lauantai 2. joulukuuta 2017

Perjantai, parempi päivä, vaihtui lauantaiksi

Hups, perjantai vaihtui taas huomaamatta lauantaiksi, tarkoittaa siis sitä, että pitäisi mennä nukkumaan. Jo ihan senkin takia, ettei aamu olisi niin vaikea ja että huomenna saisi vihdoinkin jotain aikaiseksi. Jollain saralla.

Ensin kuitenkin kiitän teitä tsemppikommenteista - ihanaa tietää, että olette siellä ja pidätte peukkuja lähetätte lämpimiä ajatuksia, kun ottaa päähän ja tekisi mieli hyppiä tasajalkaa ja hakata päätä seinään ja siinä välissä itkeä ja huutaa kollohuutoa. Vaan mitäpä ne auttaa, itsensä siinä vain satuttaa...
Suututtaa ja keljuttaa ja kaikkea mahdollista vieläkin, mutta minkäs teet - tilanne ei siitä korjaannu, on vain odotettava, että voi taas tehdä seuraavan liikkeen, mikä se sitten onkaan.

Hyviäkin uutisia on, ei kaikki sentään ole mennyt päin seiniä: soitin tänään kysyäkseni hlökohtaisesta avustajasta, mikä mahtaa olla sen tilanne, kun laitoin uuden hakemuksen ensi vuodelle niin myöhään. No, hakemusta ei ole vielä virallisesti käsitelty, mutta koska tilanne ei ole muuttunut miksikään, niin virkailija jonka kanssa puhuin, sanoi että asia on kunnossa ja saan avustajan myös ensi vuodeksi 👍👍
Hän kirjaa puhelimessa käymämme tiedot ylös eikä uutta työsopimustakaan tarvitse tehdä, asia on sillä puhelulla kunnossa. Jossain vaiheessa ensi vuoden puolella joudumme käymään asiaa läpi joka tapauksessa (kuntayhtymä blaa blaa blaa - asia josta tuli kirje jo kesäkuussa 😊), mutta se ei vaikuta asiaan kuin korkeintaan parempaan suuntaan. Hyvä niin. Joululahja sekä minulle että avustajalleni.

Äitirakkaalle käytiin ostamassa tänään joululahja - Siskorakkaan kanssa ostettiin se puoliksi, eli siis ostettiin se meidän molempien perheiltä. Vietiin se sitten saman tien perille, jotta hän saa sitä ruveta kasailemaan ja tekemään joulusiivoa 😊.

Kävin myös siellä Meidän Kirjaston 70-vuotispäivillä. Ne kuvat unohdin ottaa. Tai oikeastaan en ehtinyt, kun tulikin vähän hoppu, aikataulu vähän muuttui sen joululahjan kanssa - sitä kun ei voinut jättää autoon, ettei se kosteutta. Mutta sain sieltä tällaisen:

Ja sitten kun kotimatkalla käytiin kaupassa niin.... olin jo unohtanut koko pöllön olemassaolon 😊 No arvaatte varmaan kuinka siinä sitten kävi... Nii-in, yksikin mies jolta pyysin anteeksi kun tötteröin edessään, katsoi aika pitkään eikä sanonut YHTÄÄN mitään. En edes tajunnut miksei. Autossa vasta tajusin.. Samoin postissa sain vähän kummia katseita kun oli pitkä jono.  No, toisia lapsettaa ja toisia ei 😊😊


Ja sen piponkin sain vihdoin viimein valmiiksi! Vähän jouduin sitä vielä purkamaan ja muutaman kerroksen lisäämään ennen kavennuksia, sitten vielä venytin sitä prässätessä. Ja se venyy vielä käytössä, toivon niin. Edellinen venyi... Ja se vähän harmittaa, että lehdet oikeasti meni "väärään" järjestykseen, ei niin kuin AM olisi halunnut, mutta sanoi sen kelpaavan. Oli se urakka, vaikken olisi uskonut!


Tämmöinen siitä sitten lopulta tuli. Toista en tee 😊

Englannin tuliaiset saatiin tänään samalla kun vietiin Äitirakkaan joululahja. Paljon teetä 😊 Mutta sitä oli pyydettykin. Prinsessan koulukuva ❤ Ja minä sain ihanan pienen...arvaatteko? No pöllörepun 😊 Näette kuvan myöhemmin, nyt en enää jaksa nousta kuvaamaan sitä.
Ja kirjeen Prinsessalta ❤❤ Itse "kirjoitetun" Siinä luki minun nimeni ja selvästi osoite mihin se pitää toimittaa: Suomeen ❤ 


Niin. Siellä työterveyslääkärilläkin kävin. Käynti sujui ihan hyvin. Niin kuin kerroin, hän on hyvä lääkäri. Kerroinkin sen hänelle: siellä on hyvä käydä, on tunne, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi, eikä ole vain yksi potilas jonossa "no paljonko sitä sairaslomaa pitäisi kirjoittaa ja mitäs lääkettä olet vailla".  Tosin sairaslomatodistukseen tuli väärä diagnoosi..onneksi huomasin sen ennen kuin lähdin sieltä, se oli ihan vain näppis- tms. virhe. Hän tottakai korjasi sen heti samantien, koska se on äärimmäisen tärkeä tässä tilanteessa.
Palaamme hänen kanssaan yhteyksiin varmaan taas ensi tai seuraavalla viikolla.

