Pyykinpesu käy treenistä

 Eilen oli pyykkipäivä. Muistatte ehkä, että meillä on uudemman mallinen (no, jos reilu 20 vuotta on uusi 🤔😄) pulsaattorikone, joka on hyvä ja jossa on paras linko, mihin olen missään koneessa törmännyt. Olen kuitenkin tehnyt valinnan, että pesen sillä vain alusvaatteet ja jos kyytiin mahtuu, Mursun t-paitoja. Muut käytän pesulassa. 

Pulsaattorikoneen käyttö käy hyvästä pakaratreenistä 😂😂 Vaikka olen lyhyt, joudun kumartelemaan ja siinä saa hyvän treenin. Eli nyt on peppu ja takareidet kipeät. Olen venytellyt ja vanutellut niitä pitkin päivää. 

Terhille tässä välissä terveisiä: kuulokkeista kuului juuri Arttu Wiskarin Nokkahuilu. Meidän nokkahuilut siirtyi keskiviikkona valtiolle 🫣 Olivat laatikossa johon oli kerätty talteen tavaroita ja laatikko viety mökille säilytykseen. Se siitä nokkahuilun soitosta. Kerron JOS ne sittenkin löytyvät. 

Mietin mistä jatkaisin, mutta laitetaan kuva tähän väliin. Stansta kertoi ostaneensa kaurahiutaleita. KINNARIN TILAN kaurahiutaleita. Arvaatko jo? 😄
Keskiviikkona, kun kävimme kaupungissa, eno soitti ja varmisti, ettemme ole unohtaneet talkkunajauhoja. Kun sopivasti olimme liikkeillä ja "pienen" mutkankin kautta pääsisi kotiin ja oli vähän nälkäkin ja... Ajettiin sitten hakemaan niitä talkkunajauhoja:

Näin me sielunsiskoni, teemme ostoksia 😄🥰 - mitäpä ostaisimme huomenna? 
Tänään ostin Sanytol- ja Kiilto-kosteuspyyhkeitä (sellaiseen "pikasiivoukseen") ja tuoksutonta. muotovaahtoa 😉

 

Ostin myös MOTIVAATIO SIEMENIÄ

- ne itävät itsestään

ja ONNEN SIEMENIÄ

- niitä on leviteltävä kaikkialle 

Niille varmasti löytyy syksyllä syöjät. 

Itselleni ostin "omasta kaupasta" sen viinipullon lisäksi nipun porkkanoita, viimeisen 😢, ja kun olin toivonut saavani enemmän. Sain kuitenkin yhden ylimääräisen porkkanan kaupan päälle - siinä se laatikossa yksinäisenä pyöri ja katseli, että etkö muka minua huoli...

Suklaattomia päiviä on tänään 1️⃣0️⃣ - eilen illalla kirjaa lukiessa narskuttelin niitä porkkanoita, ennen olisin nassuttanut suklaata tai jotain. Taputan itseäni olkapäälle: tap tap. 

Meinasin unohtaa kokonaan.

Irtisanottiin eilen sen mökin kotivakuutus. Onnistui oikein hyvin ja tänään tuli peruutus maksua odottamassa olevaan vakuutusmaksuun. Kiitos kaunis.

Tänään kun tultiin kaupasta, puhelimeni soi. Näin vain, että soittaja on "...vakuutus". Vastasin.
- "MINÄ" täältä x-vakuutusyhtiöstä hei!
- Heei 🤔🤨
- Olet jättänyt soittopyynnön meille.
- No en kyllä ole jättänyt.
- Verkon kautta on jätetty soittopyyntö.
- En kyllä ole jättänyt soittopyyntöä, meillä ei ole teiltä minkäänlaista vakuutusta.
- Ai.. no tässä on sitten varmaan käynyt näppäinvirhe. Ei sitten muuta kuin hyvää päivänjatkoa.
- Kiitos samoin.

Väkisinkin tuli mieleen, että oliko tarkoitus saada meidät takaisin ko. yhtiön asiakkaaksi, sillä lähdin/lähdettiin sieltä "ovet paukkuen", kun viimeisin korvausasia edesmenneen mökin kanssa saatiin hoidettua. Se oli se ainoa kerta, kun olen kurkku suorana huutanut asiakaspalvelijalle, niin että Mursu otti puhelimen ja hoiti asian loppuun. 

IHAN PARAS SYNTTÄRILAHJA!

 Kiitos kiitos 🥰

Eilinen päivä alkoi viesteihin vastatessa ja The Puhelua odotellessa. Sitten se tuli:
"Pääsettekö paikalle huomenna kello 15.00?" 
Hyvä etten huutanut vastausta: PÄÄSTÄÄN! 
"Soitan myöhemmin, selvitän ennen osoitteen"
Odottaessani muistin, miltä tuntui kuusivuotiaana istua muurahaispesässä - enon sijaan viereisellä "kivellä" istui Mursu 😉☺️
Toivoin, ettei kukaan soita, ennen kun se toinen The Puhelu on tullut. Ja kun sain oikeat koordinaatit, perään tuli viesti:
"Laitoin vielä sähköpostilla etukäteen luettavaksi kaiken tarvittavan. Hyvää syntymäpäivää!"
"Niin ja muista ottaa myös avaimet!"

Tässä teille todiste, että synkimmälläkin pilvellä on hopeareunus:

Nyt se on ohi: unelma josta jäi kuin jäikin hyviä ja kauniitakin muistoja, särkymisestä huolimatta, on nyt poissa. Se ei ole enää meidän huolemme, se on muiden ja se katoaa joskus taivaan tuuliin (=kaatopaikalle). 

Asian todeksi uskominen on vaikeaa, mutta kun katsoo edessään olevaa kauppakirjaa, jossa ostajana on Väylävirasto Suomen valtion puolesta, se on uskottava. 
Pitkä matka on päättynyt. 

Kotimatkalla kävimme kaupassa ja ostin itselleni pullon Valokkia, ihan vain siksi, että Ainoa Wineryn viinit ovat jo perinne, joilla sinetöidään kaupat 😉

Tai olisi se voinut olla Poikain Parhainta Raparperi limonadiakin 🤔😄 Tänään mentiin viinillä 🥂

Me samaa taivasta katsotaan

 Tänä aamuna ei oikeastaan ole paljon muuta sanottavaa. Yritän ajatella kaikkea positiivista, mitä elämässä on, mutta aamun ylimääräiset uutiset ei paljon ilahduttaneet. 

ONNEKSI AURINKO PAISTOI ja Portion Boys lauloi ME SAMAA TAIVASTA KATSOTAAN ☁️☁️

OLETTE TÄRKEITÄ ❤️❤️

Päivä pisimmillään

Nauttikaamme siis siitä. Aurinko muutti suuntaansa aikaisin aamulla, klo 5.42. Minäkin muutin suuntani silloin, olin nimittäin hereillä tuohon aikaan ja satuin katsomaan kelloa juuri tuohon aikaan. En siksi, että aurinko olisi minua vetänyt suuntaan tai toiseen, vaan siksi, että polvia kolotti koko aamuyön niin pahuksenmoisesti. 
Jonkinlaisia etiäisiä varmaan. Poikakin soitti eilen isälleen ja kysyi, että mikä päivä se on kun äitille pitää soittaa. Tässä kohtaa minä vaan ihan nätisti kysyn, että kenellä meidän perheessä ja suvussa onkaan muistiongelmia? Minä olin ennen kävelevä kalenteri ja puhelinmuistio, mutta hyvä on, myönnetään, en muista enää puhelinnumeroita niin hyvin kuin ennen. Koska ei tarvitse. 

Juhannus on oikeastaan jo mennyt. Satamassa olisi ollut Juhannusjuhlat. Oli karaokea, makkaraa, tanssit ja kokkokin pitkästä aikaa. Ja ihan hyvä kelikin. Mutta ei me menty, oltiin kotona ja katseltiin tv:stä tansseja. Tai paremminkin kuunneltiin kun Komiat ja Yölintu lauloi. Kuuntelihan niitä. 

