lauantai 8. heinäkuuta 2017

Voiko häistä selvitä kuivin silmin?

Ei. Ei voi. En minä ainakaan. "Pelkään" jo etukäteen niitä päiviä, kun Poika ja Siskorakas joskus menevät vihille. Jos menevät. Toivottavasti menevät. Niistä päivistä ei kyyneliä tule puuttumaan.

Tänään oli kaunis - ja kuuma! - heinäkuun alun päivä ja meidät oli kutsuttu häihin. Ei tullut mielenkään kieltäytyä kutsusta, olisi saanut olla tosi hyvä syy, että olisimme jättäneet ne väliin. 

Kyse oli Joulupojasta. Jo matka kirkkoon oli minulle tunteikas, kun ajattelin, että kohta... Olimme kirkolla hyvissä ajoin ja odottelimme pihalla muita vieraita saapuviksi. Emme tunteneet ketään, sulhasen veljetkin olivat jo niin aikuistuneet, ettemme tunnistaneet heitä.

Sitten tuli sulhasen vanhemmat: "Täällähän on tuttuja! Varavanhemmat, niin kuin meidän xx on aina sanonut" 💕 
Siinä se oli. Ensimmäinen hetki kun jouduin nieleskelemään. Varavanhemmat! 
No kirkossa olo oli tietysti sitä mitä oli... En vain pitänyt papista. Vihkijänä oli naispappi - mulla ei ole mitään naispappeja vastaan, miten voisikaan olla, kun en itse edes kuulu kirkkoon, mutta tällä papilla oli jotenkin "kolkko" ääni. Isoon kirkkoon olisi tarvittu vähän pehmeämpi ääninen pappi.  Mutta kauniisti hän puhui, siitä ei päästä mihinkään ja taas piti silmänurkkia kuivailla. En ollut ainoa...

Juhlapaikalle kun päästiin ja lopulta päästiin onnittelemaan tuoretta avioparia, oli tuoreen aviomiehen ensimmäinen kommentti "No miten ne vanhemmat täällä näin häntäpäässä tulee?" 😊😊 
Voih, ette tiedä miten sydämeni taas pusertui kasaan - minullahan onkin siis kaksi poikaa! 
Ja miten hänen silmistään näki, että hän oli iloinen siitä, että pääsimme paikalle, Pojan ja Tyttöystävän kanssa.

Niin ja morsian - morsianhan oli tietenkin yhtä kaunis tämä pilvetön kesäpäivä, jona saivat häitään viettää! 

Harmi kyllä, jouduimme lähtemään pois, heti hääkakun leikkaamisen ja kakun ja kahvin jälkeen, mutta saimmepa olla todistamassa tätä tärkeää päivää.

Tullessa totesin Pojalle, että no, onhan sulle sittenkin se isoveli, vaikka ollaan aina luultu ettei sitä ole. Näillä miehillä - ei kai pian 3-kymppisiä voi enää pojiksi sanoa, vai voiko? - on ikäeroa vain 15 päivää. Ovat tunteneet ekaluokasta asti. 

18 kommenttia:

  1. Teillä onkin ollut ihana päivä! Meillä vietettiin tänään mummun hautajaisia, joten ei niin kiva päivä. Mutta selvittiin niistäkin!

    VastaaPoista
  2. Oih! Teillä oli nyt ne häät ❤ takuulla muistorikas päivä! Ja niinkuin huomasit voi olla samaa perhettä myös ilman verisukulaisuutta, sielujen sympatia ratkaisee ❤ me vietetään täällä tänään Muorin 76-vuosipäivään =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavia syntymäpäiviä teille - kunnioitettava ikä hänellä!
      Hienon päivän saitte juhlille tekin!

      Vieläkin nieleskelen ja pyyhin roskia silmistä ❤
      Miten niistä pienistä "reppahousuista" jotka tuolla pihoilla juoksivat yli 20 vuotta sitten, onkaan kasvanut komeita miehiä (oma mukaan lukien..)
      Ja sekin, miten luonnollisesti nämä nuoret miehet tulivat ja halasivat.
      Sulhanen oli NIIN oma itsensä kuin olla ja voi (morsian oli meille vähän vieraampi); ei tosiaankaan jäänyt epäselväksi kenen häissä ollaan 😊😊

      Poista
  3. Mulla on ollut elämän aikana pari keinoemoa=) eli siis varaäippiä jos ei oma ollut tarvittaessa paikalla, tiesivät toisistaan!
    Nyt mä olen ottanut teidät neuleihmiset keinoemoiksi, käyn itkemässä kun siltä tuntuu, bloginsivuille, heh.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sus' - tuo tuntuu mukavalta kuulla, ainakin minusta, että olemme kaikki tarpeellisia toinen toisillemme. Jokainen tavallamme.

