sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Ikioma häpeäpilkkuni - vai sittenkin wabi-sabi?

Tunnustan, kähvelsin päivityksen aiheen (taas) jonkun muun blogista, Repun blogista, niin kuin olen tainnut tehdä muutaman kerran aiemminkin. Oli vaan jotenkin niin, noh.. voisiko sano ajankohtainen aihe. Ainakin siltä osin, että aiheesta puhuttiin viime viikolla meidän Novellikoukussa.

Repu siis kertoi katsovansa usein tv:stä ohjelmaa "Remppa vai muutto" ja ihailevansa, miten hienoiksi ne kämpät niissä ohjelmiksi muuttuu. Ja ohjelmia muutamia kymmeniä kertoja katsoneensa kertoi.. Noh.. Jatkavansa tv:n katselua 😉

Repun blogikirjoituksesta kuitenkin tuli mieleeni meidän viimeviikkoinen Novellikoukku, jossa yhden novellin aiheena oli hyggeily, kotoilu, oleminen - mitä kaikkea tuo hyggeily tarkoittaakaan. Se kirvoitti keskustelun kuinka kiva olisikaan, kun kotona olisi AINA siistiä. Tavarat paikallaan eikä pölyä eikä villakoiria tai hiekkaa koskaan missään. Sehän olisi helppoa, kun mekin olemme jo kaikki sen ikäisiä, ettei ole lapsia; asumme joko kahden puolison kanssa tai yksin.
Mutta voi miten helpotti kuulla, että muidenkin kotona on läpikäytäviä paperikasoja, laatikollisia läpikäytäviä tai järjestettäviä tavaroita, siivottavia kaappeja. Keittiötkään ei ole kaikilla niin siistejä kuin olen kuvitellut (meillä yleensä, huom. yleensä!) keittiön pöytä on siisti, johtuen siitä, että sitä käytetään niin harvoin.., mutta tiskipöytä ei välttämättä sitten niinkään.. 😉

Kodin Kuvalehdestä (netistä) löysin viime viikolla sanaparin wabi-sabi. Se on japania ja tarkoittaa aitoutta ja epätäydellisyyden ja sekasotkun sietämistä.
"Wabi-sabin mukaan kauneus kannattaa etsiä ja löytää sieltä, missä sitä ei yleensä ole tottunut näkemään. Wabi-sabi-kodin kuuluu näyttää siltä, että siellä asutaan ja ihmiset viihtyvät siellä. Eli siltä kuin kenties teilläkin. Aamukiireessä petaamatta jääneet sängyt, mainospinot eteisen pöydällä ja puhdas pyykki, joka ei koskaan löydä tietä kaappiin, ovat nyt trenditietoisuuden – eivät sotkun – merkki."

Olen varmaan ennenkin pelästyttänyt - tai ilahduttanut - teitä tällaisella kuvalla, mutta Repun kirjoitus sai ottamaan taas kerran uuden kuvan.  Tässä minun "wabi-sabini" - jonka järjestän kyllä säännöllisin väliajoin ja joka on  tässä kunnossa nopeammin kun ehdin sukan vartta neuloa!  
Tuo muka-tyhjä tila on varattu läppärilleni, jota näin käyttäessä pidän sylissä, muutoin se viettää aikaa vieressäni tuossa sohvalla, mutta torkkujen aikaan sillä pitää olla oma paikka 😃  (Sohvapöytä on AM:n käytössä toisen sohvan edessä)
Tuo takana näkyvä kori on muuten kukkuroillaan lankaa.. Seiskaveikkaa ja Nallea. Kori saattaa näyttää pieneltä, mutta se on aika iso, kyllä sinne lankaa mahtuu.