Päivällä trimmeröitiin tuo alapiha ja kerättiin lupiinit pois. Minun oli tarkoitus ottaa niistä kimppu maljakkoon, mutta Mursu ehti heittää ne roskikseen. Sinnehän ne olisi lopulta päätyneet kuitenkin, joten eipä siinä mitään. 
Sen jälkeen pesin Mursun Hankkija-lippiksen ja siinä päivän ahkerointi sitten olikin.

Kun olin lukenut rästiin jääneet blogikirjoitukset, niin oli tunne, että on parempi laittaa läppäri syrjään: Riesa kolkutteli porstuan puolella ja se siitä sitten. Ei huvittanut enää katsella telkkaria eikä oikein tehdä mitään.

Tänäänkin koneella olo oli aamupäivällä siinä ja siinä, mutta sain sentään luettua uudet päivitykset. Joista toinen oli Stanstan ☺️ Hän esitteli aiemmin ostamansa mekon ja jotenkin se "ohut huitula" - niin kuin hän sitä nimitti - toi mieleen oman "huitulani", jonka ostin viime kesänä, Tokmannilta. Ja olihan siitä otettava kuva. Polan mekko, lappu jäi piiloon, kun asettelin henkariin.

Kovin nätisti en sitä tuohon henkariin saanut aseteltua, mutta yritin saada näkyviin nuo olkaimet, joissa miehustaa voi "venyttää ja vanuttaa" suuntaan ja toiseen. 

Tuossa miehustan keskellä on vielä nauha.

Ostin sovittamatta ja tyyliin kaupan isoimman koon 😂 - koska tarkoitus on käyttää sitä kotona. Tunnustus: näillä alleilla ei tuollaisen mekon kanssa lähdetä ihmisten ilmoille. 🫣
Vaikka aika monen asian kanssa itsessäni olen sinut ja Mursua ei häiritse mikään, niin allit minussa minua häiritsee 🤷‍♀️

Voisikohan häivyttää jotenkin tatuoimalla 🤔Hitsi kun en tajunnut kysyä, kun käytiin viime viikolla studiolla moikkaamassa Tonya. 

Mutta siis tuollainen kaapu - tapani mukaan kuva on taas ihan mitä sattuu. Voi huokaus. 

Viime viikko oli kaikin puolin hyvä viikko. Ihan kaikkea en voi kertoa, kun en ole kysynyt lupaa siihen, mutta viikon viimeinen hyvä uutinen tuli torstaina puhelun muodossa:
Päätös mökkiasiassa on tehty ja JOS onni on meidän puolella, paperit allekirjoitetaan kahden viikon sisällä. Jos ei, odotamme vielä elokuun alkuun. Mutta pääasia on, että päätös on tehty! 

Popsi popsi porkkanaa

 hampaita se vahvistaa - eikö se niin mennyt? Eilen ostin pienen nipun kotimaisia, oman kylän porkkanoita. Ei niitä montaa ollut, niin kuin näkyy, kolme euroa tuo nippu maksoi, mutta kyllä ne oli hyviäkin. Nimen omaan OLI. Ovat kadonneet, naatit vain jäivät. Halusin ne mukaan, vaikka tytöt olisivat ne ottaneet pois, jos olisin halunnut. 

Eilen päätin - PÄÄTIN!- lopettaa suklaan syönnin. Ja nyt himoitsen porkkanoita. Minä, suklaapossu, himoitsen porkkanoita. Olen ymmälläni. 

Mutta oliko fiksua ostaa tarjouksessa olevat kolme pakettia jäätelöä kympillä? Niinpä.. No, kukaan ei käske eikä pakota syömään KOKO rasiaa kerralla, voisi opetella kohtuutta. Vai voisiko? 

Mursulla oli eilen syöpäkontrolli sairaalassa. Kaikki hyvin, siltä osin terve mies. Taas kerran kiitos julkiselle terveydenhuollolle ❤️ 
Odotellessa minä kävin korvapolilla viemässä tarpeettomat/väärät paristot sopimuksen mukaan audionomille ja otin pätkän "muoviletkua" tilalle. 
Onko Hanni sinulla tällaiset samanlaiset kuin minulla; siis joihin pitää vaihtaa tuo letkunpätkä tasaisin (mikä on tasaisin..) välein? 

Pihan unikot ovat alkaneet avautua - että ne ovat kauniita: 

Tässä vasta kolme, mutta niin kuin näkyy, niitä on tulossa vaikka kuinka. Nyt taitaa olla auki jo kahdeksan. Sateesta ne eivät hirveästi tykkää, mutta loistavat ihanasti tuolla vihreän keskellä kuitenkin. (Väri on näköjään taas jäänyt vähän hailakaksi, pöh)

Akilleijatkin yllättivät - niitä ilmestyy meillä sinne tänne pitkin pihaa ja siksi en niitä aina huomaa, ennen kuin osun kohdalla.

Juhannusruususta en ole vielä ottanut yhtään kuvaa, se on vähän syrjässä ja meillä on satanut nyt muutaman päivän tyyliin rakastaa-ei rakasta-rakastaa. Olen tyytyväinen - vesi tekee hyvää kuumien aurinkoisten päivien jälkeen.

Kerroinko jo, että meidän tietä valmistellaan tulevaa uutta asfalttia varten? Taisin kertoa. Joka tapauksessa kaivurit ja kuormurit ovat vaihdelleet paikkaa moneen kertaan, uusia siltarumpuja on laitettu paikalleen ja kaikenlaista muuta. 
Tällä viikolla kävivät tekemässä sen työn tuossa meidän kohdalla. Meidän poissa ollessamme olivat kaivaneet ison kasan hiekkaa pois ja laittaneet tilalle kivituhkaa tms. 
Toissa iltana paikalle tuli pieni kaivuri ja ISO kuorma-auto. Pohdin ääneen, että mitähän ne tuolle hiekalle tekee, nehän voisi tuoda sen tänne meidän pihalle 🤔 Mursu mietti pari minuuttia ja pisti kengät jalkaan ja kävi kysymässä. Ja nyt se hiekkakasa on meidän pihassa 👍 Sille - siis hiekalle - on käyttöä, meillä oli jo tarkoitus soittaa tutulle sorakuskille, että tipautatko joskus jonkun "lavanpohjan" meidän pihaan. 
Nyt se hiekka on tuossa, eivätkä ottaneet edes maksua - eipä tarvinnut ajaa sitä mihinkään kauemmas. Olisi vielä sillä pienellä kauhakuormaajalla (se se oikeasti oli) tullut siirtämään sitä vähän parempaan paikkaan, mutta olemme tyytyväisiä tuosta. 
Kysyvä ei tieltä eksy. 

Eksymisestä ei tullut tämä mieleen 😉, kunhan nyt muistin, että en olet tainnut teille näyttää ainoata valmista kesäkäsityötä. Ei tämä nyt mikään ihmeellinen ole, mutta toimii ja täyttää tehtävänsä. On siis käytössä jo ja on siksi muhkurainen ja ei niin siistin näköinen. Unohdin kuvata tämän silloin heti kun tämä oli valmis.

