Kommenteista ja muuta höpötystä.

Bloggerin kommentoinnissa on ollut harmia siellä ja täällä, monella osa-alueella, näin olen ymmärtänyt. 

Te joilla ongelmia on ollut, olette varmaankin osanneet niitä ratkaista - minä ainakaan en osaa muuta kuin manata ja pistää koko härpäkkeen kiinni. 

Ja niin kävi nytkin: joku häirikkö-älyrobotti-kommentoija aloitti, kovin ystävällisten toki, kommenttien lähettämisen blogeihini, enkä tiedä, taida enkä osaa muuta kuin poistaa kommentit ja merkitä kommentit roskapostiksi, mutta kuten tiedätte, ottaa aikansa, ennen kuin kuukkelille menee jakeluun, että se on minulle roskapostia ja sillä välin minulla menee hermo.

Siispä ennen niin kiltti Pöllö pisti kommentit toistaiseksi tarkkailun alle ja julkaisee niitä sitä mukaa kun tältä laiskottelultaan ehtii 😜 
Tällä keinolla robotti-häiriköistä olen päässyt eroon aiemminkin, mutta jos joku tietää paremman ja fiksumman keinon, niin ohjeita vastaanotetaan. 

PS. Olen järjestellyt tavaroita ja eilen kauppareissun jälkeen sain yllättävän inspiraation pyyhkiä pölyt lasihyllyköstä. Siitä, johon A-noppi oli kerännyt hyvän kokoelman laseja. Ja jotka olisi kaiken kaikkiaan hyvä säilyttää ovellisessa kaapissa, pääsisi vähemmällä pölyjen katselemisella, ei kun pyyhkimisellä. 
En ole siis pelkästään laiskotellut. 

Repolaiselle: nyt ne räystäät tippuu; kahdessa tunnissa ehti sataa lunta oikein kunnolla, lähes epätoivon lailla, mutta nyt siis räystään tippuu kuten ennustin 😉

Aurinko, voikukka, sitruunaperhonen..

Kevät tekee tuloaan ja pian on luonto ja piha täynnä värejä. Ensin vihreää ja nyt Repolaisen VÄRIHAASTEssa on vuorossa KELTAINEN. 

Peitosta löytyi - tietenkin - keltainenkin pöllö. Silmät pyöreinä katselee maailmaa ja kummastelee, mitähän keltaista Pöllönkulmalta mahtaa löytyä 🤔

Keltainen oli Pöllön lempiväri lapsena. Siellä missä asuin lapsena, oli paljon kulleroita ja ne oli ihania (kulleroita, ihanoita), mutta nyt en ole vuosiin juurikaan niitä nähnyt. 

Peiton alta pois kömpiminen voisi helposti harmittaa, varsinkin jos ulkona sataa vettä. 
Mutta kun on kunnon tamineet, ei sade haittaa.

Tämä sadetakki ja siihen kuuluvat housut on kyllä päässeet suht vähällä; entisellä sukkapuikoilla melojalla kun oli retkeily -sitä ja retkeily -tätä eli oli sadevermeet retkireissuja varten erikseen.

Mutta tätä sadetakkia on käytetty langanvärjäyksessä ja siitä jäi jäljet toiseen hihaan - muistoja siis sadetakissakin 😄

Tämän lainasin Mursulta kuvattavaksi, koska tätä lainasin monen vuoden Suomi Meloo -reissuilla ja sellaisilla melontareissuilla joilla yövyttiin. 
Rullasin tämän pienemmäksi ja suljin mutta kokoa tällä on niin paljon, että tänne mahtuu makuupussi. Tai vaikka Ötökkätutkija 😉
Vesitiivis säkki ja sain (ostin) lopulta tällaisen ihan omankin). Näitä vesitiiviitä säkkejä ja pusseja meiltä löytyy eri kokoja ja eri materiaaleja ja näille on ollut käyttöä jos missä ja milloin. 

Nämäkin lainasin Mursulta. Näillä en ole
koskaan saanut leikkiä, just ja just saan pölyt näistä pyyhkiä tai pestä nämä. 

Kavereita näillä ankoilla on useampikin, esim. Darth Vader -ankka. 