23 kommenttia:

  1. Minä ainakin ahdistun näistä ns.edustuskodeista joissa kaikki on millilleen oikealla kohti ja sisustus harmonisen valkoista. Siistiä; kyllä,tyylikästä;ilmeisesti, kodikasta; no ei alkuunkaan =) en minäkään kaaoksesta pidä, mutta siitä että kotona näkyy siellä asuvien ihmisten sielu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, ei oikein tiedä missä ja miten uskaltaisi istua, tulee jopa melkein tunne, mihin katsoa, ettei vaan jo pelkällä katseellaan sotke ;)
      Ja..siivotaanko siellä heti kun me olemme lähteneet? Toki kahvi-/teetarjoilun jäljet korjataan pois, mutta.. Suoraan sanottuna meillä on yksi tuttava, joka on siivonnut kodistaan näkyviltä kaiken..hmm.."irtotavaran" ja aina kun hänelle soittaa, hänen täytyy/täytyisi siivota. Ja kuitenkaan siellä ei koskaan ole sekaista tms. Ei ole koskaan ollut.
      Tuon mun "wabi-sabini" järjestämiseen ei mene kuin n. 15 minuuttia kun otan itseäni niskasta kiinni, hyvä jos sitäkään, mutta kun suurin osa liittyy juurikin käsitöihin, niihin keskeneräisiin - tai juuri valmistuneisiin, joiden jälkiä en ole vielä ehtinyt siivota pois :D

      Siitä oli muuten myös puhetta, että olisi ihanaa, kun voisi palkata siivojan. Mutta ensin pitäisi siivota, että voisi laskea sen siivoojan kotiinsa ;D

      Poista
  2. Just katsoin Katsomosta, kun Maria Veitola yökyläili nimeltämainitsemattomassa perheessä, jossa on kaksi pientä lasta. Missää ei näy yhtää tavaraa, joka ei olisi tarkkaanharkitulla omalla paikallaan. Lastenhuonen on tiptop. Kaikki on valkoista ja tahrattoman kiiltävää. Valkoiset sohvat... Miten lapset elää tuolla? Onko lapset nostettu johonkin kaapin päälle liikkumattomiksi? Ihan hirveää!
    Meillä käy siivooja. Tavarat yritetään raivata niin, että siivooja pääsee siivoamaan esteettä joka paikkaan. Muuten ei siivota ennen siivoojantuloa. Huomenna on siivouspäivä.Ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saako ne lapset leikkiä ollenkaan? Tai missään muualla kuin omassa huoneessaan ja tunnin kerrallaan.. Kuulosti aika kauhealta.
      Kyllä meillä siivotaan, Riesa (ärsyttää käyttää sitä tekosyynä milloin mihinkin) vaan rajoittaa siinäkin, enää en jaksa siivota samalla tavalla kuin ennen.
      Ymmärrän, että teillä käy siivooja, joskus miettinyt, olisiko mulla, tai siis meillä mahdollisuus siihen.

      Poista
    2. Yhdessä kohtauksessa ohjelmaa näytettiin, kun lapsi kiukutteli vanhempien sängyllä ja valkea päiväpeitto oli kurtussa. Sitten kuvattiin jotain muuta. Hetken päästä kuvattiin taas kiukuttelevaa lasta sängyllä, mutta nyt päiväpeitto oli tiptop. Kuka viitsii kokoajan kulkea muiden perässä siivoamassa? Siinähän saa hermoromahduksen.
      Me maksamme itse siivouksesta. Saan siivouksen ilman arvonlisäveroa sairauden takia. Kyllä sinäkin saisit. Lisäksi siivouksesta saa kotitalousvähennyksen verotukseen. Sen saa kaikki, terveet ja sairaat.

      Poista
    3. En minä ainakaan jaksaisi kävellä kenenkään perässä siivoamassa - en jaksanut silloinkaan kun Poika oli pieni. Yritin kyllä opettaa senkin siivoamaan, ihan sen normaalin viikkosiivouksen ja sen sellaisen, kai tuo oppi :)
      Nyt kun sillä on se kissa, joka levittelee kissanhiekkaa tassuissaan ympäri pientä opiskelijakämppää, joutuu imuroimaan useammin.