Tein tämän kesälaukuksi, jossa kuljettaa puhelinta, lompakkoa, avaimia ja varaparistoja 😄 Jotta se pysyisi vähän ryhdikkäämpänä, siellä on myös osoitekirja, joka mahtuu tuonne just sopivasti. Mutta kuten sanottu: täynnä tavaraa se on muhkurainen ja eriskummallinen. Ja on siinä olkahihnavirityskin, mutta sitäkään en nyt esittele teille - se vaatii vähän ompelukonetta. 
Molemmat langat nimittäin tuli käytettyä tuohon, mikä oli tarkoituskin. Jotain Novitan puuvillalankaa, vuosien takaa, se oli. Ainakin kaksi kerää vähemmän lankaa varastossa. Jee. 
Laukku hoitaa tehtävänsä, vaikka käsityönopettajalta saisin siitä luultavasti numeron 7- 😄

Ja huolellisuudesta saisin eilisaamulta varmaan numeron 5 😂 KUKA MUU MUKA?
Meillä on kylmät lattiat aina ja mulla kylmät jalat aina (sammakon jalat, kuulemma). Jos olen jostain syystä nukkunut ilman sukkia, niin aamulla ensimmäisenä vedän sukat jalkaan, sitten vasta paidan ja housut. Eilen ihmettelin, miten toista jalkaa vähän niin kuin palelee, mutta se sitten unohtui, kun laitoin kahvit ja mitä muuta touhusinkaan. 
Istuin paikalleni ja (huonoon) tapaani nostin jalat tuohon arkun päälle ja samalla kun heitin pöllöviltin jaloilleni, huomasin missä vika:

Että ei ihme, jos toisen jalan varpaissa kävi viima: valkoinen sukka on vähän paksumpi kuin tuo vihreä! "Olkoon, vaihdan jomman kumman sitten kun ollaan lähdössä kaupunkiin". Onneksi muistin...  Mutta... Kuka muu muka?

Turvallista torstaita teille jotka matkaatte juhannuksen viettoon maalle, vieraisille, minne ikinä matkaattekin - ajakaa varovasti, varatkaa aikaa matkantekoon ❤️

Kaikille toimeliasta tai toimetonta torstaita - kullekin sen mukaan miltä tuntuu. 

Ei oo pakko tehä jos ei taho 😉😄

Nyt se on tehty

 Villasukat on vihdoin talven jäljiltä pesty, joten näiden parin hellepäivän jälkeen voikin sitten talvi tulla heti juhannuksen jälkeen. Tai kun unikot ovat kukkineet 😉😉

Ei vaan - nauttikaa kesästä täysin rinnoin; minä katselen kesää hellepäivinä sisältä ilmalämpöpumpun viileydestä ja teen kaiken laisia suunnitelmia joita en koskaan kerro ääneen kenellekään 😛

Neilikat voi hyvin, alppiruusu voi hyvin - katselen sitä onnellisena, kun näen sen avaavaan nuppujaan ja kasvattavan uusia versoja. Ja samalla vähän surullisena, kun olen päättänyt kokeilla sen leikkaamista, silläkin uhalla, että se pahastuu. Mutta kukkikoon ensin 🌸🌺
Unikoiden aukeamista odotan myös. 

Eilinen käytettiin "pikaisesti" rautakaupassa käymiseen. Taisi mennä reilu neljä tuntia. Osa siitä kyllä meni paikallaan oloon.
Mursulla (ja minullakin) meni herne nenään huoltoasemalla Yksi, jossa auton tankkaaminen ei onnistunut, eikä ollut ensimmäinen kerta. Kylmäasemalla Kaksi onnistumisprosentti oli yhtä suuri: pitkät jonot ja etukorttien kanssa sähläämistä. 
Koska aurinko paistoi eikä ollut mitään sen kummempaa tekemistä, polttoainettakin riittäisi vielä kuulemma 300 km:iin, päätettiin ajaa 20 km:in päähän tankkaamaan. Hiekkateitä pitkin mutkitellen tietenkin, joten matkaa taisi tulla vähän enemmän. 

Kotiin ei ollut enää pitkäkään matka, kun matka tyssäsi paloauton sinisiin valoihin ja "tikkarimieheen": ajoneuvolla ajo kielletty. Minä en nähnyt muuta kuin paloauton ja jonossa etummaisena olevan auton kuljettajan käsien venyttelyn (=mullapa on avoauto 😉☺️). Mursu näki toisen paloauton ja hinausauton. Ja sitten auton joka vedettiin pois ojasta ja hinausauton kyytiin. Tovi siinä istuskeltiin ja kun päästiin jatkamaan matkaa, oli toisen paloauton perässä vielä ambulanssi ja poliisiautokin. 
Minä en jälkiä nähnyt, mutta Mursu sanoi, että aika pitkän matkaa oli sitä ojan piennarta kyntänyt ennen kuin oli pysähtynyt kokonaan sinne ojaan. Toivottavasti ei sattunut pahasti. 

Kotiin tultua otin itseäni niskasta kiinni ja pesin villasukat, kun olin ensin parturoinut loputkin sukat. Osan olin parturoinut jo aiemmin. Niistä tuli melkein kuin uudet, vastakudotut 😄

Villasukkapartakone. Ei ehkä ihan sama kuin minulla, mutta samanlainen. Ostin Isolta Kirkolta Saiturin Pörssistä ja toimii oikein hyvin. 

Pitäisi varmaan kohta mennä keräämään ne sukat pois tuolta ulkoa narulta, ovat siellä jo vuorokauden olleet, uskoisin kaikkien olevan kuivia. 

Tänään en ole leipäkaupassa käymisen lisäksi tehnyt juuri mitään. 

Tai no, tehtiin me pizza, kun kaupassa oli puoleen hintaan se valmis pohja + kastike ja kotona pakastimessa puolet aineksista valmiina. 
Tomaatteja punnitessa vaakaan oli laitettu lappu: "Hyvä asiakkaamme. Vaa'alla on asenneongelma, mutta se punnitsee silti oikein" 😂
Se tulosti hintalapun muuten normaalisti, mutta käytti siihen kaksi tarralappua.

Ja sitten Pöllön paasausosio:
Olisin ostanut porkkanoita, mutta en ostanut. Tulin kiukkuiseksi. 
Porkkana 500 g Espanja. Luomu Porkkana 500 g Espanja. Naposteluporkkana Alankomaat.
Siis mitä?? Ruokaa, jota meillä voidaan kasvattaa kotimaassakin, tuodaan ulkomailta. Ei kiitos, ei sovi minun pirtaani. 

Voisin paasata tästä ja tähän liittyvään aiheeseen ainakin yhden postauksen verran, mutta eiköhän tuo riitä kertomaan minun mielipiteeni ulkomailta rahdattavasta ruuasta, siitä jota saa kotimaisenakin. Nih. 
Pieni nippu kotimaisia porkkanoita, olisiko ollut viisi pientä porkkanaa, ei tuottajaa, turhan kalliita minun makuuni. Haen mieluummin siihen hintaan porkkanat omalta kylältä, tiedän kuka ne on kasvattanut ja kuka ne on nostanut maasta 😛

Ostin Stanstan innoittamana niitä kreikkalaisia jugurtteja 😄 Neljä molemmille: molemmille raparperi, mango ja kirsikka, minulle sitruuna ja Mursulle päärynä-kinuski. 
Olen syönyt raparperin - ihan hirveästi ei raparperi siinä minusta maistunut, mutta hyvää se oli. NAM. 

Nyt ne villasukat! 

BINGO - Näytä mulle missä sull on rusketusraidat..

 ..paista ne lasagnen juustokuorrutukseen...

Repolaisen BINGON ylärivin keskimmäinen sana on osuvasti UUNI.
Tämä viikko on mennyt vähän niin ja näin ja siksipä ruokakin on ollut puoliksi itse tehtyä. Niin kuin lasagne. Mursu kävi minun rannalla riekkuessani Lidlissä ja osti mm. lasagnen, joka piti osata ihan itse paistaa uunissa. Piti ensin lukea ohjeet, kun oli niin hyvin pakattu. Ohjeissa sanottiin, että esilämmitä UUNI 200 asteeseen, poista muovi ja folio (tätä kohtaa me ei ymmärretty) ja laita foliovuoka pellille ja paista 30 minuuttia tai kunnes juustossa on RUSKETUSRAIDAT 😂

Me ei osattu paistaa tätä oikein, ei tullut raitoja. Mutta hyvää siitä tuli kuitenkin. Kiitos ja nam. 

