perjantai 9. maaliskuuta 2018

Pö-pö-pö-pö-pöllö

Pöllöjä on taas lehahdellut pöllönpesään sieltä ja tuolta ja joka puolta. Kuvia ei ole nyt kaikista ja nyt myönnän rehellisesti, etten laiskuuttani jaksa nostaa pyrstöäni ja ryhtyä niitä kuvaamaan. Kuvaan ja esittelen huomenna. Olen ollut niistä kaikista kovin iloinen!

Kerron teille sen sijaan muita juttuja. Blogilistalleni kuuluu muiden muassa Pöpelikössä -blogi, jossa oli päivitys mitä hänen blogilistalleen kuuluu. Iloisena huomasin päässeeni listalle ja kun luin kuvauksen blogistani, ensin itsekseni ja sitten AM:lle en voinut kuin nauraa ❤😊😊

Tunnistin kuvauksesta itseni ja blogini ja AM sanoi, että kuulostaa niin tutulta:

"Tänne kun itsensä klikkaa, niin tuntuu kuin sukeltaisi pehmeään syliin. Siltä, kuin menisi jonkun ihanan, sympaattisen ja ehkä hieman keskittymiskyvyttömän hölöttäjän sohvan nurkkaan istumaan ja puhaltelemaan tyynenä teetään ja kuuntelemaan – et sinä kuitenkaan itse ehtisi siihen väliin sanoa yhtään mitään. Hyväntuulista, arkista, todellakin sitä elämänmakuista ja aitoa tarinaa riittää. Käsitöitä harrastavalle suosittelen myöskin lämpimästi, joskaan itse en niistä mitään ymmärrä."


Kauniisti sanottu - olen otettu ❤ 


Kerroin jo edellisessä päivityksessä, että olin viikonloppuna messuilla. Siellä minusta pidettiin hyvää huolta sillä osastolla jossa olin ja sillä osastolla josta löysin sen synttärilahjan. "Lahjaosastolla" sovittiin, että palaan asiaan tällä viikolla ja näin tehtiinkin; lähetin sähköpostia maanantaina ja sain puhelinsoiton jo heti tiistaiaamuna. No, ihan kaikki ei mennytkään putkeen ja jouduin laittamaan uudestaan sähköpostia: tunnissa asia oli korjattu ja nyt vain odotan pakettia. Palvelu oli niin ystävällistä kuin olla ja voi! Toivottavasti voimme tehdä yhteistyötä vielä kesälläkin.


Tiistai-iltana käytiin kirjastossa Lukupiirissä. Luettavana oli Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, josta on tehty elokuvakin. Meitä oli siellä kahdeksan ja vain yksi oli lukenut kirjan ihan kokonaan. Huh, en tosiaankaan saanut kirjasta otetta. Pisin lause minkä Lukupiirin vetäjä oli kirjasta löytänyt oli 209 sanaa pitkä (tai jotain sinne päin)...


Keskiviikkona käytiin Kelassa ja vaikka uutiset ei olleetkaan kovin hyviä ja mieltä ylentäviä, niin palvelu oli taas todella hyvää - ei voi Kelaa moittia tälläkään kertaa. Oltiin  varattu aika etukäteen, joten kaikki sujui kätevästi. Sen verran kelju mieli tuli, että illalla en enää jaksanut lähteä mihinkään, vaikka pääkirjastossa olisi ollut Kirjavat Rivit - meidän kirjaston Novellikoukkua vastaava tilaisuus. 
Semmoinen muuten järjestetään mm. Leppävirran kirjastossa, siellä se on nimellä Tarinakoukku.
Ja kun hain sillä nimellä Googlesta, näyttää olevan monessa muussakin kunnassa!
Käykääpä ihmeessä katsomassa, löytyisikö teidän kirjastosta vastaava tapahtuma - minusta ainakin on mukavaa kun joku muu lukee ääneen 😊 Käsitöitähän ei ole pakko tehdä, saa ihan vaan istua ja kuunnella - meillä ainakin. 

Tänään sitten.... Tänään toteutui pitkäaikainen haaveeni!  Tiedän kyllä, että kaikki eivät näistä perusta, mutta.. minulla on jo toisessa pohkeessa yksi ja nyt sain viimein tämän toiseen. Tätä on sitten tämä päivä hoidettu: huuhdeltu vuoroin kuumalla ja kylmällä ja rasvattu.
Ja niska on kipeä, kun sitä on pitänyt ihailla:



(Kuva on vähän epäselvä, mutta on se silti hieno ❤😊😊)

Ja sen verran pitää kehua, että kuvan on tehnyt ystävämme Tony, joka esiintyi v. 2013 esitetyssä HelsINK -tositelevisio-ohjelmassa. 

