lauantai 21. lokakuuta 2017

Terveiset Mikkelin Kyyhkylästä

Viikko Kyyhkylässä on takana.
Samalla rentouttava, mutta myös uuvuttava.
Paljon naurua, mutta vähän myös itkua.
Vertaistukea. Ymmärrystä jopa puolesta sanasta.
Vanhan tiedon kertausta (itselle), mutta paljon uuttakin tietoa, miten elää tämän Riesan kanssa.
UPEA RYHMÄ - kotiintuomisina uusia ystäviä, paljon hyviä muistoja.

Kyyhkylä paikkana on hieno. Vanha kartano, jonka historiasta voi käydä lukemassa Wikipediasta
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyyhkyl%C3%A4). Hotelli Rustholli mukavine huoneineen ja respan tyttöineen ja viihtyisänä aulana, jossa mekin vietimme aikaamme iltaisin jutellen: välillä jatkaen päivän vakavammista aiheista tai niistä jotka saivat vatsalihakset kipeiksi. Kyllä, uskokaa tai älkää, vatsalihaksetkin löytyivät, ja paljon muita lihaksia 😊😊

Kuntoutuskeskus on erikseen ja sieltä löytyy vaikka mitä: erilaisia luentosaleja, jumppasaleja, kuntosali, terapia-allas vesijumppaa varten (siellä en käynyt), rentoutushuone tähtitaivaineen - tähdet vain oli tällä kertaa sammuneet, mikä toisaalta oli meidän ryhmän kannalta ihan hyvä.

Siellä asuu vakituisesti sotainvalideja, mutta siellä on jatkuvasti erilaisia kuntoutus- ja sopeutumisvalmennuskursseja; kuten nyt tämä meidänkin kurssi.
Nälkää siellä ei tarvitse nähdä 😊: aamiainen, lounas ja päivällinen, ja iltapalan saa itse koota ja ottaa mukaan hotellihuoneeseen. Useimmissa huoneissa on mahdollisuus keittää teetä ja lämmittää jotain mikrossa.

Yhtenä iltapäivänä istuttiin rantasaunalla juttelemassa tästä meitä yhdistävästä sairaudesta, torstaiaamupäivän ihanassa auringonpaisteessa kävimme fysioterapeutin kanssa ulkona raikkaassa ilmassa kävelyllä. Saimaa liplatteli ihan siinä katseen ulottuvilla.

Liikunnanohjaajaopiskelijat peluuttivat meillä mölkkyä ja boccia, sitten jumppasimme, venyttelimme ja kokeilimme myös faskiaa - se oli mulle ihan uutta. Mielenkiintoista ja ehkä sellainen kova pallo sitä varten tarvitsee hankkia 😊

Alueelta löytyy myös päiväkoti ja Navettagalleria; vanhaan navettaan tehty kierrätystaiteen näyttely - se kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Kyyhkylään menee 😊😊

Henkilökunta on ystävällistä. Me tapasimme siellä sairaanhoitajan, psykologin, useampikin fysioterapeutti sekä Mikkelin keskussairaalasta vieraileva neurologi. Meillä oli oma sairaanhoitaja, joka piti meistä huolta ja piti meille jokaiselle oman "puhuttelun" 😊
Tehtiin tavoite viikolle ja viikon lopussa katsottiin kuinka oltiin tavoitteisiin päästy.

Suosittelen ehdottomasti lähtemään sinne, jos vain mahdollisuus tarjoutuu - itse olen valmis lähtemään sinne uudestaan milloin vain.

Eilen (perjantaina) iski sellainen "viimeisen päivän syndrooma": väsynyt, haikea, uupunut, kiire kotiin. Toisaalta ei olisi halunnut erota uusista ystävistä, toisaalta halusi pian kotiin. Toisaalta olisi vielä halunnut jatkaa niitä keskusteluita ja kokemusten jakamisia, toisaalta tuntui, että oli oli jo sanonut kaiken. Mutta oli myös jo uupunut. Yllättävän uuvuttavaa on istua - vaikka liikuttiinkin - ja kuunnella, vähän niin kuin "opiskella", vaikka nukkui hyvin ja pitkät yöunet.

Tästä päivityksestä tuli pelkkää tekstiä - teen toisen päivityksen, johon laitan ne muutamat kuvat joita itse otin paikan päältä. Muutenhan kuvia tuosta hienosta paikasta löytyy tuolta Kyyhkylän sivuilta 😊


8 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanalta viikolta! Vertaistuki on sitä parasta, mä tiedän <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikko oli ihana. Avoimin mielin kun sinne meni, vaikka jännittikin, minkälainen ryhmä vastassa olisi. Meitä oli seitsemän henkeä, kuusi naista ja yksi mies. Eri puolilta Suomea. Erilaisia tarinoita. Mutta silti samanlaisia niin, että ymmärsi tosiaan vaikka puolesta sanasta toisen ajatuksen.
      Ja sen lisäksi, että itse sai paljon, jäi itselle tunne, että onnistuin ehkä jopa antamaankin muille jotakin. Hyvä tunne.
      Ja naurun lisäksi ehkä parasta oli se, että saattoi itkeä ilman häpeää, ilman nolostumisen tunnetta, silloin kun siltä tuntui.

      Poista
  2. Kiva kuulla, että kuntoutuksesi oli antoisa ja sait siitä paljon irti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti ehdottomasti lähteä ja jos vaan joskus on mahdollisuus lähteä uudelleen jonnekin, niin olen valmis lähtemään.

      Poista
  3. Kuntoutukset on aina mukavia. Parasta on se vertaistuki.
    J uusi sana "faskia".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vertaistuki oli sitä parasta. Puolesta sanasta toinen tiesi mistä puhut.

      Faskia oli sellaista..hierontapisteiden ja hierontaa kovalla pallolla: jalkapohjissa, pohjissa, kankussa. Muun muassa. Ne oli jotain...hmm..lihaskalvoja? Tms.
      Mulla esim. vasemman jalan pohkeessa, alaosassa, oli tooooosi kipeä paikka, siellä kun sitä palloa pyöritteli niin ai että.... vaan kyllä se siitä alkoi helpottamaan, pikkuhiljaa :D

      Hih. Sainpa uuden sanan teille minäkin :D :D
      Pitäiskö oikein tehdä oma sivu "Uudet sanat"?

      Poista
    2. Minun faskiakalvoja on käsitelty fysioterapiassa faskiaraudoilla. Raudat on hurjannäköiset vempeleet, mutta onneksi niitä ei näe itse, kun makaa mahallaan ja selkäpuolta käsitellään.

      Poista
    3. Hui, olipa hurjan näköisiä vekottimia!
      Mutta tekee varmasti ihan hyvää, sillä se pallokin teki, kun vaan se pahin "kipu" hellitti. Esim. pohkeet on mulla muutenkin arka paikka, ja kun se pohkeen etsitty kohta löytyi niin...huh huh :D Vaan kyllä se siitä helpotti hetken päästä.

      Poista