Kilin kalin kilin kalin

Otsikossapa se oikeastaan onkin, Pöllönkulman kuulumiset. 

Bingokin näyttää jäävän lokakuulta minun osalta tekemättä, sillä aika loppuu. Huomenna tähän aikaan saan toivottavasti rutistaa mun Ötökkätutkijaa ja Futari-Prinsessaa ❤️❤️
Ja totta kai myös Siskorakasta ja hänen ystäväänsä.

Joku (monikin ehkä) saattaa ihmetellä, miksi olen antanut Siskon lapsille tuollaiset nimet. Ötökkätutkija lienee aika selvä, eikö vain? Ötökät, ne tietenkin. Oli ihan huippua kun muutettiin tänne maalle ja lähettelin kuvia erilaisista ötököistä. 
Futari-Prinsessa sen sijaan. Hän on sisaruksista vanhempi, täytti juuri 13. Hän ilmoitti pienenä tyttönä ensin, että hänestä tulee ballerina, sitten prinsessa ja sitten rakennusmestari. 
Sen jälkeen jalkapallo vei koko tytön mennessään ja hän on ilmoittanut, että hän tulee Suomen naisten maajoukkueeseen pelaamaan ja silloin viimeistään Suomi voittaa maailmanmestaruuden!

Toivon, uskon ja luotan, että reissaajilla on tänä iltana ja huomenna muutakin tekemistä, kuin luuhata täällä minun blogissani, joten nyt voin näyttää mitä niistä sukista lopultakin tuli. Välillä teki tiukkaa enkä kaikin kohdin ole ihan tyytyväinen, mutta kuten Mursu minun "olisihan nämä joku varmaan tehnyt paremmin" -mutinaani sanoi: joku ei olisi osannut tehdä ollenkaan.

Vasen yläkulma skorpioni Siskolle ja vieressä vesimies hänen Ystävättärelleen.
Vasen alakulma vaaka Futari-Prinsessalle ja vieressä skorpioni Ötökkätutkijalle. 
Ja värit on saajien lempivärejä. 

Näiden jälkeen olen kutonut unisukat Pojalle ja vielä pitäisi kutoa unisukat Miniälle. Miniäkin olisi skorpioni... unisukkiin ei tule kuviota, ihan vain perussukat, tämä ilta ja huominen on aikaa - se mikä ei mene 

- perunan ostoon (vaatimattomat 30 kg - kyllä ne varmaan minulle viikoksi riittää?)
- kaupassa käyntiin
- auton renkaiden vaihtoon
- ja itse ajomatka kotoa äidille noiden mutkien kautta  

Onhan tässä vielä aikaa.... Ai niin pakatakin kai pitäisi 🧳

Semmoista. 
Eilen käytiin kaupassa, kolmen tunnin Pöllö-päiväunien jälkeen. Kumpaakaan ei kiinnostanut ruuanlaitto. Ei edes puuron keitto. Siispä ostin itselleni valmispuuron. 

Oli tosi hyvää puuroa, nam nam. Niin kuin Kokkikartanon valmisruuat yleensäkin ovat. 

Riesasta. Saatte vähän iloa siitä. Olin saanut kirjeen jo aikaa sitten, soittoajan, että epilepsiahoitaja soittaa silloin ja silloin. Minä odotin koko maanantaipäivän, puoli neljään asti iltapäivällä eikä soittoa kuulu. 
Mursu meni keittiöön ja pyysin sitä tarkistamaan siitä viestistä, että niin olihan se 20. päivä, kun se hoitaja soittaa. Ei kun keskiviikkona 22. päivä! No kiva - minä olen kulkenut koko päivän joka paikkaan (ei meillä nyt kovin pitkiä matkoja sisällä kuljeta) puhelin kädessä. 
Keskiviikkona sitten piti lähteä kaupunkiin ja Mursu sanoi, että lähdetään vähän aikaisemmin, että ehditään hoitaa se ja se. Ja juuri kun olin MELKEIN valmis, puhelin soi. Epilepsiahoitaja soittaa: ai niin, olin unohtanut TYYSTIN, että se soittaa silloin keskiviikkona. Niin oli Mursukin. 
Puhelu oli ihan ok, venähti vain siksi, kun minulle tarjotaan uutta, yhden tai kahden lääkkeen korvaavaa lääkettä. Ei huono vaihtoehto. 

