Sanonko mä taas mitä

Sanon, että ei pitäis antaa minkäänlaisia teknisiä vempaimia naiselle - tai ylipäätään ihmiselle - joka ei niitä osaa käyttää. Noh, meillähän onkin käytössä tapa, että jos jotain ei saa auki tai irti eikä sillä ole niin väliä vaikka se vähän hajoaisikin, niin se annetaan mulle. Aukeaa tai irtoaa varmasti. Saattaa kyllä hajotakin.

Jos taas pitää avatessa tai irrottaessa pysyä ehjänä, annan sen suosiolla Mursulle tai kenelle tahansa muulle; on suurempi todennäköisyys, että se on ehjä vielä auettuaankin. 

Mutta nyt on kyse TAAS tästä tiedon sisältävästä vempaimesta. Onnistuin kuin onnistuinkin hävittämään täältä kaiken, AIVAN kaiken tallentamani tiedon, enkä saa palautettua niitä millään. Anteeksi, valehtelen: täällä on yksi isäni vanha tiliote, jota en enää tarvitse, asia on hoidettu. 

Voi lapsi, tule pian apuun, anelee epätoivoinen äiti. 

Toisaalta, tarkemmin ajatellen, ei täällä kai mitään tärkeetä ollut. 

Postipoika toi eilen ihanan kortin. Kortteja on tullut pitkin kesää, käsistään kätevät on ihania ja ahkeria kortilla muistajia. Tästä kortista otin kuvan, kun se on vielä tuossa olkkarin pöydällä.

Kiitos Saukkis! 

Mursu soitti perjantaina kuntaan, kun meidän kohdalla oleva katuvalo on pimeänä. Ajateltiin, että josko tulisivat korjaamaan sen, ennen kuin aamut pimenevät niin paljon, että koululaiset kulkevat pimeässä kouluun. Kun aamulla joutuvat sitten kävelemään muutenkin tien "pimeää puolta". 

- Sinä oot kuulemma se jolle voi ilmoittaa noista pimeistä katuvaloista.

- Joo, kyllä. Jos soitat siitä xxxx, niin se on jo hoidossa.

- Ei kun..

- Ai, no jos soitat xxx, niin..

- Ei kun...

- Ahaa, no sitten jos soitat niistä xxx, niin nekin on...

- Ei, ei sinne päinkään, kun..

- Ai jaa, no sitten sulla on kyllä on ihan uus juttu. Missäs se on?

- No se on tossa meiän pihatien päässä, siinä on palanu valo viimeks kun oli lunta vyötäröön asti ja lumi valaisi tienoon. Osoite on xxxx.

- Ootas kun mä katon. Mulla on nyt kartta hukassa... No nyt löyty, ai tossa, ei tästä kyllä kukaan muu ole ilmoittanut, olet ensimmäinen. Laitanpa täältä sähkömiehen hommiin. Kiitos kun ilmoitit. 

Istuin tässä omalla sohvallani ja kuulin puhelinkeskustelun, hihittelin ja laskeskelin, että kuinkahan pitkä vikalista siellä oikein on ja luetteleeko kaikki, ennen kuin päästään tänne meidän kylälle asti. Nyt meillä on pieni kisa Mursun kanssa, että minä päivänä valo taas palaa :)

Kaupunkiasunnon kylppäri- ja wc-remontti on viimein valmis. On ne nyt aika hienot ja kai niissä vesikin kulkee. 

Meillä on pieniä kärpäsiä, banaanikärpäsiä kai, vaikkei meillä ole banaaneitakaan. Annetaan Mursun kanssa vuoron perään toisillemme aplodeja = kun yritetään saada kärpäsiä kiinni. Huvinsa kullakin tällä maalla näin vesisateella ;) 

Taikauskoa?

Oletko sinä taikauskoinen? Tänään on perjantai ja 13. päivä, epäonnen päivä. Sanovat. Päivää on jäljellä vielä pari tuntia, joten voihan tässä sattua vaikka mitä ja mun tuurilla niin voi käydä. 

Tässä kohtaa en kuitenkaan ole taikauskoinen. En myöskään sylje mustan kissan perään. Enkä varo astumasta katukivetysten/-laattojen saumojen päälle.

Mutta en kävele tikkaiden alta enkä tapa hämähäkkejä (vaikka inhoankin niitä sydämeni pohjasta). Laukkua en laske koskaan lattialle ja leipä pitää aina laittaa oikein päin pöydälle. 

Käytiin tiistaina hakemassa toiset rokotteet. Sain taas sivuvaikutuksia, en niin pahoja kuin viimeksi, mutta kuitenkin. AM ei saanut muuta kuin pistoskohdan vähän araksi. Mulla tuli käsivarsi kipeäksi, päivän päänsärky ja flunssainen olo. Ja nyt julmettu kutina, kuin 10 hyttystä olisi pistänyt samaan paikkaan. Eiköhän loputkin oireet helpota huomisiltaan mennessä. 

Uudet portaat on nyt valmiit - tänään ruuvattiin viimeiset laudat paikalleen. Tuli aika hienot, vaikka ite sanonkin. Leppäkertuilla on nyt uusi hieno koti.

Viime päivityksen yhteydessä kikkailin liikaa ja liian kauan tämän bloggerin kanssa ja se kostautui sillä, että pari päivää kuljin kuin karusellissa. Siksipä päästän teidät piinasta ja palaan - ennemmin tai myöhemmin. 

Pitäkää huoli itsestänne!