      Poista
    2. Tuo on kyllä jännä asia, miten niistä ihan tuntemattomista ihmisistä internetin syövereistä pystyykin tulemaan niin läheisiä -vaikka ei oltais koskaan tavattu ❤ viime syksynä kun elämä oli aika synkkää ja tuntui ettei jaksa, niin se oli fb:n käsityöryhmä jonne päätäni tuuletin kaikista eniten ❤

      Poista
    3. Totta - kun itseltäni sairaslomalle jäämisen myötä jäi kaikki työkaverit ja sitä myötä nk. ystävät, olenkin löytänyt uusia ystäviä täältä blogimaailmasta: toki he olivat olleet täällä jo aiemmin, mutta ystäviä heistä on tullut nyt muutaman viimeisen vuoden aikana.
      Samoin fb:n käsityöryhmä (josta tosin olen jo lähtenyt pois), toi mukanaan muutaman uuden ystävän.
      Internet ei ole niin paha, kuin mikä kuva siitä joskus annetaan :)

      Poista
  4. Minua itkettää aina häissä. Jopa tuntemattomien ihmisten häät telkkarissa nostavat kyyneleet silmiini.
    Kiitos kortista! Olen mökillä, joten en ole saanut korttiasi käsiini, mutta tytär lähetti siitä minulle kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama vika, Susanna, olen samanlainen höpsö :)
      Ja nuo häät olivat tosiaan minulle tärkeät ❤️

      Hienoa, että kortti on tullut perille :)

      Poista
    2. Tänään kotiuduin mökiltä ja sain kortin käsiini. Olin saanut lomailun aikana yhteensä kolme korttia. Kun tulimme kotiin ja aloin käydä postia läpi, poikani huusi: mikä kortti on siltä Helvetin Pöllöltä. Joten kiitos vielä omasta ja poikani puolesta!

      Poista
    3. Ihana <3 Terveisiä kovasti teille kaikille, pojalle erityisesti, jos en muistanut korttiin kirjoittaa.

      Poista
  5. Häät ovat aina niin ihana Rakkauden juhla, ymmärrän liikutuksesi. Mekin olemme kerran vieneet Äitini kirkkoon häihin ja näin kuokkineet itsekin vihkimisen ajan, kun hän ei muuten olisi päässyt paikalle. Juhlavaatteissa oltiin ja Äiti vei lahjansa annettavaksi hääparille vaikka ei häävastaanottolle mennytkään. Suurta juhlaa on kaunista kunnioittaa ja osallistua mahdollisuuksiensa mukaan. Ihania ystäviä minäkin koen saaneeni blogin kautta. Kiitos kortista, se oli kiva yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan jostain kuulleeni, että silloin avioliitto kestää, kun häissä käy kuokkijoita :)
      Häät todella ovat ihana Rakkauden juhla, olet oikeassa. Me olemme olleet isoissa häissä - nämä olivat sellaiset "sopivan" kokoiset :), vieraita sopivasti ja hyvin pienissä häissä: papin lisäksi vain hääpari ja me.
      En vieläkään pysty muistelemaan lauantaita ja meidän Joulupoikaa ilman, etteikö silmänurkat vähän kostuisi - taidan tosiaan olla vähän höpsö :) Olen katsonut heidän kuviaan facebookista ja tuntuu, kuin ne sulhasen veikeät silmät katsoisivat suoraan sydämeeni :D

      Mukava, että onnistuin yllättämään kortilla :)

      Poista
  6. Ihania juttuja sinun kesääsi mahtuu :) Tunteet ovat hyviä olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kesään kyllä mahtuu kaikenlaista: eilen tapasin ystävän lähes 40 vuoden takaa! Olemme aikanaan aloittaneet kirjeenvaihtokavereina n. 11-12 -vuotiaina ja ystävyys on kestänyt tänne asti :)
      Tänään olisi yhdet 60-vuotispäivät, mutta ne jätän nyt välistä, kun on sitä joskus oltava kotonakin - ensi viikolla on taas menoja ;)
      Ja jos kohta saisi sinne mökille ne ikkunat... *kiukkuinen huokaus*, että pääsisi sinne siivoamaan.

      Poista