Kaupunkiin lähdettiin siksi, että Mursu oli jälleen kiltti ja vei minut tapaamiseen:

Tapasimme Laiskiaisen kanssa ja höpöttelimme melkein kaksi tuntia 🤗 Hyvin suunniteltu on hyvin tehty - varmaan vuosi siinä meni ennen kuin saatiin tapaaminen aikaiseksi.

Kaikkien äitien itketyselokuva

 Mikä on kaikkien äitien - ja lasten - itketyselokuva? En ole katsonut sitä vuosiin, vaikka se tulee kai joka vuosi ja nyt näin siitä kai vain viimeiset kolme minuuttia. Ja itkin silti. Elokuva on tietysti FREE WILLY 🐳❤️

Niin, se tuli iltapäivällä ja piti kirjoittamani Pöllönkulman kuulumisia, mutta uskokaa tai älkää, mutta... tämä jäi kesken! Minulta. Jäi kesken. 
Oli oikea syykin. Päivitin ensin Pöllön Lukupiiri -blogin; oman kommentin ja vastailin muiden lukijoiden kommentteihin. 
Sen jälkeen päivitin Pöllö kirjojen maailmassa -blogia, että voin viikon päästä julkaista lokakuussa luetut kirjat. 

Ihmettelin lattiaan tullutta lommoa/monttua/kuoppaa. Mietin mistä se on voinut tulla ja juuri tuohon kohtaan. Ja hah; kukaan ei ole niin fiksu kuin nainen. Paitsi toinen nainen. Ja ehkä mieskin. Pudotin yhtenä päivänä tablettini (en pilleriä) lattialle ja sen on täytynyt pudota kulma edellä. Putosi sen verran korkealta, että sai sopivasti vauhtia ja kun kulma on kova ja lattia puuta, niin kuoppahan siihen tuli. Onneksi ei sentään reikää! 

Viikko menisi taas ihan itse eestään. 

Tiistaina oltiin lähdössä kauppaan. Mursu katsoi, että Citymarketissa on naisten alushousuja tarjouksessa ja lupasi ostaa minulle alushousuja ❤️ Lähtöä tehdessä soitti Poika ja Mursu kysyi, onko siellä Citymarketia - siis sellaisessa paikassa mihin Eniilin kanssa on helppo ajaa. Jep. Ja niinhän siinä sitten kävi, että mentiinkin moikkaamaan Poikaa, minä sain alkkareita, Poika sai alkkareita, me saatiin ruokaa ja Poika sai ruokaa. Ja kaikilla oli mukavaa ja hyvä mieli. 
Minä ostin eilen Mursulle netistä alkkareita. Ei tarvitse kenenkään odottaa talvea pylly paljaana. 

Päivät on taas menneet jotenkin sekaisin, mutta luultavasti olen keskiviikon paneutunut jälleen kerran silmukointiin ja pienten sukkien kutomiseen. 
Koska silmukoiduista kuvioista tuli sittenkin niin paljon eripariset, etten kestänyt niitä itse katsella, purin ensimmäisen ja tein uudelleen. Nyt näyttää paremmalla vaikka on ne vieläkin hippasen eri paria. Olkoon. 

Luin myös Lukupiirin kirjan loppuun. Pitkästä aikaa taas luin ihan lukemalla, siis istuin tuolissa ja luin. Muutoin lukeminen on taistelua Nukku-Matin kanssa, joskus voitan, yleensä häviän. Siksi joudun niin kovin monta kertaa uusimaan kirjaston lainat. 

Torstaina kävin tädin kanssa tapaamassa enoani naapurikunnassa ja ette ikinä arvaa mistä löysin itseni ensimmäisenä? Kuka arvasi? Yllätys yllätys: KIRJASTOSTA 📚📚 Kirjasto on ihan enon kotitalon vieressä ja päätin vain käydä varmistamassa, että on siellä(kin) omatoimipalvelut ja toimiihan kirjastokorttini siellä tai jos se tarvitsee jotenkin aktivoida, niin aktivoidaan. Ei tarvinnut, kun ollaan samaa systeemiä. 
Jäin kuitenkin siihen jutustelemaan tiskille, kun oli hiljaista, ja varmaan tunnin päästä oltaisiin huomattu, että kas vain, ollaan sukua 😜😂 Piti kuitenkin väistää, kun tuli muitakin asiakkaita ja kiersin vielä pari hyllyä ja yhtäkkiä vieressäni oli vanhempi nainen rollaattorin kanssa.
"Anteeksi, minä vain, kun sivusta kuulin, että teillä on ollut sukua siellä, niin asuttekos te itse missä päin ja ketäs sukua teillä siellä on asunut. Kun minä olen siellä asunut"

Eihän se mikään salaisuus ollut ja kyseinen isotäti joka siellä kulmalla mistä oli puhe, asui, oli sellainen persoona, että kyllä hänet tunsi kaikki - niin tämäkin nainen. Hänen ei kyllä kertonut omaa nimeään vaikka kysyin, mutta eipä se haittaa. 

