Taidan jäädä koukkuun

Ei vaan. Olisin varmaan löytänyt ohjeen ihan normaali google-haulla tai kysymällä Pojalta tai Miniältä. Tai Siskolta. 
Joku täälläkin olisi voinut tietää, joku jolla on Samsungin puhelin. Mutta kyllä tuli taas mieleen, että kyllä ennen oli paremmin. 
Ruoho oli vihreämpää (mistä muuten todiste eilisessä päivityksessä 😜), pulut oli lihavampia ja kivetkin oli kovempia. 
Puhelin: jos ei ollut puhelinta kotona, kävelit lähimpään naapuriin jossa oli puhelin, jos oli pakko soittaa. Vaikka viisi kilometriä. Eli kyllä sitä mietti tarkkaan näin marraskuun iltoina, että onko asiaa vai ei. Vai ehtiikö asian hoitaa postikortilla vai peräti kirjeellä, niin voi kirjoittaa kaikki, koko perheen, suvun, kulmakunnan asiat siihen samaan kirjeeseen. Eikä muuten olleet postimerkitkään reilu 40 vuotta sitten niin kalliita kuin tänä päivänä! 
Tekstiviestit ja votsapit. Ei tullut kirjoitettua viestejä väärille ihmisille eli ei tarvinnut pyydellä anteeksi jälkikäteen. 
Saati sitten näihin viestipalveluihin liitetyt emojit eli suomeksi (kai) hymiöt. Niistä kohta.
Kamera. Ei ollut siinä naapurin lankapuhelimessa kamera. Eikä muuten myöskään mitään nauhuria - ellei naapurin pojankloppi ollut joku amiksen käynyt näppäräsorminen kaveri, joka oli siihen piilottanut nauhurin. Mutta kameraa siinä ei ollut. Kamerat oli erikseen. Ja filmirullat ja niiden kehittäminen kuviksi, se se oli kallista. 

 

Tällanen kamera meillä oli, kun olin vähän paatin tappia isompi. 

Mutta mikä oli tänään ongelmana? Minä. Pöllö. 

Yritin olla kauhean näppärä ja melkein onnistuinkin. 
Minulla oli kaksi kuvaa. Toisessa oli meidän "sortin sakki" eli Äiti ja Tunturiruipelo, Sisko, Futari-Prinsessa ja Ötökkätutkija, Poika ja Miniä ja Minä. 
Toisessa kuvassa oli Pojan ja Miniän tilalla Mursu ja Ystävätär. Näppäränä osasin "irrottaa" Mursun ja Ystävättären ja siirtää ne toiseen kuvaan. Mutta ei siitä sitten kuitenkaan tullut sitä mitä halusin - meitä oli liikaa. 

No kas vain, ihmettelin Whatsappin emojeissa punaista pistettä... Milloin on puhelimessa vihreä piste milloin punainen - mitähän vielä 😂😂 Sain selville mitä punainen piste tahtoo kertoa minulle: siellä ne on, Mursu ja Ystävätär, tarroina! Voi vihne sentään, millä saan ne pois 🫣🫣 Kokeilin kaikkea muuta paitsi kärrynpyöriä. Kunnes sitten tietokoneen avattuani päätin kokeilla tekoälyä - jota Arkeilija tietämättään yllytti minut kokeilemaan - ja kysyin siltä, mitä tehdä. Helppo homma, nyt ne ovat poissa, eikä tarvitse enää pelätä, että lähetän vahingossa Mursun kuvan esim. Stanstalle kun piti lähettää halaus 😜

Joutsenet lensivät eilen etelään, niin Mursu sanoi. Yöllä oli ollut kylmä, lämpötila kai nollan alapuolella. Tänään leppäkertutkin menivät talvilevolle. Portaat ovat autiot, ei ole ketään enää meidän portailla.
Sisiliskotkin ovat jo varmaan menneet talvehtimaan, mutta ensi kesää varten teimme niille paikan missä asua ja pesiä. Oli pakko heitellä kiviä pois pihatien reunalta, jotta saa lumityöt tehtyä kun lunta joskus tulee. Ja arvatkaa kuka lensi pyrstölleen hiekkakasassa 🙄😏

Tein pienet sukat valmiiksi. Niihin piti silmukoida nimi molempiin sukkiin, mutta eihän se onnistunut, kun ei käteni mahtunut sukkiin. Sovelsin siis. 

En ole ihan tyytyväinen ja saattaa olla, että otan vielä kerran ja puran koko systeemin - en sukkia vaan nimet ja teen uudestaan. Tai sitten annan olla ja pistän postiin, että pieni mies saa varpaiden lämmikettä.

Seuraavana jonossa oli kai lapasia ja sormikkaita, pieniä nekin. Nopeita tehdä. 

Ja vielä ennen kuin päätän tämän höpötyksen, esittelen teille tilataidetta. Näitä taideteoksia oli itse asiassa kaksikin kappaletta, mutta otin kuvan vain tästä toisesta. 
Nähdessäni tämän teoksen, arvasin Suuren Taiteilijan. Esittelin teoksen ensin muille ja sen jälkeen varmistimme, että olemmehan varmasti oikeassa siinä, kuka teoksen on tehnyt. 
Taiteilija ensin vähän säikähti, että hän on tehnyt jotain väärää ja että nyt tulee sapiskaa, mutta siitähän ei suinkaan ollut kyse. Halusimme vain varmuuden ja että kunnia menee varmasti oikealle Taiteilijalle.

Teos ei kaivanne sen suurempia selityksiä? Taiteilija kyllä selitti teoksen paikkaa "No kun siinä oli naula, jossa ei ollut mitään, niin hän ajatteli, että jotain siihen on laitettava."

Hyvin loogista. 

Tässä on vielä ihan asiasta näkkileipään: kuva Päiville. Hän esitteli taannoin naulakkoa, kahvipannun mallista pientä naulakkoa. Äidiltä löytyi sekin josta minä mainitsin, mutta siitä jäi kuva ottamatta, mutta tästä toisesta otin kuvan sillä, vinkkasin tästä, että "ei Mursu mitään 60-vuotislahjaa tarvitse, mutta jos tästä raaskit luopua, niin saat taas anoppina lisäpisteitä ja johdat olemattomassa anoppikisassa 😜" 

Tämä siksi, että pannussa on kuva Outokummun vanhasta kaivoksesta (näin ymmärsin) ja siinä lukee Outokumpu.

Mursu on syntynyt Kuusjärvellä, nyk. Outokumpu ja hänen rakas Ukkinsa oli Outokummun kaivoksella töissä sekä porauksen opettajana. Mursu asui pienenä poikana Ukin ja Mummin luona, ennen kuin muutti Tsadiin 😉 Tai Hesaan niin kuin me maalaiset sanotaan.

Ja tarkennuksena:
Mitään anoppikisaa ei ole olemassa 😂
Äiti tulee toimeen molempien vävyjensä kanssa, vaikka toisen kanssa onkin pieni kielimuuri. Kielimuuri murtuu, kun Äiti tekee makaronilaatikkoa ja Mursulle käy mikä vain (suolapurkki varoilta viereen; "suolaa sen verran, että pinta tulee valkoseks" on Mursun motto, joka pätee kaikkeen, myös riisipuuroon) 

Ainoa mitä Äiti on sanonut vävyilleen: Palautusoikeutta ei ole!

Hyvää yötä!