Ylärivin viimeinen, eli oikean yläkulman sana on AJANKOHTAISTA 
Vaikka päivät on olleet pilvisiä ja sateisiakin, niin illaksi on kirkastunut ja on saatu katsella upeita auringonlaskuja. Ja kuun nousua. Täysikuun missasin, vedin sikeitä kuin pieni iso possu, vaaleanpunainen kuin pöllöpaitani. Mutta tällaiset upeat auringonlaskut ovat juuri nyt AJANKOHTAISIA:

***********************************

Bingon lisäksi pari muuta juttua:
Toistaiseksi kaikki tilatut paketit + Olifantin lähettämä paketti on saapuneet perille, lukuun ottamatta sitä joka odottaa sitä jotain lentolupakirjaa vai mikä se olikaan. Hurraa!

Ensimmäisen kerran varmaan 15 vuoteen ranteessani on RANNEKELLO! 
Tilaamani lisäkappaleet rannekkeeseen tulivat nopeasti, olin yllättynyt. Eilisellä lääkkeidenhaku reissulla päätin viedä kellon Kultasepänliikkeeseen korjattavaksi. 

Puoli tuntia ja 15 euroa, kello käy ja ranneke on juuri sopiva. 

Kyllä oli kuulkaas mukava aamulla herätessä katsoa kelloa ranteesta, eikä etsiä puhelinta. Ja jatkaa unia. 
Kyllä, olen aina rannekelloa käyttäessäni nukkunut kello ranteessa ja niin se jäi eilenkin kuin vanhasta tottumuksesta 😄 

Aamulla istuin portailla kuuntelemassa lintuja ja kylän heräämistä kesäpäivään. Linnuilla oli joku hätä, mutta en oikein saanut selkoa, mikä hätä. Variksista pikkulinnut kyllä selviävät, varikset on aika pelkureita.

Pelkäsin, että oliko näätä kiivennyt johonkin pesään/joihinkin pesiin. Mursu nimittäin näki yhtenä iltana näädän kiitävän meidän pihalla saunalle päin. Eihän sitä millään ja mistään kiinni saanut eikä saa, muuta kuin loukuttamalla.

Käki on muuten lakannut kukkumasta. 

BINGO - kesäkuun kepeät

 Repolaisen kesäkuun BINGOSTA valitsin ensimmäiseksi riviksi vasemman pystyrivin. 

Vasen yläkulma - siihen tuli idea saman tien kun näin ruudukon, mutta jouduin odottamaan tähän aamuun asti. Nyt kuva on otettu ja rivin muutkin kuvat tuli vähän niin kuin vahingossa. Katsotaan miten muiden ruutujen sitten käy.

Ensimmäinen ruutu, vasen yläkulma eli IHAN PIHALLA

Tämä porukka oli tänä aamuna IHAN PIHALLA - oli ollut aamu seitsemästä asti. Kaiken kaikkiaan kanootteja oli vesillä ollut 32 mutta... koska aina sattuu ja tapahtuu, missasin osan melojien rantautumisesta.
Oman kylän Nuorisoseura oli järjestänyt rantaan kahvia, teetä, pullaa ja munkkeja, mehua ja muuta juotavaa. Ja mitenkäkö tämä liittyy bingoon. Itse asiassa, nyt kun ette kysyneet, niin voisin laittaa tämän ruudukon keskimmäiseen ruutuun SOPPA. 
Itselläni oli teemuki ja pulla ja menin juttelemaan nykyisten Myyntisirkkusten kanssa. Entinen parini kysyi, onko pullassa maitoa. "En tiedä, mutta voin mennä kysymään". Ja tapsuttelin takaisin kahviteltalle.
- Hei, anteeksi, saanko häiritä?
- Hei, toki, mitäs?
- Olisin vaan kysynyt, että onko tässä maidossa pullaa? 🫣 Ei kun tässä pullassa maitoa?
KUKA MUU MUKA? 
Kerroin, että olen ennen ollut mukana tapahtumassa lähes 20 vuotta ja tämä kertoo melko hyvin, millaista meno minun kohdalla oli...

Mutta jatketaan bingon vasenta reunaa:

JOTAIN UUTTA: Tämä tuli siinä paketissa joka oli eksyksissä, ihan vain Pöllön oman mokan takia. Eli ei tehdä nettitilauksia puolen yön jälkeen, niinhän me sovittiin tämän paketin seikkailun jälkeen, eikös vain?

PÖLLÖILLE KYYTIÄ! 

Väri on taas vääristynyt, kun sisällä kattovalossa sen otin - paita on ihan possunpunainen, mutta pääasiassa onkin pöllö! 

Viimeisenä rivissä on JÄMÄT/HÄVIKKI. Valinta on JÄMÄT.
Muutama vuosi sitten kaadetuista koivuista tehdyistä pölleistä viimeisetkin yhden ruohonleikkurin kera oli kadonnut pihasta maanantaina sillä aikaa kun olimme kaupassa. Huomasin sen kun istuin portailla puhelimessa - Mursu ei ollut huomannut vaikka oli melkein kävellyt ko. paikan läpi. 

Sinne oli kuitenkin jätetty tarkoituksella tällaiset jämät:

Näistä ehkä valmistuu vielä jotain. Saa nähdä 😉

Viherpeukalot Pöllö ja Mursu

 Ja taas jo tarkkoja ollaan, niin Mursulla on kyllä kokemusta viherrakentamisesta, jos oikein osaan laskea, 39 vuoden takaa. Vantaan sähkölaitoksella oli tekemässä nimenomaan viherrakentamiseen liittyviä töitä. Nurmikko, pensaat, puut, kukkaistutukset - mitä kaikkea siihen kuuluikaan. Eli Mursu on se meidän Viherpeukalo. En minä. 

Sunnuntaina Mursu otti meidän tosi tosi vanhan kottikärryn - kerroinko siitä jo? - jossa ei edes pyörä pyöri, ja porasi pohjaan reikiä. Tänään kävimme hakemassa lapsen nyrkin kokoisia kiviä ja jatkoimme samalla reissulla Tokmannille. Meidän tuurilla pihassa oli juuri Kaukokiidon auto purkamassa muutamaa rullakollista kukkia!  
Saimme siis ns. tuoreita kukkia, kun tovin katselimme ja sitten kysyimme neuvoa: mikä kukka kestäisi meidän pihalla, kun se raukka joutuu olemaan lähes koko päivän auringossa. 
Pelargonia. Aaa - joo, sen voi sitten talvettaa (piti sitten tämäkin sana tarkistaa Kielitoimiston sivuilta). Mursu kauhistui. Myyjä nyökytteli, kyllä kyllä, toki. Hänellä se vain ei onnistunut. Se-eelvä. 
Tuossa on kaunis, mikä se on? Otetaanko niitä? Otetaan vaan, mutta täytyy odottaa, että myyjä purkaa rullakon ensin. Mursu entisenä varastomiehenä olisi auttanut, mutta lähtikin hakemaan autosta ostoskoria ja myyjä ehti purkaa muovit pois. Sitten piti tietenkin laskea, että lähetyslista täsmää. Hetkinen...kaksi puuttuu 🤔🤔 Ja minä "pisimpänä" tietenkin katselin, olisiko ne ylähyllyllä 😂 No ei ollut, mutta kyllä ne löytyikin. Ja niin me sitten ostettiin ostoskorillinen kukkia, tultiin kotiin, etsittiin multasäkit ja istutettiin kukat: 

Kuusi kappaletta neilikoita. 

Huomiseksi on luvattu sadetta ja multakin oli aika märkää valmiiksi, siksi ei ole kasteltu enempää tällä kertaa.

Lähetin kuvan Äidille ja pohdin olisiko pitänyt ostaa vielä useampi, mutta Äiti sanoi, että kyllä noiden pitäisi tuosta levitä. 