Kevätsateen jälkeen näitä olisi kiva uitella pihamaan lätäköissä, mutta ei Mursu anna 😟

Vaikka kevät- ja kesäsateista tykkään - enkä vähiten siksi, että lätäköissä läträämisen ja sateessa vaeltelun sijaan voi kaivatua pöllöpeiton alle lukemaan tai tekemään näistä jotain 

Värejä löytyy värikartasta vaikka ja kuinka, mutta koska haasteen väri oli keltainen - etsin laatikoista keltaisia sävyjä. 

Muutakin keltaista olisi varmaan vielä löytynyt - edellistä vihreää on löytynyt lisää vaikka kuinka ja paljon 🤭 On ollut hauska nähdä jokin tavara jossain "ai vitsi, toikin olis ollut vihreä".

Nytkin tuli keltaisesta mieleen, että pihalla on kahdet keltaiset kottikärryt! 

Kateudesta vihreä? No melkein :)

Repolainen heitti blogissaan meille VÄRIHAASTEen.

Monenlaista vihreää on blogeissa jo näkynyt, kaikkea en vielä ole edes ehtinyt käydä kurkkimassa. Yllytyshullu kun olen, niin tässä sitä vihreätä tulee lisää. 

Mietin ja mietin, että mistä sitä aloittaisi, mutta eikös loogista ole aloittaa siitä (tai niistä), mitä on päällä: 

Tarkkasilmäisimmät näkevät paidassa tutun norpan ja tekstin Suomi Meloo. 
Paita on iältään vanha, mutta luultavasti otettu käyttöön vastikään. Tämä on ajalta ennen Myyntisirkkusia eli entisen myyntiryhmäparini ajalta - jostain vuodelta kivi ja kirves. Harmi kun en löytänyt kuvaa jossa porukalla pesimme näitä "työpaitojamme" yhdellä vaihtopaikalla ja laitoimme ulos vaaterekkiin kuivumaan - siinä oli paitoja "kaks taikka kuus mutta enemmän kuin viis" eli rekki täynnä vihreitä paitoja 😄 Saattaa se kuva jossain täällä blogissa ollakin, ken tietää.

Tämä vihreä päälläni joka päivä 🥰 Näitä pöllöjä on peitossani vihreitä, turkooseja, vaaleanpunaisia, liloja, keltaisia ja ruskeita,  yksivärisiä ja ruudullisia ja kukallisia. 

Eikä varmaan ole mitenkään erityisen yllättävää, mutta jouluksi on lähes samanlainen peitto; valkoinen joulupöllöillä 🦉🦉

Sitten siirrytään... hmm... terveyspuolelle. Voisiko niin sanoa? Vähän narraan, jos sanon, että aamuisin iltaisin käytän tätä. En ainakaan ihan joka aamu ja ilta, mutta silloin kun jalat on levottomat ja silloin kun selkää juilii. 

Eli jumppakuminauha. PITÄISI käyttää useammin, mutta en tee lupauksia julkisesti, vain itselleni. Tämä on kuitenkin ihan käden ulottuvilla, joten voisin ihan hyvin aloittaa aamun venyttelemällä jalat vetreäksi tämän kanssa. 

Kurkkua syödään salaatissa ja leivän päällä. Leivän päällä sitä syön vain minä, ja eihän siinä oikeastaan ole kuin vettä. Kuoriakin se pitäisi, sillä kuori aiheuttaa närästystä/poltetta ruokatorvessa. Ostin kuitenkin, kun edellinen kurkku pilaantui kahdessa päivässä 😲

Ja sitten tämä. Näitä mulla on kaksi, tai siis kahdeksi viikoksi. Tässä on jäljellä enää vitamiinit, eiliset lääkkeet on jo otettu. 
Kaksi vihreätä dosettia täytetään joka toinen sunnuntai. Miten onkin sattunut vihreiksi molemmat, toinen vaalea ja toinen tämä. Kahden viikon annos 203 tablettia + vitamiinit päälle. 

Isolla Kirkolla käydessäni käytiin hautausmaalla, vein terveiset Mursun mummolle. Huikkasin haudalla Pojan tapaan "Syömään!"  Poikaressu pienenä kai luuli sitä tervehdykseksi, kun mummolle mennessä, mummo lähes ensimmäisenä aina kehotti syömään 😘

Hautausmaalla lumen ja jään seasta löytyi vähän vihreätäkin 

Toivon, että meidänkin alppiruusu on selvinnyt talvesta yhtä hyvin kuin tämä näyttää selviää. Tätä on käytävä katsomassa kesällä, kun se on täydessä kukassa. 

