sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Kuvahaastekuva jäi taas ottamatta

Taas jäi tältä sunnuntailta kuva ottamatta.

Jatkoin työhuoneen siivousta loppuun, siirsin samalla talvivermeet kevät- ja kesävaatteiden tilalle. Nyt on pipot ja lapaset ja kaulaliinat pakattu pois. Luotan siihen, ettei niitä enää tarvita.

Kumartelin varmaan liikaa. Venytin syömistä.
Sain syötyä ja ajattelin ottaa torkut. Tuli huono olo ja ehdin sanoa siitä AM:lle, joka kysyi, että millä tavalla.
- En osaa selittää, mutta annatko tuon juomapullon, janottaa.
Ja sitten pimeni.

Olin kuulemma kiskonut hampaillani juomapullosta irti sen korkin tai-mikä-se-nyt-onkaan. AM yritti ottaa sitä pois suustani, mutta ei saanut. Pelkäsi vain, etten vedä sitä henkeeni. En onneksi vetänyt. Enkä onneksi katkaissut hampaitani.
Kohtaus meni ohi - nukahdin sohvalle ja nukuin ehkä n. tunnin. Heräsin ja katselin ympärilleni.. En oikein ollut varma mitä oli tapahtunut; olinko nukkunut koko ajan ja nähnyt vain unta, vai oliko tosiaan reilun kahden kuukauden jälkeen Riesa päättänyt tulla pistäytymään.

Ottaa taas päähän. Kaksi ja puoli kuukautta on pitkä aika, siinä ajassa ehtii jo luomaan illuusion, että nyt on löytynyt lääkkeet, joiden kanssa Riesa pysyy kurissa - näiden kanssa pärjään, ajan kanssa totun kyllä sivuvaikutuksiin. Sitten se taas tulee ja pudottaa maan pinnalle.
Ja kun on kuitenkin päin naamaa sanottu, että kohtauksettomaksi mua ei enää saa. Millään. Ei ole mitään mitä korjata, niin kuin silloin viimeksi, 17 vuotta sitten.

Kaksi ja puoli kuukautta on kuitenkin toisaaltalyhyt aika ja toisaalta pitkä.
Ja mitä tässä valittamaan: toiset saa kymmeniä kohtauksia PÄIVÄSSÄ! 
Pitää olla tyytyväinen siihen, jos kohtauksia tulee vaikka vaan kerran viikossa, saati sitten parin kuukauden välein.

No, valitin kuitenkin, nyt otan taas yhden pillerin lisää, huomenna on päivä uus, kesä kuulemma.

Huomenna on hyvä päivä!





24 kommenttia:

  1. Vaikka osaisikin etsiä kaikesta sen positiivisen puolen ja vaikka on totta, että asiat voisivat olla pahemminkin, on jokaisella meistä hetkittäin oikeus tuntea, että "tää ei ole reilua!". Hitto, ihmisiähän me olemme!
    Jos ei muuta, niin tänään paistaa ainakin aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suttastiina <3

      Oon samaa mieltä: jokaisella on hetkittäin oikeus tuntea "ettei tää oo reilua".
      En tiedä, olisiko tätä helpomi sietää, jos tätä olisi sairastanut lapsesta asti - ei varmaankaan, olisi vain jo tähän ikään mennessä tottunut eri tavalla. Silloin joutuisi luopumaan vielä useammasta asiasta kuin minä...
      Multa silti jokaisen kohtauksen jälkeen tuo epäreiluus iski päin naamaa kuin märkä rätti.

      Mutta tänään paistaa aurinko ja näen taas pitkästä aikaa ihania ihmisiä - valmistautuminen kuukauden päästä alkavaan melontaseikkailuun alkaa ihan tosissaan :D

      Poista
  2. Ties minkä takia tollasset kohtaukset tulee.

    Mulla oli toissayönä oma helvettini, aikalaisen kova kipukohtaus. Sekin tulee aina yllättäen, mitenkään ei varoita.

    Tsemppiä sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on niin persiistä, sun kipukohtaukset ja mun poissaolo-/tajuttomuuskohtaukset. Kun ne vaan tulee.

      Tsemppiä myös sulle - nautitaan aurinkoisesta päivästä!

