.

Uuteen kotiin se sijaan pääsi tämä mustekala, jonka neuloin AM:n ottaman valokuvan perusteella:

Itse asiassa sitä oli ihan hauska tehdä, vaikka en oo kovin hyvä tekemään tuosta noin vaan pelkän kuvan perusteella, yleensä tarvin ohjeen, ja vielä selkeän sellaisen. 

Uuteen kotiin pääsi myös tämä 

Tämä on Kultakeramiikan Kotimo Designin  Metsässä -sarjan  Pöllö. Muki on termomuki, eli sen sisus on ontto ja se pitää juoman pidempään kuumana ja samalla ulkopuolen viileämpänä (tai vastaavasti juoman kylmänä) Sarjaan kuuluu myös Kettu ja Karhu. Tämä EI ollut maksettu mainos ja miinuspuoli tässä on se, että tuotteet tehdään Virossa - siis ei siinä sinänsä mitään, mutta kun yritän suosia kotimaista aina kun mahdollista. Tämä valmistusmaa selvisi mulle vasta kotona :(
Mutta muki on hyvä, siitä ei pääse mihinkään.

Ja se n-näppäin on edelleen vialla.

Onko nyt kolkytvuotinen avioliitto koetuksella?

No ei sentään, vaikka jotain tuoreempaa suhdetta tapahtuma saattaisi ehkä koetella. Meillä sille on vain naureskeltu, ja AM antoi viihdytti sillä naamakirjan kautta muitakin omia ja yhteisiä ystäviämme ja tuttaviamme.

Olin koko päivän ystäväni kanssa kaupungilla. Hän on muutaman viikon päästä muuttamassa ulkomaille ja olin hänen seuraneitinään, kun hän hoiteli asioitaan mm. Kelan ja terveyskeskuksen kanssa, ja kaikkea sellaista. Sitten käytiin syömässä, ihan rauhassa kiinalaisessa - oli muuten hyvää ruokaa, nam! Ystävä tarjosi vielä jälkiruuaksi jäätelöt. Ja vähän katseltiin vaatteita, mutta ei ollut meille rehevän kokoisille oikein sopivia.

Kun lopulta tulin kotiin, olin aika puhki ja bussista pois jäädessä sattui jalkakin, sekin vielä. Heitin tähän omalle sohvalle pitkälleni ja kuuntelin mitä AM:lle oli päivän parin tunnin aikana tapahtunut ja.... AM:n sanojen mukaan KOPS, nukahdin kesken hänen lauseensa :D

Otin semmoiset tunnin torkut eikä tuo edes herätessäni sanonut mitään, myhäili vain ja laittoi kiltisti tv:n kolmoselle, että saan katsoa Emmerdalen. Tiesi, että siinä samalla avaan läppärin ja naamakirjan ja tarkistan, mitä mm. Ristipistoilijoille kuuluu. Ja sieltä naamakirjasta mä sitten luin mitä olin tehnyt. Kyllä nolotti....

Mutta sain anteeksi ja kyllä meidän avioliittomme lipuu vakaasti kohti kolmeakymmentä vuottaan :)