Mitä mieltä te olette? Leviääkö nuo vai pitäisikö tehdä vielä jotain, että näyttäisi nätimmältä?
Luotan kyllä Äidinkin sanaan, Äidillä on hyvä viherpeukalo ❤️

Aurinkoinen päivä ja kukat toivat toki hyvän mielen, mutta olette jo varmaan oppineet tuntemaan Pöllöä niin paljon, että lapset ovat niitä, jotka kruunaavat päivän. 
Vaikka Ötökkätutkijaa ujostutti sunnuntaina eikä hän uskaltanut tulla näytille, kun puhuin Siskon kanssa videopuhelua, näin kuitenkin varpaat ja kuulin äänen 🥰 

Tänään kotiin tullessa ajettiin levähdysalueen ohi ja kumpikin huomasi saman asian yhtä aikaa. 

Mursu ajoi ensin lähimmälle pysäkille, mutta jatkoi vielä seuraavaan risteykseen, jossa käänsi (S)Eniilin ympäri ja palattiin levähdysalueelle.

MEHUKIOSKI! MUKILLINEN MEHUA 1 euroa.

Ja katsokaa millaisen mukin minä sain 🥰

Mehukioskia piti kolme poikaa, 8-, 11- ja 13-vuotiaat. 

Nuorin pojista toimi "juomanlaskijana" eikä todellakaan pihistellyt tarjoilussa: meidän molempien mukit olivat aivan piripintaan täynnä.

Jututettiin poikia siinä mehua juodessa - mikä muuten oli kaiken lisäksi hyvää, mansikkamehua! 

Oltiin kuulemma toiset asiakkaat, puoli tuntia olivat siinä olleet.

Kun lähdimme jatkamaan matkaa kotiinpäin, vastaan tuli kaksi pyöräilijää - Repolaisten "sukua" selvästi 😉- olisi pitänyt huikata, että kohta on tauon paikka, Mehukioski edessä.  Toivottavasti malttoivat pysähtyä 🤞

Me Mursun kanssa pysähdymme aina kun vain mahdollista nuorten mehukioskeille juomaan mukilliset mehua. Sen verran pidetään aina autossa kolikoita, että voidaan pari mehulasillista maksaa ja vaikka pullatkin. 

Turhaan lapsia ja nuoria niin usein kännykän räpläämisestä ja muusta sellaisesta arvostellaan, meidän aikuistenkin pitäisi avata silmät ja nähdä mitä he tekevät - ja ennen kaikkea kannustaa ja osallistua siihen tekemiseen. 

Ei vain aina painaa kaasua ja jupista, että "onkohan tuokaan luvallista" ja "mitähän kaikkea noissakin on" jne. 

AVOIMIN MIELIN KESÄÄN JA LASTEN JA NUORTEN TEKEMISIIN MUKAAN, EIKÖS? 

Miten juodaan siideriä tölkistä?

 Muistojen bulevardi.. Ei kun vesistö 🫣

Tästä tarinasta on - mikähän olisi oikea termi 🤔 - no ihan kohta, muutaman päivän päästä, 19 vuotta, hyvänen aika sentään! Paikan sentään osaan sanoa tarkkaan: Uimaharju.

Olin ensimmäistä kertaa Suomi Meloo Myyntiryhmässä, olin "koulutettavana", työtä tehtiin pareittain ja toinen aiemmin tehtävässä ollut oli jo jäänyt pois ja toinen jäi opettamaan tehtäviä minulle. Tuleva parini teki sen kesän toista hommaa (näin jälkikäteen, sääliksi kävi..)

Aurinkoinen päivä, melojat oli saateltu vesille ja maajoukot lähtivät nälkäisinä kylälle, siis Uimaharjun keskustaan etsimään syötävää. 
Minä ja parini lähdimme etsimään - tadaa - Postia! 😂😂 Kunnes muistimme, että ei, nyt tarvitaankin Matkahuollon toimipiste. Huh

Meille oli siis tulossa lisää tavaraa myytäväksi. Kävimme samalla kaupassa, tiedossa oli nimittäin illaksi sauna. Majapaikka oli myös sellainen, että voisimme keittää perunoita ja syödä silliä ja perunoita ja vaikka voita. Kaikkien niiden lisäksi ostin kaksi, huimat KAKSI siideriä.

Oli jo sovittu, että minä istun ratin taakse, kun sieltä jatketaan matkaa. Jostain kummaan syystä, kaikki tavarat oli minun sylissäni, kun lähdettiin kaupasta ja kuinkas sitten kävikään?
Nii-in. Aina sattuu ja tapahtuu! 

Yksi kallisarvoisista siideritölkeistäni putosi maahan. Hiekalle. Ei hätää. Niin luulin Paitsi että just siinä, sen tölkin alla, oli varmaan AINOA KIVI neliökilometrin säteellä, sellainen pikkurillin kynnen puolikkaan kokoinen terävä kivi.
Ja kyllä tölkkiin tuli reikä! Mitä tekee säästäväinen nainen? Tyrkkää tavarat ystävän syliin, ottaa "särkyneen tölkin", etsii sen kyljestä reiän ja juo siiderin siitä tölkin kyljestä 😂😂

Mitä tekee n. 15 viereisen grillin terassilla olutlasin ääressä ruokaansa odottavaa miestä? 
Ei, ei naura. Totisia ovat. Kaivavat kameransa esiin ja ottavat kuvan! Ties kuinka monessa albumissa loppujen lopuksi onkaan valokuva "meidän uusi Myyntiryhmän tyttö juomassa siideriä Uimaharjulla".

Tänään kyseinen tapahtuma lähti Jyväskylästä kohti Ruotsinpyhtäätä, jonne saapuvat ensi perjantaina klo 16.30 

Käsikirja - Suomi Meloo ry  sivulla 12-13 on aikataulu. Jos osuu sinun huudeille, käy katsomassa. 
Myyntisirkkusten tarinoita kirjoittelin muutamalta vuodelta; toinen Sirkkunen jäi sinne vielä ja sai uuden parin, vähän rauhallisemman kuin yhden Pöllön....

Silitelläänkö?

 Päivi Omassa Plogissaan esitteli meille vanhoja silitysrautoja ja toi taas itsellekin muistoja mieleen. Molemmista silitysraudoista, vaikken sitä vanhemman mallista ole koskaan käyttänytkään, se uudempi näytti tutummalta. 

Ennen kuin kävin tarkistamassa tilanteen, kehuin että "kyllä meilläkin... ja monta.." Totuus on toinen. Tai niin no, onhan 2+1 jo kolme, on se enemmän kuin pari 😉Mutta kuin muistin ihan muuta. Mennessäni kuvaamaan löysin vain kaksi ja muistin, että veinkin kaksi muuta Äidin Satumaahan. 
Meille jäi nämä kaksi: 

Oikean puoleisen, vähän pienemmän silitysraudan merkkiä tai muutakaan en osaa sanoa, siinä ei lue yhtään mitään. Mutta koska siinä ei ole johtoa, niin sehän on selvästi hellalla, puuhellalla, lämmitettävä. Painava kuin mikä. 

Vasemmalla puolestaan on tämä Husqvarnan silitysrauta, josta ylemmässä kuvassa näkyykin, että siinä on takaosassa selkeästi luukku. 

Yritin etsiä tästä enemmän tietoa, mutta tätä Husqvarna 8 -mallia (oletan, että tuo 8 on jonkinlainen mallinumero tms.) ei löytynyt. Löysin kyllä 4 ja 5 - näitä vanhoja silitysrautoja on todella paljon myynnissä mm. tori.fi:ssä. 

Tässä kohtaa varmaan voi sanoa, ihan ystävällisesti, että "tietäjät tietää". Kysehän on siitä, että tuo luukku aukeaa ja sisällä on valurautainen "kivi", joka kuumennettiin. 

Kas näin. 

Tuosssa "kivessä" on Högforsin leima ja nyt katson kuvaa, siinähän on selvästi numero 3 - eikö olekin? 