      Poista
  3. Se valkoisuus on hirveää. En vaan koe moniakaan hienoina esiteltäviä sisustuksia pätkääkään kodikkaina. Joku sellanen ranskalainen keittiö, missä on iso tukeva puinen ruokapöytä, kattiloita ym. seinillä ja kivilattia ja uuni, ja ikkuna mistä näkyy ihana keittiöpuutarha - sellanen on lähinnä mun unelma. No kivilattia on kyllä epäkäytännöllinen. Mutta kyllä kodin pitää olla sellanen, ettei tarvi varoa koko ajan jättävänsä sormenjäljen johonki, tai hiuksen tai villasukan nukkapalleron. Iso pehmeä sohva ja paljon tyynyjä. Mieluiten puulattia ja -katto, seinissäkin saa olla maalaamaton puu esillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomessa kivilattia lattialämmityksellä on kerrassaan loistava, kaverilla oli sellainen koti lapsena, siellä aina fiilistelin kun oli lämmintä jalkojen alla, ja onhan se helppo siivota!

      Poista
    2. Kuulosti kodikkaalta. Meillä on ihan peruskerrotaloasunto, rakennettu alunperin kolmioksi, mutta ensimmäinen asukas purkanut yhden seinän, joten nykyään tämä on kaksio. Silloin kun Poika asui kotona, yksi huone oli tietenkin hänen ja läpitalon olevasta huoneesta tuli yhdistetty olo-makuuhuone - jollaiseksi se on jäänytkin :) Pojan huoneesta tuli työ-/askartelu-/harrastehuone.
      Kummallakin on oma sohva, paljon tyynyjä (arvatkaa kumman sohvalla on pöllöjä..) ja tietenkin lämpimät viltit torkkuja varten :D
      Pöllöjä siellä, pöllöjä täällä... Lisäksi vanhoja esineitä, mitä on "pelastettu" kirppiksiltä ja huuto.netistä :)
      Paljon turhaa tavaraa, mille ei ole mitään käyttöä eikä tarvetta, mutta "jos joskus olis paikka mihin nää kaikki mahtuis kunnolla" :D

      Ai niin, ja villakoiria meillä on myös!

      Poista
  4. Oon muotitietoinen! Oon muotitietoinen! Oon ihan wabi-sabi! Muutenkin tuo itämainen ajatusmaailma sopii mulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meille tuo japanilainen ajatusmaailma on varmaan tarttunut Pojalta, onhan se ollut puolet elämästään kiinnostunut siitä ja opiskelee nyt japanologiaa.
      Wabi-sabi on pop!

      Poista
  5. Mulla oli aiemmin tuo wabi-sabi -moodi käytössä;) Oli siistiä mutta tavarat hujanhajanpinoissa. Pakko myöntää että linnareissun jälkeen kuulun tuohon millimetriosastoon, johtunee siitä että siellä linnakkeessa ei ollut juurikaan mitään tekemistä niin sitten selli kiilsi ja vähät tavarat oli viivottimella vedetty.

    Sieltä se jäi päälle, mun pesä on aina lähes juuri siivotun oloinen. Astioitakaan ei juuri kerry sillä pyrin ruokaa tehdessä pesemään ne ruoanlaittokipot ja -kattilat saman tien, siinä kun ruoka on valmista ja lautasella jäähtymässä ehtii hyvin ne vähät pesaista, ei tarvitse käyttää astianpesuainetta kun ei jäämät ole kuivahtaneet kiinni.
    Normisiivouksen teen kahden-kolmen viikon välein, siinä välissä imuroin jos alkaa haukuntaa kuulua. Mulla on pölyallergia joten siksikin perussiistiä.