Viimeisenä, vaan ei muita vähäisempänä vihreänä.. Kierrätyskeskuksissa yms. on yksi vika. Kun niihin vie tavaraa saattaa käydä niin, että takaisin lähtee jotain. Näin kävi meille kun käytiin kaatopaikalla ja siellä on kierrätyspiste. "Tää on aika kiva.. kyllä tälle varmaan jotain käyttöä löytyy"

No löytyihän sille (älkää laskeko saksien lukumäärää... kahden huushollin sakset). Se vain on vähän mutkalla, kun tuota.. tuttava pesi sen mutta ei venyttänyt sitä kunnolla. Mutta se on ihan hyvä noin. Parempi kun ennen pesua, kun siihen oli meillä valunut vettä, kun katto vuoti 😜

Paras vihreä on vielä tulossa: lumet sulaa, aurinko lämmittää ja pikkuhiljaa puiden silmut aukeavat, nurmikko alkaa vihertää - kevään hento vihreä on minusta paras vihreän sävy 🧡

Nyt oli liikaa jo mullekin

Katselin aamukahvin kera ja jälkeen ykkösen aamu-tv:tä ja ohjelman loppuessa onnellisuuden ja positiivisuuden määrä oli jo melkoisesti liikaa mullekin. 

On onnellisuuden päivä ja kuinkas sattuikaan kun kevätpäivän tasauskin sattui JUST tälle päivälle - miten ollakaan! Ja Suomi on TAAS, jo seitsemännen kerran maailman onnellisin maa. 

Aurinko on siirtynyt pohjoiselle pallonpuoliskolle - ei, aurinko pysyy paikallaan kunnes se joskus sanoo riks raks ja poks, maapallo on se joka vaihtaa asentoa. 
Ja sen kyselykaavakkeenkin haluaisin kyllä nähdä, millä tuota onnellisuutta mitataan. 

Mutta ei, älkää säikähtäkö, en ole muuttunut pessimistiksi, enkä negatiiviseksi - ja olen ihan iloinen aamu-tv:n uutistenlukijan kihlauksestakin, kun hän nyt siitä tuli kertoneeksi 💍

Itsehän en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi kotiin tultuani. Olen ollut laiskaakin laiskempi. Aa. Valehtelin. Pesin koneellisen pyykkiä. Pyykkiä, joka on puhtaana korissa tuossa vastapäisessä nojatuolissa vieläkin, näin viikon jälkeen. Kyyylllä ne siitä paikoilleen menee. 
Ja eilen pakkasin lämpöpeiton kesäteloille - sitä ei ehkä enää ennen syksyä tarvita?

Ötökkätutkija lähetti eilen pari viestiä. Sain ensin kuvan Fredistä ja sitten toisen kuvan jossa on Fred ja Jeremy yhdessä. Ja iloinen Ötökkätutkija Fredin kanssa - tiedättehän tunteen, miten sydän pakahtuu, kun näkee pienen pojan (ja tytönkin) ilon ja onnen? 

Sain luvan esitellä teille Fredin ja Jeremyn; tässä, olkaapa hyvä:

Fred on kuulemma hyvin väsynyt ja unelias etana, mutta tänä aamuna kun sain uusia kuvia - pojilla on aika komea koti, tuossa on vain heidän yhdistetty ruokasali-makuuhuoneensa, niin luulen - Fred oli hyvinkin vauhdikas: sillä aikaa kun Siskorakas oli viemässä Ötökkätutkijaa kouluun, oli Fred tehnyt jo lenkin 😜