Kivi ja rauta eivät siis oikeasti kuulu yhteen minun tietoni ja ymmärrykseni mukaan, mutta idea tässä on ollut sama:

Tuo kivi siis kuumennettiin, oletettavasti hellan uunissa tai jossain ja laitettiin sitten tuonne silitysraudan sisälle. Rauta lämpeni ja kun oli sopivan lämmin, saattoi aloittaa silityksen.

Miksi nämä ovat menneet sekaisin - sitä en osaa sanoa. Meillä oli toinen saman lainen tai silitysrauta, sitä vain oli aika kohdellut kovalla kädellä ja siitä puuttui tuosta luukusta pala. Se pääsi siksi Satumaahan. En siinä kohtaa tullut katsoneeksi, että olisiko se ollut Högforsin tekemä. 
Minulle ja Mursulle näillä ei ole merkitystä, siis että toinen osa on toista ja toinen toista: kelpaavat meille katseltavaksi näinkin. 

Tarinan silitysraudasta olen varmaan kertonut ennenkin, mutta hyppää yli jos tuntuu tutulta 😉 Tämä kuuluu sarjoihin "Sattuu ja tapahtuu" ja "Kuka muu muka".

Olin pienenä tyttönä Mummolla ja Vaarilla päivähoidossa ja oli sitten päivä, kun piti silittää nuken vaatteet. Mummolla oli oikea, pieni silitysrauta, jota hän lämmitti puuhellan kulmalla, ei tietenkään kuumaksi vaan semmoiseksi sopivan lämpimäksi, haaleaksi. 
Pöllön tarkkana katselin Mummon tekemisiä, joka aina sormella kokeili, koska silitysrauta on sopiva minulle annettavaksi. 
Sitten oli kello sen verran, että Mummo pisti silitysraudan kauas hellan takareunalle, sanoi että nyt leikit siinä sen aikaa kiltisti, kun hän käy ruokkimassa lehmät. 
Muistatte varmaan miten pitkä aika on hetki pienelle tytölle. Se on pitkääkin pidempi. Niinpä raahasin tuolin hellan/tiskipöydän viereen, otin silitysraudan ja niin kuin Mummokin, kokeilin kuinka kuuma se on. Sillä erotuksella, että pistin silitysraudan KOKO KÄMMENELLE! 

Ja huusin kuin syötävä kun Mummo tuli sisälle! Kämmen punaisena ja Mummon hyvästä hoidosta huolimatta myöhemmin koko kämmenen kokoinen vesirakkula. 
Asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, kipu unohtui ja käsi parani ja kyllä kai se silityskin silloin lapsena jatkui. Sittemmin onkin ollut vähän eri juttu...

Sanoin, että on meillä kolmaskin silitysrauta. Ja matkan varrella ollut parikin. Yhden muistan polttaneeni oikein kunnolla, se oli sellainen "perusrauta". Sen jälkeen on ollut yksi höyryrauta ja niin on nytkin. 
Mursun työpaikka oli aikanaan kodinkoneliikkeen vieressä ja hän kerran töistä tullessaan toi kotiin yhden parhaimmista kodinkoneista: johdottoman höyrysilitysraudan! Siis oli siinä toki johtokin, mutta siinä oli teline, josta sai valittua, tuleeko johto raudan mukana vai jääkö se siihen telineeseen. Vuosia sekin kesti, kunnes jonkun paidan sillä poltin....
Ja kauan kesti, ennen kuin löytyi uusi johdoton höyrysilitysrauta - nyt niitä taitaa löytyä jo vähän helpommin. 

Silittämistä inhoan. Silitän vaatteita vain ja ainoastaan silloin, kun ollaan lähdössä juhliin tai johonkin, missä tarvitsee olla oikeasti siistit vaatteet. Osaan kyllä silittää miesten kauluspaidan 😉😄 ja prässätä housutkin, mutta onneksi tarvitsee tosi harvoin. (Ja Pojan taisi opettaa ensimmäinen tyttöystävä, ainakin se osaa)
Käytän höyryrautaa enemmänkin neuleiden höyryttämiseen ☺️

Sellainen tarina silittämisestä. 
Olen luvannut kertoa muitakin muistoja, mutta nyt pidän pienen paussin, että ehditte lukea välillä - ja että minä ehdin lukea teidän blogejanne! 

Suklaaöverit

 Taas voi kysyä, että KUKA MUU MUKA 🫣🫣

Pari päivää on ollut vähän sellaista mikään-ei-oikein-huvita, muu kuin blogien lukeminen ja tv:n katselu. Ja tietenkin vihreän maiseman katselu olohuoneen ikkunasta. Sitten kun saa itsensä liikkeelle ja jotain tekemään, niin kyllähän se sujuu, mutta se aloitus, se on vaan ollut vaikeaa.

Tönään olin aloittamassa kuvapäivityksen jälkeen uutta päivitystä, mutta jumituinkin katsomaan Mursun kanssa Netflixiltä sinne tänään tullutta elokuvaa Beekeeper. Pääosassa Jason Statham. Ihan hyvä elokuva, mutta vähän jäi kyllä "huijattu olo" - Statham ei ottanut kertaakaan paitaa pois 😉😄 Hmph. 

Eilen vedin oikein kunnon suklaaöverit. En oikein tiedä mihin havahduin, kun olin taas nukahtanut kirjan ääreen, mutta tuntui, että yökkään just. Ja sitten yskin ja yskin ja yskin. Mursu luuli kai, että olen tukehtumassa. Nielussa poltti. Onneksi oli Duphalacia, sillä sain olon helpottumaan joksikin aikaan. Mutta nukkuminen oli melko mitätöntä. Ja siksi vetäisinkin sitten sellaiset kolmen tunnin päiväunet, kun tultiin kauppareissulta.
Ja sillä kauppareissulla kävin hakemassa apteekista lisää vatsansuojalääkettä - joka ei tietenkään varsinaisesti mihinkään suklaaövereihin, mutta siitä on apua muuten. 
Mutta eiköhän nyt taas vähän aikaa muista, että suklaat on parasta jättää kauppaan. 

Ai niin, unohdin aiemmin kertoa teille uusimman "käänteen" meidän mökkijutussa. Ei se varsinainen käänne ole, mitään ei ole vielä tapahtunut, odotusta vain, mutta meille tuli kirje tässä yhtenä päivänä. Lähettäjänä oli Arviointikeskus. Arvasin heti mihin se liittyy, mutta ajattelin, että se on ihan asiaa, siis että taas nytkähtäisi eteenpäin. No ei: "Antakaa asianne meidän hoidettavaksi niin me pidämme huolen, että saatte parhaan mahdollisen tarjouksen ja lässyn lässyn lää" Tuli taas sellainen olo, että no kiitos, tässä vaiheessahan se onkin hyvä tämmöinen lähettää, kun on jo nimet sukunimeä vailla papereissa. Eli sitä kesälomaa odottaessa, kun toive on, molemmin puolin, että asia hoituisi ennen kesälomia. 

Olisi taas tarinoita kerrottavaksi teille vaikka kuinka, mutta silmät ei vaan pysy auki - olen pahoillani. Onhan se jo sentään puoliyö, joten ehkä onkin aika mennä nukkumaan..
Kokeillaan huomenna uudestaan.

Hyvää yötä! 

Löysin itseni

 Minä en ole aikaisemmin osallistunut Kristiina K:n haasteisiin, mutta katsellut hänen antamiinsa haasteisiin osallistuneiden kuvia - ja monta kertaa ajatallut "jospa minäkin".

Tämän kertainen aihe sattui sopivaan (tai no, Miikkulan kylän taksikuski Sahiojan tapaan, "sopivaan ja sopivaan") kohtaan. 

Me selvästikin inspiroimme toinen toisiamme, milloin yhdessä ja milloin toisessa asiassa. Nyt kyseessä oli se siivous. 
Siivouksen yhteydessä löysin paljonkin asioita, oikeasti hukassa olleita ja sitten niitä mitä tiesin siellä kaapissa olevan. Siellä oli Isäni piirustuksia. Hän osasi piirtää, oikeasti. Minä olen toista maata.
Oikeasti.

