En ole nukkunut näin pitkään ;)

Vaikka lupasinkin jatkaa uudella kirjoituksella heti, kun saan silmät auki, niin en sentään ihan koko päivää ole nukkunut. Olen yrittänyt saada taas jotain tolkkua tähän kotona olevaan kaaokseen, mutta ei se vaan tunnu onnistuvan, ei sitten millään. Onko teistä jollakulla jokin taikasana tai jokin muu konsti, miten se onnistuisi? Pelkällä ajatuksen voimalla se ei ainakaan onnistu. Ja siivoojaan tai mihinkään personal organizeriin ei ole varaa. 

Vielä muutaman sanan kerron Suomi Meloosta sitten jätän teidät rauhaan - viikko on kuitenkin pitkä aika ja siihen mahtuu kaiken laista ☺ Yhtenä yönä organisaatio - lähinnä me naiset, joita pääsääntöisesti oli myyntiryhmän kolme henkeä, mutta johon välillä liittyi turvaryhmästä neljäs tyttö. Aina silloin kun häntä vähiten odotimme, mutta ei koskaan silloin kun odotimme. Jännitystä pitää elämässä oleman. Niin, siis yhtenä yönä yövyimme paikassa, jonka omistivat venäläiset, en vaan enää muista mikä on paikan nimi. Kieli aiheutti meille hiukan ongelmia, sillä kukaan meistä ei puhunut venäjää ja he puhuivat vain auttavasti englantia. Selvisimme kuitenkin - saimme huoneemme ja ja saimme ruokaa ja saimme selvitettyä, että aamupäivällä alkaa paikalle saapua väkeä enemmänkin ja heille pitää saada syötävää! Englantia, viittomakieltä, lopulta jopa venäjääkin ja piirustustakin ja asia selvä ☺  Kaikki hoitui hienosti.

Ja niin rankkaa oli alkuviikon työ, että organisaatio ryhtyi pyykille, kun ilma oli mitä loistavin pyykin kuivatukseen:

Yhdessä yöpaikassa kävimme porukalla iltakahvilla ja minä ihailin noita Taikamukeja ja totesin, että tuo punainen muki multa vielä puuttuu, eikä sitä saa tällä erää mistään. Se on sesonkituote ja sitä on MAHDOLLISESTI  saatavilla taas joulun aikaan. Siitä syystä ilmeisesti mulle tuotiin tee tuossa vihreässä kupissa, etten vain vahingossa ota mukia mukaani kun se on tyhjä....

Kaksi viimeistä kokonaista päivää vietettiin Orilammella, siellä ei enää kelit olleet ihan näin aurinkoiset, kuin näissä kuvissa, mutta ihmiset jaksoivat silti olla edelleen iloisia ja ystävällisiä toisilleen, vaikka turnausväsymys varmasti alkoi jo painaa yhtä jos toista. Sieltä bongasi Pöllö lajitoverinsa: 

Orilammelta suuntasimme lauantaiaamuna Vuolenkoskelle, jossa kylä oli nähnyt paljon vaivaa meidän vuoksemme - keli oli kyllä kyllä kylmä, mutta sillehän he eivät voineet mitään. Melojien jatkaessa matkaa, me myyntiryhmässä otettiin ja tehtiin inventaario ja sen jälkeen kurvasimme Heinolaan odottamaan melojia. Uimarannalla oli suoraan sanottuna pirun kylmä - pipo ja käsineet ja kunnon takki ei olleet yhtään liikaa - eikä Osakaisen Pöllösukat! 

Pöllösukat jalassa nukuin koko viikon, niiden kanssa tuli hyvin uni, vaikka jossain vaiheessa yötä ne pitikin potkia pois jaloista, mutta ei puhettakaan, että ilman niitä olisin nukkumaan mennyt!

Alkumatkasta, olisiko ollut maanantai tai tiistai sain soiton Kuopiosta, KYS:sta, kysyivät olisinko valmis tulemaan sinne juhannusaattona neurologian osastolle aloittamaan lääkepurun ja sitten maanantaina siirtymään Videotelemetrian osastolle viikoksi tutkimuksiin. Joku oli peruuttanut saamansa ajan. Mietin hetken ja pyysin, että voisinko soittaa kohta takaisin, josko soittaisin kotiin ja kysyisin AM:n mielipidettä, mitä hän on suunnitellut juhannukseksi. No, juhannukseksi oli luvattu kylmää ja sadetta, joten tulimme siihen tulokseen, että näihin 27 vuoteen on jo juhannuksia vietetty, yksi sinne tai tänne, kun kerran aika järjestyy näin nopeasti niin menköön. Niin sitten soitin takaisin ja ilmoitin, että kyllä se käy. 