Futari-Prinsessa sen sijaan. Ei varmaankaan ole nukkunut muutamaan viime yöhän silmällistäkään ja kävelyn sijaan pomppi ja loikki tänä aamuna kouluun 🧡 Kun koulupäivä oli ohi, oli äiti (siis Siskorakas) häntä vastassa ja auton nokka kääntyi kohti Walesia ja Cardiffia. Huomenna klo 21.45 Suomen aikaa alkaa EM-karsintaottelu HUUHKAJAT-Wales - ja voitte vaan kuvitella miten on laskettu päiviä ja tunteja ja huomenna varmaan jo minuutteja ja sekuntejakin, milloin Cardiff City Stadiumille pääsee ⚽ Äidin ja tyttären yhteinen joululahja. Pitääköhän munkin katsoa huomenna elämäni ensimmäinen futisottelu?
Ai niin, Futari-Prinsessa kannustaa TIETENKIN HUUHKAJIA 

Ilman jalkapalloa ei mulla olisi noita ihania muruja 💖, jalkapallo oli aikanaan se mikä yhdisti vanhempansa. 

Niin. Kävin Isolla Kirkolla, sen jälkeen kun olin käynyt kuulemassa, että kuuloni on parantunut jonkun verran ja yhdessä lääkärin kanssa päätettiin, että tässä vaiheessa ei vielä mietitä kuulokojetta. Puolen vuoden päästä uusi kontrolli; siinä ajassa kuulo voi parantua tai se voi huonontua - jälkimmäisessä tapauksessa mietitään onko tarvetta kuulokojeelle. Ellei sitten joka tapauksessa kokeilla sitä avuksi tähän tinnitukseen. 

Täti Tomera oli vastassa ja kovin pitkällehän me ei sitten päästykään - siis päästiin sinne asti mihin lippu oli ostettu, mutta sitten eteen astui puhelinoperaattorin hymyilevä myyjä A, joka urheasti kolmen vartin verran teki työtään - ja sai kuin saikin tämän Pöllön palaamaan takaisin vanhalle operaattorille. Tarjosi lakritsipatukoita ja lahjakortteja kauppaan ja antoipa vielä puhelinnumeronsakin. Lupasi, että saan soittaa kaikkina muina päivinä, paitsi sunnuntaisin 😄 Työparinsa nauroi vierensä katketakseen, kun "vanhat rouvat" kyselivät kaiken maailman kysymyksiä ja nuori hymyilevä A väänsi rautalankaa. Ei ollut A, mutta ei sen puoleen Pöllökään, ensimmäistä kertaa pappia kyydissä tässä aiheessa. 

Kaikki meni lopulta melkein hienosti: Poika sai sim-kortin kotikaupunkinsa liikkeestä kuten sovittu ja ilmoitus liittymän siirtymisestä tuli niin kuin pitikin ja liittymäkin alkoi toimia kuten piti. MUTTA. Niin kuin epäiltiin, Mursulla tuli ongelmia yhteystietojen siirron kanssa. Ja ei, täältä ei lähdetä ajelemaan minkään valtakunnan operaattorin liikkeeseen... Niinpä sitten pistimme vanhan kortin mun puhelimeen, näppäriä kun olimme, ja kävimme läpi kaikki puhelimessa sillä hetkellä näkyvät noin 150 puhelinnumeroa, poimimme niistä Mursulle kuuluvat ja hän ihan omin pikku kätösin naputteli ne jälleen kerran puhelimeen/kortille. Ties minne. No, tulipa siivottua turhat numerot pois, kummankin yhteystiedoista. 

Että ei menny ihan niin römsöössä, mutta ei se aina voi mennä. 

Minilaskiainen Isotädin luona meni ihan mukavasti, silloin Kalevalanpäivänä. Isotäti oli keittänyt hernerokkaa ja lohikeittoa, leiponut laskiaispullia. Muiden lähtiessä lenkille, me otettiin Isotädin kanssa ruokaperäset. 
Olin kirjoittanut jokaiselle paikalla olijalle (Isotäti, äiti, kaksi tätiä ja kaksi enoa) muutaman rivin muistojani heistä, kiittää heitä nyt kun he ovat vielä paikalla itse ne sanat kuulemassa.

Lainaus runon alusta: 

"Sanat on tarkoitettu teille nyt, 

ei meille sitten kun ikävä jää

satuttamaan."

Repolainen on tehnyt taas upean kortin, mutta sen saatte nähdä täällä vasta myöhemmin - ehkä Repolaisen blogissa jos hän sen siellä näyttää. 
Ja Repolaisen värihaasteeseenkin olen ajatellut osallistua, nyt on vain niin kovin saamaton tää yks pöllöjen pöllö.