Mutta löysin kuitenkin jostain koulun ala-asteelta muutaman "taideteoksen" ja olihan siellä se omakuvakin. Mursu kysyi, onko tässä kuvattu joku bad hair day 🤣 - se kertoo siis taidoistani jotain. Oli pakko huomauttaa, että kyseessä on PIPO!. Olkaa hyvä.

Ihan tuollainen rimppakinttu en ole kyllä koskaan tainnut olla. 

Alppiruusu aloittaa kukkimisen

 Alppiruusun ensimmäisen kukka alkaa avautumaan - juuri oikeaan aikaan. Se on melkein kuin kello. 
Ja syreenissäkin on kukkia. 
Molemmilla on kukinnan jälkeen edessä leikkaus ja sitten vain toivotaan, että ensi kesänä molemmat kukkivat jälleen.

Unikotkin aikovat kukkia 🥰 Laskin kahdeksan nuppua. Onko ne nuppuja, vai onko niillä joku muu nimi? Oli mitä oli, aikovat kukkia joka tapauksessa. 

Oletteko jo kyllästyneet Pöllönkulman pakettiseikkailuihin? Hypätkää yli, jos olette. 
Käyn tarkistamassa mitä olen kirjoittanut. 

- Matkahuollon paketti on onnellisesti kotona. Koska sisältö, vaikka ostinkin sen itselleni, on tarkoitettu yllätykseksi ja paljastuu vastaa viikon päästä, paljastuu vasta silloin myös teille. 

- Kellon jatkopalat tulivat tänään. Posti siis toimii tällä kertaa kuin rasvattu. 

- Mursun tekemä vaatetilaus Dressmannilta tuli myös vajaassa viikossa.

Mutta sitten. Voi huokausten huokausten. 
Kuukausi sitten kerroin, miten Sisko tilasi Britannian diabetesyhdistykseltä Mursulle kaksi uutta ranneketta. Kaiken kiireen keskellä sai ne postitettua tänne Suomeen vasta viime viikolla. Tulivat Suomeen nopeasti, mutta on nyt ollut jumissa viisi päivää liikahtamatta mihinkään. 
Tänä aamuna otin taas puhelimen ja soitin Palveluyritys Postiin. Oli aika pitkä jono, aika moni varmaan kyseli samaa asiaa ja asiakaspalvelijat saivat selittää sitä samaa asiaa ties kuinka monta kertaa. Tällä kertaa käy jo vähän sääliksi.

Siskon lähettämä kirje on nimittäin niiden TUHANSIEN muiden EU:n ulkopuolelta tulleiden pakettien ja kirjeiden joukossa, jotka odottavat käsittelyä Tullissa ja Postissa, vaikka kaikki olisi kunnossa:

 "Postille saapuu päivittäin satoja lähetyksiä, joista puuttuu vaatimusten mukainen lentoyhtiösanoma, jonka tuottaminen on lentoyhtiön vastuulla. Posti ei voi toimittaa näitä vaadittuja tietoja. Puuttuvat tiedot ovat estäneet tullauksen, minkä vuoksi lähetyksiä ei ole voitu toimittaa tilaajille entiseen tapaan, Postin viestintäjohtaja Jenni Mattsson sanoo."

Mm. noin kirjoitti Ilta-Sanomat 4.4.2025. 
Sisko täytti lähettäessään lomakkeen niin kuin pitikin, Postin asiakaspalvelija näki, että kyllä, kirjeen sisällöksi on merkitty kaksi silikoniranneketta ja kaikki on oikein, mutta kun. Ja mitään en voi tehdä. 
Muuta kuin odottaa, että saan viestin, että lähetys odottaa tullausta ja sitten on 20 päivää aikaa hoitaa tullaus.
Jos ilmoitusta ei tule 90 päivän kuluessa (tai en hoida tullausta 20 päivän sisällä ilmoituksesta), lähetys palautetaan lähettäjälle 🫣🙄

Tämä ei nyt siis johdu Postista vaan tuosta merkillisestä lentoyhtiösanomasta. 

Mutta muutenhan on päivä ollut loistava - oikeasti. Nähtiin paljon kurkia, töyhtöhyyppiäkin, kyyhkyjä. Kallioita ja isoja kiviä. 

Ja valtavasti taivasta! Ensimmäisen kerran kun ajoimme sitä tietä ja näimme sen maiseman, sen valtavan suuren sinisen taivaan, pysähdyimme hetkeksi ja katselimme sitä ihan hiljaa kumpikin: "Täällä on paljon ilmaa!" 
Sitä ei pysty kuvailemaan tuon paremmin, se pitää itse nähdä ja kokea. Samanlaisen tunteen voi kokea ehkä merellä tai Pohjanmaan lakeuksilla. 

Täysillä torstaihin, te tärkeät ❤️

Kautta Teutateksen 😄

 Pieni Gallialainen kylä, jota roomalaiset eivät miehitä ja jota Julius Caesar ei edes havittele, elää rauhallista elämäänsä. Silloin tällöin heiltä pyydetään apua ja pienen kylän sankarit, Asterix ja Obelix lähetetään matkaan. Joskus toki muitakin tarvitaan. Kylässä on tietäjä Akvavitix, joka keittää yli-inhimilliset voimat antavaa taikajuomaa. Tarpeen vaatiessa Akvavitix antaa sitä kaikille muille paitsi Obelixille - ja syynä siihen on, että Obelix on pienenä pudonnut Akvavitixin taikajuomapataan ja saanut siitä voimansa.

Arvasitte varmaan jo? Miten tuo alustus liittyy mitenkään mihinkään? KUKA MUU MUKA?
(Toinen tunniste tälle postaukselle on, mikäpä muu kuin "hyvää palvelua")

Varoituksen sana: ei pidä tehdä nettiostoksia - sanotaanko nyt vaikka klo 22 jälkeen? Vai olisiko klo 21 parempi? Minä tein ostoksen klo 00:26 ja siinähän kävi sitten niin kuin kävi.

Yleensähän nettitilauksista tulee tilausvahvistus sähköpostiin. Nyt ei tullut, mutta "sattuuhan niitä". Odottelin kiltisti, toimituskin piti olla nopea. Eikä tästä ole vasta kuin viikko. 
Mutta ajattelin kuitenkin eilisen tarmokkuuden puuskassa soittaa tänään sen tilauksen perään, että mitähän on tapahtunut.

Puheluun vastasi ystävällinen miesääni, joka, by the way, kuunteli ja kuuli nimeni KERRALLA, ja löysi tilauksen saman tien. Sanoi, että siellä lukee, että toimitusvahvistuksen lähettäminen on epäonnistunut. Ja samalla kertoi, missä se paketti on - reilun 20 kilometrin päässä. 
Tilauksessa oli pikku-pikku virhe: puhelinnumerostani puuttui viimeinen numero ja siksi en ollut saanut mitään ilmoitusta mistään 😭
Vaan ei hätää. Sain häneltä Matkahuollon koodin paketille ja neuvon soittaa Matkahuoltoon. 
Kiitos kiitos kiitos - kesä tai ainakin seuraavat kahdeksan päivää on pelastettu 😉

Pienen manauksen jälkeen löysin netistä Matkahuollon palvelunumeron johon soittaa. Nuorimies vastasi (netin tiedon mukaan oli siinä ja siinä, että sieltä vielä vastattiin...), taas jo pelkällä nimellä etsi paketin, tarkisti vain koodin, lähetti uudestaan tekstiviestin joka olisi pitänyt jo tulla, jos JOKU olisi puoliunessa täyttänyt tilauslomakkeen oikein.. 
Ja kertoi, että ihan henkkareilla ja sillä MH... -koodillakin olisin sen saanut 😂

Ai se Asterix ja Obelix, niinkö? No kun minä olen ruvennut miettimään, että onkohan minulle käynyt lapsena jotain samantapaista kuin Obelixille 🤔

- toinen mummola oli kahden järven välissä, olisiko niistä tullut jotain
- samassa mummolassa oli monien kivien joukossa SE yksi, johon kaaduin pienenä naamalleni
- toisessa mummolassa taas.. olisiko iilimadot säärissä voineet aiheuttaa jotain
- laskuvarjoleikki: lumipallo takin kaulukseen ja navetan lantakatoksen katolta hyppy hankeen
- vai se kun vaarilta lipesi tiiliskivi ja kopsahti mun päähän - onneksi oli karvalakki päässä

Siis jostainhan sen täytyy johtua, että aina sattuu ja tapahtuu 😄😄 Vaikka kuinka yrittäisit käyttäytyä nätisti.