Ja se, että minä menin vain tutustumaan sinne kirjastoon.... Kahden kirjan kanssa sieltä pois läksin. 
Siellä enon luona se päivä sitten menikin. Illan katselin meidän ensimmäistä laskiaisvalokuva-albumia, muistelin menneitä vuosia ja hihittelin monen moisille sattumuksille. 

Sitä jäin vaan miettimään, että tietääkö teistä kukaan millainen leikki on "Mitä tiedät sä Piipposesta?" Sitäkin nimittäin ollaan joskus leikitty, mutta Mursun kanssa ei tarkkaan tiedetty, miten leikin säännöt oikein meni.🤔
Voi se varmaan olla joku muukin kuin Piipponen, meidän leikissä se sattui olemaan Piipponen. 

Se asia muuten minkä aioin teille kertoa viime viikolla, mutta minkä autuaasti unohdin, se oli se, että varasin (en varastanut - vaikka ensin kirjoitin varastin) meille ajat koronarokotuksiin. Ei siis sen kummempaa, mutta kunhan nyt kerroin 😂

Kuulokkeet on ehkä nyt latautuneet sen verran, että niillä pystyy kuuntelemaan Elämäni biisiä, joten mukavaa lauantai-illan jatkoa teille! 

Järjestys se olla pitää

 Eikös se niin ollut? Kun aiheesta puhuttiin, niin pistetään asiat järjestykseen. Tai ainakin yritetään. Muusta järjestyksestä ei puhuta mitään, asioista vain. 

• Aamupala ja sanapelit hoidettu
• Kommentteihin vastattu hoidettu. Paitsi lukupiiri - omalta osaltani kirja on vielä kesken, Nukkumatti häiritsee lukemista.
• Uudet blogipäivitykset luettu ja kommentoitu hoidettu.
• Jossain välissä lehdetkin luettu. Ei mitään uutta. Paitsi "Hyvinvointialue kielsi kahvin tarjoamisen: Keski-Suomen hyvinvointialue kielsi vanhusten palvelutalojen työntekijöitä tarjoamasta kahvia palvelutaloissa esiintyville laulajille."
  Lähettäisinköhän pari pakettia kahvia johonkin palvelutaloon? Voin lopettaa itse kahvinjuonnin. 

Kaikki neljä paria sukkia tuli pääteltyä lauantaina, kaikki 96 lankaa

Tällaisen näppärän pienen, juuri 96 langanpätkälle sopivan roskiksen sain, kun käytiin perjantaina kaupungissa ja Mursu kävi Siam -kaupassa ja osti minulle hedelmävanukkaita. Herrrrkullisia vanukkaita:

Niihin sukkiin. Nyt on työn alla ne kuviot. Eilinen päivä, melkein koko päivä, meni yhden yksinkertaisen kuvion väkertämiseen. Mutta harjoitus tekee mestarin, sanovat. Ei siltä kyllä tuntunut. Toiseen sukkaan saman kuvion aloittaminen tuntui vaikeammalta kuin ensimmäinen. Siksipä päätin lopettaa ja siirtyä Netflixin katsomiseen. 

Hups. Päivä hujahti ohi ihan noin vain. Pistin koneen kiinni, kun piti lähteä kauppaan ja kiinni se pysyi. Ja nyt vuorokausi ehti taas vaihtua. 

Olisin käynyt katsomassa itselleni uutta pientä laukkua sen virkkaamani kesälaukun tilalle, se kun on jo venynyt ja vanunut. Kauppa josta olisin laukkua halunnut katsoa, onkin auki vain ke-pe. Ei se mitään, säästyipä rahat. Luultavasti laukut ovat sielläkin kalliita, kun ne ovat netissäkin 90 euroa, enkä minä niin paljoa siitä maksa. Olkoot. 

