lauantai 30. kesäkuuta 2018

Myyntisirkkusten seikkailut Suomen suvessa 2018, osa 4

Auto oli pakattu, Myyntisirkkuset kotona nukkumassa keräämässä voimia ja Äitirakaskin saatu turvallisesti kotiin.
Koko muu ryhmä; viestinjohtaja, johtomelojat, info, turvaryhmä - kaikki ovat tahoillaan valmistautumassa omiin tehtäviinsä ja pakkaamasa tavaroitaan.

Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena - tietenkin, olihan suuntana Kuopio. Kuopiossa paistaa kai aina aurinko, vaikka Suomen aurinkoisimmaksi kaupungiksi sanotaankin Vaasaa 😉
Aikaa oli juuri sopivasti tavaroiden pakkaamiseen:
- makuupussi
- makuualusta
- unipussi (ei tarvitse erikseen lakanaa, tyynyliinaa eikä peittoa, jos nukkuu paikassa jossa peitto ja tyyny, mutta ei halua nukkua makuupussissa - mä en ole makuupussin ystävä...vieläkään)
- tarpeeksi kenkiä: tennarit, crocsit ja lenkkarit - kolmet siis riittää
Ei, en aio kiduttaa teitä koko pakkauslistallani, älkää säikähtäkö 😋 Tärkeitä asioita on kuitenkin punkkipihdit ja läjä laastaria, jota en löytänyt kotoa, vaan jouduin ostamaan sitä matkalta. Ne viime kesänä unohtuneet rakkolaastarit muistin, mutta tällä kertaa tarvin jotain, millä tapetoida peukalonkynsi, joka oli pystysuunnassa halki melkein puoleen väliin peukaloa eli tarttui joka paikkaan - pakko siis pitää siinä laastaria, ettei se pahene.

Mutta arvatkaa mitkä olin unohtanut laittaa pakattavien kasaan silloin keskiviikkona? Tajusin sen siellä Äidin luona, kun ne ei olleet mukana sielläkään? Onneksi muistin ne ja onneksi puhelimeen voi laittaa muistutuksen, ihan vaan kaiken varalta. VILLASUKAT! Mikä virhe olikaan käydä. Huh, onneksi ehdin ne kuitenkin napata vielä mukaan - tänäkin vuonna mukaan pääsivät Repun neulomat Pöllö -sukat 😊

Kun tavarat oli pakattu, AM kävi hakemassa auton rapun eteen - ei sentään pelkästään yhtä reppua ja IKEA:n sinistä kassia varten, vaan mukaan piti lisäksi ottaa kuulutusauton kaiuttimet ja meidän Myyntisirkkusten "kassakaappi" eli sininen kassi jossa kulkee kaikki tärkeä kassalippaista alkaen.
Kun meidän Gunnar oli pakattu, suunnattiin matkakeskukseen, haettiin Poika, jotta minäkin ehdin hänet edes vilaukselta nähdä ja sitten suunnattiin täällä meidän kylällä moottoritien varrella olevaan kauppakeskus Karismaan, joka oli sovittu tapaamispaikaksi.

Virhe. Siellä oli joku lastentapahtuma. Täynnä kiljuvia ja huutavia lapsia. Ei, lapset on ihania, mutta pienissä erissä, tuolla niitä oli ihan liikaa. Ja meteli oli huumaava.  Vaan eihän se auttanut, kun tapaaminen oli sinne sovittu, niin siellä me odotettiin. Ehdittiin käydä ruokakaupassa ja sain vaihtaa muutaman sanan Pojan kanssa.

Sitten soitin puhelun autoon nro 1 - ajatuksena, että jos ei olisi ollut kaukana, olisin voinut ottaa tavarat autosta ja päästää kipeän AM:n kotiin, olisin voinut odottaa tavaroiden kanssa vaikka ulkona.

- No ihan tässä, ei mene kauaa, Kuljettaja-Sirkkunen ajaa mun edellä, me ollaan ihan just molemmat siellä.

