maanantai 2. heinäkuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 5

Kun PakuPoika oli saatu Rauhalahden leirintäalueen porttien sisäpuolelle, se alkoi: Kuljettaja-Sirkkunen joutui ensimmäisen "hyökkäyksen" kohteeksi 😄 Ei edes autosta ulos päässyt kun ensimmäinen halaaja oli jo vastassa. Minä jouduin vähän toppuuttelemaan:
- Nyt täytyy kuule mennä, muuten me eksytään kun meidän "navigaattori" mutkittelee jo tuolla kaukana!

Oli siis pakko jatkaa matkaa, että löysimme sinne punaiseen tupaamme, saimme avaimet ja apua auton pysäkköinnissä: olisi aamulla taas helppo lähteä PakuPojan kanssa liikkeelle ja aloittaa hommat.
Kannoimme tavarat sisälle, valmistimme yösijamme ja - oikeastaan olisimme varmaan olleet valmiit kellahtamaan petiin, mutta kello oli niin vähän, ettemme ihan niin aikaisin vielä kehdanneet... Ja kun emme olleet istuneet kuin vasta muutaman tunnin, niin istuimme ikkunan ääreen katselemaan ulos ikkunasta....

Eipä tarvinnut kauaa istuskella kun mökin editse kulkevalla kävelytiellä käveli tuttuja vimmatusti vilkuttaen - eikä siinä muu auttanut kuin singahtaa pihalle. Vanhat tutut miehet ja kaksi uutta nuorta naista; toivotimme toinen toisemme tervetulleiksi ja ikimuistoista viikkoa, jälleen kerran.
Siihen samaan syssyyn saapui lisää "omaa väkeä" - tosin melkoisella kiireellä jatkoi reppu selässä matkaansa.

Puijon Latu Kuopiosta oli kutsunut jo perjantaina paikan päälle tulevat melojat kylään ja tutustumaan Pilpan Majaan; tarjolla oli saunomista ja mahdollisuus grillata makkaraa ja mitähän kaikkea siellä olikaan. Me Myyntisirkkuset jätimme vierailun väliin, kävimme kävelyllä ja palasimme tupaamme.

Olin ostanut ennen lähtöä pitkästä aikaa ihka uuden huulipunan ja kokeilin sitä (siitä ei - onneksi - tullut otettua yhtään kuvaa....).  Arvaan, te ihmettelette siellä, että mikä ihme niissä huulipunissa oikein on, kun ne mainitaan niin usein 😉 Se selviää kyllä vielä. Todellakin...
Kokeilin sitä huulipunaa ensimmäistä kertaa - se on meikeistä yksi, jota EN todellakaan käytä ja sekin teille vielä selviää, miksi en - ja hups, kuinkas sitten kävikään!

Pienen punaisen tupamme ovi alkoi käydä niin tiuhaan, että vaikka ulkona oli hyttysiä varmaan tuhatmäärin, niin mökkiin ei illan aikana mahtunut kuin yksi hyttynen, sillä se oli niin täynnä väkeä 😂 Tuntui, että väkeä tuli ja meni, toiset jäivät pidemmäksi aikaa ja toiset vain pistäytyivät. Mutta hyvin tuntui tekevän se huulipuna tehtävänsä: ikkunan läpikin näkyi niin, että se huomattiin 😋

Lopulta oli kello jo sen verran, että oli aika hienovaraisesti ajaa miesvieraat pihalle ja vetätyä levolle - kylmä oli meidän punaisessa tuvassa vaikka patteri oli täysillä, mutta kyllä me nukuttua saatiin.

Aamulla Kuljettaja-Sirkkunen valmisti meille aamupuuron...krhm...maussa ei ollut mitään vikaa, mutta se oli enemmän semmoista veitsellä ja haarukalla syötävää 😂😂 Pääasia kuitenkin, että saatiin vatsat täyteen. Aamupalan jälkeen meille oli taas tulossa miesvieraita: pidettiin palaveri kuka mitä missä ja mihin aikaan.
Meidän homma oli aika selkeä, kunhan vaan saatiin tietoa, että mihin milloinkin päämme kallistettaisiin.

Ja palaverin jälkeen sitten pakattiin omat tavarat PakuPoikaan ja siivottiin punainen tupa - oli aika lähteä varsinaisiin hommiin ja katsomaan ketä kaikkia paikalla jo onkaan....

7 kommenttia:

  1. Paksu puuro täyttää paremmin kuin luiru velli! Mulle tuli jostain syystä muistikuva lapsuudesta, kun voissa paistettu kaurapuuro oli herkkua. Ja senhän piti olla aika paksua, että sitä pystyi paistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuron pitää olla sellaista sopivaa :)
      Siis puuro oli ihan hyvää, jotain siinä vain tapahtui, kun puurot tehtiin niistä pikapuuroista - olisi pitänyt sekoittaa rivakammin, ettei jää paakkuja. Muina aamuina tai iltoina meidän puurot oli kyllä ihan lusikoitavia.
      Mäkin muistan kun mummo paistoi ylijäänyttä puuroa. Paistettu puuro oli/on itse asiassa hyvää.

      Poista
    2. Tuli mieliteko ja piti tehdä kaurapuuroa aamupäiväruuaksi...

      Poista
  2. Hyvä huulipuna on erinomainen asia ;)

    VastaaPoista
  3. Hmm, mulla ei ole mielipidettä sen enempää puurosta kuin huulipunista - en käytä kumpaistakaan. Mutta ihana porukka teilla kyllä on, siitä mulla on kokemusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puuro on hyvä asia. Huulipunaa en normaalisti käytä. En tämänkään jälkeen... Sekin selviää vielä....

      Mutta jos nauru pidentää ikää, niin mulla tulee olemaan ikää...hmm... jos lasketaan ihan vaan vaatimattomasti, että jokaisesta SMeloo viikosta saa vaikka 10 vuotta lisää, niin niistäkin tulee jo 160 vuotta :)
      Ja tänä vuonna tuli jo pelkästään Vehmersalmelta vähintään yks 10 vuotta....

      Poista