Apteekissa pääsin tällä kertaa halvalla, lääkkeet oli taas siellä valmiina odottamassa. Meinasin tilatessa kysyä olisiko meidän kyläkauppias voinut tuoda ne siellä käydessään, mutta en sitten kuitenkaan. Ja olisihan ne voinut pyytää jättämään lokeroonkin, mutta kun ei ollut kiire. Siinä apteekissa ON hyvä palvelu.

Kaupassa ollaan vieläkin vähän eksyksissä, kun tavaroiden paikkaa on vaihdeltu. Meinattiin törmätä pyörätuolin kanssa liikkuvan naisen kanssa, mutta vältettiin törmäys juuri ja juuri. Kysyin siinä samalla tarvitseeko hän apua, kun ostoskori sylissä ja tavaroiden siihen kerääminen näytti minusta hiukan hankalalta. Sillä hetkellä hän ei tarvinnut apua, mutta osuttiin vielä yhteen toisen hyllyn kohdalla ja siinä hän pyysi apua. Jouduin minäkin varvistamaan, lyhyt kun olen, haluamansa tuote oli ylähyllyllä.

Nuo ovat pieniä asioita, toisten ihmisten auttamiset, mutta niistä tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Käytiin vielä kotiin tullessa kyläkaupassa ja sen ovi yleensä kolahtaa kiinni. Kerrankin ajattelin, että vedän sen varovasti perässäni kiinni. Meni muutama sekunti kun ihmettelin, miksei ovi tulekaan kiinni.. no ei tule, kun nuoret pojat on tulossa ovesta sisään! Nolotti ja oli pyydettävä anteeksi, että ei ollut tarkoitus, olla päästämättä heitä sisälle. "Ei se mitään" pojat vastasivat. 

Ostin kuivattuja luumuja. Ne mitään kuivattuja ole, mutta luumuja kuitenkin. Söin muutaman ja jo taas korvensi rintalastan alla. Voi villahousu! Mursu muistutti Pamixista! Hyvä idea. Paitsi että otin liian syvän ja kapean astian. Möhnästä tuli tahmeaa. Ennen kuin Pamix rupesi kuumenemaan lapoin sekaan kreikkalaista jugurttia ja jo vain tuli hyvää. Mutta eipä ollut helppoa saada se sieltä puoli metriä syvästä astiasta syötävään astiaan. Järjenkäyttö olisi sallittua. 

Loppupäivän ja illan taistelin sukka nro 2 kanssa. Yksi pari on valmis - paitsi taas on pääteltäviä lankoja, siitä kuviosta. Ja...no...sukat on eri paria. Mutta näette parin viikon päästä. Ei haittaa eriparisuus, EN ENÄÄ korjaa tuota. Ei ole niin paljon erilaiset. 

Tiedättekö muuten milloin on KANSAINVÄLINEN POIKIEN PÄIVÄ? Niin vähän arvelinkin, sitä kun ei YK virallisesti tunnusta. Tuli vain mieleen äsken näkemästäni mainoksesta jossa kerättiin tytöille rahaa. 

Kansainvälinen poikien päivä on 16.5. Minusta yhtä tärkeä kuin tyttöjen päiväkin. 

Nyt nukkumaan - hyvää yötä! 😴😴😴 

Lanka-asiaa ja muuta höpinää

Se taas se telepatia jotenkin toimi. Stansta kirjoitteli postauksessaan Päiväohjelmasta, että miten sitä sietäisi tehdä päiväohjelma. Että vaikka ei ole töissä ei ole toimeton.
Samansuuntaisia ajatuksia on tällä viikolla ollut minullakin, mutta kirjoitan siitä vaikka vähän myöhemmin, kirjoitan ensin muita ajatuksia - ennen kuin UNOHDAN ne. 

ISO KIITOS 💐💐💖💖 teille kaikille lankavinkeistä joita pyysin viime postauksessa. Olen kirjoittanut kaikki vinkit ylös sinikantiseen kirjaani, jossa on ylhäällä myös kaikki "vakkariohjeet", esim. millä silmukka- ja kerrosmäärillä neulon Mursun kynsikkäät. 
Olen todella iloinen kaikista vinkeistä mitä sain, olen nimittäin tosi onneton vaihtamaan ohjeessa ilmoitetun langan toiseksi langaksi - vaikkakin vyötteessä on grammaa/metriä -määrät ja muut. 
Ja kun se mallitilkun tekeminen.. no en minä sillä mitään tee: jos ei silmukat ja kerrokset täsmää niin 😂😂 Olen laiska, rehellisesti sanottuna. Ja kun teen pääasiassa sukkia ja lapasia, niin kaiken kokoisille sukille on yleensä löytynyt käyttäjä - jos ei muuta, niin ne voi aina viedä hyväntekeväisyyteen. 

