lauantai 7. heinäkuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 7

Vehmersalmelta PakuPoika lähti kuljettamaan meitä kohti yökyläämme Leppävirtaa. Miten ihana olikaan kesäilta maaseudulla - toisaalta jossain syvällä sydämessä vähän nolotti kulkea sillä isolla autolla siellä maaseudun rauhassa. Mutta miten kaunis onkaan Suomen luonto ja kesä - olkoon kuinka kliseistä tahansa, siitä ei vaan pääse mihinkään.

Leppävirran keskustan läpi ajaessamme näimme paikallisen leipomon ja saimme loistavan ajatuksen, suorastaan siis kuningasajatuksen! Heti aamulla kun lähdemme liikkeelle, poikkeamme hakemassa leipomosta tuoreet sämpylät tai jotain... Kunnes joku Pikku-Järki (sellainenkin meillä oli mukana, uskokaa tai älkää, se vain oli yleensä niin hyvin pakattu, ettei pääsis hukkumaan...) huomautti, että krhm... Huomenna on sunnuntai! Leipomo on mitä luultavimmin kiinni.
Niin nopeasti menee päivät sekaisin - tuolla eletään vain vaihtopaikkojen numerosta toiseen - viikonpäivillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä.

Perille päästiin samoja mutkia kuin viime kesänä (mutkainen tie ja monta risteystä), tällä kertaa pihassa ei ollut ylimääräisiä esteitä joten pysäköinti sujui ilman ylimääräisiä kommervenkkejä.
Tavarat ripeästi sisään ja, näin jälkikäteen ajatellen aika koomista, huomaamatta muodostui meidän iltarutiinit: maksupääte latautumaan - kaikkein tärkein tehtävä ja jokaisessa yöpaikassa ensimmäisenä etsittiin pistorasia!
Kuljettaja-Sirkkunen valmisti meille syötävää ja sillä aikaa minä laskin päivän kassan.
Sitä ennen oli ehkä valmistettu nukkumapaikat, riippuen siitä missä yövyttiin.  Täällä yöpaikassa piti myöskin etsiä taas se katkaisija mistä saatiin vedet päälle - mutta mehän oltiin jo lähes ammattilaisia tässä hommassa 😇😊

Talonväki oli ikävästi piilottanut vedenkeittimen keittiön vieressä olevan kodinhoitohuoneen pöydälle, aika kurjaa minusta - joten keitimme vettä Kuljettaja-Sirkkusen matkavedenkeittimellä, että saimme iltateetä ja Kuopiolaisilta päivällä saadut muikkukääryleet:

Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen

Näiden jälkeen ei paljon enää juttua riittänyt, vaan Nukkumatti huuteli kumpaakin sen verran kovalla äänellä, että päätettiin antaa periksi ja jatkaa hommia aamulla.

Aamu alkoi perinteisesti puurolla - tällä kertaa saatiin ihan kattilassa keitettyä LUSIKALLA syötävää puuroa 😉 - täytyy sanoa, että kyllä se voitti sen edellisaamuisen puuron ihan kuus-nolla.
Paikkojen siivous, PakuPojan pakkaus ja matkaan. Ahaa - PakuPojallakin on nälkä. Vai jano. Siispä etsimme huoltoaseman. Helppo homma. Tai niinhän sitä äkkinäinen luulisi... Mutta joskus voi pienelläkin paikkakunnalla, jossa on about kaksi huoltoasemaa, huoltoasemalle pääseminen olla vaikeaa. Jos siellä on tietöitä ja kiertoteitä ja yksisuuntaisia teitä.
Ja tuosta mittarista saa juomaa vain kortilla. Hei, tuossa voi tankata ja maksaa rahalla kassalle. On tää vaikeeta... No niin. Nyt on PakuPoika ruokittu. Mistä täältä pääsee pois? Tietysti sieltä mistä me tultiinkin. Joo...mutta toi merkki ohjaa tonne ja me tultiin tuolta? No mennään tonne... No nyt mä tiedän missä me ollaan! On noi navigaattorit vaan ihmeellisiä kapineita 😂😂 Ja niiden lisäksi kaksi naista "auton ratissa"

Suuntana oli Levälahti Tuusniemen puolella. Paikalla oli jo paljon melojien autoja, mutta aina meille Myynti-Sirkkusille joku paikka löytyy ja niin löytyi nytkin. Ja oikeastaan hyvä paikka löytyikin.
Olimme samalla paikalla koko päivän; sinne tulivat maajoukot edelliseltä vaihtopaikalta odottamaan melojia jo hyvissä ajoin, sitten melojat kävivät tekemässä parin tunnin lenkin, tulivat takaisin ja vasta illalla sitten lähtivät jatkamaan matkaa seuraavaan paikkaan.


Etelä-Tuusniemen kyläyhdistys piti meitä hyvänä koko iltapäivän. Lohikeiton jälkiruuaksi sai lähes taivaallista kääretorttua ja ihan jo sen takia oli pakko käydä syömässä lohikeittoa... toki muutenkin, ilman ruokaa ei olisi koko päivää jaksanut.
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen


Ihan hyvä myyntipaikka meillä oli - vesi on ihan tuossa rannassa - siis tuossa vasemmalla koivun takaa pilkottaa...
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen

Tässä vaiheessa taisi olla lohikeitto jo loppunut, kun soppatykki on viety pois laiturin päästä
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen
Tässä kuvassa meno on vielä melkoisen rauhallista, valmistautumista seuraavalle etapille lähtöä varten. Kun vesillä olevat tulevat maihin, alkaa sellainen huiske ja hulina, että Myynti-Sirkkusten on varottava, ettei jää jalkoihin 😃
Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen
Kun melojat saatiin taas matkaan kohti seuraavaa vaihtopaikkaa, siinä iltakuuden aikaan, Sirkkuset pakkasivat taas PakuPojun, pyysivät eräältä herrasmieheltä apua Pojun kääntämisessä ja suuntasivat sen nokan kohti seuraavaa yöpaikkaa.

PakuPoikaa vähän pelotti loppumatkasta, mutta kun pääsimme perille, luulen, että se oli ihan yhtä ihastuksissaan paikasta kuin Sirkkusetkin ja kun vielä selvisi, mistä sille löytyisi seuraavaksi päiväksi paikka, niin uskon, että se oli suorastaan haltioissaan!




Jo tämä maisema matkalla yöpaikkaan sai haukkomaan henkeä.....

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ja vasta ihan alussa ollaan - mahdatteko jaksaa lukeakaan...

      Poista
    2. Kiitos :)

      Miten mä näinkin itseni yhtäkkiä sinä Pirkka-Pekka Peteliuksen Omituinen höpöttäjä -hahmona :D :D

      Poista
  2. Kyllä Suomen kesässä (ja kesäyössä) todellakin on tunnelmaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä!
      Kaupungissa on oma tunnelmansa, mutta tällainen maalaistyttö - kesäiltaisin erityisesti tulee ikävä maalle ja mummolaan.

      Poista