    Kun tuossa joulukuussa vielä intouduin kaapit tyhjentämään ylimääräisestä tavarasta, risoja kaiuttimia ym sälää niin nekin on järjestyksessä, nyt on tavaroita talossa jäljellä sen verran kun käytän, lähes kaikki ylimääräinen on hoidettu pois.Vaateitakin heittelin tuossa pari viikkoa sitten kovalla kädellä pois roikkumasta (ja ostin uusia kirpparilta;D).
    Mä olen niin hyggeilijä ja konmari ollut jo ennenkuin kukaan on termejä keksinytkään, varsinkin konmari huvitti koska olen sitä tehnyt about kakskyt vuotta ainakin. Onneks naapuri kuuluu tähän Kaikki millä voi olla käyttöä, säilytetään -osastoon, olen ostanut häneltä, dvd-soittimen, vedenkeittimen, tietokoneen, piuhoja..ties mitä. Nykyään kun tarvitsen jotain tuon tapaisia asioita tai pitää saada jokin tyyppi hoitamaan joku asia, kysyn ensimmäisenä häneltä. Rakastan mun naapuria<3
    Joskus muuten jätän vaatteita ihan tarkoituksella tuolien nojille ettei olisi niin steriilin näköistä;DD Mut es juopotteluillan jälkeen tölkit ja astiat kulkeutuu äkkiä keittiöön, en jaksa sellaista sotkua pitkään katsella. Lopuksi - Pitää olla sellainen ympäristö mihin on kiva herätä, oli se sitten särmä tai sotku, kunhan siellä on mukava fiilis, turvallinen olo ja sieltä ei heti tahdo pois/vedä kamaa sen kestääkseen(olen nähnyt sellaisia kaatopaikkoja etten yhtään ihmettele että asukas käyttää huumeita). Harrastan myös kavereiden luona siivousta, varsinkin jos on dopingia pelissä, mä vaan kysyn jos on sotkua että saanko siivota ja alan siivoamaan vastausta odottamatta. Kerran tuli niin kipakka kielto että tuumasin: -no mä sit tästä lähden, ei tällaisessa läävässä voi viettää aikaansa ja paukkasin tuohtuneena ulos, kaveri huuteli perään ja antoi siivota ja kun näki lopputuloksen niin kiitti vuolaasti. Elämä on=)

    Ai niin, aiheita saa ja pitää lainata sieltä mistä niitä saa!!

    VastaaPoista
  6. Nyt on varmaan kirjoitettava jo ihan oma kommentti :D
    Siis toki jokainen elää omalla tyylillään - en missään nimessä tarkoittanut, että ei saa siivota ja olla siistiä ja tavarat paikallaan. Sanoinko - ainakin oli tarkoitus! - että kadehdin sitä, kun ihmisillä on tavaroille paikat ja ne tavarat menee käytön jälkeen sinne paikalleen?
    Mulla on huono tapa: usein tavara jää siihen, missä lakkaan tarvitsemasta sitä.
    Meillä kun tiskataan, päätän aina vakaasti, että nyt sitä tiskiä EI KERRY, vaan astiat tiskataan aina HETI. Sitä kestää korkeintaan viikon, sitten jää päivän tiskit tiskipöydälle..Ja seuraavan. Ja oikeasti se risoo, koska meillä olisi aikaa hoitaa ne pois heti, kun se ei ole siitä kiinni, että olisi kiire.
    Tai pyykkien viikkaaminen. Nytkin on korillinen puhdasta pyykkiä odottamassa viikkaamista. Ja tässä mä vaan marisen. Laiska olen - ja kun otan sen pyykkikorin ja seison niiden pyykkien kanssa, on huono olo... Olen siis vielä vähän tyhmäkin :) Tarkoitan siis sitä, kun tiedän, että pääsisin helpommalla, kun tekisin asiat heti ja vähän kerrallaan.
    Ja ei, en ole ainoa joka meillä siivoaa, kyllä AM hoitaa osuutensa, mutta nuo tuommoiset "kevyemmät" hommat on mun mielestä minun osuuteni tässä taloudessa; AM tekee meillä ruuan ja hoitaa useasti myös kaupassa käynninkin, kun minä en halua sinne lähteä.

    Tästä tuli nyt vähän tämmöinen puolustuspuheenvuoro - ajattelin vain, ettei kukaan nyt missään nimessä luule, että kotona pitää olla sekaista ja tavarat levällään ja että meillä ei siivota lainkaan :)
    Jokaisella on toki lupa tehdä kodistaan sellainen, että siellä itse perheensä kanssa viihtyy <3
    Meillä voisi olla vähän parempi järjestys. Sanoo hän, ja menee viikkaamaan ne pyykit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Intouduin vähän jaarittelemaan. Juu, ei tarvi puolustella enkä minä syyttänyt, kerroin vain oman käytäntöni ja miksi niin on;)
      Joskus jää astiast tiskaamatta samantien ja sit niitä kertyy ja ne saattaa olla siinä toista viikkoa kunnes alkaa v...maan ja pistän hösseliks. On vain yksi allas ni jos siinä on sitä tavaraa niin ei sit mahdu edes vettä ottamaan ilman taistelua.
      Tavarat kyllä laitan takaisin aika äkkiä, olen huomannut että kun tavaralla on "koti" niin ne löytyy helpommon, mikään ole niin ärsyttävää kuin etsiä avaimia, puhelinta ym. Tosin sit jos ne ei ole "kotona" niin sit niitä saakin hakea...;O
      Pyykit saa joskus kuivua muutaman päivän jos ei huvita, sit ne alkaa lähteä ryhmä kerrallaan esim wc-ssä käydessä, ensin sukat, seur päivänä alushousut ja paidat viimeisenä ja kuivausteline kaappiin.
      Poikkeus täydellistää säännön;)