Siitä reissusta sitten seuraavasta päivityksessä - melkoinen reissu oli sekin ☺☺ 

Kaikki kunnossa :D

Hei vaan - terveiset Enklannista!

Ja kiitos kun olette täällä käyneet kurkkailemassa tyhjää blogia ja olleet huolissannekin - tuntuu mukavalta, kun joku kaipaa.

Pyydän anteeksi, kun päivitystahti on näin onneton, tarkoitukseni oli toki kirjoittaa ja kertoa melontareissusta ja sen jälkeisistä tapahtumista enemmänkin, mutta hups vaan, niin se aika taas meni. Helle teki tepposet, eli Pöllöriepu oli iltaisin kuin tapettu mato. Päivät meni autoillessa - kiitos Fordille ilmastoinnista, joka kyllä sekin meidät pelästytti ja sanoi yhtenä lauantai-iltana sopimuksen irti. Kiva.

Tietenkin juuri sinä lauantaina, kun oli sovittu, että sunnuntaina lähdetään viemään mikroaaltouuni Lapselle Espooseen. Toiveikkaasti käynnistettiin auto sunnuntaiaamuna - jee, ilmastointi toimii. Ajettiiin huoltoasemalle tankkaamaan, auto sammuksiin. Ja kun auto käynnistettiin uudestaan; ei toivoakaan ilmastoinnin toimimisesta. Byääääh. Ajammeko sata kilometriä moottoritietä ikkunat kiinni lähes 30 asteen helteessä? Juu ei. Onneksi oli vaihtoehto, jota voimme ajaa vähän hiljempaa ja ikkunat auki, ei ollut ihan niin kuuma. Siitäkin reissusta siis selvittiin hengissä ja maanantaina käytiin näyttämässä autoa huollon pojille, jotta mikä sitä ilmastointia vaivaa. Pojat otti esiin julmetun pitkän ruuvimeissselin ja vähän tökkivät sillä konepellin alle ja sanoi, että nyt se toimii tämän päivän, tuokaa auto huomenna tänne niin korjataan se oikeasti. Kyse oli jostain magneetista ja lämpölaajenemisesta ja...noh, kaikesta semmoisesta, mistä mun ei tarvi tietää ☺ Hyväks ne sen sitten seuraavana päivänä korjasivat.

Niin. Suomi Meloo sujui oikein mallikkaasti. Joensuussa paistoi aurinko ja oli todella hellekelit - samanlaista kuin oli koko heinäkuun. Muuten saatiin kyllä kokea viikon aikana jos jonkinlaista keliä :) Heinolaan päästyä oli jo pakko laittaa pipo päähän ja käsineet käteen. Kaikki osuudet kuitenkin melottiin, yhtään ei tarvinnut perua.

Savonlinnassa, siis itse linnassa meillä oli perinteinen Melajuhla, jossa juhlittiin viestissä 30, 20, 15 ja 10 kertaa mukana olleita. Meille oli varattu linnasta kolme salia - aika hulppeat puitteet juhlille, mutta olihan meillä sentään juhlavuosi, 30. kerta. Aamulla matkaa jatkaa upeassa auringonpaisteessa. 

Arvinsalmen lossilla ajeltiin Lohilahdelle. 

Lohilahdellakin meitä pidettiin oikein hyvänä. Tuossa Toriputiikissa avattiin myöhemmin kirpputori, vastapäätä oli kyläyhdistyksen tms. kahvio ja meidän myyntipiste siinä vieressä. Joki meni ihan meidän takaa ja sen toisella puolella oli melkoisen hulppea asuintalo. Onnellinen hän, joka siellä saa asua!

Tässä muuten kajakki, joka AM voitti mulle viime vuoden arvonnassa, vähän niinkuin "vahingosssa". Se oli mukana oman latuyhdistyksen mukana siltä varalta, että sitä tarvitaan ja samalla siihen liimattiin asiaan kuuluvat tarrat: 

Matkaväsymys painaa vielä, joten lopetan tällä kertaa tähän - lupaan jatkaa kertomusta huomenna kun silmäni mä auki saan ☺