Vaan nyt on mentävä nukkumaan. Tai ainakin lukemaan tontuista 😏😏













22 kommenttia:

  1. No jopas oli Pöllöllä muksas päivä, vahteeks=) Mitä on Kollohuuto??
    uusi osoitteeni: https://jolkottelee.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kollohuuto,itse asiassa en ole ihan varma mistä tuo sana on sanavarastooni eksynyt :D Mutta se on siis ääneen itkemistä, semmoista mikä pahimmillaan kuuluu naapuriin asti :D :D

      Kiitos :)

      Poista
    2. Itkupotkuraivareiksi kutsun minä :)

      Poista
    3. Sellaiset sain kesällä - ihan oikeasti :) Tilannetta oli kuulemma takanani seurattu kuin tennisottelua :D

      Poista
  2. Hyviä asioita paljon. Eiköhän tästäkin tule hyvä päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulee, tulee hyvä päivä, kunhan ei ota yhteen AM:n kanssa ;)

      Poista
  3. Hienoa, että avustaja- asiasi ratkesi noin kivuttomasti. Minun on turha haaveilla moisesta. Meidän vammaispalvelun kanssa saa aina vääntää joka asiasta.
    Mukavaa lauantaipäivän jatkoa sinulle ja AMlle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuohon avustaja-asiaan on syynä varmaan ainakin pari asiaa: meillä on useampi virkailija jotka asioita hoitaa, kaupunginosien mukaan ja meillä on ollut onni saada, ainakin minun mielestä ja minun onnellani - aivan ihana (kaima, tietysti) virkailija, häneltä löytyy empatiaa ja sympatiaa. Yksi asia on ehkä se, että kun meillä on tuo hyvinvointikuntayhtymä -systeemimuutos meneillään, niin se vaikuttaa tähänkin: kerroinhan jo kesäkuuussa saaneeni kirjeen, että ottavat yhteyttä ja tarkistetaan tilannetta. Ei ole kukaan ottanut yhteyttä. No, hän nyt sanoi, että ottavat yhteyttä ensi vuoden puolella :D

      Poista
  4. Hieno pipo! Ei oo semmosta helppo tehä, vaikka luulis. Pari oon tehny (ilman mitään kuvioita) ja hermo meni moneen kertaan.

    Onnea avustajan jatkosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja kiitos :)

      Kirjoneule useammalla kuin kahdella värillä on mulle mahdotonta, siksi piti lopulta tehdä silmukoita jäljentämällä. Ja tuo yks on niin isopäinen, että... :D No, oon kerran aikaisemmin tehnyt sille pipon toisenlaisesta puuvillalangasta ja se onnistui hyvin, mutta en tiedä, mikä tuossa nyt tökki ja tökki. Tai no tiedänkin: kun ei tää oma pää toimi niin kuin ennen, niin se vaan ei onnistunut. Mutta hyvä kun se kelpaa käyttöön, se on pääasia :)

      Poista
  5. Onnittelut piposta ja pöllöstä sekä avustajasta :)

    VastaaPoista
  6. Hyviä asioita ja se on hieno juttu se!
    Sun täytyy mennä tuon pöllön kanssa - tai kuvan, koska se taitaa olla jo pesty pois - tatuointiliikkeeseen ja otattaa ittelles sellainen pieni pöllö vaikkapa olkapäähän tai nilkan seutuville.

    Se olisi vähän niinkuin toteemieläin ja toisi näin ollen hyvää onnea ja katsois muutenkin että asiat menee oikein :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöllö hoitaa - ja pöllö ei anna periksi!

      Tuota....totta puhuakseni...mulla on jo kevääksi aika varattuna.. pöllölle :D Ei siitä ihan tuollainen tule, vähän "todellisempi". Laitan kuvan sitten kun se on tehty.

      Poista
    2. No hittolainen!
      Tosi hieno juttu koska tänä päivänä ihan turhaan arvostelllaan tatuointeja, tai oikeastaan on aina arvosteltu mutta ne ovat mun mielestä hyviä moneen tarkoitukseen; niillä voi kunnioittaa jonkun itselleen tärkeän muistoa, niillä voi osoittaa luonnettaan/ajatusmaailaansa/maailmankatsomustaan ilman että sitä tarvitsee alkaa erikseen selittämään ja ne nyt ovat vaan niin hiton kauniita kun ne teettää oikeassa paikassa.
      Itselläni on pari ja tuttaviini kuuluu niiden tekijä, nainen joka on tehnyt tatuointeja lähes koko ikänsä (on vanhempi rouva, sitkeä pakkaus joka selätti mm. syövän) ja hänelle kun alkaa kertomaan millaista tatuointia on ajatellut, niin hän siinä samalla - ikäänkuin ohimennen - piirtää sen valmiiksi ja yleensä tämä ensimmäinen luonnos on jo paljon parempi mitä ikinä osasit kuvitellakaan! :)

      Suoraan sanottuna kahdehdittavaa ammattitaitoa.
      Mulla on myös säästöprojekti menossa koska ajattelin että jos sais alkukesästä teetettyä sellaisen vähän isomman työn.

