Timantit on ikuisiiiiiiiiii

 Timantteja on IIISOJA ja pieniä. Ja joskus pienet timantit kasvaa isoiksi ❤️.

Enkuli lupasi lähettää minulle voimatimantin - kiitos ihana Enkuli! Ette varmaan arvaa minkä näistä on se minun voimatimantti? 

Kaupasta sain eilen saman värisen pienen timantin 🫢
Siellä on remontti ja sain remonttipassin, johon voin kerätä timantteja. Kun timantteja on riittävästi saan alennusta. Aion pyytää kaikki timantit itselleni, siis Ötökkätutkijalle. 
Hän oli vaikuttunut, kun kerroin, että sormessani oleva sormus on kultaa ja että siinä on aitoja timantteja. Pienempiä kuin sokerinmurut ja sormus on A-nopin perintöä. Ja että korvassani oleva pieni korvakorukin oli kultainen. Sitten alkoikin "aarteenetsintä". Mummon sormus? Papan sormus? 🥰

Eilinen oli taas yksi marraskuun hienoimpia päiviä: järvi oli kannaksen molemmin puolin aivan peilityyni. Toisella puolen, jossa rantaan on pidempi matka, oli taianomainen usva, jota olisin voinut jäädä tuijottamaan vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 
Takaisin tullessa tajusin liian myöhään, että olisin voinut ottaa järvestä kuvan, siispä Mursu päätti ajaa kotiin "kiertotietä". Tätäkin maisemaa olisin voinut katsella vaikka kuinka kauan.

Kun jatkettiin matkaa kotia kohtia kohdalle osui 

tämä maisema: kallio!
Jos - siis kun on asunut ja elänyt lapsuuden metsän, kallion ja veden äärellä niin mitä muuta voi odottaa kuin, että niitä rakastaa edelleenkin.

Ja voi melkein sanoa, että näyttää ne miltä tahansa, ne on kauniita. Värejä ja muotoja löytyy, ja uskokaa pois, tuollakin asuu menninkäisiä, tonttuja ja haltijoita. 

Näitä vihreitä peltoja on täällä vähän joka puolella. Joidenkin väri on niin kirkas, että lähes häikäisee, varsinkin jos aurinko paistaa.

Jos puista ei olisi lehdet pudonneet - tai jos näkee vain pellon - voisi luulla, että on kevät tai alkukesä. Käsittämätöntä.
Tai ei oikeastaan. Meillä on ollut niin lämmintä, ettei ole vielä tarvinnut edes syysvaatteita esiin kaivaa.

Joutsenet ovat kuitenkin tekemässä jo lähtöä.

Ilmeisesti meiltä etelään lentävillä joutsenilla on välipysähdys jossain Hämeenlinnan suunnalla, kun Terhi kuvasi ja kertoi eilen joutsenista. 

Tällaisia valtavia ja vielä suurempia parvia on siellä täällä pelloilla, joukossa hanhia. 

Sain Pojan ja Miniän unisukatkin valmiiksi. Dropsin Merinoa. Täytyy laittaa postissa menemään, kun en ehtinyt saada Miniän sukkia valmiiksi ajoissa, että olisin antanut, kun nähtiin. Mutta eiköhän posti kuljeta...

Nyt on työn alla pienet sukat, johon pitäisi silmukoida vielä nimikin.

Koronarokotukset käytiin ottamassa. Ei ollut paikalla ketään muuta. Enkä muistanut taaskaan kysyä jäykkäkouristusrokotuksesta vaikka piti, pahus. 
Minulla tuli taas pistoskohta kipeäksi - käytiin keskiviikkona ja käsi on vieläkin vähän kipeä, mutta kyllä se siitä taas paranee. Erikoista, että Mursulle ei tule koskaan mitään ja minulla on tullut joka kerta käsivarsi kipeäksi. 

Ai niin. Meinasin unohtaa. Arkeilija oli kysynyt tekoälyltä luonnehdintaa omasta blogistaan. Mikä on Pöllö? Yllytyshullu, joka ei ole koskaan käyttänyt tekoälyä, mutta sai lopulta jonkinlaisen vastauksen:

"Pöllönkulmalla tapahtuu" on luonteeltaan henkilökohtainen lifestyle-blogi, joka keskittyy kirjoittajansa arjen kokemuksiin ja pohdintoihin. Se on intiimi katsaus tavalliseen elämään, esitettynä rennolla ja helposti lähestyttävällä tyylillä.
Yhteenvetona "Pöllönkulmalla tapahtuu" on lämminhenkinen, elämänmakuinen blogi, joka tarjoaa vertaistukea tai inspiraatiota tavalliseen arkeen keskittyvällä sisällöllään."

Mahtaako olla noin?