Sitten tulee puhelu Kuljettaja-Sirkkuselta:
- Mihin mä ajan tän auton?
- Ihan mihin vaan, kunhan jonnekin, kyllä me sut löydetään.

Meni ehkä 2-3 minuuttia:
- Me ollaan täällä - mikä tää nyt onkaan...
- Joo, me tullaan sinne, odottakaa hetki.

Missähän ne on... Poika, etsi kahta valkoista pakua, toisen kyljessä lukee paku.ovelle.com ja toisen katolla on kajakki.... Heiii, tuolla ne on! Kohde havaittu, helppo homma, niin kuin aina 👍
Siirsimme osan tavaroista Auto1:n kyytiin ja minun tavarat Myyntiautoon - AM ja Poika lähtivät kotiin halausten saattelemina..nähdään viikon kuluttua AM, Pojan kanssa sitten taas joskus...

Meidän Kolmen Kopla lähti sisään kauppakeskukseen, vielä oli muutama tehtävä suoritettavana.
- "nenän puuterointi"
- Clas Ohlssonilta käytiin ostamassa muovilaatikko (niitähän meillä siis ole kuin 31 kpl:tta + tänä vuonna saatiin yhdeltä tavaran toimittajalta 3 isoa laatikkoa... - mutta ei ollut JUST sellaista sopivaa..) ja liitutaulu ja värilliset liidut. Aikuistenkin tarvitsee joskus piirtää... 😊
- sitten olikin jo sopivasti nälkä, joten menimme vanhaan tuttuun kiinalaiseen ravintolaan syömään vatsamme pinkeiksi ja sen jälkeen olisi voinut ottaa torkut, mutta sitten oli kyllä jo aika lähteä ajelemaan kohti Kuopiota, sillä kello oli jo aika paljon, ottaen huomioon, että matkaa oli ajettavana muutama sata kilometriä.

Ja yksi IHAN PAKOLLINEN pysähdyspaikka oli etukäteen sovittu!

Meidän keltaiset laatikot - tänä vuonna vähän vähemmän kuin tavallisesti. Enemmän pahvilaatikoita.

Kuva: Kuljettaja-Sirkkunen


Nyt on auto pakattu kaikkineen: se lisälaatikkokin ja meidän molempien matkatavarat. Huulipunineen 😉😉

Ja kun vatsat oli syöty täyteen, lähdimme jatkamaan matkaa - tai siis minä aloitin matkani. Seikkailu alkakoon....

Aurinko paistoi, kesä oli parhaimmillaan ja viikko hienointa Suomea edessä: matka Kuopiosta Imatralla, Heinäveden reittiä, vättävät sitä hienoksi tai ainakin yhdeksi hienoimmista vesireiteisstä maassamme.


Pakollinen pysähdyspaikka oli Punaisen Piipun Kievari. Eli Kotileipomo Siiskonen Juvalla. Mitäkö siellä? Tätä olin odottanut koko kevään enkä suostunut (no joo, olisihan nyt joku ABC:kin ihan yhtä hyvin käynyt, mutta kun...) pysähtymään missään muualla.  Tämän ja vain tämän takia. Slurps. Huokaus. Kannatti. Kyllä. Ehdottomasti.

PISTAASIJÄÄTELÖÄ!!!!


Se vaan oli niiiin hyvää, että kyllä kannatti pysähtyä, ehdottomasti!
Seuraava pysähdyspaikka oli Leppävirralla (siellähän me yövyttiin viime kesänä ja ostettiin pakuun sitä ADHD:tä...), tällä kertaa poikettiin Lidl:stä hakemassa ihan vaan mineraalivettä - siinä nimittäin on tarpeeksi suolaa, sitäkin kun tarvitaan helteellä, kun pitää juoda paljon.  No se terveysluennosta.