      Poista
    3. Mulle kävi 20 vuotta niin, että halusin sellaisen pienen, n. tulitikkulaatikon kokoisen tatuoinnin nilkkaani, kaksi delfiini jotka hyppäävät merestä. Tekijäksi oli valittu ystävä joka oli.. miten sitä kuvailisi... hän on nuorempi kuin minä ja AM ja oli nuorena poikana viettänyt paljon aikaa meillä - niin ettei tarvinut viettää aikaa kaupungilla huonoissa porukoissa. Ja lopulta sai toteuttaa unelmansa: tatuointistudion. Mun tatuoinnin tuloksena oli lopulta toisessa pohkeessa hänen suunnittelemansa orkidea. Se on yksivärinen, silloin musta, nyt jo haalistunut. Paikka on hyvä, väri on hyvä. Niin kuin uudenkin. Molemmat saa tarvittaessa piiloon: housuilla tai sukkahousuilla. Mutta ne saa myös näkyviin, joka on toki myös niiden tarkoitus.
      Yksi myös mitä olen miettinyt, mutta se on vielä todellakin ihan vain ajatuksen tasolla. Ehkä joskus. Koska tästä Riesastani en koskaan tule eroon pääsemään, olen miettinyt, josko - niin kuin aika moni on jo tehnyt - ottaisin toiseen käteen Epilepsy -tatuoinnin. Silloin ei tarvitsisi miettiä, onko ranneke varmasti mukana tai näkyykä se kellon alta tms.

      Poista
    4. Tuo idea kuulostaa hyvältä ja on mielestäni myös tärkeä siksi, ettei kukaan ota huvikseen sellaista joten uskon että tarvittaessa se todellakin toimisi informaationa ja nopeuttaisi avun saamista.

      Silloin kun vielä olin naimisissa, niin vaimo veti ranteensa auki - kirjaimellisesti, sillä käden luut näkyivät ranteesta kyynärtaipeeseen asti ja hääp meinasi kuolla. Muistan ikäni kun seisoin osin maksoittuneessa verilammikossa ja puhuin hätäkeskuksen ihmisen kanssa....
      mutta joo, hän otti sitten myöhemmin tatuoinnin tähän käteensä juuri tuolla naisella josta ylempänä mainitsin ja tatuointi on sellainen että sen runkona on tavallaan oksa jossa varressa kasvaa okapiikkejä ja tästä runkona toimivasta oksasta haarautuu kolme pienempää oksaa jolla kullakin on pieni enkelivauva vaippoineen ja pikku siipineen, jokainen eri asennossa (yksi istuu, yksi on pylly pystyssä ja yksi muistaakseni kurkottaa jotain) ja vaikkei tatuointi kuulosta tässä miltään, niin se on tosi hieno ja vaikka tatuoijat eivät yleensä lätkää arpien (koska kudos on kuollutta) päälle, niin tämä on tehty ja peittää jumalattoman ison arven täydellisesti.

      Se on kyllä niin hieno että mä taidan ottaa samanlaisen.

      Poista
    5. Kuulostaa kauniilta tatuoinnilta - vaikka tarina sille onkin surullinen.

      Tuo meidän "luottotatuoija" tekee kanssa ihan mielettömän upeita kuvia; mulla on pari hänen tekemäänsä hiilipiirrosta tuossa kirjahyllyn päällä odottamassa kehyksiä - pöllöjä tietenkin :D
      Pitäisi ottaa kuvat niistä ja näyttää teille ne. Kuvat on numeroitu, niitä taitaa olla vain 20 olemassakaan, mulla on kuvat jostain aika alkupäästä.

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Keski-äkäistä rouvaa lapsettaa ;)
      Ensin se kaiveli esille Noita Nokinenän joulu-cd:t, joita on kiva kuunnella samalla kun tekee Sue'lle lapasia, ja sitten se kävi hakemassa kasvomaalauksen kirjaston 70-vuotissynttäreiltä :D
      Mitähän se työterveyslääkäri muuten ois sanonut, jos oisin mennyt tuo poskessani vastaanotolle...? Vitsit, kun kävin ensin siellä ja vasta sitten kirjastossa :D

      Poista
    2. Meillä on myös nokinenän levyt!! Mainioita.

      Poista
  8. Onpa hyvä, että laitoit kuvan poskestasi, tunnistamme sinut nähdessämme! Jos katoat, on hyvä tuntomerkki avuksi, ilmoitetaan myös uutisissa: Kadonnut taitava käsityöläinen, poskessa pöllö, palautettava välittömästi, A-M odottaa ja blogiystävät! Hyvää alkanutta joulukuuta ja ihania uutisia kerroit, iloitsemme puolestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi - pitää muistaa aina kirjastossa käydessä, että korjaavat pöllöä, ettei se pääse häviämään poskesta :)
      Ihanaa kuulla, että iloitsette kanssani - hyvää alkanutta joulukuuta myös teille!

      Poista