Taivas itkee sadoin pisaroin...

...mutt mä sateellekin nauraa voin, kun monta märkää suudelmaa muistot mieleen tuo... - Pepe Willbergin iskelmää mukaellen. Tosin tänään aurinko kurkistelee pilvien raosta ja muistuttaa viime viikon "aurinkoisista" päivistä, satoi tai ei. 

Tämä maisema näkyy Äidin ja Tunturiruipelon keittiön ikkunasta. Ikkunan alla on kymmenkunta marjapensasta ja ainakin yksi pöllö. Iso ja pieni polkupyörä, kuusi kausivaloineen - kaikkea mitä Satumaasta vain voi löytääkään, kun sinne saapuu. Kuvan otin kun odotettiin Siskon Ystävää  naapurin majoituksesta aamukahville, mutta hänpä livahtikin ohi suloisen Nalle-koiran kanssa ja pian takaisin toiseen suuntaan, ennen kuin tuli mummolaan. Meidän ihmetellessä mihin ihmeeseen hän jäi, huomasimme Siskon kanssa, että koko muu porukka onkin pihalla haravoimassa ja tekemässä pihatöitä, kun me istumme keittiön pöydän ääressä katselemassa toisten ahertamista 😄 Jokaiselle on tehtävänsä 👍

Maanantai oli pitkä päivä vieraita odottaessa, mutta odotus palkittiin: Ötökkätutkija halasi mummon, tädin ja sitten papan: niin kostui tädinkin posket kun huomasin ÖT:n poskien kostuneen pappaa halatessa, hän kun oli vähän kipeänä. Villi ja touhua täynnä oleva ÖT, mutta sydän täynnä rakkautta ja empatiaa ❤️

Futari-Prinsessa; se pieni tyttö, jota vasta odotettiin ja joka juuri täytti 13, ottikin tädin kainaloon ja halasi - kun olisi pitänyt olla toisin päin 🥰 Eikös tätien pitäisi halata lapsia? Onneksi sain kuitenkin paljon halauksia ja halata, molempia, sekä Futari-Prinsessaa että Ötökkätutkijaa ❤️
Ja tietenkin Siskoa ja Ystävää. Isä oli jätetty kotiin, se on usein isien kohtalo - vai mahtoivatko olla vävyt mielissään, kun saivat olla kerrankin viikon yksin kotona, kumpikin 🤔🤔

Tuliaiset vaihdettiin: sukat ja lapaset ja mitä lämmintä varuilta veinkään - oikeastaan turhaan, viikkohan oli lämmin. Minä puolestani sain herkkujen lisäksi 

Ystävän tekemän tuulikellon - arvatkaa raaskinko tätä ulos laittaa? Värit taas vähän heittää sinne tänne; se on puna-sini-vihreä ja sen saa "painettua" nippuun. 

Kuvien asettelu ei näköjään taas minun taidoilla todellakaan onnistu, olisi pitänyt kokeilla leikkiä puhelimen kameralla vähän enemmän. 

Joka tapauksessa. Linnutkin sai oman tuliaisensa, en vain ole vielä keksinyt paikkaa tällekään. Luultavasti omin tämän muuhun käyttöön kuin lintujen ruokintaan. 

Näiden lisäksi sain vielä kynttilälyhdyn jonka vein jo ulos, ostin siihen ajastimella toimivan led-kynttilän. 

    
Suklaalakkoni oli viikon ajan tauolla. En vaan voi vastustaa Terry'sin appelsiinisuklaapalloja. 
Minun onnekseni "jouduin" antamaan toisen niistä Pojalle ja Miniälle. 

Sen sijaan Lindtin pistaasisuklaamakeiset söin periaatteessa kaikki yksin. 
Suklaalakko jatkuu jälleen. Viikko EI kaatanut sitä, mutta enhän voinut jättää Siskon tuomia tuliaisia syömättä, kun hän oli ehtinyt ostaa ne, ennen kuin sanoin, että suklaata ei tarvitse välttämättä ostaa. Tämä olisi riittänyt ihan hyvin:  

Purkki täynnä pieniä voikeksejä ja sisällä led-kynttilä. IHANA! Voisi minun puolesta olla pimeä vaikka ympäri vuorokauden. 
Nyt kun olen elvistellyt tuliaisilla (yksi jäi pois, näytän sen myöhemmin), kerron jotain muuta. 

