tiistai 15. elokuuta 2017

Loppukesän iloja

Elokuu on puolessa välissä ja aurinko paistaa. Tai ei se nyt enää tähän aikaan paista, laskee juuri taivaanrannan taa, mutta paistoi koko päivän, kuten kesäpäivänä kuuluukin.
Ei ole syksy vielä, vaikka syksyn juttuja monet jo suunnitteleekin.

Aamupäivällä kävin hammaslääkärissä. Hampaat oli kunnossa, reikiä nolla. Mutta kun vihloo. Vihloo hammasta jolle on tehty juurihoito eli ei pitäisi vihloa. Höh. Kiltti hammaslääkäri hioi hammasta tai oikeastaan sen paikkaa, matalammaksi, josko se auttaisi.
Ja sanoi, että ikenet on sieltä täältä vähän karkuteillä, niitä voisi koettaa parannella jättämällä fluorihammastahnaa hampaisiin. Eli ei huuhdota hampaita hammaspesun jälkeen.
Mutta ei se tunnu auttavan, se hionta. Vihloo vähän vieläkin. Pitää kuulostella viikon verran ton hammastahnan kanssa. Sitten jos ei auta, mennään päivystykseen. Ei auta itku markkinoilla.

Hammaslääkäriltä kävelin meidän taloyhtiön huoltoon, viemään yhden tärkeän paperin.
Kävelin Pojan vanhan päiväkodin ohi. Tai siis sen paikan ohi, missä ennen oli päiväkoti. Nyt siinä näytti tältä:

Päiväkodissa oli neljä eri ryhmää. Kaikkein pieninpien ryhmä oli Käpylaakso, sitten oli kaksi vähän isompien ryhmää; Mustikkamäki ja Puolukkanotko. Eskarilaisten ryhmä oli Kaarnankulma.

Kun mun oli aika lähteä töihin ja Pojan päiväkotiin, käytiin ensin tutustumassa, paikkana pienimpien ryhmä, Käpylaakso.  Tutustumispäivään valmistauduttiin ja pukeuduttiin hyvin: suorat housut, kauluspaita, kravatti ja velourtakki (sellainen neuletakin mallinen) 😊
Omaansa on tietenkin pakko kehua: päiväkodin tädit, ja tytöt olivat kerrasta myytyjä ❤
Ja kun vielä osuimme ruoka-aikaan ja Poika syötyään vei ruoka-astiat paikalleen ilman kehoitusta, pisteet vain nousivat 😊. Poika oli kaikkien kaveri, oma-aloitteinen ja kiltti. (Niisk)

Kasvettuaan Poika siirtyi Käpylaaksosta pariksi vuodeksi isompien ryhmään Puolukkanotkoon ja sieltä sitten eskarilaiseksi Kaarnankulmaan. Ja lopulta sitten melkein viereen kouluun kuudeksi vuodeksi. Päiväkoti oli hyvä paikka: vielä ekalla luokalla kun hän käveli koulusta kirkolle ip-kerhoon ja matkalla sattui onnettomuus juuri päiväkodin kohdalla ja onnekseen ystävällinen mies osui kohdalle ja vei hänet päiväkotiin saamaan ensiapua, muistivat vielä Pojan ja löysivät mun yhteystiedot ja soittivat hätiin. Vahinko oli niin paha, että ensiapuun piti lähteä silläkin kertaa.

Näin surulliseltä näytti päiväkodin surullinen portti tänään - portti jolla odotettiin hakijoita aina iltapäivisin:

Kotiinlähtö oli helppoa, jos kaverit oli jo lähteneet 😊
Mutta jos Poikaa haettiin ensimmäisten joukossa, sai kyllä käyttää kaikki keinonsa, että päästiin portista ulos ilman suurempaa tappelua 😊

Tänään alkoi taas kirjaston käsityökerho. Ensimmäisessä tapaamisessa meitä oli 17 innokasta neulojaa ja virkkaajaa 😊 Kaksi uuttakin, joista toinen, hmm... syntyperänsä jäi kyllä nyt mulle epäselväksi, mutta kiinalainen, thaimaalainen, japanilainen... jostain sieltä päin. Olimme todella iloisia hänen tulostaan, siitä että hän uskalsi tulla ventovieraaseen joukkoon, vieraan kielen pariin. Hän opiskelee kyllä suomea, mutta ei vielä osaa kieltä juurikaan. Mutta neuloa kyllä osaa!
Kun hän otti keskeneräisen neuleensa esiin, kuului kaikkien suusta yhtäaikaa ihastunutu "ooooo" 😊

Mutta voitte vain kuvitella, millainen meteli lähtee, kun 17 naista, jotka eivät ole tavanneet toisiaan koko kesänä, istuu taas käsitöineen saman pitkän pöydän ääressä 😊😊 Vieläkin soi korvissa... Ja sitä naurua! Poskilihakset ja vatsalihakset on taas saaneet kyytiä - ei tarvitse erikseen tehdä vatsalihasliikkeitä...