      Poista
    2. No höh - eihän tän nyt näin pitänyt mennä :) En mä sitä tarkoittanut, että sun tarvii puolustautua, mä en nyt taida osata asettaa sanojani oikein *pohtii ankarasti*
      Mutta siis; juurikin niin, että meillä jokaisella on omat tavat ja oikeastaan tämä on ollut minusta hyvää ajatusten vaihtoa.
      Ehkä se mun pohjimmainen pointti oli juuri se, että olisi kiva asua siistissä kodissa, jossa kaikki olisi paikallaan, mutta ei niin, että tarvitse koko ajan varoa; lasten niin kuin aikuisetkin pistäisivät lelut paikalleen leikin loputtua (esim. sukkapuikot, elokuvat, astiat jne) eikä jättäisi niitä käsistään siihen missä leikki loppuu - silloin järjestys säilyisi.

      Lelujen keräämisestä tuli mieleen tarina liki 30 vuoden takaa, kun Poika oli pieni ja leikki olohuoneessa pikkuautolla. Oli nukkumaanmenoaika ja olin jo pari kertaa kehottanut viemään lelut omaan huoneeseen, kunnes tuli se viimeinen "uhkaus":
      -Nyt jos ne lelut ei mene sinne lelulaatikkoon, se auto lentää roskikseen.
      Halveksuva katse, tyyliin oletko vähän tyhmä..
      - Höh, no eihän tällä oo ees siipiäkään!
      Että se siitä auktoriteetista...

      Pyykit on muuten viikattu, KAHDEN viikon lääkkeet doseteissa.. "häpeäpilkkuani" katselen ja aloitin kyllä. Auttaisko iltakahvi sen kanssa?

      Poista
  7. Meillä on periaatteessa siistiä, mutta läjiä kertyy, varsinkin postista.

    Mulla on kirjoituspöydällä erilaisia kirjaläjiä sun muuta, lankojakin riittää mutta ne on omissa laatikoissaan :P Olohuoneen pöytä on se, mistä mies meillä eniten valittaa, vaikka vähiten siinä istuu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on yksinkertaisesti liikaa tavaraa. Jos olisi kuin Su'ella; vähemmän tavaraa, olisi paljon helpompaa siivota ja helpompi pitää tavarat paikoillaan.
      Mä rupean vakavasti harkitsemaan... mutta MISTÄ mä voin luopua? Mä olen jo luopunut melkein kaikesta, mistä voin. Jäljellä on enää ylimääräiset vaatteet... Hmm.... :D
      AM:stäkään en aio luopua ;)

      Poista
    2. Meillä kahden vanhuksen kuolema peräkkäisinä vuosina aiheutti tuskaisan tavaravyöryn, jota vieläkin selvitellään. Autotalli ja toinen varasto ovat täynnä appiukon sekä äitini jäämistöä.

      Poista
    3. Meillä on tavaran "tallettaminen" vähän kai sukuvika - ja vielä molemmilla :D

      Poista
    4. Olen alkanuty himoitsemaan sitä ilmanpainemittaria minkä täällä esittelit, mun tavarat on joko ihan turhakkeita, koristeita tai sit niillä on jokin käyttöfunktio.

      Poista
    5. Ei muuta kuin metsästämään :)
      Kyllä niitä jostain vielä löytyy. Tori.fi tai huutonet - sieltä AM:kin tuon meidän mittarin löysi.

      Poista
  8. Päivän Kamala luonto IS
    https://www.is.fi/kamalaluonto/ ;D

    VastaaPoista