Teidän apunne lisäksi sain illalla viestin kahden pienen nappisilmäisen pojan mummilta. Tlaktoli -lapaset olikin vaihtuneet sormikkaiksi! Ensin tuli ohje, että toisiin sormikkaisiin juna 🚂 ja toisiin pupu 🐰. Mutta sitten vielä muuttui. Pienempi haluaakin sormikkaat ilman kuviota ja lapaset pupun kuvalla.  Mummi oli miettinyt, että noinkohan onnistuu, osaakohan Pöllö-täti tehdä sormikkaita. "Kyllä Pöllö-täti osaa tehdä. Eikö hän ole niin taitava." Voi miten sykkyrään sydämeni meni 💖 - jos pienet pojat noin paljon minuun luottavat, en voi pettää heidän luottamustaan. 

Neljä sukkaparia on kudottu valmiiksi. Ensimmäiset päätelty. Jokaisessa sukassa on KAKSITOISTA langanpäätä pääteltävä, neljässä parissa siis yhteensä 96 (laski Mursu). Minulla on huono päättelykyky Lue: inhoan päättelyä. Se on kuitenkin tämän päivän ja illan työ, siitä en voi luistaa. Sen jälkeen aloitan kuvioiden silmukoinnin. Pitäkää peukkuja, että se onnistuu.
Vai olisiko parempi tehdä kuvioiden silmukointi paksummalla langalla, kuin millä sukat on kudottu? 

Se kutomisesta. Vaihdetaan aihetta. UNOHTAMINEN ja MUISTAMINEN. 

Kuvan paikka välillä, ettei tule pelkkää tekstiä. Syksyistä kaupunkia:

Tämän takia unohtaminen oli tuolla alussa isoilla kirjoilla. Unohtelen taas asioita. Kirjoitan taas, koska minusta tuntuu, että unohteluni on jotenkin kausittaista. Sekin. Voiko niin olla? Enimmäkseen sanoja, mutta myös asioita, joita olen aikonut tehdä tai etsiä netistä. Sanojen kohdalla (olen tainnut kirjoittaa tästä aiemminkin - niinpä, tässä sen huomaa 😄) Mursu sanoo, että "miksi et kysy minulta". Siksi, että haluan käyttää/rasittaa aivojani ja etsiä sanan itse. Kumpi on parempi vai molempi parempi? Onko parempi välillä antaa aivojen levätä, eikä rasittaa niitä liikaa? 

Kävin pari päivää sitten netissä Muistipuistossa tekemässä erilaisia muistiin, hahmottamiseen yms. liittyviä tehtäviä. Jotenkin vain huolestuttaa, että mikä on tavallista, normaalia unohtelua ja milloin pitää ruveta olemaan huolissaan? Ehkä kysäisen sitä epilepsiahoitajalta, kun hän soittaa reilun viikon päästä. 
Lukeminen, käsityöt, kirjojen kuuntelu, teille höpöttely ja teidän blogien lukeminen on ainakin hyvää harjoitusta aivoille - pitää kaivaa vielä tuo palapeli esille. Kiitos kun kuuntelitte. 

Ja vielä tämä mistä jo aloitin, tämä Päiväohjelma-asia. Jossain välissähän taisin sen lukujärjestyksen tehdäkin, jos nyt oikein muistan 😄, mutta eihän sillä minun elämässä mitään virkaa ollut, vaikka kuinka yritin (yritiin ja yritin). Mutta oikeasta pitäisi, niin kuin Stansta päivityksessään kirjoitti, tehdä päiväohjelma: tietty aika tälle koneella olemiselle; voisi olla vaikka x aikaa aamulla ja x aikaa illalla? Ja sitten aikaa lukemiselle ja aikaa kutomiselle - siinä samalla voi kuunnella kirjaa tai katsoa elokuvaa tai vaikka ihan vain ikkunasta ulos. Ellei tarvitse katsoa ohjetta, sehän riippuu ihan siitä mitä kutoo.
Te tiedättekin sen, että miksi minun Päiväohjelmaan ei kuulu lenkkeily, mutta voisihan sitä tietysti jotain tuossa pihalla olla tekevinään 🫣 Jos ei muuta niin ottaa vaikka kuvan sieltä ja kuvan tuolta ja näyttää teille, millaiselta meidän pihalla näyttää ja miksi en juokse pihalla(kaan) lenkkejä. 