Huomenna - tai siis tänään - sitten muita kuvia, käsitöitäkin 😊

18 kommenttia:

  1. Hieno tatuointi. Kelpaa nyt kesän tulla ja pohkeita esitellä.

    VastaaPoista
  2. Taiteilijalla on ollu kyllä homma hanskassa! Ihan on huuhkaja tai joku. Meillä huhuili eilenillalla lehtopöllö, en oo pitkään aikaan kuullu pöllön ääntä täällä. En ainakaan pariin vuoteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huuhkajahan se - päädyttiin huuhkajaan, että saatiin vähän enemmän näköä ja särmää siihen :)
      Nyt pitäisi varmaan lähteä kuuntelemaan pöllöjä; josko tuo houkuttelisi.

      Poista
  3. Wau!! Upea tatska!!!
    Late late show'ssa oli jotain idänkirkujapöllösiä, sellaisia tosi pieniä, reilun nyrkin kokoisia, tosi übersöpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :D
      Idänkirkupöllönen eli Otus asio.
      Hyllyssäni oleva ja mukanani matkaileva punaviinipullo puolestaan on Asio Otus :D :D

      Poista
  4. Oi, kyllä kelpaa nuita pohkeita kesähameen helman alta vilautella! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3
      Pohkeista niin tiiä, mutta huuhkajaa kyllä :D Tai ehkä sittenkin rupean pitämään hametta, monen vuoden jälkeen ;)

      Poista
  5. Hienot sanat olit saanut ja ansaitusti! Nyt rinta rottingilla! Jestas, vai tatska! Nyt tosiaan kesähamosen helma sitten niin, että pääsee liehumaan, saat luvan kanssa vilautella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 *punastuu*
      Tuommoisen menin teettämään - kaikkea se ikä teettää :) Mitähän kaikkea sitä vielä ehtii tekemäänään, kun ajattelin ainakin vielä toisen mokoman elää, ihan vaan muitten kiusaksi ;)

      Poista
  6. Nyt muistui mieleen Pöllön levy eli laitas kuvahakuun rush fly by night. Kokoelma kasvaa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on upea! Olen nähnytkin sen jossain, vaan en muista missä (mitäpä mä muistaisin.. Onkohan pöllöillä muuten miten hyvä muisti...)

      Poista
  7. Osuva kuvaus blogistasi. Ihanasti sanottu!
    Wautsi, mikä tatska! Nyt kelpaa kesän tulla. Sattuiko? Kauanko kesti hakata ihoon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - minustakin tuo oli ihanasti sanottu, hymyilyttää ja lämmittää <3

      Ja kiitos toistekin; olen niin ihastunut tuohon tatskaan, että jos ei niska jumittuisi, niin katselisin vain sitä :)
      Kyllä se vähän alkoi loppumetreillä sattua, oikeastaan enemmäkin "kirvellä", kun siinä on kuitenkin aika paljon noita värillisiä kohtia (tai miten sitä kuvailisi). Tuo vanha kuva kun on oikeastaan vain pelkkää viivaa.
      Kuvan tekeminen kesti n. tunnin verran - yllättävän nopeasti se valmistui, olin varautunut pidempäään aikaan.
      Kuva on tehty oikeastaan vapaalla kädellä; vain sen verran oli alussa mallia, että näki mihin kohtaan se tulee ja vähän ääriviivoja. Tony on ihan älyttömän hyvä tatuoija.

      Poista
    2. Siis tehtiinkö koko tatuointi yhdellä kertaa väreineen päivineen? Ja tunnissa? Johan oli nopea "toimitus".

      Poista
    3. Kyllä, yhdeltä istumalta. Siinä on väreinä mustaa ja valkoista ja sitten tietenkin varjostukset, tuo punoitus on ihan vain siitä kun valokuva on otettu (kännykällä) heti kun kuva oli tehty. Nyt punoitus ja pieni turvotus on jo laskenut, ja siinä on ihan aavistuksenomainen rupi - ei sitä minun mielestä voi edes ruveksi sanoa, se on vain vähän karhea. Ja valkoinen väri näkyy siitä nyt paremmin.
      Pari kertaa päivässä täytyy huuhdella ja rasvata siitä (huuhdella siis vanha rasva pois, se mikä ei ole imeytynyt). Hyvin on lähtenyt parantumaan, vähän on toki arka, mutta lienee ihan ymmärrettävää.

      Kunhan se on parantunut kunnolla, niin otetaan uusi kuva, näkee sitten vielä paremmin miltä se oikeasti näyttää.
      Voin sitten samalla vaikka laittaa kuvan tuosta vanhastakin kuvasta - joka tosin on jo reilussa 20 vuodessa ehtinyt haalistua paljon :)

      Poista
  8. Wau, todella upea tatska! Tuon kanssa kelpaa kuljeskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tulis vaan äkkkiä lämpöiset kelit, että vois vaihtaa pitkät housut lyhyisiin.
      Onneksi tulevan kesän "virkahousut" on sortsit ;)

      Poista