      Poista
  3. Mullakin unohtui kuva vallan tyystin. Putosin su-aamuna sängystä, mkitä lie uneksinut ja oikean ppuolen kylkiluut on nyt kohtuu herkillä. Lääkäriinn mentävä hakemaan kodeiinia kun yskiminen on aivan järjettömän pelottava kokemus. Eiedes tramalit vaimenna sitä lipua, muuten kyllä ihan jees eli saa nukutua jne.
    Väliaikaista kaikki on vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai saakeli, oot kyllä tullut alas aika "makeasti".
      Noi lääkkeet on tuttuja, mutta AM:lläkin niiden teho on mun käsittääkseni jo laimentunut niin, ettei niistä ole juuri mitään hyötyä. Molemmat olkapäät hajalla (tarvitsisi tekonivelet), joten niitä jomottaa koko ajan särkylääkkeistä huolimatta.

      Poista
  4. Voihan Riesa, minkä teit! Nyt sinun pitää kyllä ottaa vihdoinkin se siivooja. Olikos se niin, että sulla on avustaja vain harrastuksiin? Siihen pitää saada muutos niin, että saat käyttää avustajaasi mihin tahansa, juurikin talvi- ja kesävaatteiden siivouksiin.
    Aurinkoista päivää rakas ystäväni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mulla on avustaja vain harrastuksiin - niin mä olen sen alunperin hakenut, kun silloin arvelin, etten sitä muuten saa ollenkaan. AM on kotona, tosin kun se on työtön niin toiveenahan on, että se pääsee töihin päivänä minä hyvänsä. Sitten täytyy asiaa katsoa joka tapauksessa uudelleen.

      Oli ja ei ollut hyvä päivä. Ottaa päähän.

      Poista
    2. No mikäs nyt? Laitahan s- postia tulemaan. Sain nyt uuden idean, mitä voisitte hakea. Kerron sinulle sitten vähän yksitysemmin. Nyt minä kysyn vuorostani: kai sinä sait minun sähköpostini?

      Poista
    3. Sain kyllä sun sähköpostin, kiitos siitä <3
      En vain eilen ehtinyt vastata mitään, olin koko päivän liesussa ja tulin vasta illalla myöhään kotiin.

      Käytiin SMeloo kokouksessa; sekä meno- että tulomatkalla oli lyhyet tajunnanhämärtymiskohtaukset :(
      Tulevat taas näköjään ryppäinä, niin kuin aina, toivottavasti pysyvät sitten kesän poissa.

      Yritän kirjoittaa sulle illalla kun tulen neulekerhosta; nyt otan torkut kun nukuin vähän huonosti :)

      Ootte te kaikki ihania ❤ ❤

      Poista
    4. Ei mitään hoppua. Mähän se olen, joka kirjoitan sulle sadan vuoden päästä jos silloinkaan. Kirjoittelet, kun jaksat.
      Minä olen lähdössä illaksi Ateneumiin taidenäyttelyn avajaisiin. Nyt on kyllä taas sellainen olo, että tekisi mieli käpertyä snkyyn peiton alle.

      Poista
    5. Enpä saanutkaan kirjoitettua :( Jospa tänään, edes viimeisimmät kuulumiset.

      Olihan sulla tylsästä olosta huolimatta mukavaa taidenäyttelyn avajaisissa; olihan?

      Poista
    6. Oli ihan mukava reissu. Ateneum on aina Ateneum. Ja sain laatuaikaa kahdestaan mieheni kanssa. Harvinaista herkkua meillä. Mun väsymys kyllä onneksi useinmiten hellittää, kun vain lähden liikenteeseen.

      Poista
    7. Tunnustan: en ole koskaan, ainakaan muistaakseni, käynyt Ateneumissa. Oli tarkoitus nyt kevään aikana siellä jossain näyttelyssä käydä, mutta miten tämä aika on taas huvennut käsistä..

      Hienoa, että teidän reissu oli mukava ja saitte laatuaikaa - meillä sitä tuntuu nykyään olevan vähän liian kanssa, kun ollaan aina naamatusten, siksi niin haluaisin taas yksin liikkeelle, mutta Riesa on päättänyt toisin.