Tuohon aivojen jumppaamiseen vielä: minun ja Mursun aamurutiineihin kuuluu nykyään Ylen sivuilla oleva Sanapyramidi ja Ilta-Sanomien Neloset. Mursu taitaa tehdä myös New York Times Connectionin - minulla ei kielitaito riitä (ja kääntäminen on tylsää, jos ei osaa, niin ei osaa, minun mielipide) 

Tämmöisiä tänään. Saattoi olla muutakin mielessä, mutta u-n-o-h-d-i-n 😛😝

Niin joo, ainakin se oli, että luen teidän kaikkien blogit kyllä, vaikka en kaikkiin kommentoikaan. Yritän tätä ruutuaikaa vähentää ja kun luen blogeja puhelimella, kommentointi on hankalaa: näppäimet on niin pahuksen pienet. Eli jos ja kun kommentoin, anteeksi kirjoitusvirheet. 

Tällaistakin oli perjantaina kaupungissa: 

Vinkkejä kaivataan

Paloi käpy ja enää en osta yhtään kerää minkään lajin Novitan lankaa. Kannan vastuun maapallon tuhoutumisesta, jos en muuta lankaa löydä kuin jotain ulkomaista lankaa, mutta vastikään ostamani Nalle-langat ovat niin luokattomia, ettei tosikaan. Jos en tietäisi, että sukkia joita nyt teen, käytetään harvakseltaan, ehkäpä vain unisukkina talviaikaan, olisin tänään käynyt lankakaupassa samalla reissulla kun kävin kampaajalla. Murisen. Ja saatan purrakin.

Ja ei, en leikkauttanut pixietä, koska hiukset ovat liian lyhyet siihen 😜😜

Mutta: jottei tämä taas menisi vinkumiseksi tyhjänpäiväisestä asiasta, niin vinkkejä kaipaan, vink vink. Poika kysyi tekisikö äiti hänelle ja Lintuselleen unisukat. Hänellä on vain YKSI sukka enää. Voi ressua. Ja mitäpä ei äiti tekisi lapsensa eteen. Mutta mikä olisi paras lanka unisukkiin, kun nimeltä-mainitsemattomat langat ovat pois suljettuja? Vinkkejä siis kaipaan. 

Tänään oli varmaan K-Supermarketin katonpesijällä "hauskaa". Sillä aikaa kun minä istuin kampaajalla, Mursu kävi kaupassa ja apteekissa. Mainittakoon, että meillä on vakkari parkkiruutu, johon oli katon pesijällä suora näköyhteys ja Eniiliä EI voi olla näkemättä. 
Mursu hoiti asiat ja lähti tien toiselle puolelle toiseen kauppaan - huomasi unohtaneensa palauttaa vanhoja lääkkeitä apteekkiin, joten palasi K-Supermarkettiin, siis apteekkiin.

Istuskeli autossa kampaamon edessä odottelemassa minua ja kun olin valmis, lähdettiin kotiin päin, katselin kauppakassiin ja kysyin minun lääkkeistä. "Ei ollut, mutta laittoivat tilaukseen". 
Ostitko sitä? No en... Ja auto ympäri.... Ja jälleen K-Supermarketin parkkipaikalle. 
Katonpesijä istui tasaper...ein katolla ja katseli meitä pää kallellaan - selvästikin hymyillen - tekemättä mitään. 
Minä kävin apteekissa ja kun tulin takaisin, siellä se istui edelleenkin. Tosin sinne oli kiipeämässä toinen kaveri, ilmeisesti oli vuoronvaihto kyseessä. Ei menty enää neljättä kertaa. 

Kotiin tultua laitoin pyykit paikalleen ja sitten menikin pari tuntia nukkuessa. Tuttu juttu. Olen nukkunut muutaman yön huonosti, mutta mikäpä ihme tuo, kun on täysikuun aika. Saisiko ensi yönä nukuttua vai meneekö se vielä valvoessa ja jos loppuviikosta sitten nukkuisi 😴😴😴

Hyvää yötä! 

Ei ole oikein tapahtunut mitään

Pöllönkulmalla on ollut rauhallista viime aikoina. Kirjoja ja sukkapuikkoja, sukkapuikkoja ja kirjoja. Mitä nyt välillä olen pudotellut erilaisia tavaroita lattialle. Sukkapuikkoja, kerroslaskureita, puhelimen, hiiren, kirjoja ja sen sellaista. 
Joidenkin tavaroiden putoilu aiheuttaa Mursulle slaagin, joihinkin se enää reagoi mitenkään, tuskin edes kuuluu. 