Niin kuin sekin, että kun mennään kaupungissa apteekkiin, lähes kaikki ulkoparkkipaikat on varattu. Paitsi se harmaan CORVETTEN vieressä oleva. Ajetaan meidän iso (S)Eniili sen viereen.
Mursu miettii "Onkohan toi xx:n 🤔" - entinen työkaveri. Ehdotin, että laita lappu ikkunaan..
Ja kun päästiin kolme metrin päähän autosta, tulee vastaan Y, jonka kanssa Mursu käy keskustelun:
- Terve! Mitäs sinä? Tossa just kattelin, että onko xx täällä vai onko se myynyt autonsa.
- Terve! Mitäs tässä, lomalla. Joo on, se. Minä ostin sen. Milläs te olette liikkeellä?
- *naurua* Tolla mikä peittää sun autos, ei maalla muulla voi ajaa.
Ja sitten jatkoivat sitä normaalia keskustelua mitä vanhat työkaverit, jotka ei ole nähneet 10 vuoteen, nyt puhuu ja joiden tapaaminen loppuu "Nähdään ja pidetään yhteyttä". 
Ja seuraava tapaaminen on yhtä yllättävä. 

Postilaatikossa odotti liikennevirhemaksupäätös. Kiva ja kiitti. 

Voiko ihanammin aamun enää alkaa..

 Vähän nyt meni överiksi tuon otsikon kanssa, mutta voi huokaus sentään. 

"Kun silmäni mä auki saan.." - siis sain, näin että voileivät olivat valmiina. Hups vain, Vera Wongin tapaan nousin istumaan kuin linkkuveitsi. Vatsalihakset siis saivat treeniä selkäkivusta. 

Taas voin todeta, että vaikka joku on vialla ja huonosti, se korjaa jonkun toisen asian. Ja kukako on Vera Wong? Hän on kuusikymppinen, pientä teeliikettä ja tietää kaikesta kaiken, ainakin omasta mielestään. Hyvin pedantti joissakin asioissa. Olen päässyt vasta siihen, kun hän löytää liikkeestään eräänä aamuna ruumiin ja poliisit saapuvat tutkimaan tapausta..

Anteeksi, taas kävi näin 🤣😎 
Niin, siis ne voileivät olivat valmiina, joten oli noustava ripeästi ylös ja puettava päälle - villasukat jalkaan, onhan sentään kesäkuu ☀️⛱️. Mursu-parka oli odotellut kahvia jo ties kuinka kauan..

Aamupalan jälkeen - auts, muistin juuri, että kakkuvuoka on likoamassa! - muistin soittaa kaupungin apteekkiin. Kaupungin siksi, että menemme kuulemme huomenna kaupunkiin. Ja mitäpä muuta kuin ystävällistä palvelua. Farmaseutti tarkisti kaikki reseptini, harmi kyllä vain yksi lääke on saatavilla (=Kela korvaa). 

Sen jälkeen soitin Isolle Kirkolle Kelloseppien työhuoneelle. Juu-u, just sinne, joka muiden muassa esiintyy Portion Boysin "Näihin hommiin ei synnytä" videolla. (Yksi siellä työskentelevistä on tuttu vuosien takaa.) 
Kysyin jatkopaloja rannekellooni. Olen kai kasvanut aikuiseksi, kun kellon ranneke oli vähän turhan nafti. Heiltä sain vinkin soittaa toiseen paikkaan, josta apu varmasti löytyisi. Ennen kuin lopetin puhelun, pyysin välittämään terveiset tutulleni ☺️

Sen jälkeen soitin Hyvinkäälle - Laatumerkkien kellosepälle. Olemme joskus käyneet siellä huollattamassa Mursun kelloa ja palvelu oli silloinkin mitä parhainta. Nyt kerroin kellon tiedot, Antti sanoi soittavansa hetken päästä takaisin. Hetki oli todellakin hetki ja kyllä vain: rannekkeeseen löytyy jatkopaloja 👍 
Ja toimituskin onnistuu postitse kotiin, laskua vastaan, ja voin käydä meidän keskustaajamassa tai missä nyt käynkin, laitattamassa ne paikalleen samalla kun vaihdatan pariston. 
Loistavaa palvelua! 
Laskukin tuli jo, maksoinkin sen jo. Nyt jännätään ehtiikö Palveluyritys nimeltä Posti toimittaa paketin ennen juhannusta..

Olen nimittäin unohtanut kertoa teille Tarinan Palveluyritys nimeltä Postista. Tai kerroin siitä alkuosan - sen kun olin kirjastossa ja meille oli tulossa ruohonleikkuri. Se onnistui silloin hyvin, vähän myöhästyi sovitusta ja toimitettiin klo 14.30.
Mutta siihen liittyi viesti joka tuli sekä tekstiviestinä puhelimeeni että sähköpostiin, klo 16.36. Kuten huomaatte, kellon ajoissa on kahden tunnin väli. Molemmissa viesteissä lukee:

"Kotiinkuljetettavan lähetyksesi toimitusaika on nyt vahvistettu.
Toimitusaika: 23.5.2025 klo 16:35-17:35
Toimitustapa: Puhelimessa sovitusti
Lähettäjä: xxx
Lähetystunnus: xxx"

Tuohon aikaan ei kyllä tullut mitään pakettia, en tarkistanut lähetystunnustakaan. Ehkä kuittaus toimitetusta paketista oli vahingossa väärä, mikä minä olen arvostelemaan, kun omatkin sormet on usein väärillä näppäimillä. 

Se banaanikakkuko? Se on syöty. Pari päivää sitä syötiin, kun ohjeessa luki, että se on parhaimmillaan 1-2 päivän päästä. Minusta se piti paikkansa, Mursu ei huomannut eroa, hänen mielestään tämä oli yhtä hyvää alusta loppuun saakka. Huomasin kyllä 🥰

Jos katsot lautasta tarkkaan, tuolta kolon kohdalta, näet siellä valkoista kuoviota. 
Lautanen on Mursun äidin tekemä. 
Jos oikein muistan, käytti kuvion tekemisessä apuna kakkupaperia - on siis kaunis lautanen, johon ei tarvitse erikseen laittaa kakkupaperia, vaan se on siinä aina valmiina 💖

Kohta lopetan 😉

Muutama päivä sitten kirjoittelin voikukista ja taisin kirjoittaa kivistäkin. Voikukista ainakin. Tällaisia voikukkapeltoja nähtiin yhdellä kierto-kauppa-kiertoreissulla vaikka kuinka monta

Eikö ole kaunista? (Tai olisi, jos osaisi kuvata 😎)

Kalliot ja isot kivet on yksi heikko kohtani luonnossa. Kuin myös Äidilläni. Tästä laitoin viestin Äidille ja kysyin, kelpaisiko tämä jälkikäteen Äitienpäivälahjaksi, jos otamme kyytiin. Olisi kuulemma kelvannut. 

Jäin kyllä miettimään, pidänkö sittenkin itse... 😉

Aurinkoista viikkoa ja alkanutta kesäkuuta - sade tekee hyvää luonnolle! ☀️🌦️🌈