      Poista
  5. Voin kuvitella pettymyksesi ❤ ihminen kuitenkin yleensä toivoo asioiden menevän hyvin. Mutta niinkuin täällä on muutkin sanoneet, et voi verrata itseäsi muihin ja siihen mitä saat tuntea. Ei se sinusta yhtään parempaa ihmistä tee vaikket pettymystäsi ääneen sanokaan. Kaikkia tunteita on lupa tuntea, myös pettymystä ja harmitusta ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reppanainen ja kaikki te muut ihanat ❤

      Osittain varmaan pettymystä ja harmitusta lisää varmaan vielä säikähdyskin.

      Eilen illalla reissussa tuli vielä kaksi pientä tajunnanhämärtymiskohtausta - näin kyllä ja kuulin mitä muut puhuivat (vähän puhuivat) mutta en saanut itse sanottua mitään :(
      Tulevat näköjään taas ryppäissä ja antavat toivottavasti sitten olla kesän rauhassa.

      Poista
  6. Tyhmää kyllä, mullakin on oikeus käyttää ilmaista/halpaa taksikyytiä vain kaupassa käyntiin ja kyläilyyn, ei hoito- eikä lääkäri matkoihin. Miksi kävisin kaupassa, kun en pyörätuolista yllä mitään kuitenkaan? Enkä avutta pärjäisi siellä mitenkään. Kyläillä en haluakaan, vähänväliä oltava pitkällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mä meen pyörätuolilla kauppaan, otan kävelykepin mukaan.
      Sillä ylettää aikas ylös. Voi siellä kysyä apuakin, hyvin ihmiset auttaa mielellään. :)

      Kun meen kyläilemään, mulle tyhjennetään samoin tein sohva. :D

      Poista
    2. Olen ymmärtänyt, että pääsääntöisesti noita halpoja/ilmaisia taksikyytejä ei saakaan käyttää hoito-/lääkärikäynteihin? Varmasti joissain tapauksissa myös niihin saa jotain taksikortteja tms.

      Minä kun on olemassaan toisesta päästä aina liian lyhyt (viimeksi mitattu 160 cm) :D, niin joudun välillä väkisinkin pyytämään apua joltain pidemmältä; joko hlökunnalta tai toiselta asiakkaalta, jos ei AM oo mukana. Aina oon kyllä apua saanut.
      Ja tarjoankin kyllä apua, jos näen, että joku tarvitsee ja jos tuntuu, että musta voisi olla apua.

      Poista
  7. Uskotaan ja toivotaan, että tänään (ja huomenna) ON hyvä päivä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten oli hyvä päivä, mutta Riesa päätti nyt tehdä muutamaksi päiväksi pesän :(
      Katsotaan kuinka moneksi päiväksi, ja millaisella voimalla, eilen ja tänään oli vähän "kevyempiä" versiota, mutta kolme kahtena päivänä!

      Poista
  8. Unohin laittaa nimeni kun päivällä kommentoin, oon se Viismummoista joka ei käy kaupassakaan. Vähemmällä pääsee, kun isäntä käy kaupassa ja apteekissa pyörällä. Puhekin on aika epäselvää kahden aivoinfarktin jälkeen. Sitä paitsi nautin kotosalla olosta, ei enää tarvii mennä töihinkään. Olisin silloin niin mielelläni ollut kotona kun lapset olivat pieniä. Nuorinkin neljästä jo kohta nelikymppinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin AM käy usein kaupassa - minä jään mielelläni kotiin, jos ei ole pakko lähteä mukaan. Olen alkanut kammota varsinkin isoja marketteja ja muutenkin paikkoja joissa on paljon väkeä. Niissä käydessä tulee usein ihan fyysisesti paha olo ja siksi välttelen niitä. Joskus pakotan itseni lähtemään, kun se yksi pieni aivosolu sanoo, etten voi aina kotiinkaan jäädä.

      Poista
    2. Niin ja sitä piti vielä sanomani, että kyllä mä vähän arvelinkin, että sinä se varmaan olit :)
      Kiva kun käyt ja jaksat kommentoida - koeta jaksella hyvin sinäkin, kesää odotellessa <3

      Poista