Eilen pudotin jäätelöpurkin lattialle. Onneksi se oli vielä niin jäässä, ettei tapahtunut mitään vahinkoa. Tätä ette kuule = lue: yhtään kahvi-/teemukia en ole pudottanut lattialle. En tyhjänä enkä täytenä. Toivottavasti en nytkään, kun vieressäni on täysi teemuki. 

Kolmas pari villasukkia on pientä vaille valmis, se valmistuu vielä tänään ja neljäs pari pääsee puikoille. Tätäkään en sanonut/kirjoittanut: selviän ehkä sittenkin urakastani. Siis ehkä. 
Mistä muuten tuli mieleen, että näpyttelyyn pitää pistää vauhtia, että saan ne neljännet sukat puikoille ennen klo 21, jolloin alkaa elokuva Butcher's Crossing. Ai mitä siitä? Pitkästä aikaa elokuva, josta nimen perusteella sanoin Mursulle, että tuon voisin kyllä katsoa. Mursu vilkaisi ilmeellä "Täh? Miks?" No siksi, että elokuva perustuu kirjaan, joka meillä oli aikanaan kirjaston lukupiirissä luettavana, mutta jota minä en ehtinyt lukea kokonaan. Ihan vain siksi. 
Ja uusi sukka pitää saada puikoille, jotta käsillä on tekemistä elokuvaa katsellessa 😄

Kerroin viikolla olleeni reipas. Unohdin kertoa, että rapun pielen tekokukat vaihtuivat kynttilälyhtyihin. On siis syksy. Kynttilöitä ei ole vielä poltettu. Ehdotin Mursulle led-kynttilöiden ostamista lyhtyihin, mikä olisi teoriassa järkevää, mutta koska meillä on ainakin 10 lyhtykynttilää jotka luultavasti kestävät meillä koko tulevan talven, harkitsemme asiaa ensi syksynä uudelleen. 

Eilen piipahdimme pikaisesti kaupungissa. Hoin koko matkan (enkä hokenut), että nyt pitää muistaa ostaa uusi jauhesammutin. Vanha on ehkä noin 25 vuotta vanha ja sen huolto/täyttäminen maksaisi saman verran kuin uusi. Muistettiin. Tänään ruuvasimme sen, siis telineen, paikalleen. Vähän parempaan kuin entisen paikka oli. Nyt on taas turvallinen olo. 
Mutta kylläpäs hämmästyttiin. Kuviteltiin, tai minä ainakin, että moisen kapineen saisi viedä jäteasemalle VAARALLISENA JÄTTEENÄ maksutta, vaan eipä saakaan. Pääsääntöisesti se maksaa n. 30 euroa, joku ympäristön jäteasema ottaa sen vastaan n. 15 eurolla. Minulle ei tullut mieleenkään käydä viskaamassa sitä metsään tai jättää nuorison leikkikaluksi kierrätyspisteeseen roskiksen kulmalle, mutta toisaalta en kyllä ihmettele, että noitakin välillä luonnossa "kasvaa". 🤬🤬

Käytiin myös ruokakaupassa. Ostamassa tietysti ruokatarpeita, maitoa, leipää ja sen sellaista. Mursu ei käytä margariinia leivän päällä, vaan tekee levitteen itse. Siihen tulee - älkää kysykö mitä. Jotain majoneesia, valkosipulimurskaa, paahdettua sipulia.. ja siinä ne sitten olikin mitä minä tiedän. 

MUTTA. Majoneesipullon (litran pulloissa) lisäksi suunnitelmissa oli ostaa JÄÄTELÖÄ!  
Ja mehän ostettiin. ON. MUUTEN. HYVÄÄ. JÄÄTELÖÄ. HÄVYTTÖMÄN. HYVÄÄ. 

Herkuttelimisiin! Olette tärkeitä 🫂🫂

Enää yksi kokonainen kuukausi jouluun!

