...vai olisinko tehnyt uudenvuodenlupauksen?
Siinäpä kysymys. Kysymys joka tuli mieleen viime yönä joka kerta, kun heräsin, noin tunnin välein.
Kerroin, että kävin viime viikolla mammografiassa. "Vastaus tulee sitten *ajan kuluttua*, sitten joskus".
*Ajan kuluttua* on meidän perheen aikamääre: "palaan ajan kuluttua", "soitellaan taas ajan kuluttua" - silloin kun ajalle ei ole tarkkaa tuntia, päiviä, viikkoja.
Eilen aamulla soi puhelin, outo numero. En vastannut. Mursu katsoi netistä, että numero olisi joku huijari?? Estin sen. Sitten tuli viesti: "Yritimme tavoittaa sinua blaa blaa. Voisitko soittaa tähän numeroon josta viesti on lähetetty. Terveystalo Oy". Vähän aikaa soittelimme ristiin ennen kuin tajusin poistaa eston.
- Voisitko tulla käymään uudestaan, pitäisi ottaa vielä uusia kuvia ja tutkia ultralla. Tumps. Järkevä sydämeni putosi polviin. "Ei siellä mitään ole, ne oli vaan huonot kuvat ja ne vaan ja.."
- Koska?
- Pääsetkö huomenna, vaikka 12.30?
- Pääsen.
Eilisen siis yritin keksiä vaikka mitä tekemistä vaikka en keksinytkään mitään muuta kuin ulos tuijottamista. Jouluelokuvia. Yhden piirretyn.
Niiden välissä ja yöllä heräillessä mietin: Mitä jos siellä on jotain? No se hoidetaan pois.
Milloin kerron Pojalle ja Äidille? Annanko heille paskan joululahjan?
Vai teenkö uudenvuodenlupauksen ja lupaan, että tästä selvitään? On me ennenkin noustu.
Niin me taas ajettiin kaupunkiin, Mursu jätti minut lääkäriaseman eteen ja... puolen tunnin kuluttua (edelleen on muuten kylkiluu vähän kipeä) kuulin lääkäriltä sanat:
"En minä löydä sinusta mitään pahaa"
❤️🤗❤️🤗❤️🤗❤️
Olisin halannut ystävällistä mieslääkäriä, mutta hän hymyili, toivotti hyvää joulunalusaikaa ja tervetulleeksi taas kahden vuoden kuluttua - ja katosi.
Terveyskeskukseen soitto on siis jäänyt, mutta närästys - se vihulainen on edelleen hyvässä tallessa. Onneksi huomattavasti lievempänä kuin aiemmin.
Että tällainen tarina tällä kertaa. Meidän perheellä on tapana joka toinen vuosi järjestää jonkinlaista draamaa. Ennen se oli Poika, mutta olen ottanut häneltä sen paikan.
Olihan aikamoinen jännitysnäytelmä joskin onnellinen loppu oli paras. Onneksi pääsit niin nopeasti ultraan ja sait iloisen uutisen.
VastaaPoistaMinä jouduin kerran suoraan mammosta ultraan ja kun jouduin siinä pritsillä makoilemaan jonkin aikaa ja odottamaan lääkäriä niin en voinut sille mitään että kyyneleet valui jo pitkin poskia ja ehdin ajatella ties mitä. Onneksi oli sekin ns. väärä hälytys.
Nyt onneksi saat miettiä joululahja- asiat ihan uusiksi !
Vain yhdelle (tai oikeastaan kahdelle) Mursun lisäksi kerroin asiasta, ja toisellekin vähän niin kuin "vahingossa" kun soitti ja kysyi lasten villasukan kutomisesta. En halunnut säikäyttää ketään, riitti kun omassa päässä pyöri jos vaikka mitä ajatuksia.
PoistaOlen kerran ollut tuossa samassa tilanteessa kuin sinä - suoraan kuvauksesta ultraan, mutta en ehtinyt miettiä mitään sen enempiä; lääkäri oli siinä samassa huoneessa katsomassa kuvia ja jutteli koko ajan (puhui itsekseen?) ennen kuin tuli ottamaan ultran. Ei ollut silloinkaan mitään.
