Valitus, vikinä, kitinä, anomus ja ystävällinen pyyntö

"Pyydän ystävällisesti...." ja "Ystävällisin terveisin".  Siinä välissä yritin kirjoittaa järkeä. Että jos ei ole jäteastiaa, niin kannattaako sitä tyhjää kohtaa käydä katsomassakaan. Kyllä me sitten soitetaan, että ei oo roskia haettu. Jos on roskia joita ei oo haettu. On nimittäin mielenkiintoinen asia, että kun on kesämökki ja siellä on ollut jäteasia, niin sen tyhjentämisestä ei pääse irti. Ei. Tyhjää pönttöä pitää käydä katsomassa, vaikka ilmoitin, että kun ei sinne tule roskia. Siellä ei ole sitä rottaakaan, kun ei siellä ole roskiakaan. 
Nyt kun ei ole pönttöäkään, niin vieläkin käydään. Rosvot nimittäin vei pöntön vuosi sitten. Pöntöt vei pöntön. Laskussa lukee "Hukkanouto. Astia ei löydy". Ei se meille kallista ole kun käyvät vaan kaksi kertaa kesässä, mutta kun se ON TURHAA!  
Nyt katkesi taas kamelin selkä ja kirjoitin anomuksen jätelautakuntaan, josko siellä jollakulla syttyisi järjenvalo. Meidän kunnassa tuo hoituisi puhelinsoitolla, ainakin aluksi, mutta ei mökkikunnassa. Ja vähintään tuo kaksi kertaa pitää käydä etsimässä sitä olematonta pönttöä. Kyllä on roskista paljon harmia. 

Mutta näistä ei ole. 

Värit vähän haalistui, mutta käyttäkää mielikuvitusta :)

Tämä on vaan niin kaunis - juhannusruusun ohella. Kun tätä lähikuvaa otin, surina oli tässä rodopensaassa oli aivan valtava! Mehiläisiä, kimalaisia, mitä ne nyt olikaan oli valtavasti ja surina sen mukainen. Otin puhelimen nauhurin ja nauhoitin pätkän, mutta joku lintu lauloi niin lähellä oksallaan, että surina peittyi sen alle. Tai..me huonokuuloisemmat kuultiin enemmänkin sitä linnunlaulua, Poika kuuli surinan oikein hyvin. 

Pojalle muistutus kukista ja mehiläisistä, kun joutuu olemaan evakossa tyttöystävän hoivissa. 

Onneksi Vieno -myrsky ei riepottanut meidän rodoa, eikä riepottanut tällä kertaa mitään muutakaan. Edellisen kovan tuulen kaatama koivu nimittäin pötköttää vieläkin tuolla vajan nurkalla, sillä päädyimme siihen, että tarvitsemme oikean metsurin. Metsurin, joka samalla kaataa meidän pihakoivutkin (niisk), vaikkei niistä raaskisikaan luopua. Mutta ei ole kiva herätä jonain myrsky-yönä siihen, kun koivunlatva pyrkii mun lankakaappiin. 

Kesä on ihana, tiedättekö? Voisin vain kävellä ympäri pihaa ihailemassa kukkia tai istua portailla. Heilutella ohiajaville kyläläisille ja mökkiläisille. Meidän pihalla on kaiken muun lisäksi valtavasti lemmikkejä: 

Lemmikit ovat kuulemma onnellisen kodin kukkia 💖

Pojan tyttöystävä maalasi pyynnöstäni kuvan, valokuvasta, meidän vanhasta koirasta. Pitkäkarvainen susikoira, joka tuli meille kun olin pikkutyttö ja oli vahtikoirana meillä kunnes muutimme kaupunkiin. Maalaiskoirasta ei oikein sukeutunut kaupunkilaiskoiraa, jo siitäkin syystä, että se pelkäsi hissiä ja tassut luisti rappusissa - liikkuminen oli siis hankalaa.
Onneksi "paras ystävä" Vaari tuli hätiin ja tarjosi tutun kodin maalta viimeisiksi vuosiksi. 

Nauttikaa helteistä täysin siemauksin te, jotka pystytte niin tekemään, minä nautin viikonlopusta luultavasti sisätiloissa ilmalämpöpumpun viileydessä.

Riesa on ollut pahalla päällä viime viikolla, joten en viitsi sitä tahallani härnätä.