Matkalla tuli puhelinsoitto:
-Onko sulla puikot ja lankaa mukana?
- No nyt ei kyllä ole.
- Voi harmi, nyt olisi tarvittu, luotin sinuun. Mikrofoni olisi tarvinnut sukan.
- No kuule, ei muuta kuin kauppaan, käyt ostamassa lankaa ja puikot, niin kyllähän minä yhden mikrofonin sukan illalla neulon...

Lankaa eikä puikkoja sitten kuitenkaan ilmestynyt, joten en neulonut, ongelma oli ratkaistu jollain muulla keinolla 😊

Lopulta oltiin perillä, Kuopion Rauhalahti otti meidät vastaan, tietenkin auringonpaisteessa! Lämmintäkin oli.

Tämmöinen pieni punainen tupa oli meidän kotimme ensimmäisenä yönä. Mitä ensimmäisenä iltana tapahtuikaan, siitä seuraavassa jaksossa....










10 kommenttia:

  1. Mikrofonin sukka ... hih, kumpaan päähän se tulee, ylä- vai alapäähän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oletan, että se olis tullut yläpäähän, siis siihen mihin puhutaan :D

      Poista
  2. Ihana, kun jaksat tarinoida.
    Olisko se mikrofonin pipo?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, jos joku jaksaa näitä lukea ja ihana kun kommentoitte - siitä päättelen, että olette lukeneet ;)

      Mikrofonin pipo, tuulisuoja tms. Nyt kun mietin sitä, niin virkkaamalla olis ollut varmaan helpoin tehdä?

      Poista
  3. Ei paista aina aurinko Kuopiossa. Tällä viikolla siellä tuli vettä, kuin Esterin...
    Rauhalahti on meidänkin perheelle tuttu paikka. Olemme ollet siellä useana kesänä Epilepsialiiton tuetuilla lomilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, me varmaan otettiin se auringonpaiste sieltä mukaan, anteeksi.
      Aina kun mä olen käynyt Kuopiossa, siellä on paistanut aurinko ja se on näyttänyt meille parhaat puolensa.
      Mehän ei pitkään siellä oltukaan, tälläkään kertaa.

      Poista
  4. Pistaasijäätelöä, aivan uskomattoman erinomaista on muuten tarjolla Joensuussa Taitokorttelin pihassa kojua pitävässä Nikolai jäätelön kojussa.
    Sieltä saa myös tajunnanräjäyttävää kirsikkajäätelöä ja epäinhimillisen hyvää sitruunajäätelöä.
    Slurps.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa lähes taivaalliselta.... Meillä oli täällä ennen kesäisin irtojäätelökioski, josta sai ihan aitoa italialaista jäätelöä. En ole varma onko sitä enää olemassa, olisiko se vain vaihtanut paikkaa.
      Samoja jäätelöitä saa kyllä vielä kaupungin suositusta italialaisest ravintolasta, Mamma Mariasta.
      Nuo jäätelöt lyövät kauppojen sinänsä herkulliset jäätelöt ihan kuus-nolla :D

      Poista
  5. Mitä tarvitaan autiolla saarella tai muuten vaan matkalla? Sukkapuikot ja lankaa, MOT! Ihana seikkailu taas kerran, tällä olet tankannut itsesi vastaisen varalle ja vähän meitä muitakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin kyllä niitä puikkoja ja lankaa, mutta kun ajattelin sitten kuitenkin, että en ehdi missään vaiheessa neuloa kuitenkaan: iltaisin ollaan niin puhki, ettei käsissä pysy kuin korkeintaan teekuppi tai vähän jotain syötävää, mutta näköjään ne täytyy tuonne mukaan otettavien listalle lisätä :) Onneksi on olemassa niitä lyhyitä sukkapuikkoja, niin uskaltaa pakata ne mukaan ilman, että tarvitsee pelätä niiden katkeamista.

      Ja niin kuin sanoin, ihanaa jos jaksatte näitä höpötyksiä lukea :)

      Poista