Terkkariin sain äsken ajan kahden viikon päähän 👍
Oikeasti kolmelle... ♥
PoistaYritin kirjoittaessa laskea, oliko oikea luku kaksi vai kolme - joka tapauksessa lukuun oli laskettu Tärkeä Ystävä ❤️❤️
PoistaNe halusivat kuvat uudelleen sinussa olevaa hyvää! Ehkä se oli niin harvinaista :)
VastaaPoistaMeillä sanotaan: nähdään sitten joskus, tai tulen sitten joskus.
Kiitos Sartsa ❤️❤️
PoistaKoitan kahden vuoden päästä muistaa, että minun aikani on vasta näin loppuvuodesta; tänä vuonna olin niin hätäinen, että soitin jo joskus kesällä tms., että missä kutsu oikein viipyy 😄 "Kun viimeksikin.." Niin, viimeksikin kävit lokakuussa.. "Ai jaa, no sitten"
Hui, mikä kokemus! <3 Mutta onneksi noin nopeasti hoitui, eikä tarvinnut kauempaa pelätä. Se tietämättömyys on kamalaa!
VastaaPoistaMeillä sanottiin mammografiassa, että JOS on jotain ongelmaa, lähettävät kotiin kirjeen, uuden ajan kera, ja minähän sitten aloin jo viikon päästä pohtimaan, että mitä jos posti onkin hukannut sen kirjeen? Hah! Ja lopulta parin viikon päästä tuli kirje, jonka saatuani hyppäsi sydän kurkkuun asti, hyvä että jalat tutinalta toimi, että pääsin koiran kanssa sisälle, ennen kuin avasin sen. Ja kirjeessä olikin, ettei mitään löydöksiä ollut, tervetuloa taas seuraavan kutsun tulon jälkeen...
Kyllä sitä taas mietti, että huh, miten paljon hyvää tässä elämässä kuitenkin on, vaikka välillä tuntuu ongelmia kertyvän (tuntuvat aina osuvan jotenkin samaan saumaan, kummasti)! <3
Oli kyllä pitkä vuorokausi, täytyy myöntää. Varsinkin kun en halunnut ketään "pelotella" etukäteen.
PoistaJa kyllä taas eilen tuli mieleen, että ihan ilolla maksan tk-eläkkeestänikin verot. En juuri muutenkaan niistä marise, mutta nyt taas vielä vähemmän. Ystäväni, joka ei enää seulontakutsuja saa, kävi juuri omin varoin mammografiassa, eikä ollut halpaa se.
Kyllä se kai on niin, että sekä hyvät että ikävät asiat kertyvät ryppäiksi, täytyy vain oppia löytämään se hopeareunus niistä ikävistäkin asioista.
Niitä liipaten ollaan Mursun kanssa muutaman kerran viime aikoina puhuttu, että jos ei aikoinaan olisi tapahtunut sitä tai tätä (vanhempiemme ja/tai isovanhempiemme elämässä), emme me olisi tässä tänään. Ehkä. Luultavasti. Todennäköisesti. Kaikella on siis merkityksensä.
Hienoa, ettei mitään löytynyt <3
VastaaPoistaTuo litistely on kyllä inhaa, mutta toisaalta tietysti hyvä, että tutkitaan.
Kiitos Puskissa ❤️
PoistaEi se kivaa ole ja nyt ensimmäisen kerran sattui ihan todella - yleensä ei ole sattunut, tuntunut vain epämiellyttävältä. Ja nytkin sattui pääasiassa tuohon kylkiluuhun... Ja se sattui kun toisen hoitajan sormi meinasi jäädä väliin 😂😂😂
Tuo oli kyllä paras joululahja minkä voi saada!
VastaaPoistaKristiina ❤️ - todellakin, parempaa enkä enempää enää tarvitse! Tuo riittää.
PoistaOlipa hyvä juttu, ettei mitään kummempaa löytynyt. T Saukkis
VastaaPoistaOnneksi kaikki on hyvin, lääkäri näki kuvissa "omiaan" ja halusi tarkistaa. Ultrasi ja ultrasi ja totesi, että hän hukkasi sen mitä oli nähnyt. Ja sekin mitä oli ollut näkevinään oli ihan olematon ☺️
PoistaPääasia, että tehdään lisätutkimuksia, ettei jää epäselvää ja vielä parempaa, että oli ns. väärä hälytys!! ♥ Mahtava joululahja!
VastaaPoistaKyllä; se on tärkeintä, että tutkivat ja näin pian. Ja helpotus oli, että mitään ei löytynyt. Kaikkien erilaisten ajatusten pyöriessä päässä, kiitin mielessäni myös sitä, että JOS jotain onkin, teiltä saan tukea. 💞
PoistaOn hyvä, että nykyisin seulotaan ja tutkitaan. Ja varmistetaan kunnolla.
