Kävin tänään työpaikallani hakemassa pois henkilökohtaiset tavarani. En siksi, että olisin menettänyt toivoni palata sinne (tai no totta puhuakseni, ehkä vähän, siis omasta halustani, en työnantajan), vaan siksi, että siellä on edessä muutto ja ajattelin, ettei työkavereiden tarvitse muuttaa niitä mun henk.koht. tavaroita. Ja nauraa niille, voidaan nauraa niille yhdessä. Ja kyllä me naurettiinkin, voi hyvää päivää sentään.
Mutta meidän tiimin, koko kerroksen ja melkein koko talon lentävä lause olikin: "Mitä M:ltä ei löydy, sitä ei tarvita" ja toinen oli "Käy kysymässä josko M:n kioskista löytyisi"
Normaalin toimistotarvikevaraston lisäksi mulla oli henkilökohtaisia tavaroita melkoinen määrä, tässä parhaimmat naurut kirvoittaneita :)
- kävelykengät
- crocs-kopiot
- kahdet villasukat (paksummat ja ohuemmat, varmuuden vuoksi), lisäksi kangastossut ??
- kaksi firmalta saatua fleecetakkia ja itse ostettu puuvillahuppari - miksi ihmeessä? ei tuu vilu..
- lankaa ja kolme virkkuukoukkua
- kolme patalappua - nämä virkkasin puhelinpalavereissa, ja näistä saatiin varmaan parhaimmat naurut, en kyllä ymmärrä miksi...
- Fibrex- sokerjuurikaskuituhiutaleita
- mehua (käynyttä,oletan, en maistanut)
- hajuvettä (nimenomaan haju!)
- hiuslakkaa
- hammaslankaimia
- hammasväliharjoja
- särkylääkkeitä
- närästyslääkkeitä
- rautatabletteja
- vessapaperirulla
- kulkuset (näitä käytin joulun alla villasukissa)
- kassillinen tyhjiä pulloja (limsa)
- nalle (työpöydällä)
- PÖLLÖ (työpöydällä)
Muut tavarat oli siis kaapissa.
Kai teillä muillakin toimistotöitä tai muuten siistiä sisätyötä, joilla on oma vakituinen työpiste, työhuone, työpöytä tms. on vastaavia henkilökohtaisia tarvikkeita kaapissaan, ihan vain sitä varten, jos niitä joskus tarvitsee tai jos JOKU MUU tarvitsee? Hyvin usein nimittäin multa tultiin kysymään milloin mitäkin tarpeellista tavaraa, "ei sulla sattuis olemaan sitä ja sitä, kun..." ja yleensä apu löytyi.
Pöllönkulma on pieni punainen tupa maalla, jossa minä, Pöllö, asun yhdessä Mursuni ja ei-toivotun ystäväni Riesan eli epilepsian kanssa. Elän syksystä kevääseen kuunnellen ja katsellen luontoa, lukien ja käsitöitä tehden. Kesän sinnittelen, syksyä odottaen. Unelmia on aina - ja se näkee, ken uskoo. Runoja kirjoitan nimellä athenenoctua (minervanpöllö)
20 syyskuuta, 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Mursu kysyi eilen illalla, että koska meinaan lähteä. Eihän siinä sitten auttanut muu kuin soittaa ja anoa yöpaikkaa. Lopputulema oli, ett...
-
Eikös näillä pakkasilla olisi aika Villahousurockin? Muistatteko vielä Jussi Raittisen laulamassa Villahousurockia? Tästä on hyvä virkistää...
On sulla ollu melkoinen varasto ;)
VastaaPoistaMulla ei oo kun varahousut, varapusero, sisäkengät
Miten voit pärjätä noin vähällä :)
PoistaTyhjentäminen oli aikoinaan vaikeaa sen kaapin ja naulakon - suru ja kaipaus ja huojennuskin työpaikan vaihdoksesta ja lopullisesta lähtemisestä...
VastaaPoistaNyt kun sanoit, viimeinen työsuhde ennen tätä, siellä henkilökohtaisten tavaroiden kerääminen oli vaikeaa ja haikeaa, vaikka olinkin itse irtisanonut itseni.
PoistaNyt tavaroiden kerääminen oli enemmänkin yhteinen "vitsi" - työpaikka on toistaiseksi vielä jäljellä ja kaikki odottavat mua takaisin - tai ainakin osaavat hyvin näytellä :)
Minä olen tässä vuoden sisällä pari kertaa muuttanut työhuonetta ja siinä jälkimmäisessäkin meni kotiin repullinen. Jotain sentään jäikin kuten esim. purkillinen simpukan kuoria ;)
VastaaPoistaKiva kuulla, että muillakin on kertynyt tavaraa työpaikalle :)
Poista