Myös Poika ja Miniä kävivät lisäämässä väkimäärää - meitä oli pöydän ääressä Piparkakkuriisipuuroa syömässä yhteensä kahdeksan! Harmi, etten voi laittaa kuvaa, mutta koettakaa kuvitella: Nuorin 8 v ja vanhin 87 v - me muut siitä väliltä 💞

Englannin kielen taitoni ON melkoisen huono, mutta se sai taas hyvää harjoitusta ja onneksi puhelimissa on kääntäjät. Niillä pärjättiin.

Mummolan keittiön ikkunassa on imukupeilla kiinni lintulauta - semmoinen läpinäkyvä, missä oravakin välillä käy. 
Yhtenä aamuna rupesin selittämään Ötökkätutkijalle, mitä lintuja siinä käy - talitinttejä. 

Jouduin käyttämään puhelimen kääntäjää ja käytin vielä puhetoimintoa, joka kertoi, että "Those birds are great tits".
Ei, ei, ei.... ei kun ne on... TA LI TINT TE JÄ. Onneksi Sisko istui pöydän toisella puolella ja kertoi, että kyllä, englanniksi tintti on tit ja talitintti on great tit. Eli monikossa great tits. 
Jatkossa puhuin vain suomeksi tinteistä. 
Ötökkätutkija oli kaiken kaikkiaan innostunut oppimaan suomenkieltä, kuten myös Futari-Prinsessa, joka jo osaakin jonkun verran.

Eräänä iltana leikkimme salmiakkiaakkosilla sanapeliä. Eli jokaisen vuorollaan piti sanoa sana sillä kirjaimella, jonka sai: Futari-Prinsessa ja Ötökkätutkija suomen kielen sana ja mummo ja minä englannin kielen sana. Hienosti meni, lapset osasivat hyvin suomen kielen sanoja. Kuten esimerkiksi Ötökkätutkija V niin kuin vittunen. Mmmm... ihan oikein: lapselle se oli vain sana sanojen joukossa. Täti, äiti ja mummo olivat sekunnin pari hiljaa ja jatkoivat peliä nikotellen. (Hyi, hävetkää aikuiset!)

Mummo tarjosi koko porukalle (pl. Tunturiruipelo) lounaan paikallisessa pizzeriassa, jota oli kehuttu kovasti. Eikä turhaan! Ruoka oli hyvää ja sitä riitti vielä seuraavaksikin päiväksi ja palvelu oli loistavaa. Tässä juuri katselen kalenteria ja Turkin karttaa 🤔 - omistaja lupasi, että voimme lähteä Turkkiin ja lähettää laskun heille 😜😜😂 Muistutti asiasta useamman kerran. 

Lapsille riitti paljon ohjelmaa kaiken kaikkiaan, mutta luulen, että eniten he odottivat ostospäivää 🥰 Futari-Prinsessan synttärit oli juuri olleet ja Ötökkätutkijan synttärit ovat parin viikon päästä. Mummo ja täti olivat luvanneet ostaa molemmille synttärilahjat ja kumpikin tiesi mitä haluavat: Futari-Prinsessalle logiikka-, äly- ja pulmapelejä ja Ötökkätutkijalle jalokiviä. Yksi lentokone myös. 
Leikkipyssystä jouduimme vähän keskustelemaan, sillä sen kanssa hän olisi ehkä joutunut tarkempaan syyniin lentokentällä niin täällä lähtöpäässä kuin kotonakin. Löysimme kuitenkin ratkaisun, saimme jo maanantaina kuvan onnellisesta pojasta vartioimassa jalokiviään, etenkin kultaharkkojaan. 

Ikävä on iso; vaikka Mursu halaakin joka päivä monta kertaa, ei ne halaukset ja pusut ole samanlaisia kuin Ötökkätutkijan pusut ja halaukset ja Futari-Prinsessan halaukset. 

********************

Onneksi te olette siellä - olen lukenut teidän blogipäivityksenne, vaikka en kaikkiin olekaan kommentoinut. Sukka- ja lapasprojektit jatkuu, mutta ei ihan samalla kiireellä kuin edelliset, ehdin tännekin taas.