VastaaPoistaMinä olin kerran kalkkeutunut oikeasti ja rinnasta poistettiin kalkkirakeita viisi kappaletra. Kalkit tietenkin vielä seulottiin ja tutkittiin
On hyvä ja ehdottomasti kannattaa käyttää hyväksi niin kauan kuin vain tarjotaan.
PoistaNuo kalkkirakeetkin kuulostaa vähän pelottavalta, vaikka eivät ilmeisesti sitä sitten olleetkaan?
Sait parhaan joululahjan vähän jo etukäteen. Hyvän uutisen saatuaan on kuin pilvinen päiväkin kirkastuisi.
VastaaPoistaTotta, tuntui kuin aurinko olisi tullut esiin pilvien takaa eikä kaupunkikaan tuntunut enää niin tylsältä kuin tavallisesti. Ihan paras joululahja! Äidille kerroin jälkikäteen, mutta Pojalle en kertonut.
PoistaKyllä se on tärkeetä, että seulotaan. Jotkut ei osallistu, en tiedä mitä ne pelkää?
VastaaPoistaMulla myös näin syksyllä nää kaksi seulontaa. Tarkka oli kuvaaja mullakin, katsoi ettei ihan kokonaan tullut kuvaan, niin otti heti toisen kuvan siitä. Sanoi että oli nyt viimeinen kerta näitä seulontoja. Odotin ihan rauhassa, koska kirjeellä tulee tieto. Olipa mikä tulos tahansa, en hermostu. Toista seulontaa odotin kyllä "haralla hapsin" kun on vatsakipuja ollut jo pitkään. Ei siinäkään näkynyt mitään.
Toivottavasti sun närästys saadaan helpottamaan. Oletko seurannut onko sitä enemmän jos syöt jotain ruokaa, tai vähemmän jos et syö jotain ruokaa. Erittäin selkeästi kirjoitettu taas mulla. :D
Sen olen oppinut, ettei pitkälleen saa mennä heti syönnin jälkeen...
En ymmärrä heitä jotka eivät seulontoihin osallistu, kun ilmaisia ovat. Turhaan pelkäävät; parempi että löytävät ajoissa.
PoistaMursulla oli tänä syksynä ensimmäinen seulonta, kun täyttää joulun jälkeen 60 - minulla parin vuoden päästä sitten seulontoja oikein "urakalla" 😄
Mausteinen ja rasvainen ruoka sekä vehnä on "pahimpia". Kauraleipä on mun kaveri. Hedelmistä banaanin olen jättänyt pois jo vuosia sitten, ja muitakin hedelmiä syön aika vähän.
Pitkälleen menen harvoin syönnin jälkeen, kun meillä ei ole kuin yksi sohva ja tykkään kuitenkin olla samassa huoneessa Mursun (ja tv:n...) kanssa ☺️
Liikunta varmaan auttaisi myös, mutta... no siihen löydän aina syitä, mutta jospa taas saisin yhden perustelun lisää avustajan saamiseksi, että pääsisin edes lenkkeilemään.
Tiedän tunteen. Minä kärsin sitä melkein kolme kuukautta. Epätietoisuudessa olemista. Minulla löydettiin pari vuotta sitten tähän aikaan verta kakasta. Oli se seulonta tutkimus. Jouduin odottamaan kauan ennenkuin pääsin tähystykseen.Onneksi ei ollut mitään. Joulunkin jouduin jännittämään. En puhunut kenellekään mitään paitsi mies tietenkin tiesi. En halunnut pilata kenenkään oloa. Minulta lähti hiuksiakin päästä puolet Tressi oli kova .
VastaaPoistaVoi ei, tuon on täytynyt olla kauheaa aikaa. KOLME kuukautta epätietoisuutta.
PoistaVoin kyllä yrittää kuvitella millaista se on ollut, ja vielä jouluna!
Mursu sairastui virtsarakon syöpään v. 2012 - hän ei siitä paljon piitannut "hoidetaan pois".
No, ei hän sitä sitten ehtinyt juuri ajatellakaan, kun minä tulin ja vein huomion: hän oli juuri leikkauksessa kun minä sain ensimmäisen kohtauksen ja siitä alkoi hänen ja Pojan ja Äidin kolmen viikon "piinaviikot"