perjantai 19. tammikuuta 2018

Viikonlopun reissu

Viikonloppuna olin reissussa. Oli taas vuoden ns. pitkä kokous. Kuski tuli hakemaan puolen päivän maissa ja ihan ensimmäisenä kävimme syömässä. Samassa kiinalaisessa ravintolassa kuin viimeksi tavatessa syksyllä. Kassa kysyi taas molemmilta "tavallinen vai eläkeläinen". Nyt saatoin vastata ihan hyvällä omalla tunnolla "eläkeläinen", vaikken ihan kokonainen eläkeläinen olekaan 😜

Matkaan oli varattu aikaa riittävästi - olin vain unohtanut sanoa, että pitää varata myös "eksymisvara", tai ehkä oikeammin "oikaisuvara"..  Jostain syystä nimittäin meillä kuskini kanssa on tapana tehdä yksi ylimääräinen lenkki, yrittäessämme oikaista. Joku voisi siis sanoa, että me eksymme.
Me löysimme perille. Tai ainakin melkein...Ajoimme vain ensin väärän mökin pihan. Mutta eihän sitä eksymikseksi lasketa, eihän? Katseltiin vaan vähän paikkoja. Tosin olisi nähnyt paremmin, jos olis ollut vielä valoisaa 😜  Mutta jo toisella yrityksellä löydettiin perille.

Mökissä oli pöytä katettu ja ruoka odottamassa eli odotimme vain muita saapuviksi. Sillä aikaa jaoimme nukkumapaikat. Olin ajatellut, että saisin nukkua alakerrassa, mutta kun olin ainoa nainen porukassa niin mut häädettiin yläkertaan. No ei se sinänsä haitannut - sain TOSI ison tilan ja kuusi sänkyä itselleni. Olisin voinut vaihtaa vaikka keskellä yötä petiä, jos olisin halunnut. En vain tykkää mökkien rappusista, ne on yleensä liukkaita ja kapeita - siis pieniä jalalle. Niin nekin, mutta selvisin niistä silti.

Ruokailun jälkeen ruvettiin kokoustamaan; osa asioista hoitui nopeasti, osaan jumituttiin kiinni pitkäksi aikaa. Jossain vaiheessa miehet lähtivät saunaan, minä kaivoin sukankutimen esiin ja viihdytin itseäni sillä 😜😜

Mukana oli myös yksi koottava frisbeegolfkori. Miesten tultua saunasta alkoi pohdinta: "Tuo varmaan pitäisi kasata", "Pitäisköhän toi kasata", "Kyllä toi varmaan tarttis kasatakin.." Nih. Tarttis varmaan. Kasata. Kuuntelin sitä jonkun aikaa ja totesin, että niin se varmaan pitäis kasata. Menin laatikolle ja rupesin avaamaan sitä. Siihen sain vähän apua, sitten komensin viemään sakset pois ja purin osat laatikosta pois. VIISI miestä istui kuka missäkin ja katseli ja ihmetteli - yritti antaa välillä neuvoja - kun kasasin sitä koria. JA KASASIN SEN 😜😜 Totesin vain, että "Krhm, olenhan mä sentään autonasentajan tytär, nyt hiljaa" ja jatkoin kasaamista.


Noiden ketjujen ripustamisessa sain ja otin vastaan apua - ne nimittäin ovat aika painavat ja tuon punaisen lipun "tikkuineen" asensi joku lopuksi paikalleen.

Että semmoisen pikku ilta-askareen suoritin aikani kuluksi
😜😜


Kokousta ei enää sinä iltana jatkettu, höpöteltiin kaikenlaista muuta. Ja vaikka ollaan "opeteltu" tuntemaan toisiamme jo yli kymmenen vuotta, opimme toisistamme lisää hauskalla tavalla:

Finlandia -hymni
Ville Tuomi: Nocturne:
Jorma Kääriäinen: Länteen Itään
Lordi: Hard Rock Hallelujah
Uriah Heep: Come Away Melinda
Jenni Vartiainen: Muruseni
Johanna: Ei sovi mun selkääni enkelin siivet
Metallica: Nothing else matters
Simon & Garfunkel: Sound of silence
Markku Aro: Jos luoja suo
Uriah Heep: Rain

Jokainen vuorollaan valitsi kappaleen ja kun kaikkien biisit (kierros kerrallaan) oli soitettu, kerrottiin, miksi oli valittu juuri se biisi.
"Tiskijukkamme" soitti illan päätteeksi Päivänsäteen ja Mennikäisen ja ihan viimeiseksi tv:n lastenohjelmasta tutun Nukkumatin 😜

Aamulla kun kömmin yläkerrasta alakertaan, oli alhaalla "turvamies", etten vaan putoa ja satuta itseäni: huolehtivia Ystäviä siis on, mitä siitä yhdestä.. Ja aamupala puuroineen oli valmiina ja katettuna, vaikka vasta oli alakerrassakin herätty!

Aamupalan jälkeen hoidettiin kokous loppuun ja valmistauduttiin kotiin lähtöön; muutama frisbeegolfheitto pihalla ja sitten kukin suuntaansa.
Minä jouduin jäämään paikkakunnalle odottamaan junaa, onneksi sain kaverin seurakseni niiksi pariksi tunniksi. Paikkakunnan rautatieasema nimittäin oli TOSI ankea!
Kahden ja puolen tunnin junamatka meni nopeasti, vaikka en mitään ihmeellistä tehnytkään; istuin vaan ja kuuntelin musiikkia 😜
Kun pääsin kotiin, otin torkut lämpöpeiton alla ja AM herätti taas lääkkeiden oton lisäksi nukkumaan 😜😜

Semmoinen reissu. Tuli taas pitkä tarina, mutta tulipa kerrottua koko reissu kerralla. Olen siis osannut olla kiltistikin, vaikka käsityöskerhossa olinkin ilkeä lapsille....



8 kommenttia:

  1. Teillä on ihana porukka, mä sain silloin kerran ikimuistoisissa "melatansseissa" sen tuta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D
      Tuossa porukassa on kyllä "turvallista" olla <3 - sen olen saanut kokea.

      Poista
  2. Ainoa nainen porukassa kasaa korin?? Loistava jengi, mä haluun mukaan! Oliks tuo Johannan biisi sun?...hämärä muistikuva....
    Mun biisi olisi ollut Led Zeppelin - Dazed and Confused, sen alaspäin laskevan riffin takia, soittaa sujen sielunkieliä... .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Olenhan autonasentajan tytär" :D Oikeasti olen, ja ollut pienenä isän apuna, silloin kun autoja vielä pystyi itse korjaamaan.

      Ja tunnustan, Johannan biisi oli toinen mun biiseistä :)
      On jännä miten erilaisista syistä kukin valintansa teki - kuten sinäkin.
      Täytyy käydä kuuntelemassa tuo sun valintasi.

      Poista
  3. Mukava matkakertomus. Kiitos siitä!
    Mukavaa viikonloppua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - kiva kun jaksoit lukea koko pitkän höpötyksen ja tykkäsit :)

      Mukavaa viikonloppua myös teille!

      Poista
  4. Hauska matkakertomus :)

    Mä varmaan kans saisin sellaisen kasaan, kun tuppaan tekemään enkä miettimään :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - on kiva kun tykkäsit mun lörpöttelystä :D

      Kyllä meistä naisista "voimaa" löytyy, niin fyysistä kuin henkistäkin, kun tarvitaan, me ei turhia vikistä ;)

      Poista