Niinpä aloitin ensimmäisen joulukirjan kuuntelun sukkia kutoessa. Mursu ei nimittäin suostunut lukemaan mulle, sanoi sen olevan tylsää. No joo, saattaisi se ollakin, sillä kirjamakumme on jokseenkin erilainen.
Osasyy joulukirjan kuunteluun on se, että se oli ainoa "ei niin vaativaa keskittymistä" edellyttävä kirja jonka löysin e-kirjastosta. Hieno palvelu, mutta en vieläkään ole sinut sen kanssa. Sain poistettua YHDEKSÄN pääsyavainta, viimeinkin, mutta nyt en saa luotua uutta pääsyavainta "koska minulla on jo sellainen". Ainoa vaan kun en muista avainkoodia sinne. Huraa! 
On siellä paljon kirjoja - kaikki varattuja 😄 Kirjastosta sain apua miksi kirjaa ABCDE ei näy siellä, vaikka kirjaston sivu näyttää sen olevan e-kirja. Opin uutta: se onkin jossain Kansalliskirjaston.. hmm.. Erikoislukusaliin tilattavissa. AHA. 
Mutta on se ihan hyvä palvelu ja sitä kehitetään koko ajan, minä vain olen kärsimätön. Kaikki mulle tänne heti NYT. 

Opin muutakin tänään. Loogista ja ei-loogista. Ja meinasi mennä hermot siinä ohessa, tai paremminkin sen jälkeen. 

Pistäydyin postilaatikolla - ajatelkaa, keskellä viikkoa! Siellä oli kirje. Puhelinoperaattorilta. Mursun liittymä on minun nimelläni; ihan sama kenen nimellä kun yhteistä taloutta eletään ja yhteisistä varoista näitä laskuja maksellaan. Paitsi että tänään tuli siis lasku Mursulle. Miksi ihmeessä?? Ja kaiken lisäksi HUOMAUTUS! 
Joku ehkä muistaa, kun kerroin, että tuli huijausviesti? No eipä ollutkaan huijausviesti. Oli ihan oikea viesti ja lasku olisi pitänyt maksaa. Voi kakka! Ymmärrys ei riittänyt noin ylipäätään joten soitto asiakaspalveluun oli tarpeen - jono 17 minuuttia 😭😭 
(Onneksi takaisinsoitto toimi nopeammin kun hyvin toimivan sote-palvelumme tällä kertaa - Mursu on odottanut soittoa 2,5 päivää....)

No asia selvisi: kyse on mobiilivarmenteesta, jota ei laskutetakaan siltä liittymältä johon se on "liitetty" vaan siltä henkilöltä joka sitä käyttää. Siis se/ne operaattorit laskuttaa joilla se on maksullinen. Se/ne operaattorit joiden liittymää on pakko käyttää, kun on ainoa joka täällä PARATIISISSA kuuluu 😄😄 Voi huokaus. 
Minä vielä jotenkin tuon ymmärsin (te ehkä ette, koska selitys oli sekava), mutta onhan kaikki asioiden digitalisointi aika pepusta. 

Kysyin Pojalta uskaltaako hän lähteä kanssani Helsingin kirjamessuille. Lupasi lähteä ❤️ Siis jos saa jostain lipun. Lupasin maksaa sen, jos ei saa ilmaislippua jostain. 
En ole koskaan ollut kirjamessuilla. Muutamana vuonna olin ihan niin kuin "töissä" messuilla, GoExpo -messuilla. Muistinpas. 
Nyt tuntuu siltä, että kirjamessut voisi olla ihan kivat, vaikka siellä onkin hirveästi väkeä. Selviän sieltä kyllä Pojan kanssa. 

Jotain muutakin piti varmaan kirjoittaa, mutta aivot teki tenän. Ei kun joo. Piti kehua, että olin eilen reipas:

Vein trimmerit työkaluvajaan. Polku sinne olisi varmaan pitänyt joskus aikaisemmin ajaa joko ruohonleikkurilla tai trimmerillä, heinät oli aika pitkiä. Mutta selvisin! Vein myös murkkumyrkky -kastelukannun ja toisenkin, ei meillä enää kastella ketään eikä mitään.
Painavin esine oli mun aurinkotuolini, jossa istuin kesällä tasan kerran. Hah hah! 
Miksikö Mursu ei hoitanut niitä? Jalka, ahteri ja selkä. Ja minä kaipasin vähän liikuntaa ja ulkoilmaa. 
Vielä on paljon tehtävää, mutta.. noh... Pöllö on laiska. 

Nyt pistän tän vempaimen päivittämään itseään ja jatkan joulutarinoiden kuuntelua. Ja mietin mitä Repolaisen bingoon laittaisin. 

Leppoisaa Lokakuuta kaikille ❤️❤️❤️