Joulurauhaa

Iloa, naurua, rakkautta

JOULURAUHAA ❤️

Jos iltaisin kuulet ikkunan takaa kilinää...

tai sänkysi alta mörinää, älä pelästy. 

Se on vain minun lähettämäni pieni tonttu, 

joka salaa katsoo, että sinulla on kaikki hyvin! 

Ja jos näet ikkunastasi loistavan kirkkaan tähden, 

se on sen taskulamppu, jonka se kiireissään hukkas.

Joulukuu on alkanut ja Pöllönkulmalla se on alkanut lumisissa merkeissä. Joulukalenterit avattiin tietenkin heti aamusta - ei sentään heti vuorokauden vaihduttua, kun menin nukkumaan marraskuun puolella. 

Ensimmäisenä avasin Käsistään Kätevien kalenterin ensimmäisen luukun, sillä se jännitti eniten.  Sieltä sain ihania tonttuserviettejä - juuri sopivasti tarpeeseen, kun viikonloppuna on tulossa vieraita! 

Ja huonomuistiselle muistilaput on AINA tarpeellisia ja heti otin käyttöön - ovat vielä suloisiakin kuin mitkä! 

Vielä 1,5 tuntia vuorokauden vaihtumiseen... ;) 

Aamupalaksi avaksi puurokalenterista ensimmäisen luukun. Gluteenitonta maustamatonta puuroa. Noh. Menihän se, kun laitoin siihen muutaman tipan Toffee-aromia. Puuro maistui siis oikeastaan toffeelle. 

                            

Ja kun vesi kerran oli jo keitetty, niin laitoin teenkin hautumaan. Kolme inkivääriä. Oikein hyvää. 

Mutta Olifantin joulukalenteri Tikusta asiaa -blogissa, se oli tänään vaikea. Mursunkin houkuttelin sitä ratkomaan, mutta emme löytäneet oikeaa vastausta vihjeistä huolimatta. Possu sen lopulta löysi.

Ja Pöllö, Pöllö se kehitteli ihan oman kalenterin, tuosta noin vaan, sattumalta. Katsotaan aukeaako siitä luukku joka päivä, vai kuinka sen käy.

Oli postinhakupäivä (haen postin aika harvakseltaan, kun ei sinne tule juuri muuta kuin mainoksia), kun odotin Mursun tilaamaa puntaria. Se on pieni ja söpö, se puntari, Mursu on vähän isompi. Laitan kuvan joku päivä, puntarista. 

Postilaatikolta tultuani sanoin hakevani lumikolat saunalta nyt, kun lunta on vielä sen verran vähän, että sinne voi Reinoilla kävellä. Kolat (pikkukola minulle ja isokola Mursulle) roikkuvat niille tarkoitetussa naulakossa. Otin ei-ehkä-niin-napakan otteen molemmista yhtä aikaa ja kuinkas sitten kävikään. Toinen kola otti ja putosi ja kolahti - se kai on kolan tehtävä? - siis työntöaisa kolahti OTSAAN! Aika napakasti. Tuli kuhmu. Kipeä kuhmu. Kuhmu on laskenut, mutta kohta johon kola kolahti, on pahuksen kipeä vieläkin. 

Mielenkiinnolla itsekin odotan, mitä tapahtuu Pöllönkulman joulukalenterissa huomenna.