Ensi viikolla sitten Lukupiiri ja syyskuun alussa Novellikoukku. Eihän sitä enää kerkiä muuta kuin kirjastossa olemaan 😊😊
Vaan mikä on ollessa, kun on hieno, vasta remontoitu kirjasto!

10 kommenttia:

  1. On olemassa paikkoja joihin sus ei kuonoansa tunge: 17 naista jotka eivät ole nähneet toisiaan sitten kesän. Ei ole sus paikka!!
    Päiväkodissa sattui Su'elle turma: kaverin kanssa pianon päälle ja muut työntämään, seuraus: -piano kaatuu, Sus' käpälä murtuu... muistan kun isä kantoi sen jälkeen päikkäriin, murtui käpälä mutta olin sankari!! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alle metrin mittainen mies katseli ovelta meitä eilen epäluuloisesti - ja kääntyi ympäri ;) Katsoi parhaaksi siirtyä uusien lelujen yms. pariin. Sieltä oli hyvä hymyillä ja vilkuttaa silmää kun kävelin ohi :D
      Päiväkodissa kaikki joilla on käsi tai jalka paketissa syystä tai toisesta olivat sankareita, muistan se Pojan päiväkotiajoilta.
      Mutta tuo pianon työntäminen kuulostaa kyllä hurjalta touhulta! Ei oo tainnut olla Sus' niitä "maan hiljaisia"??

      Poista
    2. Ketäs ne hiljaiset on?? En tunne..;DD

      Poista
    3. Semmosia ku Pöllö... ujoja, arkoja ja hiljaisia... ;)

      Poista
  2. Kiva saada taas vahvistus hammaslääkäriltä, että nykyisin ei hammaspesun lopuksi huuhdella suuta vedellä. Mun perhe ei usko mua, kun oon puhunut tästä heille, purskuttelevat itsepintaisesti mokomat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei tarvitse huuhdella, jos pesee hampaat fluorihammastahnalla. Päinvastoin on hyväksi jättää hammastahnaa hampaisiin ja ikeniin, fluori suojaa molempia.
      Näin juuri eilen mua opetettiin.
      Ja eilen vielä erikseen LAITTOI FLUORIA tuon kipeän hampaan alaosaan, hampaan ja ikenen rajamaille, ja käski olla tunnin syömättä ja juomatta.
      Sanoi, että enimmät hammastahnat voi toki huuhtaista pois, jos ne "ahistaa", mutta ei ole syytä purskutella, päinvastoin. Olet siis oikeassa (kuten me naiset aina :D )

      Poista
    2. Suu maistuu vaan pahalta, jos ei huuhtele fluoria pois..

      Poista
    3. Hmm...kaikkeen tottuu :) Paitsi vihloviin hampaisiin.

      Poista
  3. Joka syksy ja vuoden alku minäkin mietin noita kirjaston käsityöryhmiä. Novellikoukussa olen muutaman kerran käynytkin, mutta ei ota tulta. pitäisköhän taas ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kirjasto on pieni sivukirjasto ja käsityöryhmäkin on aika pieni- muutama puuttui tuosta ensimmäisestä tapaamisesta ja nyt oli melkein kaikki ylipäätään ryhmässä käyvät. Mukavaa on se, että meitä mahtuu joukkoon monenlaisia: joskus ollaan koko joukko "samanlaisella tuulella", mutta joskus on kiva istua vierekkäin jonkun tietyn kanssa ja jutella omia juttuja hänen kanssaan. Monella on jotain erityisosaamista, voi pyytää apua tietyssä asiassa häneltä - aina löytyy siihen omaan mielentilaan sopivaa seuraa :)
      Mutta yksi asia, minkä nyt huomasin, tätä kirjoittaessa: me emme juoruile. Jos joku on poissa, kysytään kyllä "missähän xx on" ja aina joku tietää, ettei hän tule, mutta siihen se sitten jääkin. Hän kertoo sitten itse, kun tulee seuraavalla kerralla.
      Meistä on tullut kuin iso perhe :)
      Ja pitkään minäkin sinne menoa mietin: monta syksyä ja ja vuoden alkua. Sitten vaan kerran otin sukantekeleeni ja menin katsomaan millaista väkeä siellä on. Sillä tiellä olen edelleen. Enkä osaa enää jäädä pois.
      Lankakaupan neuleryhmä ei tuntunut omalta eikä tunnu vieläkään, vaikka sielläkin on tuttuja ihmisiä, kun kolme kuukautta olin siellä töissä ja tapasin niitä ihmisiä.

      Novellikoukku on ihan uusi juttu mulle ja sen kyllä ajattelin käydä katsomassa. Ainakin viedä lankoja ja puikkoja sinne, jos en muuta :)

      Poista